Ihastuin yhteen poikaan kun hän oli ysillä ja minä seiskalla. En silloin kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen. Hän muutti ysin jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan (perhe kuitenkin asuu vielä täällä)..
Hommasin tän pojan puh.numeron viime talvena sitten viimein ja laitoin viestiä.. Hän antoi mesensä ja aloimme siellä sitten juttelee.. Lähetin kuvanikin mutta ei hän mua muistanut vanhasta koulusta mut eipä se haitannut. Sit kun hän tuli käymään aina lomilla ja joskus viikonloppuisinkin kotonaan niin tapasimme. Vietimme paljon aikaa aina yhdessä.
Syyslomalla sitten aloimme seurustelemaan.. Onhan tämä rankkaa kun välimatkaa on 300km ja emme näe usein mutta kaikki on varmasti sen arvosta koska välitämme todella toisistamme.
Nyt mua piinaa yks juttu tosi paljon.. Oon nimittäin valehdellut mun poikaystävälle yhdestä asiasta enkä tiedä miten kertoisin totuuden ja miten hän sitten suhtautuisi siihen.
Sanoin olevani nytten yhdeksännellä luokalla vaikka todellisuudessa olen kahdeksannella. Ikää siis en valehdellut vaan luokan. Jäin luokalleni eli mun pitää käydä kasi kaks kertaa. Oikeesti siis mun pitäis olla ysillä. Se on pitkä juttu miks jäin luokallani joten en ala sitä selittelee. Lyhyesti voisin sanoo sen niin että keskeytin koulun viime joulun jälkeen eli en enää mennyt kouluun. Ensiksi kävin vain silloin tällöin koulussa, menin sinne milloin menin ja lähin sieltä milloin lähin mutta huhtikuusta asti en käynyt enää ollenkaan. Mulla oli viime talvella todella vaikeaa, kärsin masennuksesta ja kävin psykiatrialla, koulussa oli vaikeeta ja paha olla ja kaikkee muutakin tapahtu mikä särki mun sydämen ja kaikkee, en jaksa selittää eikä sillä oo ees väliä.. Nyt oon voinut kuitenkin tosi hyvin ja tää uus kasi on mennyt hyvin ja kaikki on siis hyvin, ei siinä enää mitään..
Valehtelin vaan tälle pojalla et oon ysillä enkä saa nyt mitenkään kerrottuu et oon oikeesti kasilla. Ollaan puhuttu siitäkin et muuttasin sit sinne missä hän asuu opiskelee tän "ysin" jälkeen eli ens kesänä..
Valehtelin siks ku en halunnut antaa huonoo kuvaa itestäni ja sanoo silloin kun ei vielä ees seurusteltu et oon jäänyt luokalleni, kun oikeesti häpeen sitä, enkä aina oo itekkään sinut sen asian kanssa. Toisaalta jos olisin sanonut et oon kasilla niin hän ois luullut mua vuotta nuoremmaks. Oon siis 15 ja hän 17. Eikä ois ollut oikein valehdellakaan et oon kasilla mutta oon -92, menin vaan vuotta myöhemmin kouluun. Sitä paitsi kerroin että olin seiskalla kun hän oli ysillä eli olimme samassa koulussa, mistä muutenkaan oisin hänet tiennyt..
Tiedän kyllä että oli tosi väärin valehdella että oon ysillä vaikka oon oikeesti kasilla. Miten kertoisin hänelle että olen jäänyt luokalleni ja olen vasta kasilla?
Miten te pojat suhtautuisitte asiaan jos tyttöystävänne kertoisi että on jäänyt luokalleen ja valehdellut siitä teille? Mitä yleensäkin ajattelette tytöstä joka on jäänyt luokalleen yläasteella? Häpeisittekö sitä, jos tyttöystävänne ois jäänyt luokalleen. Ajatteletteko että täytyy olla todella idiootti jäädäkseen luokalleen?
Mua pelottaa ensikskin se että miten poikaystäväni suhtautuu siihen että olen jäänyt luokalleni ja myös se että voiko hän antaa anteeksi että olen valehdellut. Voiko hän enää luottaa muhun?
Jättäisitteks te tytön jos hän valehtelisi jostain tollasesta vai voisitteko jatkaa vielä?
Kaipaan neuvoja että miten voisin hänelle kertoa tästä? Hän tulee jouluksi kotiin, enkä millään tahtoisi kertoa sitä silloin kun on joulu mut toisaalta en voi sitä missään mesessäkään kertoa.
Sitten haluan kuulla poikia mielipiteitä luokalle jääneestä tytöstä ja siitä mitä te tekisitte, jos olisin tyttöystävänne ja kertoisin että olen jäänyt luokalleni ja valehdellut siitä?
Kiitos kaikille vastauksista! :)
Hommasin tän pojan puh.numeron viime talvena sitten viimein ja laitoin viestiä.. Hän antoi mesensä ja aloimme siellä sitten juttelee.. Lähetin kuvanikin mutta ei hän mua muistanut vanhasta koulusta mut eipä se haitannut. Sit kun hän tuli käymään aina lomilla ja joskus viikonloppuisinkin kotonaan niin tapasimme. Vietimme paljon aikaa aina yhdessä.
Syyslomalla sitten aloimme seurustelemaan.. Onhan tämä rankkaa kun välimatkaa on 300km ja emme näe usein mutta kaikki on varmasti sen arvosta koska välitämme todella toisistamme.
Nyt mua piinaa yks juttu tosi paljon.. Oon nimittäin valehdellut mun poikaystävälle yhdestä asiasta enkä tiedä miten kertoisin totuuden ja miten hän sitten suhtautuisi siihen.
Sanoin olevani nytten yhdeksännellä luokalla vaikka todellisuudessa olen kahdeksannella. Ikää siis en valehdellut vaan luokan. Jäin luokalleni eli mun pitää käydä kasi kaks kertaa. Oikeesti siis mun pitäis olla ysillä. Se on pitkä juttu miks jäin luokallani joten en ala sitä selittelee. Lyhyesti voisin sanoo sen niin että keskeytin koulun viime joulun jälkeen eli en enää mennyt kouluun. Ensiksi kävin vain silloin tällöin koulussa, menin sinne milloin menin ja lähin sieltä milloin lähin mutta huhtikuusta asti en käynyt enää ollenkaan. Mulla oli viime talvella todella vaikeaa, kärsin masennuksesta ja kävin psykiatrialla, koulussa oli vaikeeta ja paha olla ja kaikkee muutakin tapahtu mikä särki mun sydämen ja kaikkee, en jaksa selittää eikä sillä oo ees väliä.. Nyt oon voinut kuitenkin tosi hyvin ja tää uus kasi on mennyt hyvin ja kaikki on siis hyvin, ei siinä enää mitään..
Valehtelin vaan tälle pojalla et oon ysillä enkä saa nyt mitenkään kerrottuu et oon oikeesti kasilla. Ollaan puhuttu siitäkin et muuttasin sit sinne missä hän asuu opiskelee tän "ysin" jälkeen eli ens kesänä..
Valehtelin siks ku en halunnut antaa huonoo kuvaa itestäni ja sanoo silloin kun ei vielä ees seurusteltu et oon jäänyt luokalleni, kun oikeesti häpeen sitä, enkä aina oo itekkään sinut sen asian kanssa. Toisaalta jos olisin sanonut et oon kasilla niin hän ois luullut mua vuotta nuoremmaks. Oon siis 15 ja hän 17. Eikä ois ollut oikein valehdellakaan et oon kasilla mutta oon -92, menin vaan vuotta myöhemmin kouluun. Sitä paitsi kerroin että olin seiskalla kun hän oli ysillä eli olimme samassa koulussa, mistä muutenkaan oisin hänet tiennyt..
Tiedän kyllä että oli tosi väärin valehdella että oon ysillä vaikka oon oikeesti kasilla. Miten kertoisin hänelle että olen jäänyt luokalleni ja olen vasta kasilla?
Miten te pojat suhtautuisitte asiaan jos tyttöystävänne kertoisi että on jäänyt luokalleen ja valehdellut siitä teille? Mitä yleensäkin ajattelette tytöstä joka on jäänyt luokalleen yläasteella? Häpeisittekö sitä, jos tyttöystävänne ois jäänyt luokalleen. Ajatteletteko että täytyy olla todella idiootti jäädäkseen luokalleen?
Mua pelottaa ensikskin se että miten poikaystäväni suhtautuu siihen että olen jäänyt luokalleni ja myös se että voiko hän antaa anteeksi että olen valehdellut. Voiko hän enää luottaa muhun?
Jättäisitteks te tytön jos hän valehtelisi jostain tollasesta vai voisitteko jatkaa vielä?
Kaipaan neuvoja että miten voisin hänelle kertoa tästä? Hän tulee jouluksi kotiin, enkä millään tahtoisi kertoa sitä silloin kun on joulu mut toisaalta en voi sitä missään mesessäkään kertoa.
Sitten haluan kuulla poikia mielipiteitä luokalle jääneestä tytöstä ja siitä mitä te tekisitte, jos olisin tyttöystävänne ja kertoisin että olen jäänyt luokalleni ja valehdellut siitä?
Kiitos kaikille vastauksista! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää on hiukan hankala tilane, koska se riippuu täysin pojasta.
Jos tää poika rakastaa sua ihan tosissaan, niin se varmaan vaan vähän järkyttyy, mutta haluu jatkaa sun kaa.
Mutta, entä sit jos se järkyttyykin NIIN paljon, ettei se pääse sun valehtelusta yli? voi olla niinkin.
Kannattaa kysyä siltä ihan suoraan, et rakastatko sä mua oikeesti paljon. Kyllä se sit kestää, jos sen tunteet on aidot:)
Mut kerro sille totuus, niin helpottaa.
No jos minulle itselleni kävisi noin, että moinen valhe paljastastuisi, niin valitettavasti todennäköisesti olisin siitä aika pettynyt ja vihainen. Kyse ei ole siitä, että joku olisi jäänyt luokallleen, vaan ylipäätään periaatteesta. Miten voisin luottaa enää jälkeenpäin, kun noinkin mitättömässä asiassa piti valehdella ja jatkaa vielä valhetta pitkään. Kerro asiasta mahd. nopeasti. Kerro miksi valehtelit. Mitä myöhemmäksi jätät, sitä korkeammalta tiput. En sano, että lopettaisin heti yhteydenpidon tuommoisen tapauksen jälkeen, mutta kyllä siitä ainakin keskustelu syntyisi ja olisin kyllä hyvin hyvin pettynyt.
Mutta toisaalta ymmärrän tilanteen, jaksamista!
Jos mulle kävis tolleen, en välittäis siitä luokalle jäämisestä yhtään, mutta se todennäkösesti suttuttais todella paljon, että valehtelit. Kerro sille nopeesti, ennen kun siitä kasvaa liian suuri valhe. Ei sitä se luokalleen jäämien häiritse.. Valehteleminen on oikeesti paska juttu...
Henk kohtaisesti jos oisit mun tyttöystävä ni ei mua kyl haittais ollenkaa luokallejääminen. Valehteleminen tosin on, kuten edellinen kirjoittaja sano, paska juttu... Mut kyl mä ainaki pääsisin siitä varmasti yli nopee jos tunteet ois oikeesti aidot. Ja sit jos selittäisit vielä miten pahalta se luokalle jääminen on susta tuntunut ja mitä ongelmia sulla on ollu aiemmin koulun kanssa ni emmä usko että tosta suhde mihinkään kaatuu :) Mut sun pitää sit muistaa tulevaisuudessa että se voi kaatua seuraavasta kerrasta helpommin...
Onnea sulle ja hyvää talvea! :)
Mulla on täsmälleeeeeen sama tarina :D!!!!!
Mä kärsin syvästä masennuksesta melkein vuoden. Jäin luokalle kasilla, 2 vuotta sitten tosin. Se oli kanssa poissaoloista. Oli tosi paha olla ja tuntu ettei mikään oo hyvin ja kaikki oli ihan sekavaa ja sumeeta. Ihan kun olis kävelly veden alla. Mä jäin samanlailla pois joulun jälkeen, en menny tosin yhtään sen joululoman jälkeen. Mulla on poissaolot jatkunu vieläkin aika runsaina ja sais karsia. Tän syksyn aikana niitä on ollut 160 tuntia... :(
Oon hyvä koulussa ja siks mun eteen ollaankin oltu tosi joustavia ja suhtauduttu tosi hyvin. Mä oon ollu 2kk osastohoidossakin tähän masennukseen ja kouluun liittyen. Se oli karseeta. Mut nyt on jo hyvin taas mielen laita ainakin. Koulupoissaolot vähenemässä.
Niin, ja pääaiheeseen. Mua ei todellakaan haittais tollanen. Mua ei edes haittais vaikka joku olis valehdellu mulle tollasta. Ehkä vähän yllättävää, mutta loppujen lopuks ei mikään paha juttu. Ei todellakaan oo hyötyä pantata tollasta tietoa.. Sanot vaan että, sulla on asiaa. Kerrot siitä sun masennuksesta. Kerrot sille kaiken niinkun asiat on. Ei sun kannata pelätä. Jos se suuttuu, jota ei todellakaan vois kuvitella tapahtuvan. Se ei ymmärrä sua, mikä on suoraan sanoen jo huono syy jatkaa tota teidän juttua. Mut keskustelkaa siitä sit joululomallanne.. Toivottavasti menee hyvin.