Änkytys ja sokellus aikuisiällä

Rohkaisen sinua kertomalla meidän tarinamme. Mieheni on änkyttänyt lapsesta saakka ja mielestäni änkytys on vähintään keskivaikea. Sen siis huomaa selvästi. Häneen tutustuessani en ensin tajunnut asiaa, pistin kaiken vain humalatilan piikkiin. Hän oli mielestäni hyvin tasapainoinen ja sinut oman itsensä kanssa ja se teki minuun vaikutuksen. Myöhemmin hänen valmistuessaan pelkäsin hänellä olevan vaikeuksia työpaikan saamisen kanssa. Hän on kuitenkin pärjännyt työelämässä hyvin ja ylennyt johtotehtäviin asti. Onnnellista avioliittoa on takanamme n. 20 v., neljästä lapsestamme ei kukaan ole änkyttäjä (ainakaan vielä). Sisukkaasti vain jaksa uskoa itseesi ja omaan ihmisarvoosi. Kukaan meistä ei ole täydellinen - itse esim. punastun tosi helposti ja reippaasti, muilla on muita juttuja, joiden kanssa täytyy vain oppia elämään. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet!

En tiedä onko minun kohdallani kielen vaihtumisella ollut asiaan vaikutusta.
Asun siin englannin kielisessä maassa ja kaikki on enkuksi.
En jatkuvasti änkytä, esiintymistilanteissa kyllä, ja kotona lasten kanssa. Jos en 'huomaa' puhuvani niin en änkytä.

En anna sen haitata elämääni. Kanssaihmisten pitää suvaita.

Nykyisin änkytystä pidetään enimmäkseen puheen sujuvuuden häiriönä, motorisena ongelmana. Psyykkiset selitykset ("isku päähän") ovat jääneet historiaan.

Änkytykseen puhemotorisena vaikeutena voi saada apua kuntoutuksesta. Hakeudu tk-lääkärin lähetteellä puheterapiaan. Myös yksityisesti (itse maksamalla) voit mennä, tosin hinta on varmaan aika kallis. Suomen änkyttäjien yhdistys SÄY (www.kolumbus.fi/say/) jakaa tietoa ja kokemuksia ja järjestää myös kuntoutuskursseja kesäaikaan.

Änkytyksen kuntoutuksessa pidetään tärkeänä puheliikkeiden tunnistamista ja erityisesti liikkeiden välisten siirtymien harjoittelua esim. hidastetusti. Siinä hyötyisit kyllä vaikka lyhyestäkin ohjausjaksosta puheterapeutilla (mielellään etsi sellainen, joka on erikoistunut änkytykseen - niitäkin löytyy SÄY:n sivuilta).

Yhtä tärkeää kuin motorinen harjoittelu on änkytyksen hyväksymisen harjoittelu, änkytys kun tapaa pahentua jännittävissä tilanteissa. Asenteena siis "minä olen minä ja kelpaan kyllä, änkytän tai en".

Änkytyksen alkamisen syistä ei varmaan tiedekään tiedä kovin paljon. Ilmeisesti se on melko monisyinen juttu, ehkä tyyliin että sinulla on aina ollut neurologinen taipumus, jonka stressi sai laukeamaan. Tai ehkä muutit puhenopeuttasi aikuismaisemmaksi, nopeammaksi tuolloin? Mutta syy ei oikeastaan ole kamalan tärkeää, vaan se, miten sopeudut.

Vastataahan vanhaan ketjuun, koska rupes tekemään mieli avautua jonnekkin omasta elämästä ja kokemuksista.

Olen änkyttänyt niin kauan kuin muistan. Ja ekat muistot on ihan sieltä päiväkodista saakka. Myös minun suvussa on esiintynyt lievempää tai pahempaa änkytystä.

Itse luokittelisen oman änkytykseni kokonaisuutena aika lieväksi, vaikka niitä pahoja päiviä on riittänyt. Mutta ei kuitenkaan hirveen usein tule pahoja blokkeja, ellei ole kamalan kiire puhua. Toki joskus rauhallisissa tilanteissa myös tulee välillä lukkoja. Enimmäkseen itelleni tulee venytyksiä ja toistoja. Joskus niitä tulee ajattelematta änkytystä myös tai yksin lukiessa ääneen. Änkytykseni on siis tosi vaihtelevaa.

Pahin ongelma on itsellä kuitenkin oma suhtautuminen puheeseen. Kävin pari vuotta sitten puheterapiaa, joka toi tosi paljon itsevarmuutta, ja olin tosi positiivinen jatkuvasti esim sen aikasessa työpaikassa. Siellä sain helposti kavereita. Mutta nykyään kun muutin toiselle paikkakunnalle niin tilanne on ihan sama kuten esim opiskeluaikoina oli. Olen työpaikan hiljasemmasta päästä ja jotenkin tuntuu, ettei kukaan halua hirveästi puhua minun kanssa. Olen luonteeltani siis hyvinkin sosiaalinen ja puhelias, joten ottaahan tämä luonnonpäälle.

Tiedän jo ratkaisun tähän tilanteeseen: olla rohkea ja änkyttää vaan. Toki kaikkia puhetekniikoita olen yrittänyt käyttää ettei mene ihan överiksi lukot sun muut. Toki olen harkinnut tahalteen hankkiutua sellaiseen työhön, missä pitää kommunikoida ihmisten kanssa. Veikkaisin että se saattais auttaa ja puhumisesta tulisi ns. normaalia, ja änkytys saattaisi vähentyä. Tällä hetkellä olen vain kiinni nykyisessä duunissa, mutta jos vähän aikaan tässä sinnittelee niin kovaa työnhakua vaan.

Vaikken ole paras sanomaan neuvoja, mutta kyllä se asenne ja itsevarmuus vaan ratkaisee änkytyksessä myös. Tärkeintä on vaan hyväksyä itsensä :)