oletteko jo kovasti miettineet vauvan tulevaa nimeä? Mikä sukunimi lapselle tulee?
Jos olette avoliitossa, kumman, isän vai äitin sukunimi lapselle annetaan?
Tietysti jos naimisissa olette ja on jo muutenkin yhteinen sukunimi niin se nyt on itsestään selvää.
Mutta miten avopareilla? yleisestihän lapselle annetaan isän sukunimi. Itsestäni tuntuisi todelta ikävältä, jos lapsella on isän sukunimi ja silloin minä olen ikäänkuin ihan ulkopuolinen., kun olen ihan eri niminen kuin lapseni.
Miten asia ratkeaa? vai ajattelenko ihan typerästi?
Jos olette avoliitossa, kumman, isän vai äitin sukunimi lapselle annetaan?
Tietysti jos naimisissa olette ja on jo muutenkin yhteinen sukunimi niin se nyt on itsestään selvää.
Mutta miten avopareilla? yleisestihän lapselle annetaan isän sukunimi. Itsestäni tuntuisi todelta ikävältä, jos lapsella on isän sukunimi ja silloin minä olen ikäänkuin ihan ulkopuolinen., kun olen ihan eri niminen kuin lapseni.
Miten asia ratkeaa? vai ajattelenko ihan typerästi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
lapsi saa isän sukunimen. naimisiin mennään sitten kun aika on sopiva jolloin ollaan sitten kaikki samannimisiä. :)
Me ainakin nyt näin ihan raskauden alussa keskusteltiin että tulisi minun nimeni.. Eli äidin.
Mies sanoi siihen että -Juu, kun ei naimisissa olla.
Ja tuskin mennäänkään :)
Mutta monestihan mies automaattisesti haluaa lapselle oman nimensä?
Että jos voi antaa molempien sukunimen niin sitten annetaan. Eihän lapsen tarvitse käyttää molempia sitten kun on iso, voi vaikka esimerkiksi jos nimi olisi nieminen ja lohiniva, niin voisi olla N-lohiniva. tai jotenki tolleen :) miten se nyt meneekään. Minä olen siinä asiassa niin tiukkana että ei miehen sukunimeä pelkästään, itse olen kantanut lasta 9kk ja synnytän sen tähän maailmaan, mikä oikeuttaa sen että tulee miehen nimi. Koska meillä ei ole aikomusta mennä naimisiin ainakaan ihan vähään aikaan ja vaikka olisikin niin piän silti oman sukunimeni :) Näin meillä, toki kaikilla omat mielipiteet
Siis ei olla vielä naimisissa,mutta menossa kyllä vuoden päästä.Toinen lapsimme syntyy ihan näinä päivinä.Esikoisemme sai minun sukunimeni ja meitä jopa haastateltiin lehteen sen takia.Tämä uusikin tulokas saa sitten minun sukunimeni,ja vaikka menemme naimisiin mieheni kanssa,pidän oman nimeni.
Syy tähän on kovin yksinkertainen..Mieheni sukunimi on todella ruma,ja hän itsekin haluaisi sen vaihtaa.Hän oli ehdottomasti samaa mieltä kuin minä,kun aikoinaan ehdotin,että tulevat lapset saa minun nimeni.Saa sitten nähdä ottaako mieheni minun sukunimeni myös,vai pitääkö oman.Meillä siis näin yksinkertainen syy nimenvalintaan..
Kuulemma nykyään on todella tavallsita että lapsilla on äitinsä sukunimi.Kaveri katuu jyrkästi että hänen lapsillaan on isänsä sukunimi,nyt kun ovat eronneet.Ja sekin sukunimi ei oikeen käy yhteen lasten etunimien kanssa...
Minulla ja esikoisella (eri isä) on minun sukunimeni enkä todellakaan halua, että tulokkaalla on eri sukunimi kun äidillään ja sisaruksellaan!
Kaveriporukassakin jokaisella lapsella on äitinsä sukunimi... Että en sitten tiedä mistä toi yleistys tulee, että isän sukunimi =)
isällä ja äidillä on eri sukunimet ja lapsen sukunimestä ei päästä yksimielisyyteen, niin lapsi kastetaan äidin sukunimen mukaan.Näin siis laki, mutta sitähän sinä et varmasti tarkoittanut.Tiedoksi niille jotka ovat erimieltä kastettavan lapsen sukunimestä.
Olemme myös miettineet asiaa, olemme avopari. Päädymme luultavasti siihen, että lapselle annetaan isän sukunimi, koska olemme suunnitelleet kuitenkin naimisiin menoa. Kun sitten jos annetaan minun nimeni, se tulee kela-kortteihin yms. pitää ne vaihtaa sitten lapseltakin, mikä sekin maksaa. Ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Näin. :)
Miehelläni on aiemmasta liitostaan poika, joka asuu kanssamme. Siksi olemme luonnollisesti päätyneet siihen, että uudelle tulokkaalle tulee
isänsä sukunimi. Eivät perheen lapset sitten ole eri sukunimisiä. JA kuitenkin joskus toivon, että minustakin tulee saman sukunimen kantaja :).
halusin, että lapselle tulee isän sukunimi. Syystä, että se on nätimpi :) Ja eiköhän me joku päivä naimisiinkin mennä, jolloin minäkin sen nimen otan.
Avoliitossa olevien lapsen nimi määräytyy seuraavasti; lapsi syntyy äidin sukunimen alla ja kun isä on tehnyt isyydentunnustuksen lapselle voidaan kastetilaisuudessa antaa isän sukunimi.
Esimerkkinä äiti Virtanen isä Nieminen -> lapsi on tyttö/poika Virtanen kunnes isyydentunnustus on tehty ja kastetilaisuudessa "virallistetaan" nimi, Aino/Antti Nieminen. Ilman isyydentunnustusta lapselle ei voida antaa isän sukunimeä.
tulevalle lapsellemme minun, siis äidin nimi. Ensiksikin siksi että minun nimeni on kauniimpi ja harvinaisempi. Toiseksi sen takia että haluan minun lapseni erottuvan miehen aiemmasta avioliitosta syntyneistä lapsista, joilla siis on isänsä nimi. En halua, että kukaan sekoittaa minun lastani näihin edellisen vaimon synnyttämiin.
Voihan sen niinkin tehdä, että lapsi kantaa äidin nimeä, etenkin jos nimi sattuu olemaan harvinaisempi. Meillä oli niin "tavis" nimet molemmilla, että sitten päätettiin isän nimi antaa. Ja isoisovanhemmille (miehen mummo ja pappa) oli tärkeää että lapsi tulee isän nimen alle. Ovat aika vanhoillisia. Niin tai näin, ei nimi lasta pahenna :) Jouluja sulle ja perheelle :D
tulee kaksiosainen sukunimi lapselle. Asumme Ruotsissa ja täällä se on mahdollista kuitenkin niin että viimeinen nimi on se virallinen sukunimi, ja se tulee olemaan minun, sillä sukunimeni on harvinainen.
Miehellä entisestä liitosta lapsi, jolla miehen nimi. Jos meidän yhteinen lapsikin saisi saman nimen, tuntisin todella jääväni ulkopuoliseksi. Sitä paitsi ajattelen myös niin, etten halua lastani sekoitettavan toisen äidin lapseen.
Asia muuttuu, jos mennään naimisiin viim. ristiäisissä. Ilmeisesti ei.
Meillä nimestä taitaa tulla kyllä riita, mutta laki on onneksi mun puolellani.
Itsekästä ehkä, mutta oon päättäny jo vuosia sitten, että lapsillani tulee olemaan sama sukunimi kuin minulla.
En halua lastani sekoitettavan toisen äidin lapseen???????
Elikkäs, että sinä olet ainakin todella ihana "äitipuoli". MINUN lapseni on tärkein ja viis ukon entisistä "kakaroista"...
Siitä kakarasta tykkään kyllä, mutta sitä sen äitiä vihaan niin sydämeni pohjasta, että en todellakaan halua että kukaan luulisi mun lasta hänen lapsekseen.
Vauva saa minun nimeni. Minulla on harvinainen nimi ja suku pienenee jatkuvasti, joten näin saadaan ehkä sitten nimenjatkaja. Muutenkin mielestäni vanhemman sukupuoli ei ole mikään syy nimen valinnalle. Menemme varmaan joskus naimisiin, mutta pidän silloin nimeni, ja mies pitää omansa. Minua ei niin haittaa, että aviopuolisot ovat eri nimellä, eiväthän he oikeasti sukua edes ole. Ja pidän jotenkin luonnollisena, että lapsi saa äitinsä nimen - vain äidistähän voidaan olla varma ;). No ei vaan, nykyäänhän on DNA-testit ja kohtuakin voidaan vuokrata tai käyttää muiden sukusoluja.
meidän ukolla on isänsä nimi. Olisn kyl halunnut minun nimen, mutta silti en kuitenkaan... Mielestäni on tärkeintä, että lapsi tietää kuka on hänen äiti ja isä muulla EI ole väliä=)
Olemme avopari. Meillä oli ihan itsestäänselvyys, että vauva saa minun (äidin) nimen, sillä olin odotusaikana laittanut nimenmuutoshakemuksen vetämään. Uusi nimi tuli voimaan vasta vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen, ja siihen saakka vauvakin oli vanhalla sukunimelläni, jotta hänenkin nimensä muuttuisi kun minunkin muuttuu.
Vaihdoin sukunimeä siksi, etten koskaan pitänyt oikeasta nimestäni ja halusin sukunimen, josta itse pidän. Maksoin kalliisti nimen muuttamisesta ja kun sain nimen, josta itse kerran pidän kun olen sen itse valinnut, niin tottakai se annettiin myös vauvallemme. Muuten olisin ollut koko Suomen ainoa sen niminen. Nyt saan jatkaa tämännimistä sukua, olla "kantaäiti". :) Tulossa on nyt toinen lapsi tähän "sukuun", jossa meitä nyt on vain minä ja tyttäreni.
Jos menemme mieheni kanssa joskus naimisiin, hän saa ottaa minun nimeni; ei tulisi mieleenikään vaihtaa muutettua nimeäni hänen hyvin tavalliseen sukunimeensä.
että minä halusin lapselle saman sukunimen kuin mulla ja isä halus saman kun sillä, aikamme keskusteltu (riideltyä) asiasta päätimme että ja pas**t mennään naimisiin niin saadaan kaikki sama sukunimi kun minäkin halusin mieheni nimen joten nyt sit ollaan aviossa ja pysytään noh ollemme muutenkin kohta 10 seurustelleet et aika luonnollista mennä naimisiin. toinen tulossa ja nyt on isompi ongelma... kakkosen etu nimi...? eiköhän siinäkin päästä yhteis ymmärrykseen valitettavasti ei vain ole yhtä helppoa ratkaisua niinkuin esikoisen aikaan...