Kadoksissa

Ajatuspysähdys
ja suljen ikkunan
kylmän loitolla pitääkseni.

Metsän sydämessä kuolleet lehdet,
jäätyneet valkorungot
ja rosoiset jäänhyhmäiset kalliot
puhuvat omaa
minulle sanatonta kieltään.

Enkä tiedä mitä eniten
tässä pysähtyneessä hetkessä kaipaan,
Sinun lapsenkasvojasi
pääsi painautumista rintaani vasten
vai huokauksiasi huokauksiini.

Sillä ihoni muisti on kuolematon
ja Sinä lämpimien unieni instrumentti.
20421
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Runossasi
talvisen maiseman
eloton harmaus
räntäiset viimat
ja jokirantojen riite

ja jotain
lämmintä

Jotain
joka kutsuu
väsynyttä kulkijaa
kuin kynttilänvalo kuistilla...

---

Huomenia Lin =)
Sinulla on taito saada maisema heräämään!

Äänestä
  • Sinä muistat tämän hiljaisen rantatien
    rantojen rosoiset kivet ja raidat
    jotka tänään
    ovat pukeutuneet hentoon vaippaan.

    Pihalyhtyni loistavat Sinun tulla
    kunhan vain olet valmis
    mutta minä jaksan
    saapumistasi odottaa.
    *
    *
    *

    Miksi Sinulla on tuo taito ääpeen kanssa, että
    te saatte aina minusta irti jotain - jotain mitä
    en muuten edes kelpuuttaisi julkaistavaksi ja jo-
    ka tässä ja nyt syntyy ?

    No, tärkeintä on kuitenkin antaa k i i t o s.

    En tiedä maiseman heräämisestä, mutta olen taas
    kerran sanoistasi otettu.

    Äänestä

Minä täällä yksikseni hykertelen, ihanien runojen edessä..
Joku tuolla sanoi niistä omaperäisistä ilmaisuista;) "lämpimien unieni instrumentti" tämän pistäisin siihen samaan kastiin. Miten voi keksiä jotain tuollaista..

Kiitos sinulle tästä, Lindalinda..

Äänestä
  • Paljonhan täällä varmaan taas on tullut sen jäl-
    keen kun aamulla olin, mutta paljon oli
    silloinkin kauniita, myös Sinun omasi.

    Tuota, tuota. Ilmaisut puhkevat jostain aivojen
    sopukoista ja sellaisia luettuja tekstejä pulpah-
    telee aika ajoittain mieleen, mitä on joskus
    lukenut oikeiden runoilijoiden kirjoittamia siis.

    Sana sieltä, toinen täältä ja sitten alkaa sovit-
    telu, miten niistä saisi lauseita ja säkeitä ai-
    kaiseksi. Mutta tämä runo syntyi melkoisen hel-
    polla - niin ettei sanoja tarvinnut kovinkaan
    paljoa pyöritellä eikä gummata paperilla.

    Ei se aina ole yhtä simppeliä, riippuu varmaan
    hyvin paljon omista fiiliksistäkin, millä
    kirjoittaa.

    Kiitän Sinua lämpimästä palautteestasi - sehän
    kuuluu aina kommentoijalle.

    Äänestä

miten taidokkain sanonnoin oletkaan rakentanut runosi. "jäätyneet valkorungot", en ihmettele että Marin kutsuu sinua runoprofessoriksi.

Äänestä
  • taidokkain sanoin * ihmettelee *
    kun ei ne tietenkään omaan silmään näytä millään
    muotoa taidokkailta.

    Kun asun täällä luonnon keskellä, missä koski
    pauhaa, valkorungot ja raidat plus kaikki muut
    puut humisevat ympärillä, niin luulenpa että ei
    ole kovinkaan vaikeaa löytää sanoja tuota kaikkea
    kuvaamaan. Ja jäisiähän ne ovat, niin valkorungot
    kuin muutkin jykevät ja sorjemmatkin.

    Noh, noh - Marin nyt puhkuu ylisanoilla
    toisinaan, en ota tuollaista titteliä kyllä kan-
    tavakseni, koska en tunne olevani sen arvoinen.

    Kiittäen Sinuakin Pad, ainahan palaute on mieltä
    lämmittävää ( pääosin, muutamia poikkeuksia lu-
    kuunottamatta, kuten eilen )

    Hyvää talvisen päivän jatkoa toivoen,
    linda

    Äänestä

Sinä kirjoitat runoja, kauniimpia kuin postikortit, joilla on yritetty kuvata talvisia maisemia:)

Runoproffani mun, minä lähden häpeemään.
(vinkkaa edes vähän miten tuon teit, taas?)

Heippa!
Vaan palaan, koska en sinua saa mielestäin, ikuna:)

Äänestä
  • Prkl:n virkailijat soittaa ja tenttaa, pysty mil-
    lään puhumaan ja kirjottamaan yhtä aikaa.

    Asiaan.

    Nyt alkaa mennä jo äärimmäisyyksiin tuo kehu nai-
    nen, samoin kuin tuo proffa - oikeesti. En ole
    yhtään Sinua kummempi " runoilija " joten voitai-
    siinko ihan sovussa unohtaa se nimitys ?

    Ja Sinulla ei ole mitään aihetta häpeään, todel-
    lakaan.

    Enhän minä osaa sanoa, mistä kopan uumenista sa-
    nani tulee - et varmaan osaa itsekkään omistasi
    sanoa.

    Ja minä kun en anna edes mahdollisuutta sille,
    että saisit minut mielestästi pois, rakas ystävä-
    ni.

    Iso, iso kiitos ja palaillaan.

    Äänestä

  • lindalinda1 kirjoitti:

    Prkl:n virkailijat soittaa ja tenttaa, pysty mil-
    lään puhumaan ja kirjottamaan yhtä aikaa.

    Asiaan.

    Nyt alkaa mennä jo äärimmäisyyksiin tuo kehu nai-
    nen, samoin kuin tuo proffa - oikeesti. En ole
    yhtään Sinua kummempi " runoilija " joten voitai-
    siinko ihan sovussa unohtaa se nimitys ?

    Ja Sinulla ei ole mitään aihetta häpeään, todel-
    lakaan.

    Enhän minä osaa sanoa, mistä kopan uumenista sa-
    nani tulee - et varmaan osaa itsekkään omistasi
    sanoa.

    Ja minä kun en anna edes mahdollisuutta sille,
    että saisit minut mielestästi pois, rakas ystävä-
    ni.

    Iso, iso kiitos ja palaillaan.

    Se on otettava se mitä annataan ja jos on saanut hatun jossa lukee RUNOPROFFA, niin ei auta kiukuttelut, kyllähän sinä sen jo tiedät, etten minä anna periksi, etkä varmana uskalla ruveta tappelemaan minun kanssani, kun minä menen kuitenkin kovemmin karkuun:)

    Äänestä

  • Marin Frist kirjoitti:

    Se on otettava se mitä annataan ja jos on saanut hatun jossa lukee RUNOPROFFA, niin ei auta kiukuttelut, kyllähän sinä sen jo tiedät, etten minä anna periksi, etkä varmana uskalla ruveta tappelemaan minun kanssani, kun minä menen kuitenkin kovemmin karkuun:)

    Joo, tiedänhän minä ettet anna periksi, Sinä sit-
    keä sissi.

    Pitänee sitten " tyytyä osaansa " ja ottaa kunnia
    vastaan, joka tarjottu on pokaten tahi sitten
    niiaten.

    Ja mistäköhän muuten mahdatkaan vetää
    johtopäätöksen, että muka juoksisit kovempaa,
    höh.

    Mutta kiittäen arvonimestä ja lisäkommentista.

    Toivottavasti pakotus helpottaa jo.

    Äänestä

värisen vielä
hiljenen

Äänestä
  • mitä minä edes osaan Sinulle sanoa ?

    Et tiedäkkään, kuinka palautteesi kosketti
    minua !

    Sinä, joka itse kirjoitat aina yhtä koskettavia
    runoja ja sanot nyt minulle noin.

    Olen sanaton kommentistasi ja kiitän mitä nöyrim-
    min.

    Äänestä

Talven kylmät kasvot katsova meitä
huuruisilla silmillään
Kylmä kuiskaus kulkee läpi ruumiimme
tunnemme itsemme pienksi
jäätapksi räystäällä roikkuen
pää alaspäin
Niin minä sen näin ??

Kuvia arkeen Lindalinda / ec ♥♥

Äänestä
  • missä kaukana sitten oletkaan, ja onko siellä
    edes lunta.

    Kyllähän hyvin paljon puhut totuuden sanoja,
    jäätapeiksi kai tässä tosiaan itsensä välillä
    tuntee talven sylissä.

    Ja kun tunne-elämä heittelee sinne tänne, niin
    sitten syntyy tällaisia kaihoisia säkeitä, tal-
    vestakin kertovia.

    Kuvia, kuvia ja lämpöä sydämeesi.

    Palaan myöhemmin lukaisemaan Sinun ja muiden ru-
    noja. Ajattelin pikaisesti poiketa hommien välis-
    sä, mutta tässä menikin nyt yllättävän kauan.

    Suurkiitos Sinullekkin EC, ja mitä parhainta päi-
    vän jatkoa,
    t. linda

    Äänestä

...pysähdyttää ajatukset! Äärimmäisen kaunista ja hienoa runoutta...

Kiitos lindal lukunautinnosta!

Äänestä
  • saavat minut ymmälleen, niin ylenpalttinen on
    kommentointisi Tomtom.

    Kiitos kuuluu Sinulle, ehdottomasti !

    Lempeää illan jatkoa toivotellen,
    linda

    Äänestä

vahvaa tekstiä..tunnetta täynnä :)

Äänestä
  • niin enpä osaa muuta sanoa Sinulle, kuin
    kiittää - palautteesi lämmitti.

    Mukavaa illan jatkoa Sinullekkin.

    Äänestä

Luonto sen kasvot, kylmän ote niissä.
Itsekki samaistuu, löytää itsestäänki,
syvien kysymysten kylmettyneitä lähteitä.

Kaiken alla sielä, uinuu .
"Sillä ihoni muisti kuolematon
ja Sinä lämpimien unieni instrumentti".

Yön hiljaisuus läsnä Sinulle lämpöä,
huomena aamu uus tarinoi...Liisa

Äänestä
  • Niinpä, kyllä nuo kylmän kasvot katsovat ikkunas-
    ta sisään ja ottavat otetta rinnan altakin toisi-
    naan. Tämä elämä ei ole ollut viime aikoina
    kovinkaan oikeudenmukainen minua kohtaan, tai ai-
    nakin itsestä tuntuu siltä.

    Siksi kai runoissani on jonkinlaisena ytimenä
    ollut haikeus ja kaipuu - mihin ?
    Kaiketi elämään, en tiedä.

    Ja varmaan nuo viimeiset lauseeni runossa kertoo
    siitä kaipauksesta.

    Aamun lämmin tervehdys silti Sinulle ja kiitos.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


haide kirjoitti:

Ajatuspysähdys
ja suljen ikkunan
kylmän loitolla pitääkseni.

Metsän sydämessä kuolleet lehdet,
jäätyneet valkorungot
ja rosoiset jäänhyhmäiset kalliot
puhuvat omaa
minulle sanatonta kieltään.

Enkä tiedä mitä eniten
tässä pysähtyneessä hetkessä kaipaan,
Sinun lapsenkasvojasi
pääsi painautumista rintaani vasten
vai huokauksiasi huokauksiini.

Sillä ihoni muisti on kuolematon
ja Sinä lämpimien unieni instrumentti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu