Kuka on

Tyttö on vihdoin saanut orhen mukaansa! Maaseudun keskustan valotkin näyttävät syksyn pimeydessä kirkkailta kuin maailman metropolien valot. "Tästä se alkaa!" ajattelee tyttö. "Komea mies, ja tulevaisuus edessä!"

Orhi hoitelee tytön rutiinilla, intohimoa näytellen, ajatellen samalla sitä Liisaa, naista, jonka hän todella haluaisi. Tyttö puolestaan antaa kaikkensa, niin kuin ei koskaan kenellekään aiemmin. Oman nautintonsakin unohtaen.

Aamu saapuu, ja orhi ei jää edes aamukahville kiireisiin vedoten. Hätäinen moi, ilman soittopyyntöjä. Ovi käy, ja tytölle Kankaanpää näyttää taas Kankaanpäältä. Syksyinen viima kolisuttaa kattopeltejä, ja sade lyö ikkunaan. Tyttö odottaa koko päivän soittoa, mutta hänen kännykkänsä ei tule enää koskaan hälyttämään orhen soittoa.

Naapurin Matti saa viikon aikana kuulla orhen kehuskelevan jälleen uudella valloituksellaan. Matti on kuullut tarpeeksi, ja haluaa poistua. Samalla hän ymmärtää ettei ole ainoa tarinankuulija pikkukaupungissa. "Eipä ollut kummoinen narttu tämäkään" hän kuulee vielä orhen kehuvan.

Seuraavana viikonloppuna Tyttö ja Orhi kohtaavat jälleen. Tyttö moikkaa iloisesti, hän on jännittänyt tapaamista koko viikon. Ja jälleen on ilta valoja ja odotuksia täynnä! Mutta tällä kertaa hän saa vastaansa vain vaivautuneen tervehdyksen. Orhi ei ole jälleennäkemisestä iloissaan, hänellä on jo muita suunnitelmiä yön varalle. Kaupunkiin on tullut uusi tyttö.

Kymmenen vuoden kuluttua he kohtaavat taas. Nainen ei ole tuntea orheansa, valvotut yöt näkyvät orhen kasvoilta, ja etenkin keskivartalosta. Nähdessään orhen olemuksen, hän on tyytyväinen, ettei orhi sittenkään koskaan soittanut.

Hetken kuluttua hän huomaa myös naapurin Matin, jolle hän antoi pakit sinä Suurena Iltana. Mies on muuttunut täysin opiskeltuaan suuressa Kaupungissa. Viisi vuotta sitten hän nai lentoemännäksi valmistuneen Liisan, ja pari on kerrassaan tyylikäs. "Onko toi todellakin Matti?" kyselevät muutkin.

Orhi kulkee taas kalja kourassaan ohi, pyytäen erästä nuorta tyttöä tanssimaan. Nuori tyttö hymyilee vaivautuneesti, ja koittaa päästä inhottavasta tilanteesta nopeasti pois. Häntä ei todellakaan kiinnosta elähtänyt, ja jo keski-ikäiseltä näyttävä, hieman pervonkin oloinen mies.

Kankaanpäässä ei ole enää mitään Naiselle. Aamulla hän nousee linja-autoon. Linja-auton isot pyyhkijät lyövät surumielisesti ikkunaan. Autio toriaukio on bussin ikkunastakin katsottuna lohduttoman näköinen. Nainen miettii hetken sitä olisiko hän nyt Liisan tilalla, jos olisi eräänä tiettynä iltana päättänyt toisin. Valot olisivat silloin ehkä näyttäneet enemmän Kankaanpään valoilta, mutta se masentava syksy ei olisi koskaan tullut.

Turkinpa se sun ukkos mikään kylän orhi kumminkaan on ollu. Nehän ei kovin herkästi tyydy vaan yhteen. Hauskaa, että se on sun mielestä kumminki vetävän näkönen. En tiä kuka oot, mut nääkin näköjutut on niin kovin subjektiivista laatuu joskus.