Voin minä sen kertoa,
sen kipeimmän muiston.
Ehkä se sitten ei enää hankaa ihoni alla
kuin terävä kivi.
Minä muistan sinun kätesi,
johon minun käteni mahtui niin täydellisesti.
Jokainen ihon poimu osui
kuin palapelin osaset,
toisiaan vasten.
Minun viileä käteni lepäsi sinun kädelläsi,
ja lämpö levisi sormenpäistä sydämeen saakka.
Sen minä muistan parhaiten,
ja sille minun sydämeni laulaa
vieläkin hellyydestä.
sen kipeimmän muiston.
Ehkä se sitten ei enää hankaa ihoni alla
kuin terävä kivi.
Minä muistan sinun kätesi,
johon minun käteni mahtui niin täydellisesti.
Jokainen ihon poimu osui
kuin palapelin osaset,
toisiaan vasten.
Minun viileä käteni lepäsi sinun kädelläsi,
ja lämpö levisi sormenpäistä sydämeen saakka.
Sen minä muistan parhaiten,
ja sille minun sydämeni laulaa
vieläkin hellyydestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten se kaikkein hellin ja kaunein muisto onkin se satuttavin...?
Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa - toivottavasti näitä tulee lisää !
Että toit näin hienon runon tänne.
Mahtava!
Että saadaan viesti näkyviin ;D
Niin kauniisti kerrottu, että täällä lukijakin voi melkein aistia sen kosketuksen ja tunnelman.
Kiitos lukuhetkestä : )
... mun mielestä on kiva kun täällä vallitsee niin "hyvä henki", ja toisten tuotoksista annetaan positiivista palautetta, ihan ihastunut olen tähän asiaan...
Ainahan runot on sille kirjoittajalleen henk.koht juttuja, ja on mukavaa kun niitä kohdellaan kunnioittavasti!
*hymyilee leveästi*