Työuupumus sitten sai viimein voiton, tosin sillä oli kaverina Lievä Masennus ja Ahdistushäiriö, sekä viimeisen niitin lyönyt Psykoosi.
Ruokahalu meni joskus syyskuussa ja nukkuminen ei onnistunut. Nyt sitten tuli lopullinen romahdus ja pakko lyödä jarrut kiinni.
Sain reseptin Cipralexiin, 10mg / päivä, aloitus puolikkailla. Vielä ei ole tullut ruokahalu takaisin.
Kenelläkään kokemuksia milloin pitäisi vaikuttaa?
Ruokahalu meni joskus syyskuussa ja nukkuminen ei onnistunut. Nyt sitten tuli lopullinen romahdus ja pakko lyödä jarrut kiinni.
Sain reseptin Cipralexiin, 10mg / päivä, aloitus puolikkailla. Vielä ei ole tullut ruokahalu takaisin.
Kenelläkään kokemuksia milloin pitäisi vaikuttaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
psykoosissa, eikö sinulle siihen määrätty mitään psykoosilääkettä?
Kuka sen diagnosoi? Toivon mukaan psykiatri. Eihän SSRI-lääkkeen indik.kuulu psykoosi!!!
Käänny nyt ihmeessä hoitavan psykiatrisi puoleen!
Niin.
Yleislääkäri määräsi Cipralexia ja lomaa. Tässä sitten odottelen pääsyä ammattiauttajalle, kun ei heti päässyt. kaiketi se viimeinen vaihe oli psykoosi, kun en oikein mistään tiennyt mitään. Sain raivarin ja melskasin oikein kunnolla... Pari päivää meni tälle pallolle palatessa ja tolkuttomassa morkkiksessa, kun ei itsekään tiedä mikä laukaisi ja miksi, miksei mikään tuntunut miltään vaikka haukkui kaikki tutut ja tuntemattomat.
Aikasemminkin on käynyt niin, että välillä täytyy ottaa pari päivää hissuksiin kun ei enää jaksa. Mutta koskaan ei ole äitynyt niin pahaksi kuin nyt.
Olen itse ollut samantyyppisessä tilanteessa kuin sinä, mutta ilman mitään psykoosin oireita. Diagnoosi oli vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
Sain alkuvuodesta Cipralex-reseptin ja annostus oli tuos samaiset 10 mg. Viikon verran söin 5 mg eli minullakin oli ns. loiva alku. Minulla taisi mennä 4-6 viikkoon ennen kuin lääke alkoi kunnolla vaikuttamaan. Minulle kokeiltiin välillä korkeampaa annostustakin eli 15 mg, mutta siitä tuli niin rajuja sivuoireita, että annostus palautettiin takaisin 10 mg. Voi siis mennä aikaa, ennen kuin oireesi helpottuvat, mutta kannattaa olla kärsivällinen.
Käsittääkseni Cipralexia määrätään erityisesti silloin, kun kyseessä on sekä masennus- että ahdistuneisuusoireita.
Tervehtymisiin!
se ei mitään auta.Se teki minusta agressiivisen ja vieläkin enemmän sekopään.Vaihda se muuhun.
Työuupumus, ahdistushäiriö, pakkoajatuksia jotka lopulta muuttuivat lähes ääniksi ja jouduin psykoosiin. Hakeuduin hoitoon. Nyt syön risperdalia, joka taasen ei pakkoajatuksiin ja ahdistukseen vaikuta kovin kummoisella tavalla. Psykoosin jämät lääke kyllä vei mukanaan. Olen tällä hetkellä avohoidossa mutta jatkan töissä normaalisti. Sain onneksi kevennettyä työstressiä minimiin varsinkin kun äänet ovat nyt loppuneet. Olen tällä hetkellä masentunut ja välillä taas iloisellä päällä. Pelottaa että on bipolaarihäiriö.
Sama kuvio, työuupumus/-ahdistus, ennestään jo ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö silloin tällöin ja lisäksi pakkoneuroosi. Nää pahentu työahdistuksen myötä. Sepramin (20mg) aloitin just ja viikko saikkua. Mites te muut, ootteko saikulla vai edelleen töissä? Miten nopeasti tästä voi palautua työkuntoon?
Sain kaksi viikkoa saikkua ja omalääkäri oli sitä mieltä, että ei kannattaisi vielä mennä takaisin. Maanantaina on tarkoitus palata töihin ja jos homma ei sitten toimi, niin aina sieltä pois pääsee. kaksi viikkoa jos jaksaisi, niin sitten on joululoma.
Tulin itse siihen päätelmään, että ei parane jäädä tuleen makaamaan. Ainakaan vielä.
miten olet ahdistunut töistä,eihän vaan ole ikävää nimittely porukkaa ja valehtelioita jos lääke ei silloin tehoa oikein ,lepo ja ulkoilu,pois töistä auttaa,etsi uusi työ.
Hei,
Olen myös saanut Cipralexiä 10 mg. Mitkä kokemukset ovat???
Nyt on sitten viikko töitä takana.
Pomon naama ei enää ahdista ja työkaverit eivät ole turhaan udelleet poissaolosta. Hommat sujuu ja vaikka välillä ei sujukkaan, niin ei enää niin harmitakkaan tai tunnu siltä, että ei pärjää.
Halut ei ole kadonneet, mutta välillä tuntuu siltä, että täyttymyksen saaminen on vaikeampaa.
Näkee nyt, mitä seuraavat viikot tuovat mukanaan...
Mulla 15mg ja tempasen niitä 2kpl kerralla joka aamu kun yhdellä ei mitään vaikutusta hermo kireellä koko ajan. Tähän asti popsinu viime toukokuusta saakka ja loppua ei näy tällä menolla. Hoppu on töissä ja niistä ei näy pääsevän kuin töistä lähtemällä tai pomolta potkut saamalla. Olin kokopäiväisellä saikulla 5kk ja 3kk osapäiväisellä. Ainut ja hyvä asia koko aikana mitä kelasta kerrottavaa. Nukkuminen on sitä ja tätä. Liikunnalla ja alkoholilla nukkuminen entistä huonompaa vaikkakin kävely piristää ainakin hetkellisesti.
Ikää kertyny 35 ja kesälomia ei juuri ennätetty pitämään aina vaan vitunmoinen kiire ja hoppu. Tulee vielä se päivä jona annan tulla täydeltä laidalta, koska työssäni annan kaikki voimavarani mitätyöni eteen pystyn antamaan. Sanotaan nyt, että olen suunnitelu- ja konsultti alalla töissä. Mitäs sitten kun lääkäri vinkuu, että pitäs mennä psykiatrille, vaikka en minä mikään hullu ole vaikka hyötyä siitä meidän alalla on niille idiooteille. Ei jaksais kuunnella koko ajan paskaa mikä ei johda mihinkään tai ei ainakaan edistä omaa työtä ja sen edistymistä. Vittu sanon minä...............................viikonlopun aikana pitäis ladata omia henkisiä ja fyysisiä akkuja, mutta maanantai aamuna hyvä, että saa itsensä rautakangella kammettua pystyyn ja suihkuun. Siitä se sit alkaa....työpaikassa ei sinänsä mitään vikaa muuta kuin resurssointi tuntuu olevan niin vitun hankalaa, vaikka ei kai sen pitäis mulle kuulua pätkän vertaa kun en osinkojakaan saa. Korkeistaan monoa, kun joku projekti kusee oman henkisen herkkyyden vuoksi.
On siitä lääkityksestä hyötyä, kun ei iytketä eikä naurata ja nalli ei meinaa palaa milläään. Ne tietää, jotka noita mömmöjö käyttää.
Se oli sellainen purkaus tällä kertaa....on muuten hauskaa liikenteessä kun motarille pääsee niin ei ole kaasupolkimessa kuin yksi asento -pohjassa. Ei jännitä, ei pelota kuolema eikä mikään. Kyllä hullullakin saa olla hauskaa töihin mennessä ja sieltä palatessa.
Ei muuta, kun vointeja kaikille kohtalon tovereille. " Kuka muu kissan hännän nostaa kuin kissa itse" Se tuntuu pätevän myös meihin henkisesti heikkoihin ja työssä tunnollisesti oleviin. Auttakaa itse itseänne, liikkukaa ja auttakaa, koska teidän pitäsi se huomata itse läpi käyneenä milloin lähimmäistä tulee topata kiireen keskellä. "Ei elämä lopu ennekuin horsma kasvaa"!
Töistä poissa jo pitkään...lomautettuna ja saikulla ja pieni pätkä töissä valillä. Vuoden 2006 jälkeen.
Tein töissä 10-vuoden aikana yhteensä 21-vuoden työtunnit toimistossa ja komennuksilla ympäri maailmaa. Työ rasittavuus ei tuntunut missään kunnes olin voiottamaton ja korvaamaton... yksinkertaisesti fysiikka petti ja välilevy meni komennuksella. Buranalla selvittiin ja kiinalaisilla särkylääkkeillä no se oireili aikansa kunnes kunne kesälomalla se meni pahaksi ja jouduin sairaalaan. Ei leikkausta hoitoja ja lääkärien voivottelua.. hoitoja.. ja kortisoonipiikkejä joista sokuritauti paheni ja ... siitä sitten pikkuhiljaa mielialan vaihtelut paheni..olen kyllä aikaisemmminkin olleut "masentuneena" ilman diagnoosia kylläkin mutta nyt alkuvuodesta 2008 mieliala on ollut 1-10 astekolla tuollaista 3 luokkaa. Ei oikein mikään kiinnosta. No olin lomautettuna koska en halunnut tehdä töitä ja kivut oli hankalia ja mieli kokoajan maassa. Selkään ei lääkärit saanut mitään apua ja mielimeni alas yhä enemmän sitten kesällä aloitettiin cymbalta joka nosti minun mielialaani hieman ja sen avulla olen nyt taaplannut eteen päin pikkuhiljaa. Töissä en pysty käymään koska kivut selässä on hankalat ja masennus ei ota poistuakseen.
Kun katselen työuraani taaksepäin niin totean vaan että olen ollut hullu kun olen suostunut tekemään sellaisia määriä töitä. Paras kuukaisi on ollut 449-tuntia töissä ja siine joka päivä x240min työmatkat pesullakäynti ja iltapalla käynti. Tuloksena oli huipputili ja minusta zompie.
Tällä hetkellä on keskittymisvaikeuksia ja nukkuminen todella huonoa. Aamuyisin menee 2-3 tuntia ennen kuin selviän hereille ja saan paikkani liikkumaan. Kivut ovat ehkä hieman vähentyneet ja ehkä nyt kevättäkohtyi mentäessä se mielialakin palautuu.
Elämä tuntuu tosi paskalta ajoittain.