Vastaan nyt kuitenkin uudella viestillä, koska se vanha on jäänyt jo tuonne taakse. Todella nuo vanhat kirjoitukset jäävät katsomatta, kun ei enää odota niihin vastausta. Katselin ketjua muutaman päivän ajan ja sitten olen sen unohtanut.
Kiitos kuitenkin viestistäsi ja kiinnostuksesta. Tilanteeni on se sama eli päivä kerrallaan nautitaan elämästä. Nykyisin on aivan ihanaa, kun ei enää masennus vaivaa ja työstäkin potkivat pois jo silloin neljä vuotta sitten. Nyt vain sateisina aamuina kääntää kylkeä ja on onnellinen ettei tarvitse lähteä raatamaan. Muutenkin elämässä menee ihan mukavasti. Syöpä on ja pysyy, mutta hengissä ollaan ja sehän on kaikkein tärkeintä. Onneksi olen myös oppinut nauttimaan pienistä asioista ja arvostamaan elämää aivan toisella tavalla kuin aiemmin.
Nykyisin teen vain sitä mikä tuntuu hyvältä ja ihmisistäkin tapaan vain niitä, joiden seurasta nautin. Kaikki ylimääräinen turha on jäänyt pois.
Hyvää jatkoa sinulle ja kaikille toisillekin, jotka sattuvat viestini lukemaan.
Kiitos kuitenkin viestistäsi ja kiinnostuksesta. Tilanteeni on se sama eli päivä kerrallaan nautitaan elämästä. Nykyisin on aivan ihanaa, kun ei enää masennus vaivaa ja työstäkin potkivat pois jo silloin neljä vuotta sitten. Nyt vain sateisina aamuina kääntää kylkeä ja on onnellinen ettei tarvitse lähteä raatamaan. Muutenkin elämässä menee ihan mukavasti. Syöpä on ja pysyy, mutta hengissä ollaan ja sehän on kaikkein tärkeintä. Onneksi olen myös oppinut nauttimaan pienistä asioista ja arvostamaan elämää aivan toisella tavalla kuin aiemmin.
Nykyisin teen vain sitä mikä tuntuu hyvältä ja ihmisistäkin tapaan vain niitä, joiden seurasta nautin. Kaikki ylimääräinen turha on jäänyt pois.
Hyvää jatkoa sinulle ja kaikille toisillekin, jotka sattuvat viestini lukemaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sie out paljo ilimmeisesti matkustellu-jaksasitko kerttoo miulle,mitä out matkoillas kuullu ja nähny-mie niin mielelläin kuulisin siun kertomukssii-voisin silleen "nojatuolimatkoja" tehä!
Tiedä nyt häntä olenko paljon matkustellut. Kun tuota ikää on jo kertynyt eli täytin juuri 61 vuotta, niin onhan siinä jo jonkun matkan ehtinyt tehdä. Parikymmentä vuotta kiertelin äitini kanssa Kreikan saaristoja, käytiin Italiassa muutaman kerran ym.ym. Äiti parka kärsi kylmästä ja nautti heinäkuussa tehdyistä matkoista, kun sai villahousut edes siksi ajaksi pois.
Äidin vanhennuttua niin ettei jaksanut enää matkustaa, kiertelin yhden ystävättereni kanssa kaupunkeja. Sairastuttuani tämä ystäväni sitten "jätti" minut ja siitä lähtien olen nyt neljä vuotta matkustellut aivan yksin. Pidän kaupunkilomista, koska siellä on aina tarpeeksi näkemistä ja tekemistä. Tosin tämä kuntoni ei ole enää riittävä rasittaviin kaupunkilomiin.
Pidän arkkitehtuurista, puistoista ja maalaustaiteesta, yleensä kaikesta kauniista. Olen kyllä lukenut eri tyylisuunnista ja tekniikoista, mutta silti katselen taidetta vain "sieluni silmillä" eli mitä tunteita ne minussa herättävät. Herkkänä ihmisenä tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Miten köyhä maailma olisikaan ilman taidetta!
Matkaan on aina mukava lähteä, mutta vielä mukavampaa on palata takaisin omaan kotiinsa. Vaatimatonkin koti tuntuu linnalta kotiin palattua.
Koska minulla on astma enkä kestä yhtään tupakansavua, en voi istuskella katukahviloissa ja nauttia ihmisten katselemisesta. Kun katselen elämääni taaksepäin, niin astma ja allergia ovat olleet kaikkein hankalampia ja rajoittavampia sosiaalisen elmäni kannalta.
Sorry vaan ettei tästä matkakertomusta tullut, tuli kuitenkin muutama motiivi matkustamiseen.
Minä muistan kun kerroit siitä matkastasi. Sinähän nautit siitä kovasti.
Miten olet muuten jaksellut, vaikkapa henkisesti.
Henkisesti voin tällä hetkellä erittäin hyvin. Kävin vuositsekkauksessa neurokirurgilla ja MRI-kuvista näkyi ettei kasvain ole kasvanut yhtään viimeisen vuoden aikana ja seuraavat kuvat otetaankin vasta kahden vuoden päästä. Lähes neljän vuoden seurannan perusteella lääkäri lupaili, että saatan kuolla vanhuuteen enkä syöpään.
Virasta pois joutumisen jälkeen stressi on poistunut kokonaan elämästäni. Ehkä tämä on aiheuttanut sen ettei kasvain ole jatkanut kasvuaan. Kun luin Simonton & Simonton: Syövästäkin voi parantua -kirjan, ymmärsin miten suuri vaikutus stressillä voi olla ihmisen sairastumiseen. Olen myös tehnyt kirjassa mainittua visualisointiharjoitusta, jossa kuvittelen valkosolujeni taiston syöpäsoluja vastaan. Uskotaanhan sitä mitä ihmeellisimpiin asioihin, miksei sitten tähänkin. Joka tapauksessa jokin on aiheuttanut syövän kasvun pysähtymisen.
Uskon, että viestini antaa toivoa toisillekin. Kaikki ei ehkä olekaan niin synkkää kuin alussa näyttää.
tuo,että siun syöpä on lopettanu kasvamisen!Varmasti tunttuu uskomattomalta:)Luin myös mielenkiinnolla tarinasi matkusteluistasi-on mukavvoo,että jokkainen immeinen tekköö "oman-näkössii"matkoja.Jokkainen löyttää itelleen ne kaunneimmat katottavat ja ihmeteltävät.Tykkäskö äitis myös näistä kaupunkilomista?Mie kun oon tämmönen "mehtäläinen",niin aina kun matkustan,yritän olla mahollisimman kaukana kaupunkiloista.Aika männöö patikoijessa ja raunioita kierttäissä.Joka matkalta jiäpi joku uppee luontokuva muistoks-ja ne luonnon moninaiset värit,iänet,tuoksut,muodot!Outko jouluna mielluummin kotimuassa,vai outko viettänä jouluja jossaa muualla?Mitä joulu merkihttöö siulle-minkälaissii ajatukssii se herättää?
ja aivan yksin, mutta se ei haittaa kun olen jo niin tottunut tähän yksinäisyyteen. Lähisukua ei ole ja ystävillä on omat läheisensä, joiden kanssa viettävät aikaa. Ihan perinteistä, vanhanaikaista joulunviettoa vietän, kuten kuusen koristelemista, kodin koristelemista, joulusaunaa ja liikaa syömistä. Joulukortit olen jo lähettänyt ja muutaman lahjan ostanut. Onneksi naapuristossa on pikkulapsia, joten saatan jopa nähdä joulupukin aattona.
Toivottavasti sinunkin joulusi on rauhallinen ja hyvän mielen antava.
Äidin kanssa en käynyt kaupunkilomilla, vaan kiertelimme tuolla välimeren rannoilla ja saaristoissa. Äiti ei olisi jaksanut kierrellä kaupungin katuja. Ja vaikka olisimme liikkuneet bussillakin, olisi sekin ollut aivan liikaa hänen kunnolleen. Äiti ei kaivannut elämyksiä samalla tavoin kuin minä. Lämmöllä muistelen äidin kanssa viettämiäni mukavia lomia.
Rauhallinen ja tunnelmallinen joulu tunttuu siulle tulevan.Mie vietän sen aaton ja joulupäivän pojan ja minijän kans-joulusauna valitettavasti jiäpi nyt välliin,kun on nyt torstaina tää olkapiäleikkaus.Tapanina toivon saavani olla taas yksin-omine mietteineni ja kirjojeni parissa.Oletko yksin yksinäinen,vai nautitko hiljaisesta yksin olosta?