Tuntuu hassulta, mutta jollain tasolla aina petyn, kun saan kurssista arvosanaksi 'vain' kolmosen. Vaikka olisin tehnyt parhaani ja kovasti töitä. Joskus tipahtelee myös nelosia, mutta tuo kolmonen taitaa olla tavanomaisin arvosana. Kyllähän sen arvosanajakaumassakin havaitsee, että opiskelijat saavat eniten kolmosia, ja sitten kakkosia sekä nelosia hieman vähemmän jne. Eli toisin sanoen olen keskiverto. Tietysti yliopistossa on vaikeaa saada huippuarvosanoja, eikä niiden tavoittelukaan taida olla kovin mielekästä. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Arvosanoiksi vain kolmosia...
Kukkkamaaria
92485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itsekin saan suurimmaksi osaksi kolmosia. Joukkoon mahtuu muutama nelonen ja pari kakkostakin. Riippuu aika paljon tentistä ja tottapuhuen tentaattoristakin. En jaksa ottaa paineita koko hommasta; lähinnä ajattelin pitää kolmosen "alarajana", eli ei mieluusti siitä huonompia numeroita. Ja kiva jos tulee parempiakin. Mutta kuten totesin, ei paineita tuon asian suhteen.
Yleensä pyrin kurssista saamaan vähintään kolmosen, mutta joskus kun tiedän osaavani paremmin käyn tenttimässä uudelleen nelosen tai vitosen toivossa.
Itselläni asia on nykyään toisinpäin, mutta tutulta silti kuulostaa: olen aikoinani ollut melkoinen huippuarvosanojen metsästäjä (vaihtelevalla menestyksellä!).
Nykyisiset yliopisto-opintoni johtavat ammattiin, jossa olen paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Tavoitteeni kursseilla on tämän(kin) takia oppia ja sisäistää asiat kattavasti -- vastuu asiakkaista kolkuttelee siis jo vähän takaraivossa. Hyvät arvosanat ovat plussaa, mutta eivät itsetarkoitus.
Valmistelen opiskelulla itseäni tulevaisuutta varten, eikä muutaman vuoden kuluttua sillä ole enää itselleni paljon väliä, sainko jostakin kurssista kakkosen, nelosen tai vitosen. Tämä ei tarkoita, etteikö ne vähän huonommat arvosanat kirpaisisi!
Jos saan ihan karsean arvosanan, yritän keskittyä enemmän sen selvittämiseen, mitä asioita olin käsittänyt väärin kurssin tavoitteiden suhteen.
On niitä sellaisiakin tenttejä eteen tosin tullut, joissa arvostelu oli pielessä (arvosanajakauman mediaani lähellä nollaa). Uusimisrumbaan en halua jumiutua, jollei kyse ole todella merkityksellisestä kurssista.
Ihmettelen vähän itseäni ja sitä muutosta, minkä nämä opiskelut ovat tuoneet mukanaan. Olin ihan älytön perfektionisti aikoinaan, ja sairasta kyllä, arvosanat olivat oman arvon mitta.
Kiinnitän arvosanoihin toki edelleenkin huomiota, mutta nyt paino on kiinnostavan tiedon ahmimisella, ja katselen jo yli opiskeluajan tulevaan.
Tuskin millään appro- tai cumutason yksittäisillä kursseilla nyt mitään hillitöntä käytännön arvoa lopulta on, mutta jonkinlaiselle pohjallehan ne isommatkin rakennelmat on luotava.
Itse saan myös ykkösiä-kolmosia, mutta oikeastaan en tee niiden eteen mitään. Edellisenä päivänä ennen koetta vilkaisen monisteet, ja se on siinä. Luennoilla käyn, mutta kotitehtäviä en tee enkä mitään kirjojakaan en lue. Arvosanat vaihtelevat 1-3.
Mutta kun on harjoitustyön vuoro, niin tulee aina vitonen. Jotenkin nämä esse/teoria tenttikysymykset oikein suju mulla. Vaikka tietäisin aiheesta tosi paljon, niin joku "Kirjoita max kolme sivua aiheesta xxx" kysymys on painajainen. En keksi kuin korkeinta viisi lausetta aiheesta. Mutta jos annettaisi vaikka 50 konkreettista pikkukysymystä samasta aiheesta, niin osaisin todennäköisesti vastata jokaiseen. Ja ehkä olen myös laiska, en jaksa kirjoittaa pitkiä vastauksia. Yritän tunkea yhteen lauseen kaikki olennainen.
No itse olen pääaineessa tähdännyt 5:n keskiarvoon, joka siinä onkin. Sivuaineissa taas olen pitänyt alarajana 3:n keskiarvoa, en ole niihin jaksanut panostaa. Onhan se ihan mukavaa, kun pääaineesta tulee parhaita arvosanoja, mutta kannattaa muistaa pari asiaa:
1.Kurssiarvosanat ovat (tavallisesti) enemmän kiinni motivaatiosta kuin taidoista (huomaan itsellänikin hyvin: pääaineen hyvät arvosanat vs. sivuaineiden keskinkertaiset).
2.Kurssiarvosanoilla ei juuri merkitystä ole.
Turha ottaa stressiä jostain kurssiarvosanoista. SEN SIJAAN: kunnolla on syytä tehdä tietystikin loppututkielmat. Ne ovat se paikka, jossa testataan oikeasti taitojasi (motivaatiotakaan unohtamatta). Niitä varten tässä periaatteessa kursseilla valmistaudutaan. Ja niiden arvosanoilla on myös merkitystä - ainakin jossain määrin.
kolmosia, sitten jonkun verran ykkösiä, kakkosia, nelosia ja vitosia. Loppukeskiarvo oli vähän yli 3.5, joka pyöristettiin neloseen lopputodistuksessa :)
Omalla kohdallani arvosanat riippui siitä, kuinka paljon jaksoin tentteihin lukea, luennoilla vierailla ja kotitehtäviä tehdä.
Tenttien "laatu" myös vaikutti. Opiskelin ulkomailla vuoden, ja siellä tentit oli suullisia. Niihin tuli valmistauduttua paljon paremmin kuin perinteisiin kirjallisiin tentteihin. Oli aika inhottavaa ratkaista ongelmia liitutaululla, kun proffa ja valvoja kyttäsi ja kysyi kamalia kysymyksiä.
Yliopistossa ei ole vaikea saada hyviä arvosanoja et sillei hei! Kyse on lukemisesta. Jos lukee hyvin, saa hyviä arvosanoja. Lukeminen tai arvosanat eivät kuitenkaan loppupeleissä merkitse mitään, ellei halua jatko-opiskella ja / tai tutkia työkseen et sillei hei!
että monet erittäin hyvillä arvosanoillakin valmistuneet akateemisen tutkinnon omaavat päätyvät lopulta työttömiksi tai täysin omaa alaa vastaamattomiin töihin, joihin ei akateemista koulutusta edes vaadita. Että sillee hei, ettei kannata jostain kurssiarvosanoista stressiä ottaa ei niillä loppupelissä välttämättä ole mitään virkaa niin kuin ei monella akateemisella tutkinnollakaan. Akateeminen työttömyys on täyttä tottä tämän päivän Suomessa, sitä vaan ei teille siellä yliopistossa kerrota eikä mediassa toitoteta. Vilkaiskaa vaikka palstalle työn hakeminen ja keskustelu akateeminen työttömyys tai jotain sellaista....
Aika turhasta surkuttelet. Ei ne arvosat merkitse niin hirveästi saatko valmistuttuasi töitä. Parhaan työn saat suhteilla, jotka luot joko kesäpestin tai ystävien kautta ym. Toisaalta jos olet pinko eli haet aina täydellistä suoritusta ota rennommin ei maailma kolmoseen kaadu sehän on mitallisija. Itsellä on aika rikkinäiset kaksi opintovuotta takana, enimmäkseen olen töitä tehnyt ja hauskaa pitänyt. Ei oikein opiskeleminen kiinnosta joten mielummin teen töitä, ei ne luennotkaan mieleenpainuvia ole. Olisi edes silmänruokaa mutta mutta...ehkä sitten joku kerta takasin opiskelemaan. Ihan hyvin työ vastaa koulutusta vaikka en ole kuin 68 opintoviikkoa suorittanut joten olenko sitten onnekas. Oikeasti olen tehnyt viimeiset 4 kesäpestiä tässä talossa joten tarjosivat paremmin palkattua tehtävää kun kuulivat yliopistoon pääsystäni. 1,2,3 tai 4 kaikki kelpaa kunhan ei hylätty. Ota rennosti mmyo.