Oli juhla ja Juhannusilta!!Meitä samanikäsiä oli joukko jokivarrella Juhannusta juhlimassa.Kokko tuli rakennettua nopsaan.Jokainen kannoimme puuta kekoon..rannathan on tukkia ja kaiken näköistä puuta täynnä.Tulvat niitä kuljettelee syksyisin,joten kokkovärkistä ei ollut puutetta.
Miehillä oli omarinkinsä,joka kertoo omaakieltään..pois vaimojen haukankatseilta.Porina ja pulputus,sekä poskien punerrus kertoi juhlan ilosta:-)
Me naiset olimme pitopöydän vahtina..nyyttikestein saimmekin upeen ja herkullisen pöydän siniliinalle!muutama karvanen juhlijakin oli otettu följyyn,joten pöytää oli myös ehittävä pitää silmällä,vaikka katse tuontuostakin siirtyi sinne miesryhmän puoleen..kukin miestään tarkkaillen.Nyt kun yksinäisenä tätä katselee..pakko vääntää suutaan hymyyn!myötätuntoni väkistenkin kallistuu sinne miesrinkiin!heillä on aina aidosti hauskaa.
Vaimokullat alkaa huolestuun jo loppusuoralla,kun pitäs saada miestenkin murua rintaan..kaiken sen lipityksen jälkeen.Miehet ei ole silloin ruuasta kiinnostuneet,kun ovat päässeet piilopullojensa kans toveripiiriin,joilla samat metkut.
Olen usein miettinyt,et miksi se salassa otto on niin makeeta?täytyyhän heidän tajuta,et vaimot sen tietää ja näkee..ollaan ku pikkupoikia!yks kaatelee pöydänalla kirkasta poppiin yks kiskoo olutta,johon löräyttää sekaan..toinen taas kulauttaa taskumatistaan nopein liikkein.
Eihän niille voi ku nauraa..naisten rinki kertoo sit tosiasioita..lastenmenestykset ja omat sairaudet..Minä aina kaihoten olen kaivannut miestenrinkiin,koska siellä raikuu aina nauru,aiemmin siellä pääsin käymäänkin,kun miehelleni tein tikusta asiaa..et sain hetken hekotella siellä niiden hassuille jutuilleen.
Parasta mikä aina oli..yhden kaverin aloitus laulamaan,kun alko sopiva vaihe pikkuhuppelille..toiset miehet sille suhuutteli aina..et älä helkkarissa ala laulaan..sut äkkii täältä viedään kotio(hänen vaimonsa ei kärsinyt sitä vaihetta koskaan) siitä tul sit pilä,jonka vaimokin lopulta otti vitsinä.eikä kiikuttanut armastaan lauluntakia pois riehasta.
Miten ihania tälläiset yhdessäolot ovatkaan,olemme jo 30v pitäneet samalla porukalla näitä juhlia..lapsemme pyöri mukanamme kun olivat pieniä ja tänäkinpv ne lapset lapsineen,jotka asuvat vielä täällä tulevat mukaan.He nauttivat nyt itse ollessaan aikuisia,jakaessaan omille lapsilleen perinnettä.Kuoleehan se jokupv kun Juhlijat vähenee ja lapsemme ovat muualla.
Mutta voin kertoa,että tämäkin Jussi oli mieleenpainuvan hauska..ilmatki olivat meille suotuisat..kokko sammui ja hiipui taas muistoihin!
Miehillä oli omarinkinsä,joka kertoo omaakieltään..pois vaimojen haukankatseilta.Porina ja pulputus,sekä poskien punerrus kertoi juhlan ilosta:-)
Me naiset olimme pitopöydän vahtina..nyyttikestein saimmekin upeen ja herkullisen pöydän siniliinalle!muutama karvanen juhlijakin oli otettu följyyn,joten pöytää oli myös ehittävä pitää silmällä,vaikka katse tuontuostakin siirtyi sinne miesryhmän puoleen..kukin miestään tarkkaillen.Nyt kun yksinäisenä tätä katselee..pakko vääntää suutaan hymyyn!myötätuntoni väkistenkin kallistuu sinne miesrinkiin!heillä on aina aidosti hauskaa.
Vaimokullat alkaa huolestuun jo loppusuoralla,kun pitäs saada miestenkin murua rintaan..kaiken sen lipityksen jälkeen.Miehet ei ole silloin ruuasta kiinnostuneet,kun ovat päässeet piilopullojensa kans toveripiiriin,joilla samat metkut.
Olen usein miettinyt,et miksi se salassa otto on niin makeeta?täytyyhän heidän tajuta,et vaimot sen tietää ja näkee..ollaan ku pikkupoikia!yks kaatelee pöydänalla kirkasta poppiin yks kiskoo olutta,johon löräyttää sekaan..toinen taas kulauttaa taskumatistaan nopein liikkein.
Eihän niille voi ku nauraa..naisten rinki kertoo sit tosiasioita..lastenmenestykset ja omat sairaudet..Minä aina kaihoten olen kaivannut miestenrinkiin,koska siellä raikuu aina nauru,aiemmin siellä pääsin käymäänkin,kun miehelleni tein tikusta asiaa..et sain hetken hekotella siellä niiden hassuille jutuilleen.
Parasta mikä aina oli..yhden kaverin aloitus laulamaan,kun alko sopiva vaihe pikkuhuppelille..toiset miehet sille suhuutteli aina..et älä helkkarissa ala laulaan..sut äkkii täältä viedään kotio(hänen vaimonsa ei kärsinyt sitä vaihetta koskaan) siitä tul sit pilä,jonka vaimokin lopulta otti vitsinä.eikä kiikuttanut armastaan lauluntakia pois riehasta.
Miten ihania tälläiset yhdessäolot ovatkaan,olemme jo 30v pitäneet samalla porukalla näitä juhlia..lapsemme pyöri mukanamme kun olivat pieniä ja tänäkinpv ne lapset lapsineen,jotka asuvat vielä täällä tulevat mukaan.He nauttivat nyt itse ollessaan aikuisia,jakaessaan omille lapsilleen perinnettä.Kuoleehan se jokupv kun Juhlijat vähenee ja lapsemme ovat muualla.
Mutta voin kertoa,että tämäkin Jussi oli mieleenpainuvan hauska..ilmatki olivat meille suotuisat..kokko sammui ja hiipui taas muistoihin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
sie kerroit niin elävästi ihan ko olis ollu terijoen juhannus kauan sitten. haikeus tahto tulla silmää. just ihan tuommosta juhannus enne oli. nykyää ko ei asu veen vieres niin ei oo tullu mentyy juhannus juhliin,eikä tiiä onko ne entisellää.
miehet on ain ollu silt osin pojankoltiaisia,tuol viisii hyö on viinaksien kans pelannu ain. kait se sitten paremmal maistuu, se muka sallaa otettu näkäräinen.:) sammaa tehhää monis hautajaisis miehet piilottaa juominkii ja pikkuhiljaa kaik on tupal ulkona.
mie luulen ettei naisväki tosissaa visii oo vihanen,kohan vaa nimeks päivittellee. sie ko ihastelet miesten illoo, se on kyl tosi et monast mies porukast kuuluu enenpi nauruu ainkii nois juhlis.
pitäsköhän naisten ottaa sama tapa ,jos se rentouttas heitäkii. siin vois miehet ihmetellä ja ei vissii kovin mielissää ko heilt vietäs hauskuus, hyö ko luulee tehneensä koiruuksia vaimoille.
mutta ehkä näin on sittenkin parempi,antaa miesten pittää ilonsa ja vanhempana voip hymyillen muistella näitä juhlia.
Senora Lyyli! Tervetulloo vaan takas,sinua onki kaivattu joukolla.Olen ollut pelkka lukija täällä,mut sit pitemmänpäälle en malttanut pittää näppejäni ennään erossa.Kait nämä mahottomat riidantapaset sai minutki heräämään,oon semmonen rauhaarakastava immeinen.Musta ihmisen pittäänauraa helisyttää montakertaa päivässä..se pittää mielen hyvänä ja kehon terveenä..ja mikäparasta ..nauravasuu kaunistaa jokaista!
Katselin tuota keskusteluanne. Miellyttävää lukea tuollaista haastamista. Keskustelu parhaimmillaan on juuri sitä, että saa kertoa toiselle syvimmistä tunnoistaan ja huomaa toisen kuuntelevan. Kellohame, kuuntelemisen lahja on hyvä lahja. Olemme usein niin täynnä itseämme, ettemme ollenkaan huomaa keskustelukumppanimme meille kertomaa hyvinkin tärkeätä asiaa.
Keskustelussa "sielujen sympatialla" on aivan oleellinen merkitys. Se syntyy keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä.
Kerran menetettyä luottamusta on vaikeata saada
takaisin. Tästä olemme saaneet viime aikoina kovin tuta.
Kerroin tuloni syyn, en tahtonut häiritä, lukea vaan. Keskusteluni teidän kummankin kanssa on ollut hedelmällisintä minulle näillä palstoilla. Siitä kiitokseni teille.
Nautin aamun auringosta, lintujen konsertista ikkunan alla lähipuissa joka kauempaakin, kiireisiä askeleita puiston poikki, arjen askareet odottavat tekijäänsä.
"Niin kaunis on maa..."
Huumoria:
Rannalla pikku-Kalle ja pikku-Liisa leikkivät vesisotaa. Se äityi pahemmaksi. Lopulta äiti tuli toraan väliin. "Kuka tämän aloitti ?"
Pikku-Liisa;"Kalle löi ensiksi takaisin ja mä puolustauduin !"
Teretulloo Kai de puu!Enemman ku mielissani et livahdit Lyylin ja mun keskelle tarinoimaan.
Usein minaki laulelen tuota Kari Rydmannin kaunista kappaletta...Aurinko nousee on kastetta maassa,aika on herata nousta ja lahtea,kohdata ystava kallehin-----
Musiikki on ihmeellista,sita on jokamielialaan tehty,jokaisesta saa jotakin.Lasten ollessa pienia.joskus tunsi itsensa todella vasyneeksi ja sisallani oli moykky,joka teki pahanolon.Silloin istahdin ja kuuntelin Merikannon Merella/ ummistin silmani ja annoin meren kuohua ja pauhata,myllertaa sisintani oikeen kunnolla..itku tuli ja se vei palan ja vasyn pois.
Tanaan kuuntelen paukkuvaa ja rahisevaa levya rakkaudella,palaan muistoihini,joissa sita silloin todella tarvin.
Kaikista ihaninta musiikkia minulle on silti ollut ja ON tuuli ja sade..Rakastanhan syksya- vuodenajoista eniten..erityisesti sen tuoksua..sanonkin et syksyinenmetsa tuoksuu seksille..se kiihottaa aistejani..perametsien tytto kun olen:-)
Vivaldia kuuntelen kovin mieluusti. Onneni on olla lähellä Suomen parasta kamariorkesteria, kuulla heidän konserttejaan, keskustella eräiden muusikkojen kanssa heidän konserttien musiikista ennen ja jälkeen konserttien. Mainiona huomannut Juha Kankaan luoneen pikkukaupunkiin todella kansainvälisestikin arvostetun kamariorkesterin.
Se on viime aikoina nuorentunut ja itse hämmästelen monien nuorien kypsyyttä.
Tavatessani ensi kertaa erään viulistin ja kysellessäni, miten soiton opinnot sujuvat konservatoriossa tai musiikkiopistossa, nuori Nainen sanoo silmät pyöreinä soittavansa kamariorkesterissa ?
Seuraavassa konsertissa kiinnitinkin erityistä huomiota hänen ja toisten nuorten esiintymiseen. Yllätyin !
Musiikki tuo kuunnellessa aina erilaisia fantasioita, mielikuvia joista saa nauttia kun sulkee silmänsä tai hämyssä - yksinäisyydessä alkavat myös tunnekuohut sisällä.
Wagneria joku väitti "militaristiksi" kun tietyt poliittiset suunnat käyttävät hänen musiikkiaan.
Ravlllin Boleroa moni ei jaksa kuunnella ja saatan soittaa sitä usein. Rakastella Boleroa kuunnellen ? !
Keväisen ja syksyisen metän tuoksut ovat erilaisia. Kevät tuo nuoruuden kiihkon ja syksy elämän kypsyyden. Kypsät hedelmät ovat aromikkaita, maukkaita, nautittavia.
Ei ole ihme, jos Aamtami tarttui Eevan tarjoukseen; "Otatko Aatami omenan - otathan ? "
mie tuppaan mukaan tähä musiikki keskusteluun.
minulle musiikki on myös kovin tärkeä. en niin kovast välitä siit niin sanotust paremmast musiikista, minul parasta on semmonen jossa on melodiiaa ja jota voip itekkii soittaa ja hyräillä.
jalmarin kuoleman jälkee mie kaipasin ihan hurjasti meiän musiikki tuokioita. myö soitettii yhes ja laulettii usein viikonloppuina. jalmari oli hyvin musikaalinen, hää soitti torvee puhallin orkesterissa ja kotona pianoo,viuluu ja mandoliinii.
hää se opetti minnuukin, vaikken niin kovin hyvä soittaja olekkaa. mie harjottelen kappaleen ain korvakuulolta,en nuotteja ossaa vielkää.
lempimusiikkii on kansanlaulut ja monet rydmanin kappaleet, yks oikee kaunis on elämälle kiitos,sen opettelin viime talvena.
karjalaisena muistoja tuop, laps olen kauniin köyhän karjalan, vanhemmast musiikista vavahuttava on varum, sitä kuunnelles on sodan tunnelma ain läsnä. tykkään myös opereteista, jalmari opetti mustalais ruhtinaasta soittaa kappaleen samoin viktorian husaarista.
sit minul on paljo jalmarin soittamaa marsseja se ko oli hänen musiikkiiaan.eniten tykkään niistä jääkärien marssista ja vaaleanpunaista samppanjaa.
ostin pienen radion viime vuonna, miis on kuulokkeet ja ko puiden pilkkominen ol niin ykstoikkosta hommaa, niin kuuntelin ain niist musiikkii ja työ män joutusempaan. jos pittää saaha johonkii työhön vauhtia sillo soppii jalmarin marssit.
ostin vasta tauno palon levyn, hänen poikansa julkasivat hänen vanhoja laulujaan. siin on monta niin mielusaa kappaletta, sitä kuuntelen usein.
mie en niinkään radioo kuuntele, kuuntelen vaan levyjä tai kasettija.
musiikki on lahja ihmiselle, se on lohtu ja lääke. tunnelman luoja ja viestin viejä. musiikkii voip kunnella kaik eri maalaiset ihmiset yhessä ,siin ei tarvita tulkkii.
jalmarin kuoleman jälkeisinä vuosina suuressa yksinäisyyessä ja ikävässä musiikki oli minun ystäväni, se soi aina. mie nukahinkin kanteleen soittoon. miten voisi luopua ikänä tallaisesta ,joka soppii niin moneen asiaan, toivottavast ei tarviikkaa luopuu. paitsi jos tullee kuuroksi, näin vanhana pittää ottaa sekkii huomioo ,kuulo ko monast iän myötä heikenee ja jopa häviää. viel sitä on tallella, vaikkei sirkkojen soittoa ennää kuulekkaa.
hei taas.
... sain itse kuunnella jo lapsena, mutta omat lahjat eivät riitä kuin sujuvaan kuunteluun. Mautin varsinkin Bachist, Mozart tuli voimallisimmin ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Hän vipelsi "höyryradion" luo kontaten kun "Neljäskymmenes" soi ja alkoi peppu musiikin myötä nytkyä. Katraan kasvaessa, huomasin heillä soittamisen halua löytyvän. Piano "toripäivisen" tarjouksesta jäi käteen. Musiikkiopinnoille piti alkaa kuskata. Soittimiakin alkoi kertyä; viuluja, haitareita, pasuunaa, käyrätorvea, kitaraa, kanteletta.. huonompaankin olisi rahat ja aika voinut mennä. Parhaillaan oli melkoinen "kotiorkesteri."
Luiskahti tuohon omaan kun alkoi omat muistot pyöriä mielessä ja sormet näppäimistöllä omaan tahtiinsa.
Sinulla oli puolisosi kanssa varmaan paljon yhteistä tuossa kansanmusiikissa. Pidän kansanmusiikista. Tuo kapellimestari Juha Kangas on Kaustisen poikia ja alkuaan kait kansanmusiikin tiimoilta lähtenyt. Kauhajokelaisten Eelis ja Elsa Panulan pojista Jorma lähti musiikkiopinnoille ja ollut jo pitkään arvostettu tahtipuikon heiluttaja.
Nautin siitä että Jorma Panula on säilyttänyt niin hyvin rehevän murteensa.
Senora Lyyli, toivon saavani keskustella Sinun kanssasi näistä vanhoista asioista - olen Sinusta ja tästä keskustelusta hyvin iloinen.
Toivotan Sinulle hyvää yötä - tai oikeastaan hyvää huomenta, sillä arvaan silloin jo auringon nousseen jo uuteen aamuun kun avaat tätä sivua.
Tulin keskusteluunne "kutsumatta" - loukkasinko ?
Selailen näitä vanhoja ja jotenkin tämä keskustelu jäi tavallaan kesken?
Ehkä kesän lämpöiset päivät saivat unohtamaan!
Nyt onkin jo alkusyksy tätä jatkaessani!
Kuuntelin Heinosen lauluja,yksi joka on kaunis ja miellyttää minua..On joka hetki ihmiselle yhtä ainutkertainen-tuskin tuokio on tullut,kun jo menneen huomaat sen..Siinä on ajattelemista myös paljon..
Toivon teille molemmille Lyyli ja Kai de puu miellyttävää syksyä!