Englannin ilmavoimien nimetön tiedemiestutkija sai vuonna 2000 valmiiksi tutkimuksen jossa pohdittiin ufojen ( UAP:ien ) olemassaoloa. Tuo tiedemies tuli omassa tutkimuksessaan siihen tulokseen että kyseessä olivat huonosti tunnetut plasmailmiöt jotka voivat leijua, laskeutua, lähteä lentoon, kiihdyttää uskomattomiin nopeuksiin, kadota, tehdä yllättäviä suunnanmuutoksia jne. , jne.
Tutkimus sai nimekseen Project Condign ja julistettiin salaiseki.
Vuonna 2006 tri David Clarke sai sen kuitenkin julkisuuteen.
Kesällä 2007 pidettiin Norjassa Society for Scientific Exploration- yhdistyksen kokous Norjassa johon otti osaa mm. suomalainen kvanttifyysikko Matti Pitkänen.
Mukana oli myös englantilainen ufotutkija- ja kirjailija Paul Deveraux joka on tullut tunnetuksi
’ maavalo ’ - teorioillaan.
Tuossa Norjan kokouksessa Deveraux kertoi kuinka hän tutkiessaan Project Condignin raporttia oli löytänyt siitä pitkiä pätkiä joissa oli sanatarkkoja lainauksia sekä hänen omistaan, mutta myös David Clarken ja Jenny Randlesin kirjoista, kuitenkaan mainitsematta lähteitä.
Tässä on nyt mainio esimerkki siitä kuinka ufotutkijat- ja kirjailijat joskus ovat edelläkävijöitä ufotutkimuksessa.
Jopa allekirjoitanut on eräässä kirjaesittelyssäni ( joka piakkoin ilmestyy SUT:n rompulla) kiinnittänyt huomiota siihen kuinka Project Condignin eräät ajatukset muistuttavat em. kirjailijoiden ajatuksia.
On varsin ikävää ettei Condignin nimetön tiedemies voinut kertoa kaikkia lähteitään.
Tutkimus sai nimekseen Project Condign ja julistettiin salaiseki.
Vuonna 2006 tri David Clarke sai sen kuitenkin julkisuuteen.
Kesällä 2007 pidettiin Norjassa Society for Scientific Exploration- yhdistyksen kokous Norjassa johon otti osaa mm. suomalainen kvanttifyysikko Matti Pitkänen.
Mukana oli myös englantilainen ufotutkija- ja kirjailija Paul Deveraux joka on tullut tunnetuksi
’ maavalo ’ - teorioillaan.
Tuossa Norjan kokouksessa Deveraux kertoi kuinka hän tutkiessaan Project Condignin raporttia oli löytänyt siitä pitkiä pätkiä joissa oli sanatarkkoja lainauksia sekä hänen omistaan, mutta myös David Clarken ja Jenny Randlesin kirjoista, kuitenkaan mainitsematta lähteitä.
Tässä on nyt mainio esimerkki siitä kuinka ufotutkijat- ja kirjailijat joskus ovat edelläkävijöitä ufotutkimuksessa.
Jopa allekirjoitanut on eräässä kirjaesittelyssäni ( joka piakkoin ilmestyy SUT:n rompulla) kiinnittänyt huomiota siihen kuinka Project Condignin eräät ajatukset muistuttavat em. kirjailijoiden ajatuksia.
On varsin ikävää ettei Condignin nimetön tiedemies voinut kertoa kaikkia lähteitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikkeen ne tiedemiehet uskovatkin. Niin, meneehän tuo teoria läpi jos se pidettiin aiemmin salassa, tai kenties muka salassa. Kerrokko miksi moinen salattaisiin?!
Hyvin se sai nytte äsken sen vasta julkisuuteen, joopa joo, kyllä on helppo vedättää kansalaisia moisilla plasmahöpöillö, joo ja lentävät metalliset ufoaluksetkin on sitten plasmailmiöitä, niinpä niin, ei oikein uppoa muhun!
ovat jo kauan arvelleet että ufoilmiö itse asiassa saattaa koostua monesta eri ilmiöstä.
Tämä tutkimus oli nyt yksi pitkässä sarjassa.
Ranskalaiset taas tulivat aivan eri tulokseen omassa tutkimuksessaan.
Sehän se voi olla jokin salaisen ufosalailujärjestön jäsen lähetetty sinne vetämään tiedemaailman guruja nenästä...
Oletko lukennut tämän kirjan :
http://www.amazon.com/Subterranean-Worlds-Inside-Timothy-Beckley/dp/0938294229
Sillä olisi aivan mahtava jos tämän joku Suomentaisi...olisko sinulla siihen aikaa.
Minulla on siitä Timethy Green haastattelu kirjasta ja kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.