Näin joulun lähestyessä tulee mieleen raamatun kiellot. Ei saisi syödä sianlihaa, ei verituotteita yms. UT kieltää naisia rukoilemasta paljain päin. Nainen ei myöskään saa palmikoida hiuksiaan, ei käyttää kultakoruja eikä olla opettajana. Lainasta ei saa ottaa korkoa, eipä oikeastaan edes vaatia velkaa maksettavaksi takaisin ? - Mutta, tupakasta ei puhuta mitään.
Miten suhtaudumme
kieltoihin
9622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ruokapöydässä kinkku?
Kinkkuhan sianlihaa!
Sianlihan syönti!
Jos jokainen Raamatussa oleva sana on tarkoitettu noudatettavaksi, niin miksi tuo kohta sianlihan syöntikieltoa ei noudateta?
..lienee Jeesuksen ja kumppanien lähettyvillä vielä tuolloin. 1500-luvulla sitä oli ensikertaa Euroopassa Länsi-Intiasta tuotuna.
on pakanallista alkuperää. Jeesus ei syntynyt jouluna, eikä Hän käskenyt kenenkään viettävän syntymäpäiväänsä.
Alunperin joulu juontaa roomalaisten Saturnalia juhlasta, jota vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia
Minusta joulu on täysin kaupallisuuteen perustuva hässäkkä, jolla ei ole raamatullista
perustetta lainkaan.
Tarvitaan äkkiä teesit kirkonoveen!
pakanallista aluperää. Joulua vietettiin Roomassa satoja vuosia ennen Kristusta! Kirkko vain "kaappasi" tuon suositun juhlapyhän "Jeesuksen syntymäpäiväksi". Ainoa juhla, jota Jeesus käski viettämään, on hänen kuolemansa muistojuhla,juutalaisen kuukalenterin nisankuun 14. päivä.
http://www.juhlitaan.net/joulu/adventti.php
..on joulu alkujaan. Valo saa voiton pimeydestä tuolloin tietyillä leveyspiireillä. Ihmisessäkin näin pitäisi tapahtua henkisesti.
"JOULU
Joulua vietetään kristityissä maissa Jeesuksen syntymän muistoksi, mutta tämä ei merkitse, että Jeesus todella olisi syntynyt joulukuun 25. p:nä, sillä, kuten tunnettu englantilainen teologi F. W. Farrar sanoo, »kaikki kokeet tutkia Kristuksen syntymän kuukautta ja päivää ovat näyttäneet olevan turhia». [Alaviite: Jeesuksen elämä. Suomentanut Nino. Helsingissä 1880. K. E. Holm. Siv. 627.]
Syy, miksi Jeesuksen syntymän muistojuhlaa vietetään jouluna, on haettava toisaalta. Historia näyttää meille, että kristinuskon alkuaikoina tätä juhlaa vietettiin eri aikoina eri lahkoissa: syyskuussa, helmikuussa, elokuussa, kesäkuussa. heinäkuussa. Vasta paavi Julius I v. 337 ratkaisi asian ja määräsi, että juhla oli vietettävä joulukuun 25. p:nä. Ja miksi? Sen tähden, että samana päivänä roomalaisten oli tapana viettää suuria Brumalia-juhlallisuuksia Bakkuksen kunniaksi ja että kristittyjen juhla siis saattoi käydä päinsä siinä sivussa.
Kristitty maailma pyhittää täten päivän, joka jo vanhassa pakanamaailmassa oli merkkipäivä. Ja kun sanomme pakanamaailmassa, emme tarkoita ainoastaan roomalaisia, vaan ylipäänsä vanhoja kansoja, sillä vertaileva uskontotutkimus on selvästi näyttänyt, että joulukuun 25. päivä on ammoisista ajoista miltei kaikkialla ollut vuoden pyhimpiä päiviä. Vanhassa Intiassa sitä kutsuttiin »jumalain aamuksi», ja sinä päivänä ihmiset koristivat talojaan köynnöksillä ja antoivat toisilleen lahjoja. Samaten pyhittivät sitä päivää vanhat persialaiset ja egyptiläiset ja kelttiläiset druidit; niin ikään Meksikon muinaiset asujaimet ja azteekit; ja myös muinaiset skandinaavit ja kreikkalaiset ja syyrialaiset. Suomalainen nimi »joulu» johtuukin skandinavialaisesta »jul», jota samaa nimeä vielä käytetään ruotsinkielessäkin (engl. yule). Saksalainen nimi Weihnachten on uudempi muodostuma ja merkitsee »pyhä yö». Ranskalainen noel (italian natale) johtuu taas latinankielestä (diesnatalis, syntymäpäivä). Englantilainen christmas muistuttaa suoraan Kristusta (sanoista Christ, Kristus ja mass, messu).
Kun nyt kysymme, miksikä joulukuun 25. päivää on semmoisilla juhlallisuuksilla vietetty »pakanakansojen» kesken, saamme vastaukseksi, että se oli suuri auringonjuhla talvipäivän seisauksen johdosta. Ennen joulua päivät käyvät yhä lyhemmiksi ja pimeämmiksi. On kuin taistelussa valon ja pimeyden välillä pimeys olisi voittamaisillaan. Mutta silloin tapahtuu äkkiä seisahdus, pimeyden valta murtuu ja valo voittaa taas. Roomalaiset kutsuivatkin juhlaansa nimellä natalis solis invicti, »voittamattoman auringon syntymä». Ja voimme ymmärtää, kuinka mahtavasti tämä luonnon ilmiö vaikutti kansojen mielikuvitukseen, niin kauan kun ei tähtitieteellinen selitys maan kiertämisestä auringon ympäri ollut eksoteerinen eli julkinen totuus.
Mutta eipä siinä kyllin. Pakanamaailman joulu ei ollut ainoastaan auringon juhla vaan myöskin juhla, jota vietettiin auringon jumalan tai jonkun suuren opettajan eli »vapahtajan», toisin sanoen henkisen valontuojan syntymän muistoksi. On huomattava se merkillinen tosiasia, että miltei kaikilla muinaisajan kansoilla oli auringonjumalansa tai vapahtajansa, joka yliluonnollisella tavalla oli syntynyt neitseellisestä äidistään ja jonka syntymäjuhlaa vietettiin talvipäivän seisauspäivänä.
Hindulaisten Krishna (joka muuten ei ollut auringonjumala) syntyi neitsyt Devakista. Hänen syntyessään koko luonto riemuitsi, deevat (jumalat, enkelit) lauloivat kuorossa hänen tervehdyksensä ja antoivat kukkien sataa taivaasta maan päälle. Hän eli kuten tiedämme noin 3 000 vuotta eKr. Egyptiläisten Horus kantoi myös nimeä »vapahtaja». Hänen äitiään, Isistä, kutsuttiin »jumalan äidiksi, taivaan kuningattareksi, puhtaaksi neitsyeksi, meren tähdeksi» ym. Sama oli laita Osiriksen ja hänen äitinsä Neithin. Isistä kuvattiin aina seisovan kuunsirpillä, kaksitoista tähteä pään ympärillä (vrt. Joh. ilm. XII, 1). Eräässä kuvassa nähdään Horus pienenä lapsena äitinsä Isiksen sylissä — aivan kuin katoliset madonnat Jeesuslapsineen. Osiriksen syntyessä enkelit suuren valon ympäröimänä julistivat että »kaiken maan herra on syntynyt».
Babylonialaisten Tammuz, jota palveltiin vapahtajan», oli samalla äitinsä Istarin sekä puoliso että poika (samoin kuin kristittyjen kolmiyhteinen jumala). Istaria kutsuttiin »maan herrattareksi »Edenin herrattareksi, taivaan kuningattareksi. aamutähdeksi, elämänpuun jumalattareksi». Hänetkin kuvataan poikansa Tammuz sylissään. Ja vanhassa akkadilaisessa hymnissä häntä rukoillaan nimellä »oi neitsyt Istar».
Persiassa vietettiin suurilla juhlallisuuksilla auringon jumalan Mithran syntyä. Häntäkin kutsuttiin nimellä Tseur eli vapahtaja ja hänen sanottiin syntyneen luolassa. Persialaisten suuri opettaja Zoroaster sai hänkin osakseen kaiken auringonjumalalle tulevan kunnian. Hän oli syntynyt neitsyestä ja siinnyt jumalallisen järjen säteestä.
Aikoja ennen kuin Cortes saapui Meksikoon olivat sen kansat palvelleet Quetzalcoatl nimistä vapahtaja», joka niin ikään oli neitsyestä syntynyt. Olemisen herra Tonacatecutli, oli ilmestynyt neitsyt Chimalmalle ja hengittänyt hänen päälleen, josta tämä oli käynyt äidiksi ja synnyttänyt vapahtajan. Chimalma oli poikansa syntyessä kuollut ja nostettu taivaaseen; häntä kunnioitettiin sen jälkeen nimellä »uhrin jalokivi». Samaten oli azteekkien auringon- ja sodanjumala Huitzilopochtli yliluonnollisella tavalla ja täysin valmiina soturina syntynyt äidistään (Coatlicue).
Vanhat skandinaavit viettivät jouluaan Freirin, Odinin ja Frejan pojan, syntymän muistoksi. Ja intialaisten Buddhasta kerrotaan, että hänenkin äitinsä Maya oli neitsyt. Buddhan syntyessä taivaitten deevat lauloivat: »tänään Bodhisatva on syntynyt maan päälle tuodakseen iloa ja rauhaa ihmisille ja jumalille, luodakseen valoa pimeihin paikkoihin ja antaakseen näön sokeille». [Alaviite: ]
Riittäkööt nämä esimerkit. Ne todistavat meille sen kumoamattoman totuuden, että kristittyjen joulu ei ole »kristitty» missään mustasukkaisessa merkityksessä. Se on koko maailman ja kaikkien aikojen yhteinen juhla auringon ja ihmisvapahtajan, luonnollisen ja henkisen valon kunniaksi. Ja tämän tosiseikan edessä kristittyjen ei pidä hämmästyä. Kaikki pikkumaiset lahkolaistunteet saavat hävitä sen suuren, iloa uhkuvan tiedon edestä, että jumalallinen totuus on kaikkialla paistanut. Samana päivänä, jolloin kristityt iloitsevat, että maailmaan on tullut ihminen, joka on ilmoittanut ihmisille elävän jumalan ja näyttänyt heille tien jumalan luo, samana päivänä ja aivan samasta syystä ovat muinaisajan kansatkin iloinneet. Jos kristityt tahtovat, että heidän ilonsa on oleva puhtaampaa, itsetietoisempaa ja henkisempää kuin pakanoiden, silloin ottakoot he vaarin suuren mestarinsa Jeesuksen Kristuksen opista ja ruvetkoot totisesti vaeltamaan sitä rakkauden ja rauhan tietä, joka hänen oppinsa mukaan vie Jumalan luo.
Joululla onkin syvempi merkitys. Se ei ole ainoastaan juhla ulkonaisen luonnonilmiön kunniaksi tai historiallisen tapahtuman muistoksi, se on myöskin vertauskuva siitä juhlariemusta, jota ihminen tuntee henkensä maailmassa, kun hänen neitseelliseksi puhdistetussa sielussaan syntyy jumalallinen Kristus lapsi.
Omatunto — 1906"
Lainattu, jos kiinnostaa mistä.. Hakukone on sitä varten.
Pyhä henki kertoo aina, kuinka pitää suhtautua. Minulle se sanoi pari vuotta sitten, että unohda kaikki kiellot ja tee siten kuin itsestä hyvältä tuntuu. Kuulemma saa olla ateistikin. Mukava kaveri tämä Pyhä henki.