Olemme parikymppinen pari. Jos meille tulisi lapsi,niin miehenikin oli sitä mieltä,että ei mun kannattaisi imettää kauaa,koska hänkää ei haluais että söpöt kiinteät rintani menisi kauheaksi ketun nokka roikkurinnoiksi.
Annan korvikemaitoa ja vaikka pumppaan pumpulla maitoni pois.ku en halua,että pienistä nänneistäni tulisi kauheita ketun nokkia.Se on rumaa.ja haluan näyttää hyvältä vielä 20 vuoden päästäkin.
On oma asia imettääkö vai ei, ja voi silti olla hyvä äiti.
Annan korvikemaitoa ja vaikka pumppaan pumpulla maitoni pois.ku en halua,että pienistä nänneistäni tulisi kauheita ketun nokkia.Se on rumaa.ja haluan näyttää hyvältä vielä 20 vuoden päästäkin.
On oma asia imettääkö vai ei, ja voi silti olla hyvä äiti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itseasiassa imetys ja varsinkaan sen kesto ei juurikaan vaikuta siihen kuinka rinnat "rupsahtavat". Suurin muutos tapahtuu kun rinnat kasvavat raskauden aikana ja kun maito nousee synnytyksen jälkeen. Muutokset ovat kyllä hyvin yksilöllisiä ja vaikeasti ennustettavia.
Saattaapi muuten olla että kun joskus saat lapsia niin naurat tuolle viestillesi. Itsellekin on nykyään aivan herttaisen samantekevää miltä rintani tämän vuosien imetyksen ja raskaanaolon jälkeen näyttävät, niillä on nyt sentään tehty jotain muutakin kuin miellytetty miehiä.
Ehkäpä kannattaa lykätä lapsentekoa sen aikaa että saat tarpeeksi nautittua söpöistä kiinteistä tisuistasi :)
Lapsi on lahja, suuri lahja! Ja kyllä hänelle parastaan haluaa antaa. Rintojen säilyminen kiinteinä on varsin väliaikaista tässä kuolevaisten maassa. Nimimerkillä monen synnyttämättömänkin vanhan naisen kylvettäjä.
Eli kun rinnat täyttyy-tyhjentyy, niin kyllä voi ihan järjellä ajatella kuinka siinä käy :D kaipa se kestokin vaikuttaa, mut kun yleensäkin alkaa imettämään, niin kyllä se vahinko on jo sattunut :) just siinä alussa kun rinnat pakkautuu ihan täyteen.. Jossain (Ranskassa?) naisille annetaan monesti laitoksella jotain lääkettä, ettei maito nousis.. En sit tiä kuinka käy jos ei imetä ollenkaan ja antaa korviketta heti alkuunsa..kuulostaa kyllä aika kamalalta, ite en pystyis.. 4kk imettänyt esikoista ja kyllähän ne rinnat on riippu-mallia. Kyllähän tuo mua haittaa, pidin entisistä kiinteistä rinnoistani mut kyllähän tuo lapsosen hyvinvointi menee sen edelle :) tai nyt kun olen tuon lapsen saanut, niin se meneee kaiken edelle :) Vatsassakin on kivasti raskausarpia ja nekin kyllä tympii, mutta minkäs teet. On tässä muutenkin "oma elämä" menetettyä, nykyään sitä elää vain ja ainoastaan lapselle, hyvässä ja pahassa :)
Aijotko olla lapsessa kiinni myös hänen tullessa nuoruusikään.
Mä en todellakaan aijo olla mikään itsepäinen ja itsekeskeinen vaimo,joka jättää miehensä huomioimatta kun lapsi syntyy.Sellaiset ovat yleensä yksinhuoltajia,ja mikäs sen kauheampaa kuin olla rikkoontunut perhe.
Mä en elä vain lapselle.Mua ällöttää sellainen.
Mä haluan elää omana yksilönä ja lapsi tulee siinä sivussa.Mutta mulle on tärkeintä etenkin PERHE.Sen täytyy pysyä koossa,ja myös ilman rakkautta ei ole niin paljon voimia hoitaa penskaansa.Ainakaan mulla.RAKKAUS JA ETTÄ SAA RAKKAUTTA;ON MIELESTÄNI IHANINTA JA JOTA ODOTAN ELÄMÄLTÄ.LAPSI TULEE MUT,SE EI TULE PILAAMAAN PASKAKÄYTÖKSELLÄÄN MUN JA MIEHEN RAKKAUTTA:EI VARMASTI!!!!
miten tämä rakkaudenkaipuu ym liittyi niihin kiinteisiin rintoihin? Tai sellaisten mahdolliseen pilalle menoon? Eihän tässä maailmanajassa ole mikään pakko laittaa lapsia ylipäätään. Jos asia on vielä melko hauraan mietinnän asteella niin siirtäkää koko juttua tulevaisuuteen. Kyllä lapsi tarvitsee todella paljon vanhempiaan ja hänelle täytyy kyllä aluksi molempien vanhempien aikalailla omistautua. Jos epäilet että et kestä vauvan totaalista riippuvuutta sinusta niin harkitse tarkkaan oletko valmis perheenlisäykselle.
mutta taidatkin jo tietää, että sun kundikaveri pettää sua HETI kun mahas alkaa kasvaa ja persees roikkua. Ja olet niin v-tun keskenkasvuinen pentu, että syytät kersaas siitä.
On sitten meitä, joilla suhde on niin vahvalla pohjalla ja seksi niin hyvää, että lapsen voi laittaa tärkeysjärjestyksessä ykköseksi silloin, kun hän vanhempiaan eniten tarvitsee (kokoaikaisesti monta, monta kuukautta).
Ja muista: on yksinhuoltajia, jotka kauniina ja pää pystyssä rakastavat ihania lapsiaan (eivätkä syytä näitä suhteen kariutumisesta)
ja sitten on
sinunlaisiasi katkeria, epäkypsiä pissisäitejä, jotka soittelevat mustasukkaisuudessaan ex-miehen uusille hoidoille ja lapsi-raukka itsee sängyssään, kun et tajua, että vain SINÄ voit häntä auttaa eikä hän tahallaan itke. Hän on puhdas ja syytön - liian hyvä sinulle!
Sellaset äidit/vaimot.Jotka ei Paskaakaan piittaa omasta ulkonäöstään,vaan loihtivat hajupomminsa ympärillä kokoajan.Saisivat jäädäkkin yh äideiksi. Mikäs sen ihanempaa,kun mies vihdoin huomaa,ettei jaksa roikkua ja olla orjana naiselle,joka ei välitä tästä tippaakaan,toisin ku pennustaan.Mies saa olla hyvä ja lähteä kauniimpiin ja timmeihin muijjiin.Ihan oikein olis sellaselle riippurintamaitolemulle.
tätä... varmasti suloinen alapääsi levahtaa lapsen tullessa maailmaan ja miehesi lähtee piukemmille apajille eikä kerkeä jäädä katsomaan ketunnokka tissuloitasi. Mietippä toisen kerran sitä vauvan tekoa. Ja ne halutkin hyytyy ekhä hetkeksi, riippuu siitä miten pahasti vehkeesi repää ja montako tikkiä kätilö ompelee.
No kyllä voi sanoa että jos puolikin vuotta imettää, kuten minä, eikä loppua siis näy (oma tahtoni), niin rinnat alkaa olemaan aika entiset.
Imettäessä usein laihtuu (minä olin juuri ennen raskautta 57kg, nyt 49kg, pituutta 162cm), ja tissit on aika riipat ja kurttanat. Kyllä se niin monesti on, että mitä pidempään imettää, sitä enemmän tissit "kärsii" (miten kukanenkin haluaa asian ilmaista). Itse ei voi tietää miten omat rinnat tulee raskauteen ylipäätään ja imetykseen reagoimaan. Itselläni ei esimerkiksi kuitenkaan nännit muuttuneet miksikään (korkeintaan ehkä tummuivat), ne ovat aina olleet pienet ja "söpöt".
Kannattaa miettiä ihan vaikka useamman kerran, onko valmis vanhemmaksi, äidiksi, jos ei kestä sitä, että lapsi on sinusta riippuvainen. Lapsi tarvitsee sinua ensimmäiset kuukaudet ihan koko ajan, se on erilaista kuin isän tarve, koska näin luonto on sen tarkoittanut.
Niin, ja pumpulla pumppaaminen ei kyllä vaikuta oman maitosi vähenemiseen, vaan se lisää sitä. Mitä enemmän pumppaa/imettää, sitä enemmän maitoa erittyy.
Taidat haluta vähän provosoida "mielipiteilläsi", vaikeaa uskoa että olisit tosissasi.
Ja muuten, se että antaa korviketta, ei tarkoita sitä etteikö olisi halunnut imettää..
kun nainen on 50v, ja siitä etiä päin, niin ellei kirurgin veitsi ole ihoon koskenut, on mahdotonta sanoa kellä on lapsia, kuka on imettänyt jne. enempi tekee ikä kuin lapsimäärä.
ja muuten, vaunulenkkeily on mitä parasta liikuntaa ahterin ja muiden paikkojen timminä pysumiseen
kiitos kuitenkin provosta viestistä, sain hyvät naurut!
Heh. Muistan yhä, kuinka joskus 18 vuotiaana selitin äidilleni, että en koskaan aio imettää, sillä en halua rumia rintoja. Äitini, joka yleensä on aina hyvin rauhallinen, sai hepulin ja lähes huusi, että eipä tarvitse niitä lapsiakaan tehdä niin pitkään aikaan, kun on noin lapsellisen typerät jutut! Silloin ajattelin, että äiti ei vain ymmärrä, ja että kyllä se asia, rinnat siis, merkitsee minulle valtavasti.
Nyt ikää 27, lapsi vasta muutaman kuukauden. Ajatukset imetyksestä ovat muuttuneet vuosien varrella. Ehdottomasti imetän! Aito äidin maito on terveellisempääkin lapselle, kuin joku Tutteli.
Kilotkin karisee hetkessä, kun imettää.:)
En ole unohtanut ulkonäköäni, mutta arvomaailma on kypsynyt paremmaksi. Huolehdin itsestäni, olen yhä hoikka, hymyileväinen ja laittaudun. Tiedän että teen vaikutuksen mieheeni -ja tekisin muihinkin, jos tarvetta olisi. Terve itsetunto tekee naisesta kauniin.
Elämän myötä tulevat muutokset vartalossa ovat lahja. Kaikki muistuttaa läpi käydyistä kokemuksista. Tämä vartalo on minun, juuri minun. Tämä kroppa on kantanut lasta, hurmannut mieheni ja hurmaa hänet yhä, kuljettanut minut lukuisiin paikkoihin, urheillut, levännyt... Tämä kroppa on elänyt.
Olen nähnyt lukuisia imettäneiden naisten rintoja. Laidasta laitaan niitä löytyy. Kaikki ei suinkaan roiku polvissa. Ja jos roikkuukin, niin mitä sitten?
Sinulla ja tietysti myös miehelläsi, on vielä paljon elämää elettävänä, ennen kuin ajatukset kypsyy. Vielä ei ole teidän aika tehdä lapsia.
En ole itsekään vanha. Innolla odotan, mitä tulen elämästä oppimaan vielä tulevien vuosikymmenten aikana.:)
Ihan huoletta voit imettää. Mun tisseille ei tapahtunut mitään, samanlaiset kiinteät b/c rinnat edelleen. Mutta odotappas jos sulle tulee raskausarpia, suonikohjuja :) mulle ei tullut, mutta se on yksilöstä kiinni. Kannattaa odotella vauvan tekoa, meinaa se voi olla menoa sitte. Ja rinnat on koetuksella jo raskausaikana, vaikka et imettäisi. Mun ystävä sai lapsen 23-vuotiaana ja kauheet raskausarvet oli rinnoissa melkein heti kun kuuli raskaudesta ja kyllä ne roikkuu, vaikka imetti vaan vajaa kaksi kuukautta. Jos teet lapsen varaudu henkisesti, että bikinit jää ostamatta ensi vuonna.
Lapsi on niin riippuvainen sinusta ja sinä hänestä, että ei siinä rintojen koko enää kiinnosta. Joka paikkaan minne menet saa pukea pienen mukaan, aina saa stressata tapahtuuko jotain, kun annat hänet hoitoon. Joka päivä on tehtävä ruokaa, on herättävä JOKA IKINEN YÖ antamaan ruokaa. (lueppas noita viestejä, missä äidit yöimettää vielä mekein 1,5-vuotiasta lasta). Vauvat on ihania, söpöjä, tuoksuu hyvältä jne. Mut usko mua, älä tee vielä lasta. Elä vielä hetki itsellesi ja esittelet rintojasi miehellesi. Tulet varmasti olemaan kanssani samaa mieltä muutaman vuoden kuluttua. Minä olen 23-vuotias äiti ja halusin ja teimme lapsen onnesta soikeina. Rakastan lastani yli kaiken, mutta päivääkään aiemmin hän ei olisi saanut tulla. Jaksa vielä pari vuotta ja sitte hyväksyt raskausarvet sun muut hirveydet kropassasi. Niin se vaan menee, mikään ei ole ilmaista.
joka ne rinnat saa rupsahtamaan.imetys saattaa jopa kiinteyttää rintoja.
on aivan yksilöllistä "rupsahtavatko" rinnat lapsensaannin jälkeen.toisilla jää vaan tyhjät lörppö pussit, toisilla rinnat pysyvät samanlaisina kuin ennenkin.
itselläni valitettavasti isot ja painavat rinnat ja maitoa tulee paljon,roikkuvat kyllä ja raskaudesta sain myös raskausarpia, vaikka ne ovat kurjia niin tärkein on kitenkin lapseni, enkä kadu päivääkään häntä!
onneksi minun mieheni rakastaa minua roikkutisseistäni huolimatta.kurja jos sinä et ole sellaista miestä löytänyt.