ensimmäinen keta kun kirjoitan tänne.. Tuntuu että mulla on edessä umpikuja. Kävin viisi vuotta terapiassa ja olen saman verran kärsinyt bulimiasta,masennuksesta ja itse vihasta. Terapia lopetettiin koska en pystynyt sitoutumaan siihen(vaikka halusin) . Olen ollut jo muutaman kerran "suljetulla" koska itseni vihaaminene on mennyt niin pitkälle.. sekään ei auttanut. Olen vasta kaksikymmentä ja olo pahentuu koko ajan,seurustelen, asun miesystäväni kanssa yhdessä mutta .. kauheaa kun on vaikea kirjoittaa..
kuitenkin pelkään että mies ystäväni pettäää, hänen porno leffassansa ja myös muiden miesten saa itseni tuntemaan siltä kuin olisin pelkä ´ä paskaa. Olen monet kerrat jutellut näistä asioista hänen kansaan mutta vihani vaan kasvaa. Usein tuntuu että kun olin sinkku oli paljon helpompaa kun ei tarvinut elää sen kanssa että seksin jälkeen en ole ykkössialla. mistään ei ole löytynyt apua ..
kuitenkin pelkään että mies ystäväni pettäää, hänen porno leffassansa ja myös muiden miesten saa itseni tuntemaan siltä kuin olisin pelkä ´ä paskaa. Olen monet kerrat jutellut näistä asioista hänen kansaan mutta vihani vaan kasvaa. Usein tuntuu että kun olin sinkku oli paljon helpompaa kun ei tarvinut elää sen kanssa että seksin jälkeen en ole ykkössialla. mistään ei ole löytynyt apua ..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olenko itse kirjoittanut tämän viestin unissani tai jotain? Tuo on täydellisesti minun elämäni!
Sairastan masennusta (no minulla on kaksisuuntainen ,mutta masentelen pahasti ja enemmän) Sairastan myös bulimiaa. Olen erittäin itseinhoinen ja näen itseni todella hirveänä ja todellakin VIHAAN itseäni. Sen takia olen ollut myös 2 kertaa osastolla! Minulla on mies jonka kanssa elän yhdessä. Kavereiden ja terapeutin kanssa jutellut että suhde on aika epävakaalla pohjalla periaatteessa sairauteni takia (pääasiassa mesennuksen enemmän) Ja minun olisi parempi olla sinkku ,vaikka eniten vaikeinta on se irrottautuminen suhteesta. Ei terveessä suhteessa mainaan kukaan mieti ,että parempi olisi olla sinkku. YMMÄRRÄN tilanteesi täysin :O olen juuri samassa tilanteessa!
... suhteessamme ei myöskään ole "luottamusta"..
Ei ollut mullakaan silloin kun olin jo sairastunut.. jos tuota sanaa voi käyttää. Mutta mä olen elänyt kaiken tämän kanssa jo niin kauan että olisi jo melkein ihme jos ketään ei olisi tullut vastaan. pystyn kyllä kuvittelemaan ja samaistumaan siihen että ei ole tukiverkkoa,niin on itsellänikin ollut. Ja joskus olen ajatellut aivan samalla lailla.. mutta ei miesystävä voi/voinut mua pelastaa.. Rakastan heitä enkä tos. haluaisi niille mitään pahaa,mutta itse inho on liian usein niin paljon vahvempi että haluaisin vain pois. Ja nyt täytyy myöntää että oon nyt jo aivan päissäni .. jo toinen kerta tällä viikolla ja pelkästään kalsarikännejä..koska ahdistaa,sattuu,on sellainen olo että en pysty olemaan itseni ja ajatusteni kanssa. Mutta onko kellään mittän mikä voisi autaa?? Itse syön lääkkeitä bulimiaan mutta en oo kyllä vsrma että onko ne ns.masennus lääkkeitä mutta en kylä ymmärrä että mitä ne voi yksinään muuttaa mun päästä.Suosittelisin terapian kokeilua,mulla se ei toiminut,, silloin mut ajattelin yrittää uudelleen ensi vuoden alussa,jos olisin vaikka valmis kohtaamaan itseni.. En tiedä et oonko jo epätoivonen tapaus mutta yritetään nyt vielä..:)
syövä ei sais käyttää alkoholia, koska alkoholi kumoaa masennuslääkkeen vaikutuksen...
teillä sentään on poikaystävät kaverit ja tukiverkot ja kaikki. mulla ei oo yhtään ketään. sori jos ei liity aiheeseen,vituttaa vaan nii vitusti enkä oikeesti oo pahoillani
On sairaus. Tottkai kaikilla ei ole yhtä hyvin asiat kuin vaikka minulla, mutta tähän sairauteen ei vaikuta minulla mikään eikä siitä pelasta minua mikään. Jokaisella olkoon henkilökohtaiset juttunsa ja aiheensa masentua. Todella typerää arvostella ihmisiä noin ulkopintaisesti ns. "et voi olla masentunut kun sinulla on sitä ja tätä" mitä sitten? Voithan sinä kuolla syöpäänkin vaikka sinulla olisi paljon rahaa ja hyvä elämä muuten? Anteeksi todella typerä vertauskuva pahoitteluni ,mutta vihaan juuri tuollaisiä ihmisiä kenellä on tuollainen maailmankuva. Ihmisillä voi olla traumoja ,suruja, mielenterveysongelmia, masennusta mitä vain vaikka elämä kukoistaisi. SAIRAUS. No mutta. ihmisille jotka haluavat tukea toisia ongelmissaan eivätkä vittuile täälä muille asioista joista eivät tiedä MITÄÄN niin kyllä meilläkin vielä se hyväpäivä koittaa.
sanoin vaan hyvähän teiän on ANGSTATA!!! mitä jos ei ois ketää jolle kiukuttelet? et taia tietää tosielämästä mitään. hyppäisit kaivoon!
yhtään jos poikaystävä on täys mulkku ja ystävyyssuhteet ovat kanamaisia!