Mitä koiranpentu tuo tullessaan?

Paljon pissiä lattioille

Jos ottaa koiranpennun täytyy olla vastuuta.. pentu pitää totuttaa uuteen kotiinsa eikä alku vaiheessa ole turvallista jättää pentua yksin kotiin... sähköjohdot ja myrkylliset kasvit ja kaikki muut vaaralliset tavarat kannattaa laittaa niin korkealle ettei pentu niihin ylety... pentu kannattaa myös opettaa sisäsiistiksi... ainakun pentu tekee jotain pahaa (esim. pissaa lattialle, puree kengän hajalle yms.) pitää sitä torua että se oppisi... Onnea pennun kanssa jos sellaisen ajattelit hankkia.. :)

heinäkuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä kun otin ensimmäisen koiranpentuni...
ensimmäinen viikko valvottiin, nukuin silloin kuin koiranikin nukkui... pentu kärsi eroahdistuksesta, olihan hän ensimmäinen joka lähti pois, uuteen paikkaan.
koira tuo mukanaan vastuuta.. koira pitää kouluttaa ja rokottaa ja madottaa...yms.
mutta kun muistaa tehdä nämä asiat huolella niin ei ole hätää sitten kun koira on aikuinen..
nimi merkki: kokemusta löytyy.... :)

Ainakin kannattaa ottaa matot pois lattialta pissivahinkojen varalta! Rodusta riippumatta kaikilla koirilla on halu repiä kaikenlaista, viimeistään siinä vaiheessa, kun hampaat alkavat vaihtua! Itse jemmasin jo hyvissä ajoin vessa- ja talouspaperirullien hylsyjä joihin sitten laitoin sisälle jonkin makupalan ja kiinnitin päät yhteen. Alussa riittää, kun taitat vain päät lyttyyn. Myös hyvin huuhdellut maitopurkit käy hyvin repimisvimman suuntaamiseen ppois kengistä ja huonekaluista. Toinen asia jonka opin heti oli se, että kaikki ruokatarvikkeet tai jopa likaiset lautaset kannattaa korjata heti pois koiran ulottuvilta. Itselleni kävi pari kertaa niin, että olin hakemassa keittiöstä juotavaa, niin ruokapöydän suunnalta kuului kolinaa. Koira oli nokkelana kiivennyt tuolille ja söi lautaseltani ruokaa. Sisääntullessa lenkiltä kannattaa vilkaista ihan kunnolla koiran suuhun, että mitä kaikkea sieltä ollaan jemmaan tuomassa! Tässä esimerkkejä meiltä: kastematoja, risuja,jopa jonkun viattoman ohikulkeneen lenkkeilijän hanska (palautettiin takaisin anteeksi pyydellen) jne. Yövalvomisia meillä ei ollut, pentu sopeutui todella nopeasti uuteen kotiin! Pennun yksinoloa kannattaa rueta harjoittelemaan hyvissä ajoin, mutta kuitenkin vasta sen jälkeen kun koira on sopeutunut taloon ja ei enää tunne itseään turvattomaksi. Yksinolon opettaminen kannattaa aloittaa ihan pienistä asioista, mene esim huoneeseesi ja sulje ovi hetkeksi kiinni. Kuuntele tarkkaan, että mitä ääniä koirasi päästelee. Suora haukku on merkki suuttumuksesta, ininä on ikävää ja yksinäisyyttä tarkoittavaa ääntelyä; tai meillä ainakin oli näin! Kun tulet takaisin huoneestasi pennun luokse, sitä kannattaa aina tervehtiä reilusti, osoittaa että jälleennäkeminen on hirmu mukavaa ja antaa makupala. Ikinä ei saa rueta huutamaan ja torumaan heti ovelta tottuneempaakin koiraa. Kaikki asiat helpottuvat, kun touhuat sen kanssa paljon ja opitte tuntemaan toisenne. Koiran omistaminen tuo paljon iloa ja vastuuta, mutta on se sen arvoistakin!!

Kyllä koiranpentu tuo aluksi paljon työtä elämääsi. Sinun on opetettava se ensiksikin sisäsiistiksi; ensin tekemään hädät paperille. Jos se tekee hätänsä lattialle, siirrät sen heti sanomalehden päälle ja kerrot, että tähän pissitään tai kakataan. Joka kerta siis nostat paperille, kun huomaat sen tekevän lattialle hätiään. Jos se menee itse paperille, kehutaan todella paljon, vaikka sanoin "hyvä pissa tai hyvä kakka". Missään nimessä pentua ei saa torua, jos se tekee hätänsä sisälle. Joka ruokailun ja unien jälkeen se kannattaa viedä ulos pissalle ja kun se tekee tarpeensa ulkona, kehutaan samoilla sanoilla ja vaikka naminkin voi antaa palkkioksi, mutta se pitää antaa heti, että pentu tajuaa, että nami on palkkio pissaamisesta tai kakkimisesta. Mielestäni kannattaisi pitää vaikka viikko lomaa, kun pentu tulee kotiin. Heti jo toisena päivänä aletaan opettaa yksinoloa, ensin vaikka 5 minuuttia oven ulkopuolella ja kotiin mennään, kun pentu on hiljaa. Jos pentu itkee, sille ei anneta sitä "palkkiota", että palataan kotiin, vaan kotiin palataan silloin, kun pentu on hiljaa. Yksinoloa lisätään päivä päivältä. Noin puoleen tuntiin ennen kuin koira jätetään yksin, ei kannata noteerata sitä mitenkään. Lähtiessä koiralle kerrotaan, että nyt menen töihin. Pentu kannattaa jättää vain yhteen huoneeseen yksinolon ajaksi, että tuhot olisivat mahdollisimman pienet. Jokainen pentu tuhooaa varmastikin jotakin. Mielestäni keittiö onkin paras huone, koska siellä ei ole esim. sähköjohtoja. Kaikki vaaralliset tavarat ja kasvit ja pesuaineet piiloon! Ja pennulle tuhottavaksi vaikka tyhjiä vessapaperirullia ja omia leluja sekä mukava turvallinen oma peti. Radio kannattaa jättää hiljalleen soimaan. Eniten pentu tekee pahojaan mielestäni vasta 5-12 kk:n iässä.

Eläinlääkärilaskut tulee ottaa huomioon. Pentu rokotetaan 3 ja 4 kk:n iässä sekä seuraavan kerran 12 kk:n iässä. Tämän jälkeen 1-2 vuoden välein. Viikkoa ennen rokotuksia annetaan matolääke. Myös yllättävät eläinlääkärimenot kannattaa ottaa rahamenoissa huomioon. Vakuutustakin kannattaa harkita.

Pennulle kannattaa syöttää laadukasta eläinkaupan ruokaa, mutta ruoasta saat varmaankin kasvattajalta ohjeet.

Myös sosiaalistaminen on erittäin tärkeää pennun elämässä. Sitä kannattaakin viedä mahdollisimman paljon joka paikkaan; kaupungin vilinään, vilkasliikenteisen tien viereen kävelemään, tutustuttaa eri-ikäisiin ihmisiin ja erilaisiin koiriin. Tuttuihin rokotettuihin koiriin voit tutustuttaa pentua jo ennen rokotuksia, mutta älä vie pentua koirapuistoihin, ennen kuin se on saanut molemmat ensimmäiset rokotuksensa. Varsinkin ensimmäisen parin vuoden aikana kannattaa koiratuttavuudet pitää erittäin positiivisina ja hyvinä, ettei koirastasi tule vihaista toisille koirille. Siis vältä vihaisia koiria, varsinkin samaa sukupuolta!

Myös muutama koiranhoitopaikka kannattaa jo kysellä etukäteen sukulaisiltasi tai ystäviltäsi, sillä hoitopaikkaa tulet varmastikin joskus tarvitsemaan. Pentu kannattaa näihin paikkoihin ja ihmisiin tutustuttaa jo heti ensimmäisen kotonaoloviikon aikana ja useasti ennen kuin viet sen hoitoon. Kokeilumielessä pentu kannattaa jättää näihin paikkoihin vaikka aluksi muutamaksi tunniksi jo pentuaikana, niin paikka tulee tutuksi, ja sinne on kiva mennä!

Ja muistathan, että jos olet koko päivän töissä tai opiskelemassa, et voi enää illaksi jättää koiraa yksin (ainakaan usein), joten koira kyllä rajoittaa menoja aika paljonkin.

Ja tärkeää on tietenkin koiran peruskoulutus. Jos sinulla ei aiemmin ole ollut koiraa, kannattaakin mennä pennun kanssa johonkin koulutukseen. Ja jos olet kiinnostunut näyttelyistä tai muista harrastuksista koirasi kanssa, voit saada paljon uusia ystäviä elämääsi (ja rahanmenoa!).

Koiran kanssa eläminen vaatii vastuuntuntoa. Eläimestä on huolehdittava aina hyvin, voisi sanoa, että paremmin kuin itsestään. Rahaakin on oltava jokin verran mm. yllättäviin eläinlääkärimenoihin, koskaan ei voi tietää, mitä sattuu. Ja muistathan, että se pieni suloinen koiranpentu kasvaa aika nopeasti ja on aikuinen tuossa tuokiossa, ja on paljon sinusta kiinni, minkälainen siitä tulee. Peruskoulutus on todella tärkeää ja mielestäni koulutuksessa onkin oltava erittäin määrätietoinen mutta samalla ystävällinen. Kovat otteet eivät mielestäni kuulu nykyajan koirankasvatukseen. Suosittelen lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat elkeet ja muita koirankoulutuskirjoja.

Elämä koiran kanssa on ihanaa, se on elämäntapa varsinkin, jos koiran kanssa harrastaa paljon! Vaikkakin niitä vapautta rajoittavia tekijöitä ja huonoja puolia (mm. sairauksista aiheutuvia rahanmenoja ja huolta mahdollisista sairauksista, ulkoilua säässä kuin säässä, mahdolliset hoitopaikkaongelmat) on myös. Kannattaakin tarkoin harkita, onko nyt sopiva aika hankkia koira vai vasta myöhemmin, vai kannattaako sitä hankkia ollenkaan.

Jos päätät hakkia pennun, onnea!

Kyllä koiranpentu tuo aluksi paljon työtä elämääsi. Sinun on opetettava se ensiksikin sisäsiistiksi; ensin tekemään hädät paperille. Jos se tekee hätänsä lattialle, siirrät sen heti sanomalehden päälle ja kerrot, että tähän pissitään tai kakataan. Joka kerta siis nostat paperille, kun huomaat sen tekevän lattialle hätiään. Jos se menee itse paperille, kehutaan todella paljon, vaikka sanoin "hyvä pissa tai hyvä kakka". Missään nimessä pentua ei saa torua, jos se tekee hätänsä sisälle. Joka ruokailun ja unien jälkeen se kannattaa viedä ulos pissalle ja kun se tekee tarpeensa ulkona, kehutaan samoilla sanoilla ja vaikka naminkin voi antaa palkkioksi, mutta se pitää antaa heti, että pentu tajuaa, että nami on palkkio pissaamisesta tai kakkimisesta. Mielestäni kannattaisi pitää vaikka viikko lomaa, kun pentu tulee kotiin. Heti jo toisena päivänä aletaan opettaa yksinoloa, ensin vaikka 5 minuuttia oven ulkopuolella ja kotiin mennään, kun pentu on hiljaa. Jos pentu itkee, sille ei anneta sitä "palkkiota", että palataan kotiin, vaan kotiin palataan silloin, kun pentu on hiljaa. Yksinoloa lisätään päivä päivältä. Noin puoleen tuntiin ennen kuin koira jätetään yksin, ei kannata noteerata sitä mitenkään. Lähtiessä koiralle kerrotaan, että nyt menen töihin. Pentu kannattaa jättää vain yhteen huoneeseen yksinolon ajaksi, että tuhot olisivat mahdollisimman pienet. Jokainen pentu tuhooaa varmastikin jotakin. Mielestäni keittiö onkin paras huone, koska siellä ei ole esim. sähköjohtoja. Kaikki vaaralliset tavarat ja kasvit ja pesuaineet piiloon! Ja pennulle tuhottavaksi vaikka tyhjiä vessapaperirullia ja omia leluja sekä mukava turvallinen oma peti. Radio kannattaa jättää hiljalleen soimaan. Eniten pentu tekee pahojaan mielestäni vasta 5-12 kk:n iässä.

Eläinlääkärilaskut tulee ottaa huomioon. Pentu rokotetaan 3 ja 4 kk:n iässä sekä seuraavan kerran 12 kk:n iässä. Tämän jälkeen 1-2 vuoden välein. Viikkoa ennen rokotuksia annetaan matolääke. Myös yllättävät eläinlääkärimenot kannattaa ottaa rahamenoissa huomioon. Vakuutustakin kannattaa harkita.

Pennulle kannattaa syöttää laadukasta eläinkaupan ruokaa, mutta ruoasta saat varmaankin kasvattajalta ohjeet.

Myös sosiaalistaminen on erittäin tärkeää pennun elämässä. Sitä kannattaakin viedä mahdollisimman paljon joka paikkaan; kaupungin vilinään, vilkasliikenteisen tien viereen kävelemään, tutustuttaa eri-ikäisiin ihmisiin ja erilaisiin koiriin. Tuttuihin rokotettuihin koiriin voit tutustuttaa pentua jo ennen rokotuksia, mutta älä vie pentua koirapuistoihin, ennen kuin se on saanut molemmat ensimmäiset rokotuksensa. Varsinkin ensimmäisen parin vuoden aikana kannattaa koiratuttavuudet pitää erittäin positiivisina ja hyvinä, ettei koirastasi tule vihaista toisille koirille. Siis vältä vihaisia koiria, varsinkin samaa sukupuolta!

Myös muutama koiranhoitopaikka kannattaa jo kysellä etukäteen sukulaisiltasi tai ystäviltäsi, sillä hoitopaikkaa tulet varmastikin joskus tarvitsemaan. Pentu kannattaa näihin paikkoihin ja ihmisiin tutustuttaa jo heti ensimmäisen kotonaoloviikon aikana ja useasti ennen kuin viet sen hoitoon. Kokeilumielessä pentu kannattaa jättää näihin paikkoihin vaikka aluksi muutamaksi tunniksi jo pentuaikana, niin paikka tulee tutuksi, ja sinne on kiva mennä!

Ja muistathan, että jos olet koko päivän töissä tai opiskelemassa, et voi enää illaksi jättää koiraa yksin (ainakaan usein), joten koira kyllä rajoittaa menoja aika paljonkin.

Ja tärkeää on tietenkin koiran peruskoulutus. Jos sinulla ei aiemmin ole ollut koiraa, kannattaakin mennä pennun kanssa johonkin koulutukseen. Ja jos olet kiinnostunut näyttelyistä tai muista harrastuksista koirasi kanssa, voit saada paljon uusia ystäviä elämääsi (ja rahanmenoa!).

Koiran kanssa eläminen vaatii vastuuntuntoa. Eläimestä on huolehdittava aina hyvin, voisi sanoa, että paremmin kuin itsestään. Rahaakin on oltava jokin verran mm. yllättäviin eläinlääkärimenoihin, koskaan ei voi tietää, mitä sattuu. Ja muistathan, että se pieni suloinen koiranpentu kasvaa aika nopeasti ja on aikuinen tuossa tuokiossa, ja on paljon sinusta kiinni, minkälainen siitä tulee. Peruskoulutus on todella tärkeää ja mielestäni koulutuksessa onkin oltava erittäin määrätietoinen mutta samalla ystävällinen. Kovat otteet eivät mielestäni kuulu nykyajan koirankasvatukseen. Suosittelen lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat elkeet ja muita koirankoulutuskirjoja.

Elämä koiran kanssa on ihanaa, se on elämäntapa varsinkin, jos koiran kanssa harrastaa paljon! Vaikkakin niitä vapautta rajoittavia tekijöitä ja huonoja puolia (mm. sairauksista aiheutuvia rahanmenoja ja huolta mahdollisista sairauksista, ulkoilua säässä kuin säässä, mahdolliset hoitopaikkaongelmat) on myös. Kannattaakin tarkoin harkita, onko nyt sopiva aika hankkia koira vai vasta myöhemmin, vai kannattaako sitä hankkia ollenkaan. Ja myös kannattaa miettiä, minkälainen koira on itselle sopiva; esim. jaksaako turkinhoitoa vai haluaako helppohoitoisen turkin. Haluaako pienen koiran (saa helpommin hoitoon) vai ison koiran. Haluaako koiran, josta irtoaa vain vähän karvaa tai ei juuri ollenkaan karvaa, vai karvanlähtöaikoina HIRVEÄSTI karvaa. Haluaako palveluskoiran vai esim. vinttikoiran. Kannattaakin miettiä, mitä koiran kanssa haluaa harrastaa, ja myös siltä pohjalta miettiä koiran rotua.

Jos päätät hankkia pennun, onnea!

Toivottavasti tämä ei tullut kahteen kertaa, jos tuli, on tässä vähän lisää kuin edellisessä.

Kyllä koiranpentu tuo aluksi paljon työtä elämääsi. Sinun on opetettava se ensiksikin sisäsiistiksi; ensin tekemään hädät paperille. Jos se tekee hätänsä lattialle, siirrät sen heti sanomalehden päälle ja kerrot, että tähän pissitään tai kakataan. Joka kerta siis nostat paperille, kun huomaat sen tekevän lattialle hätiään. Jos se menee itse paperille, kehutaan todella paljon, vaikka sanoin "hyvä pissa tai hyvä kakka". Missään nimessä pentua ei saa torua, jos se tekee hätänsä sisälle. Joka ruokailun ja unien jälkeen se kannattaa viedä ulos pissalle ja kun se tekee tarpeensa ulkona, kehutaan samoilla sanoilla ja vaikka naminkin voi antaa palkkioksi, mutta se pitää antaa heti, että pentu tajuaa, että nami on palkkio pissaamisesta tai kakkimisesta. Mielestäni kannattaisi pitää vaikka viikko lomaa, kun pentu tulee kotiin. Heti jo toisena päivänä aletaan opettaa yksinoloa, ensin vaikka 5 minuuttia oven ulkopuolella ja kotiin mennään, kun pentu on hiljaa. Jos pentu itkee, sille ei anneta sitä "palkkiota", että palataan kotiin, vaan kotiin palataan silloin, kun pentu on hiljaa. Yksinoloa lisätään päivä päivältä. Noin puoleen tuntiin ennen kuin koira jätetään yksin, ei kannata noteerata sitä mitenkään. Lähtiessä koiralle kerrotaan, että nyt menen töihin. Pentu kannattaa jättää vain yhteen huoneeseen yksinolon ajaksi, että tuhot olisivat mahdollisimman pienet. Jokainen pentu tuhooaa varmastikin jotakin. Mielestäni keittiö onkin paras huone, koska siellä ei ole esim. sähköjohtoja. Kaikki vaaralliset tavarat ja kasvit ja pesuaineet piiloon! Ja pennulle tuhottavaksi vaikka tyhjiä vessapaperirullia ja omia leluja sekä mukava turvallinen oma peti. Radio kannattaa jättää hiljalleen soimaan. Eniten pentu tekee pahojaan mielestäni vasta 5-12 kk:n iässä.

Eläinlääkärilaskut tulee ottaa huomioon. Pentu rokotetaan 3 ja 4 kk:n iässä sekä seuraavan kerran 12 kk:n iässä. Tämän jälkeen 1-2 vuoden välein. Viikkoa ennen rokotuksia annetaan matolääke. Myös yllättävät eläinlääkärimenot kannattaa ottaa rahamenoissa huomioon. Vakuutustakin kannattaa harkita.

Pennulle kannattaa syöttää laadukasta eläinkaupan ruokaa, mutta ruoasta saat varmaankin kasvattajalta ohjeet.

Myös sosiaalistaminen on erittäin tärkeää pennun elämässä. Sitä kannattaakin viedä mahdollisimman paljon joka paikkaan; kaupungin vilinään, vilkasliikenteisen tien viereen kävelemään, tutustuttaa eri-ikäisiin ihmisiin ja erilaisiin koiriin. Tuttuihin rokotettuihin koiriin voit tutustuttaa pentua jo ennen rokotuksia, mutta älä vie pentua koirapuistoihin, ennen kuin se on saanut molemmat ensimmäiset rokotuksensa. Varsinkin ensimmäisen parin vuoden aikana kannattaa koiratuttavuudet pitää erittäin positiivisina ja hyvinä, ettei koirastasi tule vihaista toisille koirille. Siis vältä vihaisia koiria, varsinkin samaa sukupuolta!

Myös muutama koiranhoitopaikka kannattaa jo kysellä etukäteen sukulaisiltasi tai ystäviltäsi, sillä hoitopaikkaa tulet varmastikin joskus tarvitsemaan. Pentu kannattaa näihin paikkoihin ja ihmisiin tutustuttaa jo heti ensimmäisen kotonaoloviikon aikana ja useasti ennen kuin viet sen hoitoon. Kokeilumielessä pentu kannattaa jättää näihin paikkoihin vaikka aluksi muutamaksi tunniksi jo pentuaikana, niin paikka tulee tutuksi, ja sinne on kiva mennä!

Ja muistathan, että jos olet koko päivän töissä tai opiskelemassa, et voi enää illaksi jättää koiraa yksin (ainakaan usein), joten koira kyllä rajoittaa menoja aika paljonkin.

Ja tärkeää on tietenkin koiran peruskoulutus. Jos sinulla ei aiemmin ole ollut koiraa, kannattaakin mennä pennun kanssa johonkin koulutukseen. Ja jos olet kiinnostunut näyttelyistä tai muista harrastuksista koirasi kanssa, voit saada paljon uusia ystäviä elämääsi (ja rahanmenoa!).

Koiran kanssa eläminen vaatii vastuuntuntoa. Eläimestä on huolehdittava aina hyvin, voisi sanoa, että paremmin kuin itsestään. Rahaakin on oltava jokin verran mm. yllättäviin eläinlääkärimenoihin, koskaan ei voi tietää, mitä sattuu. Ja muistathan, että se pieni suloinen koiranpentu kasvaa aika nopeasti ja on aikuinen tuossa tuokiossa, ja on paljon sinusta kiinni, minkälainen siitä tulee. Peruskoulutus on todella tärkeää ja mielestäni koulutuksessa onkin oltava erittäin määrätietoinen mutta samalla ystävällinen. Kovat otteet eivät mielestäni kuulu nykyajan koirankasvatukseen. Suosittelen lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat elkeet ja muita koirankoulutuskirjoja.

Elämä koiran kanssa on ihanaa, se on elämäntapa varsinkin, jos koiran kanssa harrastaa paljon! Vaikkakin niitä vapautta rajoittavia tekijöitä ja huonoja puolia (mm. sairauksista aiheutuvia rahanmenoja ja huolta mahdollisista sairauksista, ulkoilua säässä kuin säässä, mahdolliset hoitopaikkaongelmat) on myös. Kannattaakin tarkoin harkita, onko nyt sopiva aika hankkia koira vai vasta myöhemmin, vai kannattaako sitä hankkia ollenkaan. Ja myös kannattaa miettiä, minkälainen koira on itselle sopiva; esim. jaksaako turkinhoitoa vai haluaako helppohoitoisen turkin. Haluaako pienen koiran (saa helpommin hoitoon) vai ison koiran. Haluaako koiran, josta irtoaa vain vähän karvaa tai ei juuri ollenkaan karvaa, vai karvanlähtöaikoina HIRVEÄSTI karvaa. Haluaako palveluskoiran vai esim. vinttikoiran. Kannattaakin miettiä, mitä koiran kanssa haluaa harrastaa, ja myös siltä pohjalta miettiä koiran rotua.

Jos päätät hankkia pennun, onnea!

Toivottavati tämä ei tullut moneen kertaan, jokin häiriö oli yhteyksissä. Tässä on kuitenkin hieman lisää, verrattuna edellisiin, jos nekin tulivat!

Pentu tuo mukanaa paljon pissaa, kakkaa, huolta, murhetta, erilaisia järjestelyjä, karvoja, pissalenkkejä, vastuuta... Ja aivan hirvittävän paljon iloa, hellyyttä, ohjelmaa, ajankulua ja mukavaa puuhasteltavaa!
Itselläni 9kk-ikäinen pentu, ja pulmista huolimatta elämä on aivan ihanaa!

Erlis on vastannut sinulle oikein hyvin. Koirasta saat kumppanin ja parhaan ystävän, mitä kuvitella voit kunhan kohtelet sitä kunnioittaen ja peruskoulutat sen hyvin.
Alussa saat varautua valvomiseen ja ylimääräistä rahanmenoa voi olla luvassa koko,koiran elämän ajan.
Kannattaa opetella lukemaan koiransa käytöstä niin tietää, milloin sillä on asiat hyvin ja milloin mahdollisesti se on sairas. Ajan myötä sen oppii.
Koira sitoo omistajaansa. Jos se on päivät yksin, iltamenoja on karsittava ja käytettävä iltoja koiran opettamiseen ja kouluttamiseen.
Saat ulkoilla ja liikkua paljon.
Minä en jättäisi pientä pentua heti pitkiksi ajoiksi yksinään. Yksinolo on aloitettava muutamasta minuutista ja hiljalleen pidennettävä sitä. Kolmen-neljän kk ikäiselle pennulle on neljä tuntia maksimiaika olla yksin. Sitten sitä pitää käydä jonkun pissattamassa ja katsomassa. Aikuinen koira kyllä pärjää päivät yksinään. Mielestäni monia pentuja on "pilattu" jättämällä ne heti koko työpäivän ajaksi huusailemaan yksikseen.
Menestystä koiran hankintaan. Valitse rotu huolella. Se on avainkysymys koiran ostossa.

tuo tullessaan iloa ja mahdollisesti tuhoa,huonosti jos käy niin sa varautua vaihtamaan koko kodin sisustuksen uusiksi...meillä se onneksi rajoittui vain sohvaan eli sohvaan ilmestyi jostain koiran mentävä reikä...Mutta on kyllä yksilöitä jotka eivät tuhoa mitään ja yksilöitä jotka syövät kaiken...huonekalut,repii tapeetit ja jalkalistat jne.Ja tietty pissiä ja kakkaa lattioille...ja pennun on hyvä oppia olemaan jo heti alusta yksinkin.

Kaikkien edellämainittujen lisäksi aktiivinen koiraharrastus tuo mukanaan paljon uusia ystäviä :)... tosin joku vanha ystävä saattaa sanoa ystävyyden irti, mutta tuskin hän silloin olikaan ystävyytesi arvoinen ;)

Moi!!

Pentuni on nyt nelikuinen. Se tuli minulle huhtikuussa pikkuruisena kuusiviikkoisena kakarana. Sisäsiistihän se ei vielä täysin ole, ja kämppäni onkin oikea pissan valtakunta!! Pennulla on ollut alusta asti ikävä tapa pissailla muuallekin, kuin lattialle. Paras pissapaikka edelleen on sänky.

Pikkuhiljaa sitten poistin petauspatjan käytöstä, se oli niin pissassa, vaikka kuurasin sitä jatkuvalla syötöllä. Nyt on sitten koko hiivatin punkka pississä. Tänäänkin kun töistä tulin, oli läikkä sängyllä. Tekstiilinpesuainetta ja kaiken maailman myrkkyjä on mennyt pullokaupalla. Arvaa miltä sänky näyttää ja minä joudun nukkumaankin siinä!!

Lisäksi pissaa on tietysti ollut lattialla jokaikisellä neliösentillä. Sohvalta löytynee myös, vaatteiden päältä (yksi jos toinenkin nuttu on lentänyt roskiin) ja joka paikasta!

Nyt kun koira on hissukseen tajunnut, että pissaaminen sisälle on kiellettyä, mutta sen pidätyskyky ei silti ole kaksinen, se pissaa samalla kun kävelee eteenpäin. Eli noin puolen metrin levyinen ja parin metrin pituinen alue on pissassa. Näin käy usein silloin, kun se leikkii sisällä toisen koiran kanssa lenkin jälkeen ja se on juonut juuri ennen leikkiä. Sitten sen rakko yhtäkkiä pettää ja taas on pissiä joka puolella...

Pissan lisäksi on muitakin varsin ikävää...Kaikki, mikä millään muotoa suuhun sopii, on pureskeltavaa. Pullot, meikit, levyt, rätit, paperi, mainokset ja postit, kengät, sängynkulma, sohva, hylly...Mikä tahansa kelpaa!!!

On kokeiltu elintarvikeliikkeestä saatavaa koirakarkotetta. Pah, se oli niin tehotonta, että koira söi lopulta karkotepullonkin kun sai sen tassuihinsa! Joku suositteli minulle etikkavettä. Kissanvillat, ei tunnu missään!! Aivan samanlainen oli vanhempi koirani (nyt reilun vuoden ikäinen) pentuna. Nyt se osaa olla varsin kiltisti yksin ja kaksin ja kolmin. Se on alkanut kasvaa isojen poikien tavoille!

Olen ajatellut töpseliin laitettavaa hormonihaihdutinta, alkaa nimittäin olla keinot aika vähissä! Tilipussin saapuessa minua ei pidättele mikään! Ostan varmaan kymmenen haihdutinta!

Missään nimessä en kuitenkaan pennusta luopuisi. Se tuo iloa ja rakkautta ja kyhnää kyljessä koko ajan. Rohkeampaa ja avoimempaa muksua saa etsiä! Välillä tulee mietittyä, miten pirussa jaksan kuurata punkkaa kaiket illat ja mopata ja korjata mainostensilppua nurkista. Syy juoksee tällä hetkellä tuulispäänä pihamaalla vanhemman koirani perässä ja huomenna taas varmaan repii kotona lisää tapetteja!

Pennun kanssa tulee aina rokotukset, koulutukset,
ruoat, kuppien hankinta lelut yms..
Mä annoin koiralleni ensimmäiseksi yöksi vanhan, liian pienen college paidan, josta pentu sai ensimmäiseksi yöksi turvallisen peiton.
Mulla oli koiran tullessa poikaystävä, joka oli työtön, ja hän opetti pennulle kaikkea kivaa, kuten herkun nappaaminen nenän päältä jne...
Se oli jo 4 kk vanhana aika haka siinä.
Muistoja, paljon muistoja saa, kavereita, koira ja ihmis kavereita, kunto nousee.
Turvallisuuden tunne.

On sitten tietty kaikki ripulit ja oksennukset ja muiden siivoaminen lattialta, ja joskus seinistä...

Ja nyt, kun jouduin luopumaan koirasta kaipaan koiraa itselleni...

Tietysti rahaakin meni, mutta se on vain maallista, koiran ylläpito ei välttämättä maksa paljoa, ruoka saattaa olla hintavaa, jos on allerginen koira...

Nimim: aivan hillitön koirakuume....