JOKAISELLA ON OIKEUS ELÄÄ, LAPSET OVAT JUMALAN LAHJA, ÄLKÄÄ TEHKÖ ABORTTIA! T jonna 14 v
ABORTTI
ON VÄÄRIN
561359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Olin kanssasi aika samaa mieltä ollessani 14-vuotias. Tosin en uskonut Jumalaan silloinkaan. En vain uskonut myöskään, ettei lasta kaikissa tilanteissa voisi pitää tai että joku oikeasti voisi olla tahtomattaan raskaana. Elämä ja tieto opettaa ja auttaa näkemään asioiden moniuloitteisuuden. Muista siis sinäkin pitää silmäsi ja korvasi auki :D
Aikuistu rauhassa!
HEDELMÖITYSHOIDOT ON KANS JUMALAN TAHDON VASTAISIA. JUMALA EI HALUA, ETTÄ KAIKKI IHMISET SAAVAT MUKULOITA. HÄNEN TYÖHÖNSÄ EI SOVI PUUTTUA! ÄLKÄÄ MENKÖ LAPSETTOMUUSHOITOIHIN!
ÄLKÄÄ KOHDELKO ELÄIMIÄ HUONOSTI, MUTTA SYÖKÄÄ NIIDEN PAISTETUT RUUMIIT KUN OLETTE TAPPANEET NE.
MEILLÄ ON HYVÄ YHTEISKUNTA JOKA HUOLEHTII OMISTAAN, MUTTA JUOKSE TAI KAADU!
MIKSEI ÄITINI TEHNYT ABORTTIA?
jaksa enää edes nauraa.. parempia provoja odotellessa.
Onhan se PERIAATTEESSA väärin, mutta entäs jos lapsi syntyy huonoon perheeseen? Lasta haukutaan ja hakataan sun muuta, onko se sitten JUMALAN tahto. Eikö silloin olisi ollut parempi, että kyseinen äiti olisi tehnyt abortin? Ainakin lapsen kannalta olisi ollut parempi niin..
Ja abortti on mielestäni oikein silloin jos odottavan äidin elämän tilanne on sellainen, ettei lapsi sopisi kuvioon. Esim opiskelut.. Ne joutuu jättämään kesken äitiysloman ajaksi, ja jos olet yksinhuoltaja, ei sinulla ole juurikaan rahaa ja milloin aloittaa opinnot uudestaan, jotta pääsisit töihin?
Tai jos olet huumeiden käyttäjä tai alkoholisti.
Pilaisit lapsen terveyden jokatapauksessa raskauden aikana ja lapsi saattaa kuolla jo odotus ajalla/ synnytyksessä/ lapsella voi olla sairauksia..Niinkuin useimmiten onkin.. Onko tämä sitten oikein viattomille lapsille, ettei heille sallita hyvää elämää?
Abortti on monimutkainen asia keskustella ja ymmärtää ja jokaisella on omat mielipiteensä asiasta. Mutta sama koskee jumalaan tms. uskomiseen, uskokoot ken tahtoo. Mä olen tehnyt abortin ollessani 17. Vielä ennen sitä vastustin ("hiljaisesti") aborttia, ajattelin monien muiden lailla, että se on murha tai jotakin vastaavaa. Mutta sitten eräänä kauniina päivänä totesin itse olevani raskaana, vaikka olimme käyttäneet ehkäisyä (söin Mercilon-pillereitä) ja maailma koki mullistuksen. Oli ruvettava oikeasti ajattelemaan. Olin vasta 17, juuri muuttanut silloisen poikaystäväni (nyk. mieheni) kanssa saman katon alle, vanhempani erosivat samaan aikaan, pikkuveljeni oli "tuuliajolla" kun ei tiennyt mitä tehdä, meillä ei ollut ylimääräistä rahaa ropoakaan ja mulla oli vielä opinnotkin kesken. Monta pitkää iltaa istuttiin, itkettiin ja puhuttiin mieheni kanssa että mitä meidän pitäisi tehdä. Päädyimme aborttiin, yhteistuumin. En mä olisi silloin ollut valmis äidiksi eikä mieheni isäksi, taloudellinen tilanne oli erittäin heikko ja mun henkinen kuntokin oli mitä sattuu (olin pahasti masentunut ja käytin 3 eri masennus ym. lääkkeitä). Emme olisi voineet tarjota pienelle avuttomalle vauvalle hyvää kotia eikä mieleni kestänyt ajatusta antaa lasta adoptioon. Mutta nyt se aika on takana, opinnot suoritettu ja mieli terve. Ja meillä on ihanaakin ihanampi poika, joka täyttää kohta vuoden. Edelleenkin, kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä asiasta kuin asiasta, mutta välillä kannattaa ensin ajatella ihan oikeasti järjellä ja sitten vasta kuunnella sitä sydämen ääntä.
muka hyviä selityksiä löytyy.. sekin lapsi voisi elää nyt onnellisena jossakin kodissa joka sitä hartaasti on vuosikaudet toivonu. Sekin on yhtä silkkaa itsekkyyttä jollei omien traumojensa pelossa voi antaa toisen elämän jatkua muualla.
Voithan sä noinkin ajatella, että se lapsi eläisi mahdollisesti onnellisena jossakin. Muttet varmaankaan ole ehtinyt ajatella sitä, etten mä välttämättä olis odotusaikana jaksanu panostaa lapsen hyvinvointiin = oma hyvinvointini. Lapsi olisi voinut syntyä sairaana tai kuolla ennen syntymäänsä, koska (jos edes luit) käytin lääkärin määräyksestä niitä psyyke-/masennuslääkkeitä joita ei suositella raskaana oleville. Vaikkei mun sulle tarvitse selittää mitään, selitän nyt kuitenkin kerran sun oli aivan pakko mun viestiin "selitellä". Mulla oli omassa elämässä jo niin paljon traumaa kerrakseen, että kahteen otteeseen yritin itsemurhaa. Ei siinä elämäntilanteessa jaksanut ajatella mitään "ylimääräistä", piti ensin saada oma elämä hallintaan. Se ei todellakaan ollu mitään täydellistä, kaukana siitä. Mä kävin pitkiä keskusteluja lääkäreiden kanssa ja nekin oli sitä mieltä, ettei mun mielenterveyden kannalta ole järkevää pitää lasta tai edes synnyttää sitä adoptioon. Olisin voinut pahimmassa tapauksessa tappaa meidät molemmat. Vaikka eihän sua varmaankaan edes jaksa kiinnostaa muiden ihmisten hyvinvointi ym. pääasia että lapset syntyy, ei väliä millaisiin oloihin. Mä ajattelin siinä tilanteessa kaikkien osapuolten parasta, eli itseni, mieheni, muun perheeni ja lapsen. Sano mua sitten vaikka itsekkääksi, mutta niin olet sinäkin, kun et näe muuta kuin omat aatteesi etkä edes yritä ymmärtää toisia. Hyvää joulunodotusta sulle.
Tule itse vahingossa, tahtomattasi raskaaksi ja yritä 9 kk kasvattaa jotakin sisälläsi ilman että kiinnyt siihen ja anna se sitten pois tuntematta mitään, rakkautta, kaipuuta, syyllisyyttä, tuskaa. Syöt terveellisesti, lopetat tupakoinnin ja alkoholin käytön, lääkkeiden syönnin, käyt neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä, ultrassa jossa näet sen jonkin kasvavan sisälläsi, opiskelet koulut loppuun, vastailet ihmisten kysymyksiin kasvavasta mahasta ja valinnastasi, koet syrjintää ja syyttelyä, tunnet maidon nousevan rintoihisi, synnytät. Tee kaikki tämä tunteettomasti ja jatka sen jälkeen elämääsi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sen jälkeen tule puhumaan toisille traumoista, kun sinulla on kokemusta.
mitään rinnakkaislääkkeitä?
No, johonki hoitoon sut sitten ois pitäny ottaa.
Paransiko se abortti sit ne henkiset ongelmat?
(normaalistihan se ainoastaan pahentaa nitä..)
ettet olisi kiintynyt?
Mistä tiedät etten ole niin tehnyt (sanotaan nyt että en tahtomattani mutta yllättäen kuitenki..)?
Eikö kaikki (adoptio) olis sit päinvastoin helpompaa jollei tunteita oo? No tietysti eihän se aborttikaan missään tunnu, ilman tunteita..?
Sä olet näköjään näitä inttäjiä, joiden kanssa sais kirjotella vaikka koko loppuelämänsä. Ei, kaikkia lääkkeitä ei voitu korvata ja mitä niitä korvaamaankaan kun en pitänyt lasta. Ei se abortin teko mitään herkkua ollut enkä todellakaan tunteettomasti sitä tehnyt, mutta sain elämäni nopeammin takaisin omiin uomiinsa verrattaen siihen, että olisin joutunut lapsen synnyttämään. Se on nimittäin satavarmaa, etten itse yksinkertaisesti olisi tunteettomasti pystynyt viettämään raskausaikaa ja vain antamaan lasta pois. Mä olisin kuitenkin tavalla tai toisella kiintynyt siihen, mikä olisi pahentanut tilannetta entisestään. Ja mistäs itse tiedät, ettenkö olisi hoidossa ollut? Ei niitä lääkkeitä tyhjästä temmata, mennä kaupasta vaan ostamaan. Ja sen voin sanoa jo pelkkien kirjoitustesi perusteella, ettet ole koskaan saanut lasta ja antanut sitä adoptioon, muuten et noin "ärhäkkäästi" kirjoittaisi, vaan kuuntelisit hieman enemmän. Nyt mun kantani ja puolet elämästäni on tullut selväksi, koeta sinäkin mielenrauhaa saada, ettei näppäimistö tulilla tarvitse kaiken päivää naputtaa. Edelleenkin toivotan hyvää joulunodotusta sulle.
Sä et edes ymmärtänyt lukemaasi tekstiä.. Plaah todellakin. Mä todellakin olisin kiintynyt siihen lapseen, mikä tarkoittaa jonkin asteisia tunteita lasta kohtaan ja tällöin adoptio olisi vaan vaikeutunut. Täytyisi pystyä olemaan tunteeton jos niin meinaa tehdä ja edelleenkään mä en siihen olisi pystynyt. Sä et taida edes haluta ymmärtää lukemaasi tekstiä, vaan poimit sanoja lauseiden välistä ja muodostat niistä sitten mitä sattuu. Lueppa ensin ajatuksella noi tekstit ja jatka vasta sitten sitä kirjoittelua. Kiitos ja kuulemiin.
Pakko kommentoida tähän kun sivusit sopivasti miettimääni aihetta.
Olen pohtinut vastaavaa tilannetta, siis että joutuisin jostain ihmeellisestä syystä synnyttämään lapsen jota en halua, en varmaankaan elintapojeni suhteen laittaisi tikkua ristiin muuttaakseni niitä.
Söisin yhtä epäterveellisesti kuin aina, tupakastakaan en luopuisin, miksi jättäisin alkoholiakaan, migreenin takia joudun syömään vahvoja lääkkeitä, niistäkään en luopuisi koska mikään lastenlääke ei auta ja kohtauksen tullessa kipu on helvetillinen. Miksi ihmeessä luopuisin omasta elämästäni asian takia jota ei olisi minulle olemassakaan..On siinä sitten todella hyvät oltavat kehittyvällä lapsella. No, sehän ei olisi minun murheeni koska minulle se kehittyvä lapsi olisi vaan riesa.
Tästä voi moni vetää herneet pieneen nenuunsa mutta siitä vaan :D
Osuit naulan kantaan, en mäkään olisi elämääni silloin terveellisemmäksi ja lapsiystävällisemmäksi muuttanut, koska muuta en olisi siitä saanut kuin raskauskilot, raskausarvet, pahoinvoinnin.. Että mielummin tossa tilanteessa teki sen abortin. mutta täällä kun on näitä eräitä, ketkä lukee sanan sieltä ja toisen täältä ja sitten keksiivät loput ite ja luulevat olevansa aina oikeassa. Ei jaksa päätä vaivata asialla, ettei tule migreeni, siitä nimittäin löytyy kokemusta. Kuten sanoit, 500mg burana on lasten lääke :) Hyvää joulunodotusta sulle!!!
Osuit naulan kantaan, en mäkään olisi elämääni silloin terveellisemmäksi ja lapsiystävällisemmäksi muuttanut, koska muuta en olisi siitä saanut kuin raskauskilot, raskausarvet, pahoinvoinnin.. Että mielummin tossa tilanteessa teki sen abortin. mutta täällä kun on näitä eräitä, ketkä lukee sanan sieltä ja toisen täältä ja sitten keksiivät loput ite ja luulevat olevansa aina oikeassa. Ei jaksa päätä vaivata asialla, ettei tule migreeni, siitä nimittäin löytyy kokemusta. Kuten sanoit, 500mg burana on lasten lääke :) Hyvää joulunodotusta sulle!!!
Tällä palstalla tosiaan riittää niitä lukutaidottomia pumpulissa kasvaneita tyyppejä. Mutta antaa niiden mellastaa kun eivät raukat tiedä oikeasta elämästä mitään.
Hyvät joulunodotukset sinullekin!:)
adoption sijaan teit kertoo sitten tunteellisuudesta vai? Eikä se ole pahentanu asiaa? Et voi mitenkään tietää olisko adoptio pahentanu asiaa kun et sitä tehny! No, siltä mihin päädyit on varmaan aika hankala saada mielenrauhaa..
täytyy olla TODELLA tunteeton että mieluummin surmaa lapsensa kuin antaa sen ELÄÄ!!
täällä kilpaa paisuttelee vaivojaan ja uhoaa itsekkyydellään, jolla tuhotaan pienen ihmisen elämä.. mukavuudenhaluiset elintapansa maksattaen lapsensa hengellä.
No sovitaan vaikka sitten silleen, sun kanssa on turha enää edes keskustella, kerran sun kantasi on toi. Ei se vissiin vieläkään tullut sulle selväksi, että siinä elämäntilanteessa abortti oli mulle paras ratkasu ja kyllä, ajattelin ennenkaikkea itseäni. Mutta jos olet sitä mieltä että abortti on murha, niin miksei siitä sitten saa vankeusrangaistusta? Perusteleppas se sitten. Tää on kyllä toivotonta edes yrittää keskustella tollasten ihmisten kanssa, kun ei tunnu olevan todellisuudentajua lainkaan. Jonakin päivänä sen vielä ymmärrätte, ettei se elämä ole ruusuilla tanssimista ja on tehtävä vaikeita päätöksiä. Mä olenomani tehnyt ja jatkan elämääni, enkä murehdi menneitä. Tehty mikä tehty. Nyt elän onnellista elämää mieheni ja lapseni kanssa, joka oli toivottu!
Mitä ihmettä nämä abortin vastustajat täälä abortin tekijöitä haukkuu? Siis että eikös tulokseellisempaa ois lähetellä kirjeitä eduskuntaan, että kielletään abortti... Mutta ei teidän artikulaatiolla paljon hyötyä saataisi.
Jokainen tehköön elämästään parhaan mahdollisen. Sen on itselleen ja omalle äidilleen velkaa. Joka ne elämän eväät on lapselleen suonut. Omalle tyttärelle toivon onnellista ja tasapainoista elämää. Jos tekee virheen ja sattuu vahinko ja tämän virheen voi korjata niin miksei.
Mun mielipide.
Ahdistaako kovastikin kun itse et kykene elämään vapaasti vaan olet ahdasmielisten näkemystesi vanki.
että kaikki murhat ei ole laittomia.
Millä tavoin tämä lapsi on arvokkaampi kuin se onka surmautit 'solukasana'? Sekin oli joskus samanlainen solukasa. Eihän jonkun ulkopuolisen haluamiset määritä kenenkään ihmisarvoo. Jos oisit antanu lapsen elää et nyt edes vois kuvitella elämää ilman sitä lasta.
sanoa täällä mitän mutta 'turha yrittää muuttaa lakia, ei se kuitenkaan mee läpi', eikös?
Kun se ei ole edes lakikysymys, eikä laittomuudellakaan sitä vois täysin estää. Siksi on vedottava siihen jolla päätös tehdään, eli jokaisen omaantuntoon.
kuin loppuelämän syyllisyyden ja selittelytarpeen vanki.
Edelleenkin opettelisit lukemaan ja ymmärtämään lukemasi!! Tein abortin koska se lapsi ei ollut toivottu lapsi! En halunnut sitä. Monta viestiä olen j0o aiheesta kirjottanut etkä sä tunnu ymmärtävän.. Tämä lapsi joka mulla ja mun miehellä nyt on oli toivottu, haluttu lapsi. Siinä toivotussa ja ei-toivotussa kun on katos eroja, joko nyt ymmärrät??
syyllisyyttä tai tarvetta selitellä. Eli elän vapaata elämää tekemästäni abortista huolimatta. Eli en ole syyllisyyden vanki. En kannata aborttia ehkäsykeinona, mutta jos tilanne vaatii, se naiselle suotakoon.
Toiset tuntevat syyllisyyttä, toiset taas ei kun tietävät sydämessään että se on ollut oikea ratkaisu.
"Sekin oli joskus samanlainen solukasa. Eihän jonkun ulkopuolisen haluamiset määritä kenenkään ihmisarvoo."
Eivät niin määritä, joten miksi sinä ulkopuolisena pyrit määrittelemään ne toisen puolesta? 'Solukasoilla' ja 'solukasoilla' on eroa, jota sinä et ulkopuolisena voi olla määrittelemässä. Ainoastaan se ihminen, joka niitä 'solukasoja' kantaa voi määritellä niille sellaisen arvon, minkä hän niille näkee. Toinen on toivottu ja toista ei toivottu. Voimme kai yhtä mieltä olla siitä, ettei se solukasa itse kykene omaa arvoaan mitenkään määrittelemään? Joten pätevin määrittelijä lienee se, joka niitä solukasoja kantaa sisällään, joka määrittelyyn kykenee.
Monelle muulle se olis ollu varmasti hyvinkin hartaasti ja kauan toivottu.
Pelkän ei-toivomises takia et kyenny uhraan oman navan tuijotukseltas 9 kuukautta sen toisen ehkä vuoskymmenten elämän eteen....mahdat olla ylpee ittestäs.
Mitäs aiot kertoo lapselles tästä "uroteostas" mitä sisarukselle oikein kävi..
se "ympäröivä" nainenkaan jonka sisuksissa lapsi kasvaa.
Jonkun mielipiteet tai ei-haluamiset ei laske vähääkään kenenkään ihmisarvoa.
jossain tilanteessa ollu ns. järkevin ratkasu, ei se syyllisyydentuntoo estä. Ainakin jos ihan terve on niin tollasesta PITÄIS omantunnon kolkuttaa!!
Hei, en palaa tanne lukemaan vastauksiasi koska saat ilmeisesti jotain ihme tyydytysta tasta toisen "kiusasta" joten ihana turhaa vastaat tahan. Han selvasti sanoo ja mina olen samaan mielta etta et todellakaan ole kokenut mitaan tallaista (itse olen) joten ala turhaa napyttele siella nasevia vastauksia ja tyhmia kysymyksia. En ymmarra mihin tallaiset ihmiset pyrkivat, millainen elama heilla on nappaimiston ulkopuolella ja avautuuko suu lainkaan elama kasvokkain tilanteissa. Sinulle paljon ihania Joulun toivotuksia Minzu ihana pienen lapsesi kanssa! Olet kulkenut pitkan tien, olethan ylpea itsestasi. Ei naita valintoja voi muuksi muutta. Itsekin samantapaisessa tilanteessa paadyin aborttiin, siita on jo 14 vuotta, Nyt kahden ihanan lapsen aitina ja uskovana vastustan aborttia, mutta... kaikkia vastauksia ei ole minullakaan... valinta oli silloin se, elama meni eteenpain, en tieda mita olisi tapahtunut jos olisin pitanyt lapsen... tuskin olisin jaksanut... tallaista. Ja tosiaan, en palaa tanne lukemaan ilkkumisiasi, joten turhaa tuhlaat aikaasi minun viestiin vastaamiseen. minulla on elamaan myos nappaimiston ulkopuolella:)
No ei sekään ole tullut selväksi, etten todellakaan alkanut uhraamaan omasta elämästäni hitustakaan sellaiselle asialle mitä en halua. Jos en halua katsoa Kauniita ja Rohkeita telkkarista, ni mähän vaihan kanavaa enkä uhraa aikaani moiseen. Sulla ei vissiinkään ole omia lapsia, eli et edes tiedä mitä raskausaika tuo tullessaan?! Ylpeä en itsestäni ole, mutten kyllä näin monen vuoden jälkeen rupea katumaankaan, en edes sun mieliksi. Kun oma lapseni kasvaa vanhemmaksi ja alkaa ymmärtää asioita paremmin niin olen valmis puhumaan hänen kanssaan kyseisestä asiasta avoimesti. Meidän perheessä kun tämä suvaitsevaisuus on suuressa roolissa, eräille ei näköjään ole sitä opetettu tippaakaan. Jos vielä tunnet tarvetta avautua, niin pistäppä vaikka oma keskustelu pystyyn tai avaudu jollekin toiselle, alat kyllästyttää mua noilla samoilla jankkauksillas.. Jouluja toivotan edelleen..
Kiitos viestistäsi, ihana lukea välillä tälläistäkin :) Se vaan on kumma, kun jotkut - yleensä ne joilla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään asiasta - eivät vaan osaa lopettaa ajoissa ja todellakin tekevät itsestään typeriä kyselemällä typeriä. Mä olen ylpeä, en siitä mitä silloin jouduin tekemään, vaan siitä mitä mulla nyt on. Ihana poika ja rakastava mies. Hyvää, rauhallista ja ihanaa joulua sullekin, herkutellaan ja annetaan muiden kiukutella keskenään :)
Ei-toivottu lapsi muuttuu toivotuksi, kun vanhemmat muuttavat mielensä. Tuollaiset perustelut ovat silkkoja verukkeita. Yksikään suomalainen lapsi ei ole ei-toivottu. Lapsen voi antaa niille, jotka häntä toivovat, jos ei itse voi pitää.
No joka tapauksessa se lapsi oli mulle ja mun miehelle ei-toivottu, joten se siitä. Vielä kerran sen sanon, jos mä en sitä lasta halunnut niin en mä ala sitä odottamaankaan enkä sitä rupea synnyttämään. Ja edelleenkin toitotan sitä, että useiden lääkäreidenkin mielestä adoptio oli poissuljettu vaihtoehto, ei pelkästään mun mielestä.
kolkuttaa, vaikka olisi tehnyt abortin "oikeista syistä" eli punninnut kaikki vaihtoehdot, päätynyt sitten aborttiin ja jatkanut elämäänsä. Kyllä sitä pakostakin välillä ajattelee, että mitä jos. Mutta turha sitä on liikaakaan vatvoa, mennyt on mennyttä. Hyvvee joulua silti kaikille tasapuolisesti!!
Joo kukaan ei kuolekaan siinä jollet katsele kauniita ja rohkeita.
Terve ihminen tuntee syyllisyyttä lapsensa tappamisesta.
niinhän ne lääkärit paljo mieluummin ryhtyyki pyöveleiks!!! Älä ny viitti!
Lueppa taas kerran tämä viestiketju läpi, että muistaisit mitä täällä on kirjoitettu. Lääkäreiden pöyvelöinnistä en mene mitään sanomaan, mut heidän kantansa oli abortin suosittaminen, kun en ollut halukas lasta silloin pitämään. Kun oli kuitenkin mun omasta terveydestäni kyse, jos enää muistat. Vieläkö pitkään meinasit jatkaa kirjoittelua vai voisitko nyt kysyä/laittaa kaikki mieltäsi askarruttavat asiat samaan viestiin? Mun mielestä tässä ei ole enää mitään jauhamista, tein abortin ja sillä selvä. Ei kovinkaan epäselvää.
Sulla on taas tää "poimin sanoja
ja yhdistän ne lauseiksi oman mieleni mukaan" syndrooma... En mä sitä tarkottanutkaan että joku siinä kuolee, vaan jos en halua jotakin tehdä, niin en myöskään niin tee."...etten todellakaan alkanut uhraamaan omasta elämästäni hitustakaan sellaiselle asialle mitä en halua. Jos en halua katsoa Kauniita ja Rohkeita telkkarista, ni mähän vaihan kanavaa enkä uhraa aikaani moiseen." Vielä kerran; opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi! PS: En mä sitä lasta tappanut, aatteleppa ite..
Joo, lekurihan sen lapses tappo, mutta kenen käskyllä / päätöksellä...
ja lässyti lää.
Toiset tekee typeriä tappamalla lapsiaan.....
ja saattavat menettääkin sellaista mitä eivät ole osanneet arvostaa...
Olet oksettava kaksnaamasuus (joka ei edes osaa lopettaa ajoissa..).
Oksettavaa täällä on ainoastaan nämä tekopyhät abortin vastustajat, jotka eivät tiedä asioista yhtään mitään. Hokevat vain murhaaja-hokemiaan ja jankuttavat iänikuista tappaja-liturgiaansa.
Porukalla ei ole mitään eväitä miettiä asioita laajakatseisesti. Heille on turhaa yrittää selventää mitään tapahtumiin johtaneita syitä, erilaisia asian " haaroja", muita päätökseen vaikuttavia lähtökohtia. Kun on ahdasmielinen ja yksioikoinen niin sitten on. Näiden kanssa vaan pitää yrittää pärjätä. Jollain alueella heidänkin kait pitää päteä, joten ovat valinneet aluekseen muiden asioihin sekaantumisen.
No mitä epäselvää tuossa on. Oma päätöksensä on ja itse sen kanssa elää. Ei sitä sinun tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä.
Joku synnyttää ei toivotun, antaa sen pois. Joku ei halua synnyttää ja antaa pois. Päätös on jokaiselle henkilökohtainen.
Itse taidat olla melkoinen omaan napaan tuijottaja, kuin olet valmis toisen noin tuomitsemaan, tietämättä sen kummemmin kokonaisuudesta mitään. Sinulla on asentieessasi vielä paljon kehittämisen varaa.
on nämä henkeen ja vereen (naisen) ihmisoikeuspaasaajat, samalla kun kannattaa kaikkein heikoimpien ja eniten suojeluntarpeessa olevien IHMISTEN raakaa tappamista. Näkeepä jotkut jopa eläinten oikeudet suurempina kuin tietynikästen ihmisten..
Ja tätä porukkaa se sit harmittaa kun eivät saa niitä murha ja tappamisjuttuja (yksinkertasia, selkeitä tosiasioita!) kumottuakaan vaikka miten "laajakatseisesti" kiertelis.
Ja sua varmaan harmittaa, kun et edelleenkään voi asialle mitään. Et vaikka kuinka yrittäisit.
Eikö sekään asia ole tullut sulle vieläkään selväksi!?!?!? No kuule joulupukin käskystä.. Sun pitää ihan vääntämällä vääntää asiaa, kirjottaa tänne, vaikka kaikki asiat on tullu jo selväksi. Mitä vielä?
Alkaa mua todellakin pikkuhiljaa kyllästyttää tuo jankkaus, kaikki asiat (mitä miksi jne) on jo moneen kertaan käyty läpi ja vielä se jaksaa suoraan sanottuna typeryyksiä ja itsestäänselvyyksiä kysellä/jankata. Vai yrittääköhän se saada mua "romahtamaan", että voi kun olen kamala ihminen..? Ei se vissiin ymmärrä, että tehtyä ei voi muuttaa ja mä olen jo sen asian itseni kanssa sovittanut. Mun ei tarvitse keneltäkään pyytää anteeksiantoa ja hyväksyntää, etenkään tän palstan lukijoilta. Mun mielestä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mut niistä vois keskustella asiallisesti. Alan kyllä itsekin mennä hieman lapsellisuuksien puolelle, mut mitäs jankuttaa. Jouluja sullekin, muillekin niitä pyrkinyt tasapuolisesti toivottamaan :)
No lässyn lässyn ja piimää päälle. Katso itse peiliin, et se sinäkään osaa lopettaa ajoissa. Jauhat ja jauhat, vaikka asia on mun mielestä jo aikapäiviä (monta viestiä) sitten loppuun käsitelty. Ja mun mielestä tässä ei mitään kaksinaamaisuutta ole, selkeästi olen oman kantani esittänyt enkä sitä ole tän keskustelun aikana muuttanut. Että joko tämä keskustelu nyt on loppuun käsitelty vai vieläkö sä haluat välttämättä jatkaa? Pallo on nyt sulla.
"Mun ei tarvitse keneltäkään pyytää anteeksiantoa ja hyväksyntää, etenkään tän palstan lukijoilta."
Mitäs sä sit tänne oot tullu jankkaan?
joo, ei voi mitään että joillain sitä moraalia vaan ei oo niinku normaali-ihmisillä. Ja joillain on mutta menee silti hankkiin itelleen lopunelämän syyllisyyden traumat.
Mä en ole tullut tänne palstalle jankkaamaan, vastasin yhteen viestiin kertomalla omista kokemuksistani, jonka jälkeen mulle on tullut viestejä joihin olen vastannut, kun on milloin mitäkin kysytty. Eli en se yksistään minä ole täällä se jankuttaja, katsokaa vaan peiliin, niin löytyy niitä muitakin. Ja enhän mä edes sulle ^_^-viestiä laittanut, silti sun piti siihen(kin) päästä jotakin vastaamaan ja kommentoimaan. Eli niin pitkään kun mulle tulee viestiä, olen niihin valmis vastaamaan. Että silleen. Mä olen valmis kyllä lopettamaan tämän viestittelyn, mut tuntuu, et sä et ole vaan haluat jatkaa jatkamistas. Mä en kyllä enää edes näe sun pointtias noista viesteistä, mitä ajat takaa kun kaikki on jo "mustaa valkosella"? Miksi tää asia on sulle näinkin monen viestin "arvoinen"? Alkaa uteliaisuus herätä..
Ei vältäämättä syllisyyttä tarvitse kärsiä. Kun on itsellee hyvin asian perustellut ja toimii itseslleen rehellisesti, se riittää. Päätöksen ei tarvitse miellyttää muita, eikä siihen kaivata muiden hyväksyntää.
" Normaali-ihmisen " moraalista taas voi kirjoittaa jo kokonaan toisen aiheen.
"Kun on itsellee hyvin asian perustellut ja toimii itseslleen rehellisesti, se riittää. Päätöksen ei tarvitse miellyttää muita, eikä siihen kaivata muiden hyväksyntää."
.. sitä ei tarvis täällä muille alkaa enää perusteleen?