Vasta nyt tiedän, mitä Ikävä on..ikävöin sinua jokainen ilta, jokainen aamu, jokainen yö, kun en unta saa, kun ajattelen niitä hetkiä ja sinua. Huomannut olen sen, että ikävä antaa myös voimaa selviytyä, uskoa huomiseen ja siihen, että ikävän polku minut luoksesi jonain päivänä vielä johdattaa. Ehkä vielä joskus löydän kotiin..syliin, jossa sain hetken olla, syliin, joka niin tutulta ja turvalliselta tuntui, syliin, joka tuntui kodilta. Ehkä vielä joskus tunnen huulesi, huulet, jotka niin tutuilta tuntuivat, kuin olisimme suudelleet aikaisemminkin, muutoinkin, kuin vain unelmissani. Ehkä jonain pöivänä saisin, katsoa sinua silmiin, niin kauan kuin jaksan, silmiin, jotka niin ihanasti minua oavat katsoneet, kuin oisin saanut uppoutua niihin jo vuosikausia, ehkä jonain päivänä :)
Tuoko ikävä sinut vielä luokseni..
Suukkoja..
81482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten on muistat silmieni värinkin väärin,
joten onko ikäväsi todellinen?
Nii-in, ap:n sanat kolahtivat tajuntaan. Kiitos siitä hänelle, en ole aiemmin osannut itse sanoiksi pukea, sinä ap teit sen. =)
Tosiaan hänen silmänsä ovat ruskeat ja minun siniset...jos tämä ikävä ei ole todellista, niin mikä sitten on? Luoja minut siltä sitten säästäköön, tässäkin on jo tarpeeksi sulattelemista.
mie takasin! Oisin sinutkin ottanu mukaan:), mutta olet kielesi niellyt, etkä kai sitten ole kiinnostunut:( Perille meni.
..kyllä routa porsaan kotiin ajaa :)
Suukkoja sinullekkin ... sinne jonnekkin.
- minähän se-
Hassua miten sitä huomaakin ajattelevansa toista päivittäin.
Kaipaa toista vaikka tietääkin sen olevan.. ehkä turhaa..vai onko!
Ehkä vielä joskus katsotaan toisiamme silmiin, Ehkä vielä joskus saan sinua suukottaa.
Ehkä jonain päivänä!
Ehkä jonain päivänä ne ikävän polut kuljettavat meitä kohti toisiamme.
Ehkä.. ikävä sana!
Suukkoja sinulle!
(nämä terveiset menivät naiselta miehelle)
Niin kauniisti kerrot kaipauksestasi.Aivan kyyneleet tulivat silmiini,ajatukseni kulkeutui,kuin niin useasti ennenkin,erääseen hetkeen,erään kesäillan,jonka hänen lähellänsä olla sain,kuiskasin silloin tässä on niin hyvä olla.Toivoin useasti,kunpa saisin sen hetken uudelleen,ja se jatkuisi iltaan,auringon laskuun,käsi kädessä,vanhuuden päiviin,kahdestaan.
Sitä päivää odotan...