...voiko tietokone, netti, olla toiselle tärkeämpi kuin lähellä oleva ihminen...
Menetin läheiseni ...
yksinn
91987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
samalla tavalla kuin telkkari.Ei tarvitse kuulla ja nähdä toista kunhan vain katsoo telkkaria ja kaikki "tärkeä" tulee nähtyä.
Mä olen ihmetellyt ihan samaa. Mun avomieheni pelaa tietokoneella joka ilta useita tunteja. Hänelle ei tunnu riittävän työ tietokoneiden parissa, vaan hänen täytyy saada myös pelata JOKA ILTA. Normaalisti hän pelaa vähintään 2 tuntia, pahimpana iltana 6 tuntia. Ja noita ennen 8 tuntia koneella työssään. Tästä on tullut minulle suuri ongelma, koen olevani yksin omassa kodissani, kun hän hautautuu omaan kammioonsa yhdessä koneensa kanssa. Hän elää koneen kanssa jotain omaa maailmaansa, jonne minä en pääse. Tuo maailma on niin kaukana siitä elämästä, mitä minä vietän, en ymmärrä sitä.
Välillä olen mustasukkainen koneesta, koska hän viihtyy paremmin sen seurassa kuin minun kanssani.
Hän ei urheile, ja valittaa selkäkipujaan. Olen yrittänyt kannustaa ja patistaa häntä edes lenkille kanssani, mutta aina on jokin parempi syy olla menemättä. Yleensä se on jokin tärkeä peli mitä ei voi jättää kesken. Hän on selvästi riippuvainen peleistään, netistä ja tietokoneestaan, ja en tiedä miten hänet saan siitä irti. Pelkäänpä, etten arvosta häntä enää ihmisenä tästä syystä. Mielestäni 30 vuotiaan ei kuulu pelata joka ilta montaa tuntia, kun tuore avovaimo itkee sohvalla yksinäisyyttään... Enää en edes tiedä miksi me olemme yhdessä, koska meidän elämämme erillään ei paljoa poikkeaisi nykyisestä tilastamme... Rakastamme kuitenkin ymmärtääkseni toisiamme, mutta tämä asia kieltämättä laimentaa tunteitani häntä kohtaan...
Kuullostaa niin kovin tutulta. Meillä on mies aina koneella kotona ollessaan. Ei riitä, että tekee työnsä koneiden parissa, kotona jatkuu. Pelaa, irkkaa, surffailee, milloin mitäkin. Mutta koskaan ei ole läsnä. Jos menen lähelle, käskee pois häiritsemästä. Meillä on yhteinen lapsi, joka saa saman kohtelun. Mies roikkuu koneellaan pitkälle yöhön, nukkuu muutaman tunnin yöunia, lähtee töihin ja palaa iltapäivällä takaisin koneelleen. On etäinen ja äreäkin. Emme tee juurikaan mitään yhdessä. Hänen ihmissuhteensa on kaikki sielä koneella. En minä niitä tunne. Minulle ei asioistaan puhu, koneella vain, niille ihmisille. On koko ajan etäisempi. Ihan kuin yh-elämää, lisäksi hänen pyykkinsä, tiskinsä ja sotkunsa minun hoidettavanani. Joskus tuntuu, että olisi parempi lähteä, mutta kun kuitenkin yhä välitän ja rakastan. Ja on yhteinen lapsi ja ihana koti. Haluaisin vielä uskoa parempaan. Näin on jatkunut jo vuosia, on todella voimaton olo. :/
Toiset taas roikkuu chatissa tai huutonetissä!!!!
lapseni kaapattiin irc:iin ja mitään ei ole tehtäivssä, kun kyseessä ei kuulemam ole rikos; sama kuin uskonnon uhreilla, joilla kuulemma on vapaa tahto... vaikka joukkoitsemurhiin...
yksi lapsi yritti tappaa minut viime yönä, kun yritin saada hänet pois netistä klo 01:30 ja on täysin hyväksyttävää vai että koko perhe kärsii kun lapsi chattailee (vaikka seksilinjoilla ja kenen tuntemattoman kanssa vai) ja toinen vanhemmista ei näe asiassa mitään arveluutavaa.
Jos toinen ei ole oikeasti lähellä, ei ole puhunut vaikka 20 vuoteen tai kohdellut toista ihmisenä 20 vuoteen tai on käynyt vaikka seksillä kauppaa käytännön asioita... onko se tervettä...
Sama kävi mulle...
Isoveljeni on ainakin ihan nettiriippuvainen. Hän ei käy töissä, koulussa, missään. Korkeintaan ostamassa muutaman pullon limsaa päivässä. Äärimmäisen vihainen ja ei välitä muusta kuin tietokoneella olemisesta, päivällä ollaan vähintään kolmeen saakka sängyssä ja suoraan koneelle herättyä.
...menetin ja löysin... täytyy vain uskoa ja auttaa lähimmäistä joka "hukkuu" nettiin. Tänään lähimmäiseni on lähellä =)