Olin koulukiusattu. Nyt huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Propral auttaa ja toimii. Olen naimisissa ja minulla on paljon ystäviä. Mutta mikään ei näköjään paikkaa huonoa itsetuntoa. Töissä olen tykätty ja arvostettu, saan paljon kehuja. Miksi silti usein pahamieli ja ...kuin ei eläisi ollenkaan. Harmittaa kun itsellä ei ollut nuoruutta, kiusaajat veivät sen.
En halunnut tällaista elämää...ja kun on vain tämä yksi elämä.
En halunnut tällaista elämää...ja kun on vain tämä yksi elämä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla on sama juttu, yksinäisenä kiusattuna sutena ala-asteelta ylioppilaaksi asti. Siitä se sosiaalinen itsevarmuus meni, kymmenessä vuodessakaan sitä ei takaisin ole saanut. Olen myös naimisissa, työpaikka on ja muutenkin elämän pitäisi olla kohdallaan, mutta jotenkin vaan ei maistu. Läheiset ystävät vaimoa lukuunottamatta puuttuvat, sukulaisiinkaan ei ole liiemmin tullut yhteyttä pidettyä.
Nyt vaan pitää yrittää päivä kerrallaan eteenpäin, onhan nyt joskus pakko päivänkin paistaa myös tähän risukasaan.
Kumpa osaisi nauttia elämästään nyt. Kaiken pitäisi olla niin hyvin kun vain voi olla. Silti paha olla. Voin vain kuvitella miten katkera sitä vanhana on.
Ehkä se että nyt on paljon ystäviä ja työkaverit tykkää,,,johtuu siitä että sitä on niin kiltti kaikille. Toivon todella että joskus aurinko paistaa. Auringon paistetta toivon myös sinulle.
Mikä oikeesti niinku mättää? Sullahan on kaikki mitä voi toivoa, perhe työ koti. Et kai todella väitä, että jos olet saanut noi kaikki et myös sais kavereita jos haluisit? Miten ihmeessä uskalsit tutustua vaimoosi jos et muka kavereihin uskalla?
Jos teillä on sosiaalisten tilanteiden pelko, niin miten yleensä onnistuu tyttöystävän tms. hankkiminen ja yleensäkin suhteessa eläminen? :O
Ymmärtääkö tyttö/poikaystävänne, että olette täysin kykenemättömiä suhteen vaativaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten esim. hellien tunteiden ilmaisuun, suuteluun, halailuun, kosketteluun, seksiin tms.
En siis nyt vähättele kenekään ongelmia, mutta tuli vain mieleen.
Kyllä minä voin jutella, halailla ,harrastaa seksiä yms. ihan normaalisti ja ilman lääkitystä. Mutta esiintyminen, pankissa tai vastaavassa paikassa odottaminen, kaupan jonot ovat karseita. Esim. työpaikalla työkaverit niin tuttuja että siellä pärjää hyvin. Ei kai pahinta laatua mun jännitys. Mutta tuntuu silti pahalle...! Tiedän että teistä hieman outoa...mutta vaikea ymmärtää kun ei tartte näissä kengissä kulkea.
miten uskalsit tutustuu kundikaveriis, sehän on varmaan pahin mahdollinen kauhistus jännittäjälle. kaupassa ei muuten tarvi puhuu jopnos, eikä pankissa
Kun ei jännitä juttelu...jopa kaupan jonossa tutun kaa rupattelu helpottaa/ tai vieraan.Ilman juttu kaveria jonotus yhtä hikoilua, hengitys pinnallista, vapinaa jne...
...todella kummalliseslta. Mitä jännittämistä jonottamisessa on? Mitä pelkäät sillä hetkellä? yleensäö se on just toisinopäin, eli pelätään jos pitäis alkaa jutella vieraalle. sul on kyl tosi kumma juttu toi , en ymmärrä mitään
Koska kärsin myös itse laaja-alaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja minä en pysty mihinkään tuollaiseen läheisyyden harrastamiseen yms. Siksi halusin kysyä sinulta, miten se sinulta onnistuu.
Mutta ymmärsit ilmeisesti kysymykseni vittuiluksi. Ajattelin myös itse, että sen voi ymmärtää ainakin kahdella eri tavalla, mutta en jaksanut alkaa korjailemaan.
Tämä on minun viestini: http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000000649529
Mutta en nyt siis tarkoita, etteikö kenelläkään muulla voi olla tätä ongelmaa ja tiedän kyllä, että sinullakin on kauheaa noiden oireittesi kanssa. Sanon tämän siksi, jotta et luule, että vähättelen täällä muiden ongelmia.
...mitä pelkäämistä...tietäiskin.Aluksi en tiedä miksi ja minkä takia jännitin...mutta nyt jännittää enemmän oireiden tulemista ja sitä että alkaa jännittämään (oravan pyörä). Esiintyminen, jonotus, syöminen ravintolassa, kahvilassa käyminen ja odotus huoneissa odottaminen vaan on pahinta minulle...tai linja-autossa matkustaminen...listaa voisin jatkaa.Kun juttelee jonkun kanssa, en jännitä niin paljon.
Voihan se olla outoa...mutta olen käynyt lääkärillä ja saanut propral reseptin (otan vain tarvittaissa). Lääke estää mm. vapinan...jolloin minun ei tarvitse jännittää oireiden tulemista.Ja näin pärjään hyvin. Tai mikä on hyvin? En ole onnellinen, itsetunto huono kaikesta huolimatta. Pahoitan mieleni helposti. Ja tottakai vihaan tätä jännittämistä.
Jokseenkin ihan sama ymmärrättekö vai ette...oli tyhmää edes kirjoittaa tänne.
huono itsetunto on ihan normaalia, ei tossa mitään pahaa oo. Jännitäkkö jos meet miehes kanssa kauppaa
Luin sun jutun ja ono sitä mieltä että voi päästä eroon tosta jännittämisestä ihan helposti.
Jos mies mukana kaupassa, en normaalisti jännitä (joskus vain)...osaa viedä ajatukset pois jännittämisestä. Toivon kanssa että joskus saisin reseptin repiä ja olla normaalisti. Vaikka pärjään lääkkeiden avulla ihan ok...silti paha olla. Ei päivää etteikö harmita...
Mulla on ollu tollasta ihan samanlaista jännittämistä (syytä en tiedä), mut nyt se on kyllä onneks ilman lääkkeitä menny paljon paremmaks. Aattelin ettei tu mitään kun en uskalla mennä juuri pankkiin/kauppaan kun tuli juuri tuollainen kurja olo. Mutta sitten päätin kokeilla, että käyn useammin ja suuremmissa kaupoissa ihan vain katteleen, jotta tottuisin siihen ja annoin itselleni myös luvan mennä ulos heti, kun alkoi siltä tuntua. ;)
-Tsemppiä-
Jospa sitä joskus voisi asioida ilman lääkkeitä. Tsemppiä sinullekin, kohtalotoveri =)
Ei kannata ottaa sitä kiusaamista niin negatiivisesti, se on kuitenkin ollutta ja mennyttä. Itseänikin kiusattiin koko peruskoulun ajan ja kaikki mahdolliset pelothan siitä tuli. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu siltä, että kiusaamisen myötä tuli myös erikoislaatuista kunnianhimoa - halua näyttää, että pystyy mihin vain. Iltalehdessä kerrottiin hiljattain tutkimuksesta, jonka mukaan koulukiusatuista tulee kiusaajia huomattavasti useammin menestyjiä (koska heitä on nöyryytetty, niin heillä on luonnollista voimakkaampi tarve näyttää kiusaajilleen ja muille, että he voivat saavuttaa mitä haluavat).
Jos olisin ollut "suosittu" silloin yläasteella ollessani, niin suurella todennäköisyydellä olisin nyt alkoholisti (kuten monet kiusaajistani), koska niissä piireissä piti aina säännöllisesti kännätä, että imago pysyi "korkealla".
Jos itsetunto on alhaalla, niin sitä voi kohottaa monin eri tavoin esim. kehittämällä itseään, eli opiskelemalla vaikkapa jotain uutta kieltä, opettelemalla soittamaan jotain soitinta, urheilemalla jne..
Joo luin noita juttuja ja huomasin itselläni melkein prikulleen samat oireet jännitän myös kaupoissa ym vaikka kaupungilla. Tuntuu kuin kaikki ihmiset tölläisivät tai jotain..
Ei auta kuin tsempata, joskus on parempi päivä joskus vituttaa enemmän. itse olen kuitenkin mennyt kaikkialle vaik vähän jännittääki, pakkohan se on..