PANNUT PAUKKUEN

Aloitin mopoilla 60 luvun lopulla ja vähän isommilla 70-luvun alussa.

Pyörät oli tietysti niitä 60-luvun kultaisia klassikoita. Raskaita, tehottomia ja kankeita. Jarrut oli lähinnä koristeita ja tarkoitettu vain vauhdin hidastamiseen, ei pyörän pysäyttämiseen.

Renkaat oli surkeita ja pinnavanteet vipatti jo 80 vauhdissa niin ettei stonga tahtonut käsissä pysyä. Renkaiden tasapainotus oli tuntematon käsite, eihän niitä rättirenkaita painoon olisi saanutkaan.

Jos onnistuit pyörän saamaan polkemalla tai työntämällä käyntiin niin todennäköisesti pääsit tekemään sitä remppaa sitten vähän kauemmaksi. Pyöräilyvarusteita ei saanut muuta kuin jotain tomoffinlandhomopukuja. Kypärät oli lähinnä nössöjen juttuja, jos niitä nyt olikaan. Jos erehdyit semmoisen päähäsi laittamaan niin oli lopun ikääsi leimattu.

Samanlaisia rimpuiloita oli autotkin, ruostuvia paskoja joihin moottoriremppaa tehtiin viimeistään 50 tuhannen välein. Ajo-ominaisuuksista ei ollut tietoakaan. Nopeudet oli vapaat mutta jokin 140 vauhti oli sen aikaisille autoille maksimi ja monilta se lähtikin lapasesta ja lihat irtosi luista kun ei mitään turvavöitä ollut tai ei ainakaan käytetty.

Ja mitä tulee muuhun ihanuuteen. Housujen puntit oli leveämmät kuin vyötärö ja aamulla meni vartti kun pähkäilit kuinka päin ne vedät jalkaan. Paidat oli kireitä kinkkanoita niin että kun söit vähän tukevammin niin napit lenteli. Kalja oli kallista ja kapakkaan ei päässyt muuta kuin jonottamalla tuntitolkulla. Iltaisin ja viikonlopuisin samoin kuin pyhien aikaan suomi oli kiinni. Radion lähetykset loppuivat illalla maammelauluun. Ei ollut yön auki olevia huoltoasemia tai jos oli niin siellä oli portsari joka vaati todistuksen että olet yöllä töissä. Ainoa lohtu oli naisten lyhyet hameet.

Ei ollut mp3- sun muita soittimia. Vouvaava kasettimankka ja rohiseva levysoitin. Stereolähetykset ja väritelkkari oli tulevaisuutta.

Voi vittu. Se on jonkun mielestä kultaista aikaa ja haluaisi ajella sen aikaisilla pyörillä ja autoilla.

Ja niinhän ne näyttää tekevänkin. Harrikkahomot paahtaa avopotta päässä niillä samoilla täryttimillä hammasta purren. Ja toiset urpot ajelee jaappanilaisilla riisikupeilla kun kunnon autojakin on saanut jo vuosikausia.

No onneksi kalja on nykyään halpaa.

niin  kirjoitti:

Aloitin mopoilla 60 luvun lopulla ja vähän isommilla 70-luvun alussa.

Pyörät oli tietysti niitä 60-luvun kultaisia klassikoita. Raskaita, tehottomia ja kankeita. Jarrut oli lähinnä koristeita ja tarkoitettu vain vauhdin hidastamiseen, ei pyörän pysäyttämiseen.

Renkaat oli surkeita ja pinnavanteet vipatti jo 80 vauhdissa niin ettei stonga tahtonut käsissä pysyä. Renkaiden tasapainotus oli tuntematon käsite, eihän niitä rättirenkaita painoon olisi saanutkaan.

Jos onnistuit pyörän saamaan polkemalla tai työntämällä käyntiin niin todennäköisesti pääsit tekemään sitä remppaa sitten vähän kauemmaksi. Pyöräilyvarusteita ei saanut muuta kuin jotain tomoffinlandhomopukuja. Kypärät oli lähinnä nössöjen juttuja, jos niitä nyt olikaan. Jos erehdyit semmoisen päähäsi laittamaan niin oli lopun ikääsi leimattu.

Samanlaisia rimpuiloita oli autotkin, ruostuvia paskoja joihin moottoriremppaa tehtiin viimeistään 50 tuhannen välein. Ajo-ominaisuuksista ei ollut tietoakaan. Nopeudet oli vapaat mutta jokin 140 vauhti oli sen aikaisille autoille maksimi ja monilta se lähtikin lapasesta ja lihat irtosi luista kun ei mitään turvavöitä ollut tai ei ainakaan käytetty.

Ja mitä tulee muuhun ihanuuteen. Housujen puntit oli leveämmät kuin vyötärö ja aamulla meni vartti kun pähkäilit kuinka päin ne vedät jalkaan. Paidat oli kireitä kinkkanoita niin että kun söit vähän tukevammin niin napit lenteli. Kalja oli kallista ja kapakkaan ei päässyt muuta kuin jonottamalla tuntitolkulla. Iltaisin ja viikonlopuisin samoin kuin pyhien aikaan suomi oli kiinni. Radion lähetykset loppuivat illalla maammelauluun. Ei ollut yön auki olevia huoltoasemia tai jos oli niin siellä oli portsari joka vaati todistuksen että olet yöllä töissä. Ainoa lohtu oli naisten lyhyet hameet.

Ei ollut mp3- sun muita soittimia. Vouvaava kasettimankka ja rohiseva levysoitin. Stereolähetykset ja väritelkkari oli tulevaisuutta.

Voi vittu. Se on jonkun mielestä kultaista aikaa ja haluaisi ajella sen aikaisilla pyörillä ja autoilla.

Ja niinhän ne näyttää tekevänkin. Harrikkahomot paahtaa avopotta päässä niillä samoilla täryttimillä hammasta purren. Ja toiset urpot ajelee jaappanilaisilla riisikupeilla kun kunnon autojakin on saanut jo vuosikausia.

No onneksi kalja on nykyään halpaa.

Tähän ei äkkiseltään pysty enää lisäämään mitään.

niin  kirjoitti:

Aloitin mopoilla 60 luvun lopulla ja vähän isommilla 70-luvun alussa.

Pyörät oli tietysti niitä 60-luvun kultaisia klassikoita. Raskaita, tehottomia ja kankeita. Jarrut oli lähinnä koristeita ja tarkoitettu vain vauhdin hidastamiseen, ei pyörän pysäyttämiseen.

Renkaat oli surkeita ja pinnavanteet vipatti jo 80 vauhdissa niin ettei stonga tahtonut käsissä pysyä. Renkaiden tasapainotus oli tuntematon käsite, eihän niitä rättirenkaita painoon olisi saanutkaan.

Jos onnistuit pyörän saamaan polkemalla tai työntämällä käyntiin niin todennäköisesti pääsit tekemään sitä remppaa sitten vähän kauemmaksi. Pyöräilyvarusteita ei saanut muuta kuin jotain tomoffinlandhomopukuja. Kypärät oli lähinnä nössöjen juttuja, jos niitä nyt olikaan. Jos erehdyit semmoisen päähäsi laittamaan niin oli lopun ikääsi leimattu.

Samanlaisia rimpuiloita oli autotkin, ruostuvia paskoja joihin moottoriremppaa tehtiin viimeistään 50 tuhannen välein. Ajo-ominaisuuksista ei ollut tietoakaan. Nopeudet oli vapaat mutta jokin 140 vauhti oli sen aikaisille autoille maksimi ja monilta se lähtikin lapasesta ja lihat irtosi luista kun ei mitään turvavöitä ollut tai ei ainakaan käytetty.

Ja mitä tulee muuhun ihanuuteen. Housujen puntit oli leveämmät kuin vyötärö ja aamulla meni vartti kun pähkäilit kuinka päin ne vedät jalkaan. Paidat oli kireitä kinkkanoita niin että kun söit vähän tukevammin niin napit lenteli. Kalja oli kallista ja kapakkaan ei päässyt muuta kuin jonottamalla tuntitolkulla. Iltaisin ja viikonlopuisin samoin kuin pyhien aikaan suomi oli kiinni. Radion lähetykset loppuivat illalla maammelauluun. Ei ollut yön auki olevia huoltoasemia tai jos oli niin siellä oli portsari joka vaati todistuksen että olet yöllä töissä. Ainoa lohtu oli naisten lyhyet hameet.

Ei ollut mp3- sun muita soittimia. Vouvaava kasettimankka ja rohiseva levysoitin. Stereolähetykset ja väritelkkari oli tulevaisuutta.

Voi vittu. Se on jonkun mielestä kultaista aikaa ja haluaisi ajella sen aikaisilla pyörillä ja autoilla.

Ja niinhän ne näyttää tekevänkin. Harrikkahomot paahtaa avopotta päässä niillä samoilla täryttimillä hammasta purren. Ja toiset urpot ajelee jaappanilaisilla riisikupeilla kun kunnon autojakin on saanut jo vuosikausia.

No onneksi kalja on nykyään halpaa.

kuulostaa sairaskertomukselta...

Vaikka sulla oli rankka lapsuus, niin koeta pärjätä vaikka hammasta purren.

Noita munattomien ja pullamössöjen leluja ja pyöriä myydään suuria määriä.

-ne vaikuttaa aivan tietokonepeleiltä. sitä jotain nija-puuhaa ja greenpeacea tms skeidaa...
keksii nää t...urvelot

kirjoitus!! kirjoitti:

Tähän ei äkkiseltään pysty enää lisäämään mitään.

60 ja 70 luvulla Suomi oli aatemaailmaltaan kuin Neuvostoliitto pienoiskoossa, hyi helvetti. Vapaus oli vain meillä sen aikaisilla lapsilla jotka emme tajunneet asiaa.

zöf kirjoitti:

60 ja 70 luvulla Suomi oli aatemaailmaltaan kuin Neuvostoliitto pienoiskoossa, hyi helvetti. Vapaus oli vain meillä sen aikaisilla lapsilla jotka emme tajunneet asiaa.

1970 l nuoruutta eläneenä voin sanoa, että se vbapaus oli hyvä ja täydellinen....

siis meille nuorille !!

Nyt on paljon ankeampaa !!
--ajatelkaa , elettiin ilman kattonopeuksia, moottoripyörät oli halpoja,,1974 asti..
--16v iässä sai ajaa isoa pyörää.
--eio ollu aidsia hiv, ä jamuuta skeidaa
-- e-pilleriut mahdollisti vapaan elämän !!

------------------hienoa aikaa tosi hienoa !!!

---------------mutta nyt on pykäliä, määräyksia ja useimmat naiset on antanu hiv miehlle ilman kumia -- siis ankeaa aikaa !!!!

juupa juu

se homoerotiikka fantasia sopii.