Onko kellään kokemuksia kalojen ruokkimisesta "elävällä ravinnolla".
Olen antanut lehtikaloille sillointällöin lehtisalaattia (ankkuroinut pestyn salaatinlehden kivellä pohjaan). Kalat syövät sitä todella mielellään. Muuta elävää en ole uskaltanut syöttää, loisriskin välttämiseksi. Olen kuitenkin ajatellut tänä keväänä lähteä pyytämään luonnosta ravintoa, kunhan lätäköt alkavat sulaa. Voiko esim. hyttysentoukkaa antaa elävänä vai pitääkö se ensin pakastaa, entä kastemadot yms.
Olen antanut lehtikaloille sillointällöin lehtisalaattia (ankkuroinut pestyn salaatinlehden kivellä pohjaan). Kalat syövät sitä todella mielellään. Muuta elävää en ole uskaltanut syöttää, loisriskin välttämiseksi. Olen kuitenkin ajatellut tänä keväänä lähteä pyytämään luonnosta ravintoa, kunhan lätäköt alkavat sulaa. Voiko esim. hyttysentoukkaa antaa elävänä vai pitääkö se ensin pakastaa, entä kastemadot yms.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni voit aivan huoleti syöttää kalollesi eläviä hyttysentoukkia, kunhan pyydystät ne puhtaista kalattomista lammikoista.
Myös kaste- ja esim. valkomadot voi syöttää elävinä (kannattaa pitää kastematoja päivä paastolla, niin että niiden suoli ehtii tyhjetä ennen syöttämistä).
Pehmeitä hyönteisiä ja niiden toukkia voi myöskin syöttää ilman mainittavaa tauti- tai loisriskiä.
Riski tartuttaa kalohin jokin loinen tai tauti elävästä ravinnosta on häviävän pieni.
Joissakin perhosen ja pistiäisten toukissa ja elävissä hyönteisissä voi olla niiden kasveista suojakseen keräämiä myrkkyjä. Mutta ne maistuvat yleensä niin pahalle, että kalat vain maistavat niitä.
Itse olen em. ravintoa käyttänyt n. 30:sen harrastukseni ajan ilman yhtäkään havaittua sairastumista.
Useimmat kalojen loiset tarvitsevat elinkiertoonsa jonkin väli-isännän. Useimmiten nämä väli-isännät elävät koko-ajan vedessä (vesi-kirput, hankajalkaiset, kotilot, hynteisten toukat jne). En tiedä yhtään hyönteisten lentovaiheen mukana leviävää loista. Niinpä loiset eivät juuri leviä lentävien hyönteisten mukana, vaikka hyönpienissä kalattomissa lammikoissa ei tällaisille loisille. (Jouhimadon toukkavaihe elää sukeltajakuoriaisessa, mutta se ei ole kalojen loinen).
Joidenkin kalojen lapamatojen toukkien väli-isäntänä ovat muistaakseni jotkut linnut. (Ja kalojen loisten väli-isäntänä lintu). Teoriassa lintujen ulosteet voisivat levittää näitä toukkia myös kalattomiin lammikoihin, mutta jos pitäytyy hyvin pienissä lampareissa sääskentoukkajahdissaan, niin riski lienee käytännössä olematon.
Hei, mitä ja mistä on ne valkomadot?
viimekesänä haavin jääpalakuutioihin monta annosta hyttysentoukkia, ne kelpasivat fisuille hyvin.
Yritin myös veneevaijerissa asustelevia simppuja, mutta nämä jäivät harmikseni syömättä. Syytin Murphyä, sain kerralla niin hyvän saaliin.
Mitä muuta kastematojen lisäksi voisin luonnonhyönteisistä pyydystää ja antaa? Kovin moni ei ehkä tunnista toukkia toisistaan, voiko niiden maistuvuutta huoleti testailla?
on lähinnä kalaa sisältävien vesistöjen kautta siirtyvän pohjoisen kalataudin muodossa - ja sellaisenaankin hyvin pieni. Mutta kohdalle sattuen se vie trooppisilta kaloilta hengen.
Valkomadot ovat karikkeessa ja mullassa eläviä 1 - 2.5cm:n mittaisia ja millin paksuisia matoja. Kun lumet sulavat, niin pengo kosteita lehtikasoja, matoja löytyy lähes varmasti.
Kasvattelin niitä aikoinaan multalaatikossa, jonka pinnalla laitoin kaurapuuroa. Kaksi sellaista 20x30x10cm:n laatikkoa tuotti pari kertaa viikossa pienen annoksen matoja kaloille. Toinen laatikko oli aina levossa n. kuukauden, toisesta keräilin satoa. Laatikon päällä oli lasi, niin että puuro ja multa pysyivät kosteina.
Olen täälläkin joskus kertoillut, miten kasvatin kotimaisia kaloja. Niistä kivisimput olivat hankalimpia, kun söivät vain elävää ruokaa. Ruokin simppuja enimmäkseen noilla valkomadoilla ja pienillä lieroilla.
Talvellakin voi haavia sopivasta (=kalaton, ei jäädy pohjaan saakka) lammikosta hyttysen toukkia. Nimittäin sukasääsken (vai oliko se sulkasääsken) toukkia. Ne ovat sellasia läpikuultavia 1.5 cm:n mittaisia vaakatasossa uivia otuksia.
(Ne ovat petoja, joten voivat napata esim. just syntyneen milliksen poikasen)
Niiden haaviminen jään alta on kylläkin sen verran työlästä hommaa, että ei sitä monesti ole tullut harrastettua. Nuorukaisena sitä oli intoa ja aikaa värkätä...
Toukien maistelun voit jättää kalojen tehtäväksi. Pieniä puutarhapensaden lehtiä popsivia pistiäisten ja perhosten toukkia voit tarjota, yleensä kelpaavat. Vattumadot ja marjojen putsauksessa löytyvät madot olen syöttänyt kaloille hyvällä menestyksellä. Kirvoja löytyy pensaista ja heinien latvoista joskus kasapäin, maistuvat erinomaisesti (voivat levitä huonekasveihin), kaikki lentävät hyttyset, mäkärät riittävän pienet kärpäset, pienet hämähäkit kelpaavat hyvin mielusti. Myös pienet muurahaiset (sokerimurkut) kelpaavat. Kipeästi pistävä keltiäinen syljetään heti pois. Samoin jotkut pienet pistiäiset, esim. kultapistiäinen (ne varoittavatkin jo värillään myrkyllisyydestä ja pahasta mausta).
Vain