Hauras kuin perhonen

Hauras kuin perhonen. Viimeinen se toivo oli kun pikkusiskoani kannettiin paareilla ambulanssiin. Hauras..
Hengitykseni pysähtyi kun ambulanssit kaarsivat pihaltamme ja jättivät jälkensä soratiehen reunaan. Istahdin alas nurmikolle ja katselin puista putoavia lehtiä. Koskettelin hiljaa syksyn viimeisiä ruohonkorsia ja kukkia, jotka olivat jo kuolleet kylmyyteen.
Koskettelin hiuksiani. Hiljaa vedin nutturan pois ja tummat hiukset valahtivat alas selkääni pitkin.
Maailma oli pysähtynyt. Kaikki oli niin hiljaista, ikäänkuin kaikki surisivat pikkusiskoni kohtaloa. En halunnut tietää mitään. Halusin olla yksin ison koivumme alla ja kuunnella luontoa, halusin itkeä yksin, sillä niin muutkin tekivät tällä hetkellä, itkivät yksin...
Perhonen istahti lähimpään kukkaan. Katsoin sitä. Sen toinen siipi oli rikkinäinen, se ei osannut lentää. Otin sen käteen, se joutui paniikkiin mutta pääsi lentoon.

Lääkärit kokeilivat viimeisiä keinoja, laite näytti suoraa viivaa. Perhosemme oli poissa, se lenteli kauas pois ikuisuuden maihin.
4228
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Toi on todella surullisen kuuloinen juttu, mutta minun mielestäni upeasti kirjoitettu. Nuo vertaukset on hienoja. En osaa muuta sanoa.

Äänestä
  • josta jäi haikea ja surullinen tunnelma:(
    Kiitos!

    Äänestä

Surullinen ja haikea juttu... Kaunis omalla tavallaan. Tuollaista jaksaisi lukea enemmänkin...

Äänestä

osaat kirjoittaa hyvin ja kauniisti. Oikein koskettava tarina, lyhykäisyydessäänkin niin täydellinen...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jessica kirjoitti:

Hauras kuin perhonen. Viimeinen se toivo oli kun pikkusiskoani kannettiin paareilla ambulanssiin. Hauras..
Hengitykseni pysähtyi kun ambulanssit kaarsivat pihaltamme ja jättivät jälkensä soratiehen reunaan. Istahdin alas nurmikolle ja katselin puista putoavia lehtiä. Koskettelin hiljaa syksyn viimeisiä ruohonkorsia ja kukkia, jotka olivat jo kuolleet kylmyyteen.
Koskettelin hiuksiani. Hiljaa vedin nutturan pois ja tummat hiukset valahtivat alas selkääni pitkin.
Maailma oli pysähtynyt. Kaikki oli niin hiljaista, ikäänkuin kaikki surisivat pikkusiskoni kohtaloa. En halunnut tietää mitään. Halusin olla yksin ison koivumme alla ja kuunnella luontoa, halusin itkeä yksin, sillä niin muutkin tekivät tällä hetkellä, itkivät yksin...
Perhonen istahti lähimpään kukkaan. Katsoin sitä. Sen toinen siipi oli rikkinäinen, se ei osannut lentää. Otin sen käteen, se joutui paniikkiin mutta pääsi lentoon.

Lääkärit kokeilivat viimeisiä keinoja, laite näytti suoraa viivaa. Perhosemme oli poissa, se lenteli kauas pois ikuisuuden maihin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu