Sairaanhoitajan näkökulma
Mielenkiinoista oli kuulla Anja Ahlgrénin kokemuksia CAM-terapioista. Yllätys oli se, että Porilainen hammaslääkäri Sirkka Haila on tehnyt tutkimuksen homeopaattisen hoidon vaikutuksista syljeneritykseen, suunkuivuudesta kärsivillä potilailla.
Olen todella tyytyväinen, että sain kutsun Porissa järjestettyyn Täydentävät hoitomuodot luentoon. Toivottavasti saamme jatkossakin kuulla tällaisia korkeatasoisia luentoja. Suomalainen sairaanhoito on syvässä kriisissä, verorahat eivät riitä enää kaikkien potilaiden asianmukaiseen hoitoon. Olisikin tärkeää, että myös päättäjillä olisi riittävästi tietoa näistä CAM-terapioista, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon terveydenhoitoon liittyviä päätöksiä tehtäessä.
Suuri osa hoitajista on kiinnostunut luontaishoidoista ja niiden käytöstä. Osasyynä tähän on se, että he ovat nähneet potilaiden saaneen niistä suurta apua. Itse työssäni syöpäpotilaiden hoitajana olen nähnyt kuinka hyvin luontaistuotteita tukihoitona käyttävät potilaat selviävät rankoista syöpähoidoista.
Usein potilaat uskaltautuvat kertomaan hoitajalle käyttämistään valmisteista. Monesti he ”tunnustelevat” hoitajilta uskaltaisikovat he kertoa kyseiselle lääkärille näistä tuotteista. Hoitaja onkin usein potilaan ja lääkärin välissä ”sanansaattajana” hän kuulee potilasta ja on kiinnostunut potilaan voinnista. Usein potilaat uskaltautuvat kertomaan lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksistakin vain hoitajalle.
Lääkäri tyrmää usein luontaistuotteet
Suomalaisten lääkäreiden vastarinta luontaistuotteita kohtaan on hyvin suuri, heille on lähes mahdotonta saada tietoa näistä hoidoista. Potilaat eivät useinkaan uskalla kertoa lääkärille käyttävänsä luontaistuotteita, koska lääkäri yleensä tyrmää ne heti, haluamatta edes kuulla potilaan kokemuksista. Niin kauan kun potilaat eivät vaadi lääkäriä huomioimaan myös luontaishoitoja yhtenä vaihtoehtona, on turha odottaa muutoksia. Esim. Saksassa lääkäri jolla ei ole koulutusta luontaishoidoista jää ilman potilaita, koska siellä ihmiset haluavat kokeilla ensin pehmeitä hoitoja ja vasta toissijaisesti kovempia lääkkeitä.
Lääkefirmat varastaneet lääkäreiden työn
Näiden vuosien aikana on tullut vahvasti sellainen tunne, että lääkefirmat ovat varastaneet koko lääkäreiden halun hoitaa potilaita. Ei hoideta sairautta vaan oireita, lääkkeestä tulee uusi oire vanhan tilalle, johon taas uusi lääke jne.. Itse sairaus ja potilas jäävät hoitamatta ja lääkemäärät vain kasvavat. Lääkärit turhautuvat ja uupuvat työssään, koska potilaat käyvät yhä hankalammiksi uusine oireineen. Lääkefirmoilta kyllä löytyy aina uusi lääke joka oireeseen ja kierre pahenee. Tällä menolla kyllä lääkefirmat rikastuvat mutta kansa köyhtyy ja voi huonosti.
Miksi hoitajat haluavat pois työstään
Monet työkavereistani, itse mukaan lukien, haluavat pois sairaalatyöstä. Me jotka 10-15 vuotta sitten jaksoimme taistella vuosikausia pätkätöistä ja jatkuvista määräaikaisuuksista ja olimme valmiita tekemään töitä jopa lastemme ja perheidemme kustannuksella, haluamme nyt muualle kuin sairaalatyöhön, osa jopa aivan toiseen ammattiin. Mikä on tehnyt sairaalasta näin ”huonon” työnantajan? Riittämättömyyden tunne omasta työstään, palkka ei vastaa työn kuormittavuutta/vastuuta, jatkuva kiire, sama palkka rivihoitajalla työtehtävästä ja vastuusta riippumatta, jäykkä hierarkia jne..
Uudistukset välttämättömiä
Jos halutaan, että hoitajat viihtyvät työssään, hierarkiaa tulisi vähentää, se ei kuulu enää nykypäivän työyhteisöön. Osatonhoitajien tulisi panostaa alaistensa työhyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen. Omaa työtaakkaansa he voisivat vähentää jakamalla töitään erilaisina vastuualueina alaisilleen. Vastuualueiden hoito toisi erilaista mielekkyyttä ja arvostusta perinteiseen hoitajan työhön.
Päättäjille terveisiä.
Puhutaan moniammatillisesta yhteistyöstä, olen nähnyt, että toimiessaan hyvin, työ on kaikille mielekästä ja tehokasta ja tulos on hyvää. Moniammatillinen yhteistyö tulisi laajentaa koskemaan myös täydentäviä hoitomuotoja, koska sillä saadaan selviä säästöjä sairaanhoitokuluihin ja viihtyvyyttä sekä potilaille että hoitajille. Suosittelenkin päättäjille ja vastuunalaisille lääkäreille opintomatkaa keskieurooppalaisiin sairaaloihin, jossa nämä hoitomuodot kulkevat rintarinnan.
Kirjoittaja on sairaanhoitaja joka osallistui Täydentävät hoitomuodot luennolle 23.10. Hän työskentelee eteläsuomalaisessa sairaalassa, mutta ei halua nimeään julkisuuteen hankaluuksien välttämiseksi.
Mielenkiinoista oli kuulla Anja Ahlgrénin kokemuksia CAM-terapioista. Yllätys oli se, että Porilainen hammaslääkäri Sirkka Haila on tehnyt tutkimuksen homeopaattisen hoidon vaikutuksista syljeneritykseen, suunkuivuudesta kärsivillä potilailla.
Olen todella tyytyväinen, että sain kutsun Porissa järjestettyyn Täydentävät hoitomuodot luentoon. Toivottavasti saamme jatkossakin kuulla tällaisia korkeatasoisia luentoja. Suomalainen sairaanhoito on syvässä kriisissä, verorahat eivät riitä enää kaikkien potilaiden asianmukaiseen hoitoon. Olisikin tärkeää, että myös päättäjillä olisi riittävästi tietoa näistä CAM-terapioista, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon terveydenhoitoon liittyviä päätöksiä tehtäessä.
Suuri osa hoitajista on kiinnostunut luontaishoidoista ja niiden käytöstä. Osasyynä tähän on se, että he ovat nähneet potilaiden saaneen niistä suurta apua. Itse työssäni syöpäpotilaiden hoitajana olen nähnyt kuinka hyvin luontaistuotteita tukihoitona käyttävät potilaat selviävät rankoista syöpähoidoista.
Usein potilaat uskaltautuvat kertomaan hoitajalle käyttämistään valmisteista. Monesti he ”tunnustelevat” hoitajilta uskaltaisikovat he kertoa kyseiselle lääkärille näistä tuotteista. Hoitaja onkin usein potilaan ja lääkärin välissä ”sanansaattajana” hän kuulee potilasta ja on kiinnostunut potilaan voinnista. Usein potilaat uskaltautuvat kertomaan lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksistakin vain hoitajalle.
Lääkäri tyrmää usein luontaistuotteet
Suomalaisten lääkäreiden vastarinta luontaistuotteita kohtaan on hyvin suuri, heille on lähes mahdotonta saada tietoa näistä hoidoista. Potilaat eivät useinkaan uskalla kertoa lääkärille käyttävänsä luontaistuotteita, koska lääkäri yleensä tyrmää ne heti, haluamatta edes kuulla potilaan kokemuksista. Niin kauan kun potilaat eivät vaadi lääkäriä huomioimaan myös luontaishoitoja yhtenä vaihtoehtona, on turha odottaa muutoksia. Esim. Saksassa lääkäri jolla ei ole koulutusta luontaishoidoista jää ilman potilaita, koska siellä ihmiset haluavat kokeilla ensin pehmeitä hoitoja ja vasta toissijaisesti kovempia lääkkeitä.
Lääkefirmat varastaneet lääkäreiden työn
Näiden vuosien aikana on tullut vahvasti sellainen tunne, että lääkefirmat ovat varastaneet koko lääkäreiden halun hoitaa potilaita. Ei hoideta sairautta vaan oireita, lääkkeestä tulee uusi oire vanhan tilalle, johon taas uusi lääke jne.. Itse sairaus ja potilas jäävät hoitamatta ja lääkemäärät vain kasvavat. Lääkärit turhautuvat ja uupuvat työssään, koska potilaat käyvät yhä hankalammiksi uusine oireineen. Lääkefirmoilta kyllä löytyy aina uusi lääke joka oireeseen ja kierre pahenee. Tällä menolla kyllä lääkefirmat rikastuvat mutta kansa köyhtyy ja voi huonosti.
Miksi hoitajat haluavat pois työstään
Monet työkavereistani, itse mukaan lukien, haluavat pois sairaalatyöstä. Me jotka 10-15 vuotta sitten jaksoimme taistella vuosikausia pätkätöistä ja jatkuvista määräaikaisuuksista ja olimme valmiita tekemään töitä jopa lastemme ja perheidemme kustannuksella, haluamme nyt muualle kuin sairaalatyöhön, osa jopa aivan toiseen ammattiin. Mikä on tehnyt sairaalasta näin ”huonon” työnantajan? Riittämättömyyden tunne omasta työstään, palkka ei vastaa työn kuormittavuutta/vastuuta, jatkuva kiire, sama palkka rivihoitajalla työtehtävästä ja vastuusta riippumatta, jäykkä hierarkia jne..
Uudistukset välttämättömiä
Jos halutaan, että hoitajat viihtyvät työssään, hierarkiaa tulisi vähentää, se ei kuulu enää nykypäivän työyhteisöön. Osatonhoitajien tulisi panostaa alaistensa työhyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen. Omaa työtaakkaansa he voisivat vähentää jakamalla töitään erilaisina vastuualueina alaisilleen. Vastuualueiden hoito toisi erilaista mielekkyyttä ja arvostusta perinteiseen hoitajan työhön.
Päättäjille terveisiä.
Puhutaan moniammatillisesta yhteistyöstä, olen nähnyt, että toimiessaan hyvin, työ on kaikille mielekästä ja tehokasta ja tulos on hyvää. Moniammatillinen yhteistyö tulisi laajentaa koskemaan myös täydentäviä hoitomuotoja, koska sillä saadaan selviä säästöjä sairaanhoitokuluihin ja viihtyvyyttä sekä potilaille että hoitajille. Suosittelenkin päättäjille ja vastuunalaisille lääkäreille opintomatkaa keskieurooppalaisiin sairaaloihin, jossa nämä hoitomuodot kulkevat rintarinnan.
Kirjoittaja on sairaanhoitaja joka osallistui Täydentävät hoitomuodot luennolle 23.10. Hän työskentelee eteläsuomalaisessa sairaalassa, mutta ei halua nimeään julkisuuteen hankaluuksien välttämiseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja hienoa, että tuollaisia luentoja pidetään. Itse olen myös huomannut, että eniten apua homesairauteeni olen saanut täydentävien hoitomuotojen puolelta. Valitettavasti vielä on hyvin vähän lääkäreitä, jotka osaisivat hoitaa ihmistä kokonaisuutena. Jokainen tietenkin yrittää parhaansa. Mutta on hyvä, että meillä on mahdollisuus käyttää myös täydentäviä hoitoja.