Minulla on ikävä minun entisiä kirjeystäviäni, jotka ovat jostakin syystä lopettaneet yhteydenpidon antamatta mitään selityksiä. Olen lähetellyt joitakin viestejä perään ja yrittänyt kysellä, mistä hiljaisuus, mutta mitään ei kuulu. Valokuvianikin ennätin lähettämään, sekö olisi ollut hylkäämisen syynä? Kerran lopetin itse kirjoittelun, kun vastapuoli alkoi pelottella, miten huonosti käy, ellen käännä kelkkaani ja ala reippaasti etsiä miestä. Sitä en voi tehdä.
Kummallista, miten sitä voi kiintyä toiseen pelkkien sähköpostiviestien välityksellä. Minulla on edelleen ikävä... Mainettaankin pitäisi yrittää muistaa varjella, mutta tuntuu, että se on jo mennyt, kun olen niin monelle selitellyt asioitani kirjeissä, ja täälläkin. Tiedän olleeni tyhmä, mutta toivottavasti en toiste enää päädy tekemään samoja virheitä. Ihmisen on vain joskus vaikea löytää uusia toimintatapoja ja käyttäytymismalleja, ellei joku anna niitä. En tiedä, mitä virheitä minä olen tehnyt vastapuolen mielestä, joten en voi virheitäni korjata.
Jotenkin tuntuu siltä, etten tule onnistumaan naisystävän löytämisessä. En tiedä, olenko pessimisti vai realisti tässä asiassa, mutta pelkään pahinta. En taida olla kuitenkaan yksin, sillä onhan muitakin samassa tilanteessa olevia.
Olisipa kiva tietää, mitä syitä toiset näkevät sille, ettei oikeata ole löytynyt. Minulla se on varmaan toistaiseksi ainakin yrittämisen ja rohkeuden puute, tai sitten nämä muut henkilökohtaiseen persoonaani liittyvät erilaiset ominaisuudet ja puutteet. On minulla mielestäni myös hyviä puolia, mutta ehkä ne eivät riitä.
Minulla on ollut vasta 10 kirjeystävää, varmaan pitäisi käydä läpi 100, ennen kuin voi puhua mistään yrittämisestäkään.
Toisaalta kuvitelmissa on helppo elää. En tiedä, miten paljon pettyisin, jos tosissani yrittäisin ja kaikesta huolimatta epäonnistuisin. Siksiköhän en ole ihan kaikkea vielä peliin laittanut? Toivottavasti ei tarvitsekaan. Mitähän siitäkin muuten syntyisi, tulisinkohan katumapäälle...
Kummallista, miten sitä voi kiintyä toiseen pelkkien sähköpostiviestien välityksellä. Minulla on edelleen ikävä... Mainettaankin pitäisi yrittää muistaa varjella, mutta tuntuu, että se on jo mennyt, kun olen niin monelle selitellyt asioitani kirjeissä, ja täälläkin. Tiedän olleeni tyhmä, mutta toivottavasti en toiste enää päädy tekemään samoja virheitä. Ihmisen on vain joskus vaikea löytää uusia toimintatapoja ja käyttäytymismalleja, ellei joku anna niitä. En tiedä, mitä virheitä minä olen tehnyt vastapuolen mielestä, joten en voi virheitäni korjata.
Jotenkin tuntuu siltä, etten tule onnistumaan naisystävän löytämisessä. En tiedä, olenko pessimisti vai realisti tässä asiassa, mutta pelkään pahinta. En taida olla kuitenkaan yksin, sillä onhan muitakin samassa tilanteessa olevia.
Olisipa kiva tietää, mitä syitä toiset näkevät sille, ettei oikeata ole löytynyt. Minulla se on varmaan toistaiseksi ainakin yrittämisen ja rohkeuden puute, tai sitten nämä muut henkilökohtaiseen persoonaani liittyvät erilaiset ominaisuudet ja puutteet. On minulla mielestäni myös hyviä puolia, mutta ehkä ne eivät riitä.
Minulla on ollut vasta 10 kirjeystävää, varmaan pitäisi käydä läpi 100, ennen kuin voi puhua mistään yrittämisestäkään.
Toisaalta kuvitelmissa on helppo elää. En tiedä, miten paljon pettyisin, jos tosissani yrittäisin ja kaikesta huolimatta epäonnistuisin. Siksiköhän en ole ihan kaikkea vielä peliin laittanut? Toivottavasti ei tarvitsekaan. Mitähän siitäkin muuten syntyisi, tulisinkohan katumapäälle...
Vastaukset 14
Vanhimmat
... ettet todellakaan ole aina joka ajattelee noin. Mutta se on ikävä temppu kirjekaverilta kun ei edes selittänyt miksi lopetti kirjoittamisen. Tiedän että kirjeissäkin voi toiseen ihmiseen niin paljon kiintyä, että sitä odottaa aina innolla uutta mailia, ja kun sitä ei tule niin pahaltahan se tuntuu.
Muista.... että ei saa kuitenkaan luovuttaa... ;)
minullekaan sitä oikeaa vielä löytynyt (tai on, mutta hän ei ajattele samoin minusta)
ei auta kuin elellä eteenpäin kaikessa rauhassa. kyllä se "oikea" sieltä jostain putkahtaa, jos niin on tarkoitettu. en jaksa enää stressata vaan elän päivän kerrallaan. jos jotain tapahtuu, niin tapahtuu. jos ei niin ei ja so what!
noita kirjekavereiden menetyksiä on minullekin sattunut. siinä olen samaa mieltä kanssasi, että kyllä pitäisi edes selittää miksi lopettaa kirjoittelemisen. toiset lopettavat, jos löytävät tyttöystävän, mutta en kyllä ymmärrä sitäkään. eihän kavereita ole koskaan liikaa. en usko kuitenkaan että noissa mitään henkilökohtaista on juuri koskaan.
Mulla kesti vuoden, ennen kuin yksikään kirjekavereista natsasi. Tuona aikana kirjoittelin 25:n eri naisen kanssa, joista 9 tapasinkin. Joitakin useampiakin kertoja. Vasta kymmenes oli sitten hän, jonka kanssa tunteet syttyi molemmin puolin.
Joten yritä sitkeästi vaan, kylle se ihminen löytyy!
en oikein usko noihin "sähköpostiromansseihin". en yleensä ota noita mailikamuja kovinkaan vakavassa mielessä. mukavaahan se on vaihtaa ajatuksia, mutta harvoin niistä mitään vakavampaa syntyy.
No joo, ehkä harvemmin mitään vakaavaa syntyy, mutta ainakin minä olen löytänyt useammankin naisen netistä, joiden kaikkien kanssa suhteet ovat kestäneet useita vuosia yhdessä asumisineen kaikkineen.
Tavallisia ihmisiähän me kai täällä useinmiten ollaan ja silloin on aina mahdollisuus myös löytää onni!
Eikä minulle myöskään ole löytynyt S I T Ä oikeaa (tai on, mutta hän ajattelee asioista niin monimutkaisesti, että en osaa yhtään arvailla, mitä mieltä hän oikeasti on minusta/meistä. Muissa asioissa hänen ajatuksenjuoksunsa on kyllä erittäin selkeää.)
Hyvä minä ja minun valintani..:D
Kyllä niitä kirjeystäviä voi olla joskus liikaakin. Olen huomannut itsestäni, etten jaksa kirjoitella kovin monelle yhtä aikaa. Harvemminkin voisi tietysti kirjoitella, mutta sitten se yleensä menee siihen, että vastaaminen jää aina myöhemmäksi ja unohtuu pian kokonaan.
Kyllä ystäviä voi olla joskus liikaa, ainakin jonkun toisen kannalta. Minulla on eräs ystävä, jolla on niin paljon muita ystäviä, kavereita ym. menoja, ettei hänellä ole aikaa minulle. Tuskin hän on edes huomannut, etten ota enää häneen yhteyttä. Hänkään ei ota yhteyttä minuun, kun ei kuulemma ole ennättänyt. Itselleni käy aina niin, että saan usein olla yksin ja sitten tapaan kerralla monta uutta ihmistä, tai vanhoja tuttuja, eikä kaikkien kanssa ennätä olla mitenkään ja saan itse sanoa, ettei löydy aikaa. Sitten kaikki katoavat jonnekin, ja saan taas olla yksin.
Nyt minä olen yksin, mutten tunne itseäni yksinäiseksi. En ole ihastunut, enkä rakastunut, mutta olen silti ihan onnellinen ja tyytyväinen. En usko, että ketään noin vain ilmestyy elämääni, mutta tiedän, että näinkin voi elää. Monesti se tieto siitä, että YSTÄVIÄ ON OLEMASSA riittää, vaikkei kaikkien kanssa olisikaan jatkuvasti tekemisissä.
...ainakin minulle viime kesänä.
Mahtava, ihana, suloinen ja minun Elämäni Nainen löytyi kirjoittelun avulla.
Olkaa reippaasti omaa mieltänne, kyllä se oma kulta voi tupsahtaa teeillekin kirjeitse.
Mukavaa kesää kaikille, nauttikaa auringosta ja lämmöstä.
Vaikea sanoa, mikä milloinkin on syynä joidenkin maili-innokkuuden tyssäämiseen. Itselläni on ollut siinä mielessä hyvä "onni", että pari tyyppiä kertoi suoraan ja kohteliaasti, että olivat bonganneet ihmisen vierelleen ja halusivat "hiljentää" kirjoittelua. On hienoa ja kunnioitettavaa mailikaverilta, kun hän kertoo avoimesti syyn. Jää hyvä maku sellaisista kavereista.
Itse olen pari kolme kertaa lopettanut mailailun menneinä vuosina. Pääsyy on ollut se, että olimme kirjoittelussa niin eri aaltopituuksilla, etten yksinkertaisesti saanut tolkkua toisen tarinoinnista. Maili saattoi olla todella pitkä, mutta, anteeksi, täynnä ei-mitään... eli vaikka, kuinka yritti saada rakennettua mukavaa kirjoitussuhdetta, niin kun ei ne mailit säväyttänyt, niin miksi pitäisi esittää ja jatkaa semmoista.
Itse kyllä kerron syyn, vaikkakin sitten kauniimmalla tavalla, mutta on noloa jättää ketään noin vain odottelemaan - ei edes mailirintamalla se ole sallittua.
Mitä tuohon maineesi menettämiseen tulee, niin heräsi kysymys. Miten voi maineensa menettää maileissa? Ethän vain ole ollut liian avoin? Mielestäni ihan heti mailauksen alkuvaiheessa ei kannattaisi kaikkea kertoa itsestään. Kannattaa kuulostella ensin kenen kanssa on tekemisissä ennenkuin kertoo kaikkea itsestään. Jotkut ihmiset (itseni mukaan lukien) eivät koe tavoiteltavana ihmistä, joka räväyttää heti kaiken pöydälle. Jos ensimmäisissä maileissa tulee elämänhistoria poikineen, minulle ainakin iskee tietynlainen pakokauhu, että mikä tää juttu on. Hiljalleen etenevät mailisuhteet ilman mitään ennakko-odotusta ja näkyvää tavoitteellisuutta on kaikista antoisampia kirjoitusten edetessä.
Eräs mikä myös on hyvä muistaa ja tuleekin luonnostaan useinmiten. Eli, jos todella haluaa pitää mailikaverinsa, pitää myös olla kiinnostunut hänenkin tapahtumistaan ja tuntemuksistaan. Hyvässä mailisuhteessa tämä tapahtuu huomaamatta ja luonnollisesti. Kirjoittelu on antoisaa molemmista ja sitä on mukava jatkaa vuodesta toiseen.
Toivottavasti saat vielä useita mailikaiffoja ja kenties löydät sieltä mukavia tuttavuuksia siviiliäkin varten - kuka tietää. Mutta älä luota liikaa, älä anna liikaa, älä vaadi itseltäsi liikaa - anna ajan mailata!
Kuka sen tietää, milloin avaat sähköpostisi ja siellä odottaa tulevalta vaimoltasi vallan ihastuttava maili!
Kaikki mahdollista, jopa virtuaalimaailmassa - ja juuri siellä!
Ensin luulin, että kirjeystävät tarkoitti tavallisia meilikavereita, mutta taisitkin tarkoittaa sellaisia ihmisiä, joiden joukosta etsit rakastettua...?
Oli niin tai näin, niin kokemusta minulla molemmista. Tavalliset meilikaverit, mielipidekirjoittajat, lopettavat äkikseltään selittelyittä. Harvoin kyselen heidän peräänsä, mutta yleensä lopettaja on joku toinen - en minä.
Joskus tämä tuntuu kurjalta, kun juttu on luistanut mukavasti ja olisi ollut kiva jatkaa, koska selvä asioiden käsittelytaito oli mukana kirjoituksissa. Ainakin itse ajattelin näin. Noh, ehkäpä vastapuoli ei ollutkaan samaa mieltä
Tavallisista meilikavereista ajattelen kuitenkin, että kukin kirjoittaa aikansa ja jos juttu loppuu, niin osaan siihen varautua tavallaan.
Ja sitten on nämä meilikokelaat, joihin tutustutaan romanttisemmassa mielessä. Nämäkin lopettavat yhtä äkkiseltään, eikä selittelyjä kuulu. Harvoin viestittelen perään. Huvittaa vain, miten lyhytpinnaisia naiset ovat. Muutamasta lauseesta tehdään johtopäätöksiä, eikä aina niitä positiivisempia - muutenhan meilit vaan jatkuisivat ja tapaamisehdotuksia satelisi. Ehkä sitten kirjoitustyylini on töykeä tms., sillä kapakassa minä saan ehdottomasti enemmän "tarjouksia" kuin konsanaan netin välityksellä..;D
Voiko sitten ihastua tai kiintyä nettikirjoittajaan. Voi toki. Itse rakastuin kerran nettinaiseen ja sitten huomasin, että minua huijattiin todella pahasti:D Nyt minua asia pelkästään naurattaa, mutta silloin itku ei ollut kaukana.
No joo. Huijareita maalla ja ilmassa. Netissä ja fyysisessä olomuodossa. Liekö tämä sitten minulle tarkoitettua elämää.
Onkohan minussa joku perustavaa laatua oleva vika???? Alan epäillä vahvasti..:)
Muitakin hylättyjä kirjeystäviä siis on. Varmaan meissä kaikissa on jotakin vikaa, sehän on selvää, joten voihan sitä vikaa löytyä joskus sieltä toisestakin päästä... lohduttavaa.
Minun on helpompi etsiä ystäviä netin kautta, kun kapakoissakaan en viihdy. Sen oikean sydänystävän kanssa voisin ehkä käydäkin joskus jossakin, mutta muuten ei oikein kiinnosta, enkä kapakkaan lähtisi ehkä sittenkään. Ravintoloissa on ihan kiva olla ja käydä, mutta jälkeen päin olen usein surullinen, sillä yleensä saan lähteä sieltä aina yksin pois. Varmaan saattajiakin löytyisi, jos jonkun huolisin matkaan, mutta sellainenkaan ei ole minulle koskaan sopinut. Tuntuu, että toisilla on aina paljon hauskempaa, vaikkei sekään taida ihan totta olla.
Olen miettinyt, miten rehellisiä ja avoimia tälle palstalle kirjoittelevat ihmiset ovat. Itse en suoranaisesti valehtele mitään vaikken kaikkea kerrokaan, eikä valehtelu muutenkaan kuulu minun tapoihini. Periaatteessa siihen, mitä täällä kerron, VOI luottaa ihan täysin, tosin minähän nyt voin olla kuka vaan.
Ketä palvelisi se, että palstalle kirjoittava ihminen ei olisi tosissaan, rehellinen mielipiteissään tai suorastaan valehtelisi.?
Luulen, että sellainen kirjottaja tekisi hallaa vain itselleen. Muuthan eivät tietäisi 'kirjoittajan totuutta'.
Itseasiassa luulen, että kirjoittajat ovat rehellisiä kannanotoissaan.
Jos haluat keskustella mistä vain, tässä olisi "tarjolla" luotettava, rehellinen ja avoin mies. Laitapa postia tulemaan, niin kerron lisää itsestäni: [email protected]
voit kirjoitella ihan millon vaan=) maili on [email protected] puhua kanssa ihan mistä vaan