Minä en missään nimessä halua, enkä pysty synnyttämään alakautta. Älkääkä sanoko, että kyllä se sitten raskaanaollessa mieli muuttuu. Miten saitte section ilman rakenteellista vikaa, eli pelkoperusteella? Joudunko jännittämään synnytystapaa loppuun asti, vai luvataanko se heti alussa? Onko mahdollista, että lääkäri kieltäytyykin leikkauspäivänä leikkaamasta ja pakottaa alateitse synnyttämään? Onko Suomessa yksityissairaalaa, jossa section saisi varmasti? Miten varmistetaan, ettei lapsilähde ominpäin syntymään, vaan pysyy leikkauspäivään asti sisällä. Olen melko varma, että jos en saa sektiota, en myöskään halua lapsia.
Sectioon
Tahto
101764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelisin, että todella harkitset ja mietit tätä asiaa.. Miksi et halua synnyttää alakautta? Pelottaako sinua kipu, hallinnan menettäminen, vartalon muutokset.. mikä? Kaikissa sairaaloissa mitä minä tiedän, sektion saa pelkoperusteella vain mikäli syyt ovat hyvin painavat (esim.raiskaus/insesti aikaisemmin elämässä/tämän raskauden alkuunpanijana), muutoin pelkopotilaan pitää käydä useita keskusteluja kätilön, lääkärin ja psykologin kanssa. kenellekään ei toivottavasti missään Suomen sairaalassa anneta sektiota vain siksi, että äiti niin haluaa. Sektio on sekä lapselle että äidille huomattavasti riskialttiimpi toimenpide kuin alatiesynnytys. Yksityisillä sairaaloilla ei Suomessa ole lupaa tehdä sektioita. Jos sektion haluaa, päätös siitä tehdään yleensä vasta raskauden loppumetreillä, vaikeillekin pelkopotilaille ainakin omien kokemuksieni mukaan vasta n.25-30raskausviikolla. Mikäli sektioon syystä tai toisesta päädytään, leikkaus tehdään jo 38 raskausviikolla jotta estettäisiin lapsen mahd.syntyminen ennen leikkauspäivää. Mikäli synnytys kuitenkin käynnistyy ennen tätä, tehdään leikkaus päivystyksenä. Harvoin tapahtuu niin että sektioäiti joutuisikin synnyttämään alakautta.
kaikki nuo mainitsemasi asiat ja lisäksi vielä se, että olen työskennellyt vammaisten lasten kanssa (90-luvun lopulla syntyneitä) joista osa oli vammautunut, koska oli väkisin laitettu alakautta tulemaan (TAYSissa, joka myös johtaa vastasyntyneiden teholla olo tilastoja). Uskon siis, että leikkaus, joka toki on vaarallisempi, suojelee lasta sillai, että silloin kaikki ovat varppaisillaan, eikä vahinkoja/välinpitämättömyyttä tapahdu. Työkaverini oli synnyttänyt 90-luvun alussa, ja hänen lapsensa oli kuollut. Nyt hän oli menossa sovittuun sektioon.
Minulla on sellainen käsitys, että Helsingissä jossain yksityisellä 30% on sektioita, en ole varma, oliko se Mehiläinen vai mikä paikka.
Johtuuko siis halusi synnyttää sektiolla pelosta, että lapselle sattuu jotain tai että hän vammautuu? Lapselle sektio on n.5 kertaa riskialttiimpi kuin alatiesynnytys, tosin tätä tilastonumeroa nostaa se, että siihen luetaan myös hätäsketiot ym.ongelmatapaukset. Mutta esim. CP-vamman voi saada myös sektiolla syntynyt lapsi. Välinpitämättömyydestä tuskin ongelmat alatiesynnytysten kohdallakaan johtuvat, mutta ikävä kyllä me kätilöt ja lääkärit emme ole ennustajia. Sairaalassa, jossa työskentelen, oli viime vuoden aikana hieman alle 3000 alatiesynnytystä. Viisi lasta syntyi kuolleena, kaikki olivbat kuolleet jo sikiöaikana. Viikossa n.yksi lapsi menee teholle, lähes aina sokeritasapainon ongelmien takia. Kaksi lasta oli lähellä kuolla synntyksessä, molemmissa oli syynä napanuorasolmu, joka on harvinainen, ja jota ei voi millään menetelmällä luotettavasti ennustaa. Tietääkseni vain muutamalla synnytysosastollamme syntyneellä lapsella on kehityksen häiriöitä tai aistivammaisuutta, nämä kaikki ovat syntyneet ennenaikaisina.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että lääketiede sen enempää kuin kokemuskaan ei millään lailla todenna sitä, että sektio suojaisi lasta tai äitiä komplikaatioilta; päinvastoin.
Kivulta se ei myöskään aina säästä, jotkut äidit ovat todella kipeitä sektion jälkeen.
En toki vastusta sektioita periaatteesta, olen vain sitä mieltä, että sitä on järjetöntä tehdä mikäli sille ei ole lääketieteellistä tai voimakasta sosiaalista perustetta.
Entäpä nämä jutut, missä kätilö on väheksynyt synnyttäjän tuntoja, synnytys on edennyt, eikä sitä ole huomattu, kivunlievitystä ei suostuta antamaan, leikataan väliliha vaikka synnyttäjä kieltää. Joku kätilö tälläkin palstalla oli sitä mieltä, että sektio-äiti ei ole synnyttäjä ollenkaan. Mitä jos noin asenteellinen tyyppi sattuu vastaan. Mitähän muuta hän periaatteesta vastustaa?
Lisäksi saan arpikudosta todella helposti, ja arpeni ovat kipeitä pitkään. Parin tikin luomenpoisto leviää 2 euron kolikon kokoiseksi kudokseksi. Eli todennäköisesti saisin hyvästellä seksielämän lopullisesti. Jos en kivun tuntojeni, niin inhon ja häpeän tunteiden takia. En voisi enää arvostaa revennyttä itseäni.
Tarkoitatko muuten, että pelkotilani saattaa johtua siitä, että minua on pakotettu seksuaalisesti? Yhdyntää ei tapahtunut, mutta mies repi sormillaan paikat. Ei siis nykyinen mies, vaan joskus nuorena tuntematon vanhempi mies. Olin juonut liikaa, että oma syyni. Nykyiselle miehelleni en muuten ole kertonut (ei kai lääkäri saa kertoa, jos kiellän kertomasta) sillä haluan vain elää normaalia elämää, enkä halua, että mies alkaa säälimään minua ja varomaan kanssani.
En ole kätilö, mutta vastaan noihin pohdintoihisi arvista. Minulle on tehty kaksi sektiota ja kolmesti olen synnyttänyt normaalisti alakautta. Eka synnytyksessä tehtiin välilihan leikkaus ja kaksi kertaa olen revennyt, mutta arvet ovat parantuneet tosi hyvin aina. Eivät haittaa millään tavalla eivätkä kunnolla edes näy saati sitten tunnu. Sen sijaan sektioista jäi kyllä karmean ruma arpi ja viimekesäisen leikkauksen jäljeltä arpi on edelleen arka, paksu ja punainen. Ei se kuitenkaan tulehtunut. Minulla on taipumusta muodostaa arpikudosta ja myös luomileikkauksista jää isot jäljet. Kyllä omista kokemuksistani suosittelen normaalisynnytystä, en pelkästään näiden arpien takia vaan myös kipujen ja toipumisen vuoksi.
Anteeksi etten päässyt heti vastaamaan, yövuorojen jälkeiset vapaat iskivät.. Huonoja kokemuksia kätilöistä maailmaan riittää, mutta toki hyviäkin. Tahtoo olla usein niin, että huonot liikkuvat enemmän..Jos synnytykseen sattuu asenteellinen kätilö, niin vaihtoon vaan. Kätilöä on oikeus vaihtaa. Ja mikäli kätilö tekee toimenpiteitä, joitra synnyttäjä ei halua, kannattaa pyytää perusteluja. Itse kerron perustelut aina, mutta ikävä kyllä ne eivät jää aina mieleen. Välilihan leikkaus on tullut harvinaisemmaksi vuosien mittaan, sitä ei enää tehdä rutiinisti kaikille ensisynnyttäjille. Mutta syitä välilihan leikkaukselle on mm.hidas synnytyksen eteneminen, suuuri lapsi, suuri "pehmytkudosvastus" (eli ns."tiukat paikat") muutaman mainitakseni. Leikkaus yleensä paranee nopeammin kuin repeämä, kätilö siis mieluummin leikkaa välilihan kuin antaa revetä.
Tuo nuoruutesi kokemus saattaa hyvinkin vaikuttaa pelkoihisi, siitä kannattaa jutella neuvolassa jos harkitset joskus lapsen saamista, nämä ovat niitä tapauksia, kun sectiopäätös yleensä tehdään.
Sinun vikasi tuo pakottaminen ei todellakaan ollut, ketään naista ei saa missään olosuhteissa pakottaa mihinkään seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei humalaistakaan. Lääkäri ei toki saa kertoa miehellesi tuosta tapauksesta, eikä kukaan muukaan hoitoalan ihminen. Tässä pätee vcaitiolovelvollisuus.
Tuo taipumus muodostaa voimakkaasti arpikudosta on juuri yksi syy, miksi kannattaa herkemmin tehdä välilihan leikkaus sen sijaan että emättimessä tapahtuu repeämiä. Tosin sectiossakin tulee suuri haava, jonka parantuminen muutenkin kestää kauan, ja jossa saattaa olla pitkään kipuja.
Mielestäni eräs tuttu sai lapsensa keisarinleikkauksella sillä häntä pelotti kamalasti. Kyllä se onnistuu, luulen. Puhu siitä lääkäreille ja neuvolassa. Mieti kuitenkin vielä, sillä leikkauksesta toipuminen on huomattavasti hitaampaa kuin alatie synnytyksestä.
Minulla on tuttavapiirissä eri syistä kolme "sektiotapausta" plus minä itse.
Itse halusin sektion ja sain sen hyvin perustellen (en halunnut synnyttää alakautta, mutta papereissa lukee, että pelko!)Haava on siisti ja leikkauksen jälkeiset kivut jotakin keskiluokkaa. Mies oli kotona auttamassa ja ilman en olisi selvinnyt.
Ystävillä taas yksi tosi kivuton, toinen oli jo vähän kivuliaampi ja kolmas helvetinmoinen.
Itse menisin kyllä uudelleenkin, koska ei se nyt niin kipeä ollut. Enemmän sattui kun suonikohjut leikattiin puudutuksella.
Oli se sitten alasynnytys tai sektio, ei koskaan voi tietää etukäteen miten paljon se sattuu.
On minulla sellaisiakin ystäviä, jotka eivät halua enään missään nimessä synnyttää alateitse.
Onneksi on mahdollisuus keskustella eri vaihtoehdoista ja kannattaa ottaa yhteyttä ihan oikeisiin asiantuntijoihin, jotka ovat tekemisissä synnytyspelko asioiden kanssa. (esim. naistenklinikka Helsingissä)
...olen aivan samassa jamassa kuin sinäkin ja asun Tanpereella. Olisin kiinnostunut kuulemaan tarkemmin siitä mitä sanoit synnytysten aiheuttamista vammoista. Oletko löytänyt lisäinfoa siihen yksityseen sairaalaan liittyen?
En, paitsi joku väitti, että niitä ei tehtäisi ollenkaan yksityisellä. Tarkempaa tutkimusta en ole ehtinyt tehdä. Aika omituiselta kuulostaa, sillä saavathan yksityiset tehdä muitakin leikkauksia.
Olen työskennellyt Tampereella eräässä erityispäiväkodissa ja siellä monestakin eri lähteestä kuulin, että TAYSissa sektioluvut ovat alhaisia ja lapsen teholle ja tarkkailuun joutuminen synnytyksestä yleisempää, kuin muualla. Kaverin äiti taas oli kuullut, että joku lääkäri tekee tahallaan ison sektiohaavan pelkoäidille, mutta se kuulostaa jo aika uskomattomalta. Jokatapauksessa Tampereella vastustetaan sektiota henkeen ja vereen.
Sinänsä ihmetyttää, että pelko ei aina riitä perusteeksi, koska sektio on muka niin vaarallinen, mutta pienemmillä paikkakunnilla, missä oma sairaala on viikonloppuisin kiinni ja päivystys 100km päässä, tehdään runsaasti sektioita. Tästä voimme päätellä, että määrärahojen puute on hyvä peruste, mutta äidin tuntemus ei.