Avomiehelläni on hänen ex-avovaimon kanssa pieni lapsi. He erosivat viime keväänä. Heillä on yhteishuoltajuus joka on paperilla, suullisesti on sovittu että isä saa nähdä lasta niin usein kuin haluaa. Lapsi asuu äitinsä luona. Välimatkaa on noin kilometri. Lapsi asui ennen äitinsä kanssa mieheni kodissa, joten talo ja paikat on tuttuja lapselle. Lapsi on isänsä perään, enemmän kuin äitinsä. Moni voi todistaa että isä on hoitanut lasta paljon paremmin kuin äiti.
Nyt tuo eukko ei annan mieheni tavata lastaan. Aina on jokin tekosyy. Sossussa se on keksinyt aivan uskomattomia selityksiä, jopa valheita, myös minusta! Tekosyitä siihen ettei lapsi voi tulla isänsä luo on mm. "minulla on menoa" --> mitä **ttua se haittaa jos hänellä on menoa jos lapsi olisi isällään?? "en voi luottaa sinuun" --> koska mieheni ei halua elää exänsä kanssa, ei se tarkoita että mieheni jättäisi lapsen hoitamatta! "eihän sinulla ole edes sänkyä lapselle etkä tee ruokaa" --> enemmän mieheni tekee ruokaa kuin se eukko ja lapsella on sänky ja muutakin huonekalua omassa huoneessaan...
Olen ihan raivoissani! Sydäntä särkee kun lapsi on niin innoissaan isänsä luona. Jo kun hänet hakee hoidosta, pikkuinen huutaa iskää ja juoksee vastaan.
Ymmärrän että exä on katkera ja vihainen, mutta on valinnut aivan väärän pelinappulan - oman lapsensa!!! Hänen tulisi lähivanhempana tukea tapaamisia kaukovanhemman kanssa!!! Olen lukenut paljon asiaan liittyen ja yhteydessä ollaan oltu eri järjestöihin ja jopa lakimieheen.
En viitsi enempiä kirjoitella tämän äidin jutuista, sillä jos joku tuttu lukee, hänet on helppo tunnistaa koska hänen tempauksensa ovat kauheita ja kaikki ne tietää.
Nyt kysyisinkin teiltä vinkkejä. Kuinka toimia? Onko tosiaan kärjäoikeus seuraava vaihe? Millaiseen tapaamismäärään te tyytyisitte ajatellen nimenomaan lapsen parasta (lapsen, joka rakastaa ja ikävöi isäänsä ja jonka äiti ei ole paras mahdollinen (voin sanoa näin ihan puolueettomastkin, sillä tunnen tämän äidin jo pidemmältä ajalta)...)? Jos oikeuteen, mistä kannattaa hankkia asianajaja joka todella tekee kaikkensa lapsen hyväksi? Hinnallakaan ei niin väliä...
Kyllä sylettää.
Nyt tuo eukko ei annan mieheni tavata lastaan. Aina on jokin tekosyy. Sossussa se on keksinyt aivan uskomattomia selityksiä, jopa valheita, myös minusta! Tekosyitä siihen ettei lapsi voi tulla isänsä luo on mm. "minulla on menoa" --> mitä **ttua se haittaa jos hänellä on menoa jos lapsi olisi isällään?? "en voi luottaa sinuun" --> koska mieheni ei halua elää exänsä kanssa, ei se tarkoita että mieheni jättäisi lapsen hoitamatta! "eihän sinulla ole edes sänkyä lapselle etkä tee ruokaa" --> enemmän mieheni tekee ruokaa kuin se eukko ja lapsella on sänky ja muutakin huonekalua omassa huoneessaan...
Olen ihan raivoissani! Sydäntä särkee kun lapsi on niin innoissaan isänsä luona. Jo kun hänet hakee hoidosta, pikkuinen huutaa iskää ja juoksee vastaan.
Ymmärrän että exä on katkera ja vihainen, mutta on valinnut aivan väärän pelinappulan - oman lapsensa!!! Hänen tulisi lähivanhempana tukea tapaamisia kaukovanhemman kanssa!!! Olen lukenut paljon asiaan liittyen ja yhteydessä ollaan oltu eri järjestöihin ja jopa lakimieheen.
En viitsi enempiä kirjoitella tämän äidin jutuista, sillä jos joku tuttu lukee, hänet on helppo tunnistaa koska hänen tempauksensa ovat kauheita ja kaikki ne tietää.
Nyt kysyisinkin teiltä vinkkejä. Kuinka toimia? Onko tosiaan kärjäoikeus seuraava vaihe? Millaiseen tapaamismäärään te tyytyisitte ajatellen nimenomaan lapsen parasta (lapsen, joka rakastaa ja ikävöi isäänsä ja jonka äiti ei ole paras mahdollinen (voin sanoa näin ihan puolueettomastkin, sillä tunnen tämän äidin jo pidemmältä ajalta)...)? Jos oikeuteen, mistä kannattaa hankkia asianajaja joka todella tekee kaikkensa lapsen hyväksi? Hinnallakaan ei niin väliä...
Kyllä sylettää.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Jollei »isä saa nähdä lasta niin usein kuin haluaa» toimi, niin sitten heidän pitänee sopia tarkemmin tapaamisista.
Miten olisi vuoroviikot?
ex-vaimonsa sekä heidän au-lapsensa asiat eivät kuulu sinulle mitenkään, ethän ole miehen puoliso. sinuna olisin puuttumatta tuohon asiaan.
Sitä ihmettelen, miksi lapsen vanhemmilla on yhteishuolto, vaikka ei ole kysymys ex-avioparista. Minusta äidin tulisi muuttuneessa tilanteessa hakea yksinhuoltajuutta. Lapsen tapaamisissa pitää tietysti noudattaa voimassaolevaa sopimusta.
piti tietysti kirjoittaa ex-avovaimonsa.
Kyllähän puolison ja puolison lapsen asiat nyt kuuluvat, tietenkin.
»Sitä ihmettelen, miksi lapsen vanhemmilla on yhteishuolto, vaikka ei ole kysymys ex-avioparista.»
Mites huoltomuoto nyt siitä riippuu minkälaisessa liitossa vanhemmat ovat olleet? Eikös huoltomuoto ole lapsen huoltamista, ei entisen liiton huoltamista?
»Minusta äidin tulisi muuttuneessa tilanteessa hakea yksinhuoltajuutta.»
Millä perusteella? Silläkö ettei lapsen äiti noudata voimassaolevaa suullista sopimusta?
au-äiti on lapsensa yksinhuoltaja. Avoliiton aikainen yhteishuoltajuus pitäisi poistaa, kun muutetaan erikseen. Sen pitäisi olla pelkkä ilmoitusasia äidin puolelta.
Au-äiti on toki virallisesti lapsensa yksinhuoltaja siihen asti kun huoltosopimus tehdään. Tämä ei tietenkään tarkoita että kyseinen äiti olisi missään vaiheessa yksin huoltanut lastaan.
Jos yhteishuoltajuus on sovittu, niin eihän niin isoa lapsen elämään vaikuttavaa asiaa kuin toisen huoltajan mitätöimistä mitenkään voi vain toinen huoltaja yksinään päättää.
minulla oli avoliiton aikana yksinhuoltajuus, joka sittemmin erottuamme ei ole muuttunut. Miksi naiset ovat niin tyhmiä että suostuvat yhteishuoltajuuteen??
Niin ja meillä kyllä tapaamiset sujuvat ja elatusmaksut tulevat ajallaan.
Olen myös kouluun ja joka paikkaan antanut luvan antaa tietoja isälle tarvittaessa.
lakiin pitäisi saada pykälä, että kun avoliito päättyy niin yhteishuoltajuus samalla raukeaa.
On kohtuutonta, että isä saa pitää yhteishuoltajuuden, vaikka ei ole koskaan ollut lapsen äidin kanssa avioliitossa. Minusta isällä tulisi olla oikeus vain aviolastensa huoltajuuteen.
Naiset ovat tosi typeriä kanoja, kun eivät pidä puoliaan. Onneksi tyttäreni oli viisaampi ja sanoi avomiehelleen, että tietysti saat huoltajuuden, kultaseni, heti kun meidät on vihitty avioliitoon.
Sinä tunnut fiksulta tytöltä, joka osaa hoitaa asiansa. Kannattaa aina katsoa eteensä!
»Naiset ovat tosi typeriä kanoja..»
Ainakin kaksi edellistä kirjoittajaa. Onneksi eivät sentään kaikki.
Tiedättekö ettei lasten paras (kaksi huoltajaa) ole aina ristiriidassa äidin parhaan kanssa?
avioliitossa olevaa huoltajaa on lapsen paras.
Ei lapsi tee kahdella eronneella tai avoliitossa asuvalla huoltajalla mitään.
Varma merkki miehen sitoutumisen puuttumisesta on se, että hän ei halua naimisiin. Kaikki tietämäni avoliitot ovat päättyneet joko eroon -tai onnellisissa tapauksissa avioitumiseen.
Sanoisin ennemmin: Kaksi toisiaan rakastavaa liitossa olevaa huoltajaa on lapsen paras. Ei se "avio" mitään pelasta. Jos pelastaisi, harva varmaan eroisi.
»Ei lapsi tee kahdella eronneella tai avoliitossa asuvalla huoltajalla mitään.»
No koska lapsen kannalta on aivan sama onko liitto virallistettu, niin ei ole avo- tai avioliiton kanssa eroa. Lapsen kannalta.
Jos taas vanhemmat ovat eronneet, väittäisin jopa erittäin painokkaasti, että kyllä minun lapseni ainakin tekee paljonkin MOLEMMILLA vanhemmillaan.
»Varma merkki miehen sitoutumisen puuttumisesta on se, että hän ei halua naimisiin.»
Tai naisen. Tai ehkä vielä varmempi merkki sitoutumisen puutteesta on etsiä vierasta syliä äitiyslomalla.
»Kaikki tietämäni avoliitot ovat päättyneet joko eroon -tai onnellisissa tapauksissa avioitumiseen.»
En käsitä mitä haluat tuolla todistaa.
eron jälkeen ovat vain haitaksi lapsille ja varsinkin vauvoille. He tavitsevat omaa äitiä, ei ihmistä joka kiipeää sukuun vaivihkaa paremman elämän toivossa.
lapseensa, jos hän ei ole lapsen äidin kanssa naimisissa. Miehen ei pidä olla niin tyhmä, että rupeaa tekemään lapsia avioliiton ulkopuolella.
Lapsen kannalta ei ole ollenkaan sama, ovatko hänen vanhempansa naimisissa keskenään. Kaikki tuntemani avoliittojen lapset ovat toivoneet, että heidän vanhempansa avioituisivat ja muutenkin vakiintuisivat.
Avoliitot saadaan loppumaan vain sillä tavalla, että lakia muutetaan siten, että vain avioliitossa olevat vanhemmat voivat olla lapsensa yhteishuoltajia. Sama laki hillitsisi myös avioeroja.
..samalla logiikalla pitäisi luopua myös velvollisuuksista. Eli jos noin tehtäisiin, niin lähivanhemman pitäisi luopua myös elatusmaksuvaateistaan. Ja tarkemmin ajatellen isälle pitäisi vielä jotenkin korvata lapsensa menetys.. ongelmaksi vain tulisi se, etten minä ainakaan keksi mitään maailmassa joka korvaisi oman lapsen menetyksen.
Eiköhän kuitenkin ole parempi niin, että kun sovitaan yhteishuoltajuudesta, yhteishuoltajuus myös jatkuu. Myös eron jälkeen.
»Avoliitot saadaan loppumaan vain sillä tavalla, että..»
Ja miksi avoliitot pitäisi saada loppumaan?
Vastaileppas aikasi kuluksi esittämiini kysymyksiin.
Ei vastausta == ei pysty järkevästi perustelemaan väitteitään
höpö höpö sulle.....
"Perhe on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteisö, jossa usein vähintään kahden yksilön välillä on pitkäaikainen kiintymyssuhde.
Tavallisimmillaan perheeseen kuuluu kaksi eri sukupuolta edustavaa henkilöä sekä heidän mahdolliset jälkeläisensä eli lapset. Jos henkilöllä on lapsia, häntä kutsutaan äidiksi tai isäksi. Äiti ja isä elävät yhdessä joko avioliitossa tai avoliitossa. Vaihtoehtoisesti myös kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi muodostaa perheen. Myös yksinhuoltaja ja lapsi (tai lapset) voivat muodostaa perheen.
Ydinperhe on lapsiperhe, jossa vanhemmat ovat lapsien biologiset vanhemmat. Uusperheiksi kutsutaan sellaisia perheitä, jossa isällä ja/tai äidillä on lapsia aiemmasta perhesuhteesta. Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vähintään kolme lasta."
Wikipediasta lainattua
ne jotka eivät ole päättyneet niin jatkuvat edelleen... Onneksi ei yksikään ole päättynyt puolison kuolemaan!
Taidat olla hiukan outo, mihinkäs muuhunkaan ne päättyisivät kuin eroon tai avioliittoon.
Avoliitoissakin elää lapsiaan ja toisiaan rakastavia huoltajia, ja sitoutumiskammosta voi kärsiä myöskin äiti. Tiedätkö oikeasti tuntemistasi ihmisistä kenen mielestä avioliitto on huono ratkaisu.
Huoltajuuden tulisi lähtökohtaisesti aina olla yhteinen. Outoa neuvoa, että erossa äitien ei pidä antaa yhteishuoltajuutta isälle. Tuolla asenteella ei voi kuin ihmetellä, jos eroista ja tapaamisista muotoutuu riitaisia.
Mitäs jos vetäytyisit takavasemmalle, etkä veisi lapselta isää? Kuulostaa että äitikin on tuntenut Sinut pitemmän aikaa, luoja tietää kumpi teistä valehtelee! Ainakin sinä, puhut ja parjaat häntä ihan nettiä myöden. Ja hän on sentään lapsen oikea äiti. Jätä äiti ja isi järjestämään suhdettaan lapseen keskenään, äläkä hämmennä tahallaan pakkaa.
Miksei sulle poikamies olis kelvannut, vaan tarttee iskee pikkulapsen faijaan, -toi on ala-arvoista, minusta.
"minun mieheni jätti minut jonkun ämmän takia ja olen ikuisesti katkera näille kaikille toisille naisille"
Asiallisesti neuvoa kysytään ja taas ollaan väittämässä, että tämä "toinen nainen" on vienyt lapselta isän! Herätkää! Myös vanhemmilla on oikeus onneen!
Alkuperäisen kohdalla todellakin suosittelen kunnon tapaamissopimuksen tekoa. Toivottavasti ei oikeuteen asti tarvitse lähteä, koskapa vanhempien riitely satuttaa aina eniten viatonta lasta =(
Minähän se olen kaiken pahan alku ja juuri ;) "toinen nainen".
Mieheni haluaisi kirjalliset ja kohtuullisen sopimuksen, hänen exänsä mielestä 4 tuntia viikossa on sopiva...
En yleistä, mutta sanotaan näin että tuttavapiirissänikin on miehiä jotka ei halua tavata lapsiaan ja sitten on exät kitisemässä. Nyt on niin että isä haluaa tavata lastaan säännöllisesti niin sitten taas kitistään...
Ja muille vielä. Kaikilla ihmisillä on oikeus onneen. Minä en ole vienyt keltään miestä enkä keltään isää. Mieheni exä on viemässä lapseltaan oikeuden isään.
Minä olen miehelleni moneen otteeseen sanonut että jos hän haluaa perheensä takaisin, en ole esteenä. Niin paljon miestäni rakastan, että jos hän olisi halunnut exänsä takaisin niin minä olisin väistynyt. Mutta hän ei halunnut. Minua on turha kenenkään syytellä ja osotella.
Jos lapsen äidin mielestä on riittävästi että toinen vanhempi näkee lastaan vain 4 tuntia viikossa, niin ehdottakaa sitten sellaista äidille: 4 tuntia viikossa äidillä, 164 tuntia isällä. Tämähän on äidin mielestä kohtuullista!
kerran viikossa on täysin hyvä tapaamisaika. Myöhemmin voidaan sitten siirtyä joka toinen viikko tapahtuviin viikonloppu tapaamisiin.
Lapsi viihtyy isänsä kanssa todella hyvin ja ikävöi tätä (sekä äiti että hoitotäti ovat kertoneet joten faktatietoa). Miksi lapsi pitäisi nyt ensin vieraannuttaa isästä ja sitten taas lisätä tapaamisia? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mielestäni nimenomaan pienen lapsen pitäisi nähdä molempia vanhempiaan mahdollisimman usein. Lähes kahden viikon ero toisesta vanhemmasta on pienelle lähes ikuisuus.
antamaan kenenkään hoitoon viikonlopuksi eikä edes yön yli. Vasta 3-4-vuotias voi aloittaa nuo viikonloppukyläilyt. Nähköön isä pientä lastaan vaikka joka viikko, mutta vain päiväseltään. Kun taas siirrytään viikonlopputapaamiseen eivät ne tietenkään voi olla JOKA VIIKONLOPPU. Eivät tapaamiset saa haitata lähihuoltajan perhe-elämää.
..mutta kyllä se oikeus ja kohtuus on silloin kun kyse ei ole pelkästään "hoidosta" vaan ihan asumisesta.
»Vasta 3-4-vuotias voi aloittaa nuo viikonloppukyläilyt.»
Tuohon väitteeseen ottaisin mielelläni vastaan jotain perusteluja.
Ja entä jos kyse ei ole kyläilystä vaan jo mainitsemastani asumisesta?
»Nähköön isä pientä lastaan vaikka joka viikko, mutta vain päiväseltään.»
Niin joo, kyllä minä hyvin pitkälti nukuin yöt ja silloin on normaalisti silmät kiinni:D Tosin tulihan niitä valvottujakin öitä toki.
Mutta kerroppa häiriintyykö vauva/lapsi yöllä omassa sängyssään ja riippuuko se siitä onko äiti samassa talossa vai ei?
»Kun taas siirrytään viikonlopputapaamiseen eivät ne tietenkään voi olla JOKA VIIKONLOPPU.»
Tietenkään? No, joka tapauksessa vuoroviikot ovatkin mielestäni paremmat.
»Eivät tapaamiset saa haitata lähihuoltajan perhe-elämää.»
Nyt menin ihan pihalle. Mitähän mahdat tuolla ajaa takaa?
isää, jos tämä ei ole mukana perheen arjessa. Pieni lapsi tarvitsee vain äitiään. Huhhuh hirveätä on, että tuollaisia "isiä" on olemassa!
»Vauva ei tosiaan tarvitse isää, jos tämä ei ole mukana perheen arjessa.»
Entä jos on? Kuten täällä on päässyt käymään.
»Pieni lapsi tarvitsee vain äitiään.»
Pieni lapsi tarvitsee turvaa ja turvallisuuden tunnetta, ravintoa, lämpöä, rakkautta, hoivaa... Tämän kaiken voi antaa myös isä. Olen todella pahoillani ettet ole tavannut yhtään sellaista isää joka ei siihen pystyisi.
»Huhhuh hirveätä on, että tuollaisia "isiä" on olemassa!»
Selittäisitkö tarkemmin? Mitä väärää olen mielestäni tehnyt ja mitä minun mielestäni olisi pitänyt tehdä?
tuon näkökannan, jos vauvalla tarkoitetaan alle neljäkuista vauvaa. Mutta jos sillä tarkoitetaan alle kolmivuotiasta (kuten edellisistä kommenteista voisi päätellä), niin silloin olen totaalisesti toista mieltä.
Meillä on ainakin jo muutaman kuukauden ikäinen selvästi osannut osoittaa tarvitsevansa isääkin. Isä ei ole sen vähempää vanhempi kuin äitikään.
Minusta on hirveää, että on olemassa sellaisia isejä ja äitejä, jotka eivät halua olla lastensa kanssa tai antaa lastensa olla toisen vanhempansa kanssa.
Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että uusperheessä myös entisen liiton lapset kuuluvat hyvinkin nykyisille puolisoille, vaikka he eivät näiden lapsien äitejä ja isiä olekaan. Joten nuo: "eivät kuulu sinulle mitenkään" ja "Mitäs jos vetäytyisit takavasemmalle, etkä veisi lapselta isää?" ovat aivan asiaan kuulumattomia kommentteja.
Neuvoisin, kuten Pariton Isäkin, tekemään yksityiskohtaisemman tapaamissopimuksen, jossa on määritelty tarkat ajat sille, koska lapsi on isällään. Tämän laitoin jo edelliseenkin kysymykseen, mutta tässäpä tämä on helposti sinunkin saatavillasi. Malli tapaamissopimuksesta ja faktaa asiasta muutenkin: http://www.elatusvelvolliset.fi/?action=juttu&ID=106
Ihan ensimmäisenä en kyllä oikeuteen lähtisi asioita ratkomaan. Ensinnäkin; se on kallista ja toiseksi; todennäköisesti se rikkoo lapsen isän ja äidin välejä entisestään. Oikeudessa todistellaan kuka lasta hoitaa ja miten paljon, hankitaan todistajia toinen toisiaan vastaan ja SOTA on valmis. Ja kuka kärsii eniten? Lapsi.
Koittakaahan saada asia järjestykseen.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Eihän kukaan oikeuteen oikeasti haluaisi. Sossun kautta on mieheni yrittänyt asiaa sopia, on soittanut, viestittänyt ja käynyt exän luona, mutta ei. Hän on perusluonteeltaankin melkoinen pakkaus, saati sitten kun hänet on jätetty. Ymmärrän toki hänen katkeruuden, mutta tosiaan pelinappula on väärä.
mistään uusioperheestä, koska ap ei ole tuon miehen kanssa naimisissa. Ap siis juoruilee sellaisista asioita, jotka eivät hänelle kuulu,- niin kuin mekin tässä.
Tarviiko siis ketjun aloittajan olla naimisissa lapsen isän kanssa, ennenkuin hän voi avata suunsa? Jos hän elää samaa taloutta lapsen isän kanssa, niin totta kai hän on mukana myös perheen arjessa ja asioissa. Ei sen takia tarvitse mennä naimisiin!
No en minäkään ole naimisissa mieheni kanssa vaikka yhteisiä lapsia onkin ja yhteinen talous ollu jo toistakymmentä vuotta jne.
Eli mun esikoiseni (eri isä) asiat ei kuulu miehelleni, koska emme ole uusioperhe, koska emme ole naimisissa?
Ei se papin aamen kenestäkään perhettä tee!
papilla on laillinen avioliitoon vihkimisoikeus, muussa tapauksessa pitää käydä maistraatissa laillistamassa suhteensa.
Lastesi isä ei ole miehesi, vaikka hän olisi heidän toinen huoltajansa ja olisitte vuosikaudet eläneet yhdessä, jos teitä ei ole vihitty lailliseen avioliitoon.
Entäs jos "avomiehesi" kuolisi ennen kun teidät on vihitty, jäisit ilman leskeneläkettä. Näihin avioliittoasioihin pitää suhtautua järjellä ja toimia laillisesti, eikä olla tunteellinen hupsu ja uskoa, että suhde kestää pelkän tunteen varassa.
Ensinnäkin a) en mene naimisiin siksi, että toisen kuollessa saisin rahaa!!!!
b) josko suhteessa ei ole tunnetta en minä halua sitä jatkaa, olen naimisissa tai en!
Voi luoja. Palaa takaisin 50-luvulle.
Löysin netistä tämän: "Lapsen kanssa asuva vanhempi estää tapaamisia
Lapsen lähivanhemmalla on lain mukaan velvollisuus edistää lapsen ja muualla asuvan vanhemman tapaamisia.
Jos vanhemmilla on sosiaalitoimessa tai tuomioistuimessa vahvistettu tapaamissopimus, voi tapaajavanhempi hakea tälle sopimukselle täytäntöönpanoa tuomioistuimesta ellei se toteudu. Täytäntöönpanoprosessissa suoritetaan sovittelu ja sosiaaliviranomaiset selvittävät lapsen olosuhteet. Tuomioistuin voi määrätä lapsen luovutettavaksi tapaamisiin sakon uhalla ja äärimmäisessä tilanteessa lapsi voidaan jopa noutaa tapaamisiin.
Oikeusprosessit yleensä kuitenkin tuhoavat vanhempien viimeisetkin mahdollisuudet yhteistyöhön, joten ensin kannattaa kokeilla kaikki muut keinot tapaamisten järjestämiseksi. Ensimmäiseksi on syytä yrittää lähestyä lapsen lähivanhempaa sukulaisten, ystävien tai perheneuvolan avulla. Ulkopuolinen henkilö, johon kumpikin vanhemp luottaa, voi auttaa ratkomaan ongelman. Kunnilla on myös lakisääteiset perheasiain sovittelijat, jotka ovat erikoistuneet tällaisten ongelmien selvittelyyn. Heiltä saa apua maksutta ilman tuomioistuimen määräystäkin.
Joskus lapsen ja muualla asuvan vanhemman tapaamiset estyvät lähivanhemman uuden kumppanin mustasukkaisuuden ja väkivaltaisuuden vuoksi. Mikäli sinulla on syytä epäillä, että tapaamisonglmat selittyvät tällä tavalla, kannattaa sinun kysyä neuvoja lastensuojelusta.
Huoltajuus- ja tapaamisriitojen tuomioistuinkäsittelyä varten on AINA syytä ottaa yhteys perheoikeuteen erikoistuneeseen asianajajaan."
Perättömistä lausunnoista saa tuomion, eli rosikseen vaan. Muutenkin vosun käyttäytyminen on haitallista lapselle, eli rosiskeen siitäkin. Ei noihin tommosiin kolttosiin muuten tule loppua.
Ymmärrän jos lapsen äiti käyttäytyy katkeruudellaan näin. Ehkä tosiaan kannattaisi koittaa keskustella äidin kanssa, eikä hyökätä vastaan.
Tuskimpa pettajällä/jättäjällä kovin hankalaa olisi olla myötämielinen petettyä/jätettyä kohtaan. Nöyristely ja aika voi kummasti auttaa, ilman oikeustoimia.
Ja se, että isän nykyinen puuttuu asioihin liikaa, voi äidistä tuntua myös liika päsmäröinniltä..
En ole ollut missään yhteydessä lapsen äitiin. Hän on minut huoritellut ym. sontaa levitellyt ympäri kyliä, mutta minä en ole alentunut moiseen. Se, että netissä avaan suuni, on tapa sekä purkaa asiaa että kysyä neuvoja anonyymisti.
Mieheni on ymmärrettäväsi tosi maassa asian takia ja pyysi minua selvittämään vaihtoehtoja. Tietenkin autan miestäni niin paljon kuin voin.
Mies on yrittänyt nätisti keskustella asioista sekä suoraan että sossun kautta, ei auta.
Ymmärrän todella exän katkeruuden, kyllä minutkin on aikoinaan jätetty. Mutta miksi mieheni olisi pitänyt jäädä roikkumaan parisuhteeseen jossa oli paha olla? Ei lapsikaan voi hyvin jos vanhemmat jatkuvasti riitelee. Mieluummin kaksi rakastavaa ja seesteistä kotia kuin yksi riitaisa.
jos sydäntä särkee, niin anna heille mahdollisuus olla kahden. Mikset antaisi, oletko jopa lapselle mustis?
Samanlainen eukko sinäkin olet kuin lapsen äitikin, et vain huomaa.
Lapsen äiti ei luota sinuun, eikä halua lasta sinun luokse,vaan isän.
Ymmärrän äitiä täysin, varsinkin jos hän lukee näitä juttuja täällä, miten huonosti heidän lapsiaan nämä eukot kohtelee.
Jos äidin on myönnyttävä, niin myönny sinäkin. Kyllä sinä tekemistä keksit siksi aikaa, mene vaikka kirjastoon tai ravintolaan.
Äidit ei keksi tekosyitä, vaan he ovat huolissaan, ja syystäkin.
"jos sydäntä särkee, niin anna heille mahdollisuus olla kahden. Mikset antaisi, oletko jopa lapselle mustis?
Samanlainen eukko sinäkin olet kuin lapsen äitikin, et vain huomaa. "
Minä en ole mustasukkainen lapsen takia, sehän olisi vähintäänkin hölmöä ehkä jopa sairasta. En ole mustis edes exän takia. Minun ei tarvitse. Toisinaan joudun jopa tuputtamaan miehelle lasta koska lapsi viihtyy kanssani hyvin. He ovat kahden aina kun lapsi saa meillä olla, tekevät "miesten juttuja", mutta olemme myös kaikki yhdessä koska lapsen tulee oppia että isällä on muitakin rakkaita kuin lapsi. Kumminkaan puolin ei ole mustasukkaisuutta, minä en lapsesta eikä lapsi minusta.
Minä en kohtele lasta huonosti, en tätä enkä muitakaan. Jos sinun lapsia on kohdeltu huonosti, älä yleistä sitä muihin. Lopeta katkeroituminen, elämä on elämistä varten!
olla kahden?
Minun lapsiani ei ole kohdeltu huonosti, ei ole ollut tarvis, emme ole eronneet emmekä eroa.
Miksi sitten olet huolissasi, kun lapsi ei ole sinun? Annan vanhempien itse ratkoa omat ongelmat ym. Lissä aiheutat ogelmia tahallasi, kun puutut toisien asioihin, vai liekö se tarkoituskin? Niinpä, uhka pois pois...
lapsi ja isä saa viettää ja heidän kuuluukin viettää aikaa yhdessä, sitä en todellakaan estä.
Enkö saa olla huolissani minulle rakkaan ihmisen lapsesta, hänen oikeudesta tavata isäänsä?
Lapsen äiti ei ole minulle uhka eikä ole lapsikaan.
Mies itse pyysi että minä ottaisin selvää kuinka tästä eteenpäin. Minä en puutu asioihin muutoin.
Ainoa ongelma on se että lapsen äiti ei anna lapsen tavata isäänsä. Piste.
Jospa kuitenkin sanoisit lapsensa isälle että hoitaisi asian yhdessä lapsen äidin kanssa. Jospa äitikin rauhoittuu kun otat kannan "ettei asia minulle kuulu". Isäkin luultavasti reipastuu ottamaan itse asioista selvää ja äiti huomaa että homma toimii nyt "oikein" ja tapaamisetkin aslkavat sujua, joten peräänny. Huolissasi saat olla, mutta sinun tehtävä ei ole olla tässä asiassa millään muotoa mukana.piste.
sinulle pätkääkään. Isä tekisi hyvin, jos tapaisi lastaan muualla kuin yhteisessä kodissanne tai käskisi sinun häipyä tiehesi siksi aikaa, kun lapsi on hänen luonaan. Jätä tuo mies ja hänen lapsensa rauhaan. Kun ette ole naimisissa, mies ei ole sinun.
Aika on isän ja lapsen yhteinen, siihen ei kuulu muita. Lapsi ei ole aiheuttanut vanhempiensa eroa, joten ei hänelle kuulu siitä maksaakaan.
Minä olen täysin tyrmistynyt osasta vastauksia.
Mikä ihmeen katkeruus ihmisillä on parisuhteista.
Olen 40 nainen, äiti ja kauhistelen todellakin tilannetta, jossa väitetään, ettei uuden kumppanin pitäisi olla läsnä kun lapsi saapuu.
Mitä ihmettä te kuvittelette lapsillenne antavanne tällaisella käytöksellä?
Minä ainakin toivon, että mieheni tavatessaan lastamme ottaa asioihin mukaan sen uuden kumppanin. Muutoin lapsi ja uusi kumppani tulevat aina olemaan toisilleen "vieraita". Eihän herranjumala kenenkään perhe ole tarkoitettu tällaiseksi. Muuttuuko ääni kellossa, kun saatte itse uuden kumppanin.
Lähetättekö silloin kumppaninne muualle siksi aikaa, kun lapsenne on läsnä. Eihän lapsenne missään tapauksessa saa tulla läheiseksi kenenkään muun miehen, kuin isänsä kanssa....
Apua, luoja varjele tällaisilta äideiltä/isiltä. Lapset pitäisi huostaanottaa tuollaisesta katkeruudesta.
Kyllä sinun oma tekstisi oli niin kamalaa luettavaa, että häpeäisit! Huostaanotollako sinä uhkailet äitejä täällä?
Asiallinen teksti.
Luulen, että se on se sama eukko kun vastailee joka kerta noita hulluja juttujaan. Itse kieltänyt omia lapsiaan tapaamasta isäänsä uuden naisen takia. Ja samaa mieltä, että tuollaisilta hulluilta lapset pois! Ja tässä alkuperäisessä jutussa ymmärrän täysin aloittajan pointin ja minusta on ihanaa ja hienoa, että hän on huolissaan =) Osoittaa oikeasti välittävänsä lapsesta, joka ei edes ole hänen sen sijaan kuin vastailijoiden kaltaiset "oikeat" äidit! Hävetkää!!!!
Täysin hullua! Jos lapsen elämään tulee jatkuvasti uusia isän tyttöystäviä, niin vääränmallin se lapsi tai lapset siitä saa, et kumppania voi vaihtaa aina mielin määrin ja se kuuluu aiaan.
Minä en voisi kuvitella että omat lapseni pieninä olisi joutuneet tuollaseen pyöritykseen. Nyt heidän elämänsä on hyvä ja tasapainoinen, kun eivät ole nähneet kumppaninvaihtorumbaa, osaavat itsekin viihtyä suhteessaan.
Esimerkistä ne lapset oppivat, ja jatkuva vaihtaminen ei kuulu normaaliin suhteeseen.
Mikähän siinä on, kun nykysin uusia kumppaneita tulee ja menee. Varmaan se on niin, että sitä etsitään ex pulison kaltaista hyvää ihmistä, samanlaista, ja kun ei löydy, on helppo vaihtaa. Kyllä se lasten biologinen toinen vanhempi on aina se rakkain, vaikka muuta väitetään. Harva se on onnellinen toisessa, kolmannessa... jne, suhteissa. Ensirakkuteen palaamme kaikki jälleen, sanotaan. Eikä se poistu mielestä, vaan kaltaista etsitään. Ei sitä ekan eron jälkeen osaa vakiintua enää samalla lailla kun sen ensimmäisen liiton.
Kuinka moni nykyään menee naimisiin ja tekee lapset ensirakkautensa kanssa?
Ja miten niin kumppania ei voi vaihtaa mielinmäärin??? Herätkää ihmiset nykyaikaan! SINULLA on valinnanvapaus! SINUN ei ole pakko olla naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa et halua!
Minä ainakin haluan ensisijaisesti opettaa lapselleni, että ihan sama mitä teet, kuhan olet onnellinen! Ei siihen onneen kysytä muiden lupia tai välitetä kalkkisten paheksuvista katseista!
Muista sitten, että katkaiset välit lapsiisi josko he joskus onnettomina kehtaavat mennä ja EROTA puolisostaan! Sehän ei ole soveliasta, että ei vaan opeteta lapsille, että RAKKAUS on tärkeintä parisuhteessa vaan se on, että kulissit on kunnossa! Luoja mitä idiootteja maa päällään kantaa!
Katso ympärillesi, ihmiset menee naimisiin ja tekee lapsia jopa viikon seurustelun jälkeen?
Siinä ei ole kyse rakkaudesta.
Rakkaus kasvaa vuosien kanssa, ei päivässä. Normaali avioliitto syntyy pitkällä aikavälillä ja se on nykypäivänä harvinaisuus. Pitkän liiton puolisot harvoin pääsee toisistaan lopullisesti eroon. Kun erotaan, samanlaista kummpania haetaan. Sen tähden uudet liitot ei kestä. Vaihtuvuus on suuri.
Ne on niitä "hyppy tuntemattomaan" liittoja.
että kaikki vastaajat olisivat "katkeroituneita yksinhuoltajaäitejä".
Minä esimerkiksi olen nyksä, enkä koskaan eronnut, eikä olisi koskaan tullut mieleenkään jotenkin sotkeutua mieheni ja hänen edellisen liiton lapsensa (nyt jo aikuinen) välisiin suhteisiin tai haukkua mieheni exää. Minä juuri ehdotin, että ap:n mies voisi huolehtia siitä, että ap pysyy poissa, kun miehen lapsi tulee käymään.
Minusta on aivan kohtuullista edellyttää, että jokainen hoitaa vain omat asiansa. Tuntuu siltä, että ap:n tai sinun kaltaisiasi hulluja on turha neuvoa. Eihän ap edes ole tuon miehen vaimo. Mitä ihmettä hän sekaantuu toisten asioihin?
Se uusi eukko on OSA PERHETTÄ!!!! Minkä helvetin takia alkuperäisen pitäisi lähteä johonkin maanpakoon kun isä tapaa lastaan?
Mikä ihmeen käsitys ihmisillä on, että rakkautta on rajoitettu määrä? Minä ainakin olen vaan ONNELLINEN siitä mitä enemmän minun lapsellani on rakkaita ihmisiä ympärillä! Isovanhemmilla on uusia kumppaneita, jotka ovat mummoja ja pappoja siinä missä "oikeatkin".
Se, josko uusi nainen jätetäään ulkopuolella antaa lapselle juuri sen kuvan, että uusi nainen on se paha, joka ei pidä HÄNTÄ osana perhettä!
Minulle exän nykyinen ja tätä edeltäväkin nykyinen (kaksi ollut siis tämän 4 vuoden aikana) ovat molemmat olleet ihan kavereita! Ja minun mielestäni on ollut hienoa, että heille olen yh-äitinä voinut jättää lapseni hoitoon sitä tarvitessani jne. En minä halua jättää exälleni rakasta ihmistä ulkopuoliseksi exälleni tärkeästä ihmisestä eli omasta lapsestaan!
Sanoinko niin, että se on sitten rakkausliitto jos naimisiin on menty viikon seurustelun jälkeen? Tarkoitin sitä, että kenenkään ei tarvitse olla yhdessä tai mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jota toiset haluavat!
Uudet liitot ei kestä sen takia, että nykyään on hyväksyttyä erota. Ennen oltiin yhdessä vaikka ukko hakkasi, petti ja ryyppäsi. Ei ollut soveliasta erota. Nykyään luojalle kiitos tämän voi tehdä! Ja samanlaisen kumppanin haku selittää tämänkin. Naisilla, joilla on ollut väkivaltainen puoliso on paha taipumus seuraavallakin kerralla valita samankaltainen ihminen kumppanikseen. Mutta onneksi siitäkin ihmisestä pääsee eroon nykyään.
Ennen ei ollut tätä ongelmaa, koska ekan kanssa olit ja pysyit vaikka elämä oli millaista oli.
Itse elät pussissa jos kuvittelet, että pitkä yhteinen avioliitto tekee esim. sen, että väkivalta, hyväksikäyttö yms. on oikeutettua.
kuvitella että perhe tulee tosta noin vain. Lapsilla on jo oma perhe, ja perheitä ei voi olla kuin yksi,ja se on se perhe, mihin lapsi on syntynyt, eli ero tilanteessa isä on osa lapsen perhettä, mutta hänen uudet kuviot eivät siihen kuulu. Lapsen perhe on äidin luona.
Mie s voi rakastu vaikka joka päivä, eikä ne uudet kullunmurut ole lapsen perhettä. Johan lapsella olisi tuota vauhtia satoja perheitä ja sukulaisia, jos kaikki isän uuudet tuttavuudet olisivat lapsen perhettä! Hullua.
Lapselle annetaan se kuva, että hän ja isä ovat perhettä, mutta se uusi nainen on ulkopuolinen, niinkuin se oikeesti onkin. Ei mitään siteitä lapseen ja sukuun.
Minusta olisi järkyttävää jos meillä lappaisi uusia miehen naisia joka päivä koska he olisivat meidän perhettä! Ei ihmeessä, meidän perheeseen he eivät kuulu. Väärä kuva syntyy lapsille, jos annetaan uskoa, että kaupan tätikin voi olla osa sun perhettä, tai naapurin Kallen äiti on sun perhettä.
Mikä ero siinä sitten on, josko sulla on UUSI mies?
Onko hän jollakin tavalla kuitenkin perheenne jäsen?
Ja tottakai asia on eri jos kyse on jostain lyhytaikaisesta tyttöystävästä. Mutta jos kyse on lapsen isän avopuolisosta niin kyllä se on osa lapsen perhettä! Ellei sitten hirviö-äiti pidä huolta siitä, että lapsen isäkään ei ole osa lapsen perhettä. En ymmärrä tuollaista KATEUTTA! Ei se toinen nainen ole sinulta lapsiasi viemässä!
Perhe on oma, ei keneltäkään voi ottaa perhettä. Jokainen tekee perheensä itse, en minäkään voi ottaa naapurin lapsia ja sanoa, hei olen teidän perhettä, että tulenpa nyt tänään teille syömään!
Perhe perustetaan itse, ei siihen kuulu täysin vieraat ihmiset, vaikka kuin olisi isän uusia vaimoja, niin ne ei ole lapsen sukua millään tavoin.
En ole kateellinen, ei ole syytä.
Ei multa kukaan olekkaan viemässä lapsia, ei tietnkään miksi olisi?
Mun ex mies ei esittele naisiaan meille, eikä leiki perhettä uusien naistensa kanssa. Meidän lapset eivät edes mene isälle sillon kun naiset on siellä. Meidän perheeseen ei mahdu ylimääräisiä ihmisiä, eikä kukaan ole meille tervetullut sanomaan että kuuluu meidän perheeseen! Huh huh...
Jätit täysin huomioimatta asian, että mitä jos sinulla olisi mies. Olet itsekäs etkä osaa ajatella asiaa muuta kuin omalta kantilta ja kun itselläsi ei miestä ole tuo on ajatusmaailmasi.
Ja eikös isän uusi vaimo ole isän perhettä? Ja miten niin TEIDÄN perhe? TEIDÄN perhe lakkasi olemasta kun erositte. Ei lasten tekeminen tee sinusta ja exästäsi sukulaisia... Opettele vaikka biologiaa aikasi kuluksi!
Ei exäsi uusi vaimo olekaan sinulle perheenjäsen, vaan sille lastesi isälle ja sitä kautta lapsillesi. Heidän mahdolliset lapsensa ovat sinun lastesi sisaruksia ja asia ei sinun kiukuttelullasi siitä muutu.
Sinä taas et millään tavalla ole enää yhtä perhettä exäsi kanssa tai varsinaisesti kuulu exäsi sukuun, mutta lapsesi ovat aina osa isänsä perhettä ja sukua. Kiva tietysti, jos kykenee olemaan exänsä ja tämän suvun kanssa väleissä, mutta ns. laillista linkkiä teillä aikuisilla ei enää toisiinne ole.
Tuo vertaus naapurin lasten omimisesta oli mielestäni hyvin kypsymätön ja naiivi -et kai tosissasi ajattele, että ne olisivat verrannollisia keskenään?
uutta naista, siitä ei ole kyse. Mutta lapset eivät siihen kuulu yleensäkään. Lapset kuuluvat ensimmäiseen perheeseen, ja minä ja lapset olemme se ainut oikea perhe.
Ei meidän perhe ole lakannut olemasta, se on edelleen.
Meinaatkos, että kun mies ottaa vaik uuden vaimon, niin ex vaimon perhe muuttuu toiseksi? Eli äiti veks ja uutta kehiin?
Ei se noin mene.
Jokaine tekee oman perheensä, ei sitä keltään viedä.
Olemme yhä sama perhe.
Ei lapset kuulu isän uudien naisten sekaan millään muotoa. Ei se ole perhe, vitsi et se on jonkun vaikee käsittää.
Enhän minäkään voi naapurin autoa otaa itselleni tosta noin vain.
Minä olen lasteni perhettä aina. Mutta mies menetti oman mahdollisuuden olla meidän perhettä. Eikä näin ollen hänen mahdolliset tulevat suhteet kuulu meille mitenkään, ei perheenä eikä muutenkaan.
Kiipijöitä emme kaipaa, jokainen tehkööt perheensä itse, minun ei ole lainattavissa, eikä otettavissa.
Kuulun edelleen miehen sukuun, ainkin mitä käytäntöön tulee, meitä ei ole hylännyt muu kuin mies, koko suku on meidän yhä edelleen.
..lapset vain toisinaan käyvät kylässä isänsä luona, niin eivät he oikeasti siihen perheeseen kuulu. Mutta jos lapset oikeasti asuvat molempien vanhempien luona, niin tottakai vanhempien uudet puolisot kuuluvat lasten perheisiin.
Eli mielestäni lapseni äidin uusi ukko kuuluu lapseni perheeseen. Aivan samoin jos minulla olisi uusi puoliso, niin meillähän olisi myös perhe johon kuuluu kaikki jotka siihen perheeseen kuuluu.
Nyt minun perheeseeni tosin kuuluu vain minä ja lapsi.
Kukaan ei omista ketään, ei edes avioliiton kautta. Tämä kyseessä oleva mies on tämän kirjoitusketjun aloittajan avopuoliso eli elämänkumppani, voinet lukea tuosta sanan; PUOLISO. Ei tarvitse olla naimisissa, jotta voi olla huolissaan PERHEENSÄ asioista. Lapsi on osa HÄNENKIN perhettään, sillä kyseessä on hänen miehensä lapsi, eli siis HÄNENKIN PERHEENSÄ. Onko sitä jotenkin vaikea ymmärtää?
Entä kun sun ex hankkii lapsia uuden naisensa/vaimonsa kanssa? Eivätkö he sitten ole perhe? Takuulla ovat. Mutta myös sinun ja ex:än lapset kuuluvat siihen perheeseen, teidän lapsethan ovat SISARUSPUOLIA keskenään. Sama isä, mutta eri äiti. Samaa verta puoliksi, kuin sinunkin lapsesi.
lapsi! Se ei ole rinnastettavissa omaan lapseen, Se on täysin vieras lapsi, se kuuluu muuhun perheeseen kuin eronneen miehen uudennaisen kanssa tehtyyn liittoon.
Lapsi on miehen oma, ei sitä voi vieraan ihmisen kanssa jakaa. Lapsella on jo oma perhe, oma äiti ja oma isä, ei hän tarvitse muita.
Josko nää on oikeesti sun mielipiteitä niin yrittäpäs mennä selittään noita jollekin sossutädille tms niin ehkäpä joku ystävällinen sielu huostaanottaisi lapset sinulta... Miten joku voi olla noin julma omille lapsilleen???
Ja hyvinhän sinä tämän voit tehdä, koska itsesi mielestä sinä olet oikeassa eikös niin?
Pokkis on vaihtanut roolia?
....????
no.. yh.äidit kirjoittelee typeriä juttuja tänne.Kuka hoitaa teidän lapset sillä aikaa kun valitatte täällä ja haukutte miestenne uudet rakkaat naiset. ja turha sanoa että,kirjoitatte yöllä.Olette sitten seuraavana päivänä kiukkuisia,varmaan tiuskutte lapsille.Ja valitatte lapsille kuinka äiti on niin väsynyt.... OLEN muuten kahden aikuisen lapsen äiti ja saikulla ,enkä ole päästäni vaan muista syistä .
Jos kevääl vast eronu ni pitäis järkevä ihminen taukoo ennen uutta suhet ja toipuis erosta.Jos menny noin heti uuteen suhteeseen niin vaikuttaa aika tolkuttomalt miehelt!Kyllä sylettää.
lapsen isäkään ei niin tee? Mieletön uhkako miehen ex perhe sinulle, kun pitää lapsen äitiä haukkua hankalaksi, vaikkei ennen ollut sitä.
Jännä miten äidit muuttuvat aina toisten naisten silmissä hankaloiksi, kun perhe eroaa. Sillätavoin tehdään itsestä hyvä ihminen kun muut eivät sitä huomaa.
Mieti omia metkuja, ja mieti kuka on hankala, joka tulee liiton väliin.
hauku minua hankalaksi eikä ilman tätä avokin puuttumista meillä olisi ongelmia, exä aina sanonutkin mulle että kun eihän hän pahaa minusta sano, eikä meillä ole ongelmia muttako tämä t.... vain on vähän mustis jne. Oon sanonu exälle että pistä sille emännälles luu kurkkuun, mut sanoo ettei uskalla kun se muuten alkaa hänelle hankalaksi ja ei yksin halua olla..että meillä näin.
ex mies löysi oudon naisen heh...
Ennen sitä oltiin exän kanssa puheväleissä ja lapset oli tosi tärkeitä isälle.
Mutta kun tämä eukko ilmestyi kuvioihin, niin eipä ole isää sen koommin nähty, eikä enää olla puheväleissä. Ja mistähän lie johtuu, ei ainakaan minusta, vaan tästä hankalasta itsekkäästä, haisevasta hullusta eukosta. Mikähän kumma taipumus niillä on sotkea toisten toimiva eroperhe? Ei voi käsittää.
Kirjoitustyylistä näkee, että kolmen edelisen viestin kirjoittaja on sama. Voi taivas!
kunnes se löysi uuden akan. Exäni alkoi ottaa hajurakoa minuun, ei enää auttanut lumitöissä eikä missään. Ei antanut rahaa, kun olin humpannut omani, kuten aina. Ei enää jäänyt kahville lapsia hakiessaan/tuodessaan. Ei enää kuunnellut, kuinka selostin mitä mieltä olen lasten kasvatuksesta. Kaikki muuttui!!
Aloin olla huolissani lapsistani, että kuinkas isä heihin suhtautuu, kun minutkin jättää taka-alalle. EN MUSTIS, vaan lapsistani huolissani. Olenhan minä ja lapset täysin sama asia exälleni, eikö totta :) jos minua ei oteta "mukaan", niin lapsiakaan ei tieten oteta...
Äidillisen ja täysin ymmärrettävän HUOLENI siivin aloin uteleen miten heidän kotonaan menee ja miten lapsilla menee yhteen. Vakuutteli tuore avopari, ett hienosti. Kyselin aina ja kaikesta, mutta mies alkoi kyllästyä siihen, että pidin sitä koko perhettä minulle tilivelvollisena.
ELI UUDEN NAISEN HANKALUUDEN ja hänen lastensa yhteistyökyvyttömyyden syytä on se, että suutuin ja estin lasteni menon sinne ihan kokonaan, kun eivät kerta raportoineet kaikesta yksityiselämäänsä kuuluvasta mulle, maailman navalle, joka on tärkein jäsen kenen tahansa perheessä.
omat lapset liittyy. Ilman muuta. Lasten äidille kuuluu kuitenkin vastuu se suurin, joten äiti on se joka päättää mihin lapset menee ja ketä saa tavata.
..jos vastuu on jeattu?
vai antaisitteko äitinä lapsenne naiselle joka uhkaa poliisilla kun häneltä kysytään sopiiko lapsen tulla?Eikä vastaa edes miehensä kyselyihin lapsen mahdollisista kyläilyistä.
Lapsi ja isä tapaavat toisiansa lähes päivittäin, lapsen koti ja isän työpaikka onneksi liki, ovat juttusilla kokoajan jne jne. Tapaavat enemmän näin kuin sopimusten kanssa!
Eikä lapsen tarvis katsella irvistelevää naista joka yrittää väkisin ettei mies hermostu...
Meillä on ollut yhteishuoltajuus monia vuosia, muutei toiminut kuin alussa.
se toimi kolme vuotta tosi hyvin, ei mitään ongelmia, mutta heti kun mies löysi uuden naisen, niin sen jälkeen miehellä ei mikään tominut. Lapset jäi ulos odottamaan että tulin kotiin, jotta pääsivät sisälle, puhelimeen ei vstattu, mitään ei enää pidetty sopimuksia ym. Kaikki meni härän pyllyä!
Uuden naisen myötä, kaikki on tähän päivään asti täysin toimimattomomia, eikä mies ole viiteen vuoteen lapsia nähnytkään.
Meillä ei enää toimi muu kuin sosiaaliapu miehen elareissa. Kaikki muu on sitten minun vastuulla.
kunnes tämä uusio-eukko äkkäsi että häneltä tavataan "salaa" ja meni töihin samaan työpaikkaan, että kontrolli pysyy hänen hanskoissaan. Tietysti nyt mulla ja lapsella myös on porttikielto tälle työpaikalle tämän naisen toimesta. Ravintolasta siis kyse.
Odotan myös koska sama alkaa meillä. Onneksi ei ihan mene yksiin kellonajat joten lapsi ehtii olemaan isänsä kanssa ennenkuin vaimo töistä.
Mutta meillä myös se että isä ei lapsesta luovu. Jos kovin ilkeäksi menee kotona miehellä, saa leikki ikävän lopun. Lapsi"voittaa"jos vaimo alkaa asettelemaan tärkeysjärjestykseen.
Meitä mahtuu valitettavasti kaikenlaisia tälle pallolle. TOiset vastuullisia ja aikuisia, toiset typeriä kiukuttelijoita jne....
..tuo teidän tilanteenne.
Oli tai ei, mielestäni ei voida lähteä olettamuksesta ettei isää pätkääkään kiinnosta oma jälkikasvu, sillä sellaisessa olettamuksella hankaloitetaan vain niiden etävanhempien toimintaa jotka oikeasti ovat huoltajia. Yhteishuoltajuudessa pitää lähteä siitä että yhdessä huolletaan.
Eikö kenellekkään auennut, että tämän viestin kirjoittaja PILKKASI näitä äitejä, joille tämä UUSI nainen on se HANKALA ja ONGELMA?
Ehkä tekisi hyvää katsoa sinne peiliin, josko lapset menettää isänsä? Tai sitten josko vika ei ole itsessä niin sitten exässä kun lähtee uuden naisen pompoteltavaksi. Ei siinä naisessa!
ja toinen luistaa. Yksin et voi olla yhteishuoltja.
En ihmettele, ettei lapsen äiti laske lastaan isän luo, jos siellä riehuu tuollainen huonokäytöksinen ja rumasti puhuva ihminen! Aivan oikein.
On kumma, että lasten äidit ja m iehen ex vaimo on aina näiden uusien naisten hampaissa. Katkeruudessaan pitää aina haukkua muut, ja arvostella arvokkaita ihmisiä.
Kuule, mies on ensin rakastanut SINUA ENNEN tätä naista, jonka kanssa on halunnut lapsia, ennen sinua. Se on sulle katkera pala, tottakai. Siksi sulle on repivä uhka lapsen äiti. Korostaen eukko sanalla! Olet sairas.
Tuskin sinun sydäntä särkee, kun lapsi ei halua tulla isälleen, tai äiti en laske, kun vastassa on noita.
Eroperheet toimivat yleensä hyvin siihen asti, kunnes päällepäsmärit tulevat ja sekoittavat koko pakan. Äidit ovat voittajia, isät häviäjiä, ja se ei ole ex vaimon vika. Vika on näissä ns.naisissa, joille on noussutk.. päähän, kun on saanut miehen itselleen tai jopa rikkonut jonkun toimivan liiton.
Toimivaa liittoa ei voi rikkoa.
JA SIELLÄ RUIKUTTAA JÄTETTY NAINEN ...kyllä sullekin joku löytyy.Ei kaikkia miehiä ja naisia ele viety,vaan on niitä aiemminkin eronneita.Ei aikuista ihmistä viedä.
Heip siskoseni :)
Jos haluat hieman asiallisempaa kommenttia, niin suosittelen sinua rekisteröitymään uusionni-keskustelupalstalle. Se on kaikille uusioperheellisille tarkoitettu. www.uusionni.net/uusionni
Mullakin on vähän vastaava tilanne päällä. Eli tapasin vastaeronneen miehen kesällä, ollaan siitä lähtien oltu yhdessä ja ihan hyvin menee. Mutta ex-rouva pistää kapuloita rattaisiin, yrittää tietyllä tapaa estää lasta tapaamasta isäänsä (esim. viikolla lapsi ei voi olla isän luona koska se rasittuu siitä liikaa -> isän pitää käydä katsomassa lasta äidin luona). Viikonloppuisinkin tuntuu joskus olevan vaikeus saada lapsi isälle, jos ex-rouva ei ole lähdössä bilettämään. Jos on, niin lapsi on tietenkin ehdottomasti saatava hoitoon, ajankohdasta ja muista miehen menosta huolimatta.
Sitten ex-rouva uhkaa yksinhuoltajuudella, muutolla 700 km päähän ja ettei mies näe ikinä lastaan, JOS minä uusi tyttöystävä näen lapsen. Enkä siis ole lasta nähnyt vaikka miehen kanssa ollaan tapailtu kohta puoli vuotta. Lapsi kuulemma kärsisi minun seurasta ja on liian aikaista. Heillä ei ole vahvistettua tapaamissopparia. Mies ei uskalla tehdä mitään vasten exän tahtoa, koska pienimmästäkin vastalauseesta tulee jumalattomat uhkailut. Mies ei ehkä itsekään oikein käsittänyt tilannetta vasta kuin vähän aikaa sitten, kun tuli taas jumalattomat uhkailut kun hän ei päässyt eräänä arki-iltana lasta katsomaan (äidillä olisi ollut muuta menoa tuolloin). Nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä että mies on käsittänyt ettei hän voi elää näiden uhkailujen alla lopun ikäänsä ja on menossa yksin keskustelemaan viranomaisten kanssa asiasta. Ymmärrän kyllä miehen näkökulman, eli hän pelkää että tapaamiset hankaloituvat jos hän nousee exän vaatimuksia vastaan. Mutta eihän elämä voi näin lopun ikää mennä...
Omaan tilanteeseen en kaipaa vinkkejä. Niitä olen saanut jo yllin kyllin tuolla em. keskustelupalstalla. Eikä yksikään ole hyökännyt minua vastaan samalla tapaa kuin tässä keskustelussakin hyökätään. Joten rekisteröidy sinäkin sinne ja saat varmaan vähän asiallisempaa kommenttia.
huh...kuin meillä ,avomieheni eros vaimostaan tytön olessa yli 6v.siitä alkoi valehtelu lastensuojelu viranomaisille.Tytölle jo silloin syötti kaikkea potaskaa,tytön kysellessä..isi minne sun rahat joutuu kun sä kuolet ym pa...a.Ex vaimo käytti kaikki keinot myrkyttääkseen tytön mielen isäänsä vastaan ja onnistui siinä.Ei siinä auttanut vaikka isä olis kuinka hyvä ja rakastava,sosiaali ihmiset ei usko kuin äitiä.Isästä tehtiin iso rikollinen kun eros laiskasta akasta.Tyttö aloitti koulun, isä ei saanut puutua tytön koulunkäyntiin ,jos yritti neuvoa se oli painostamista.7v ei edes tiedä mitä painostus tarkoittaa.Isä opetti uimaan,pyörällä ajamaan,luistelemaan ym kaikki oli pakottamista ja painostamista.tytön 12v.syntymäp.jälkeen isä ei ole nähnyt tyttöä kuin kerran, kevätjuhlissa ja kumpikaan ei olut huomaavinaan isää.Viime keväänä lähetti tösi törkeän viestin isälleen,poliisi sanoi että se on laiton uhkaus.MUTTA ÄITI OLI KIRJOITTANUT SEN YHDESSÄ TYTÖN KANSSA. näytettiin se myös lastensuojeluviran omaisille,ei ottaneet mitään kantaa .Nyt on oikeuden päätös, äiti sai yksinhuoltajuuden ja isä hirveän elatusmaksun 250€ kk tavallinen metallimies.Yksi syy oli yksinhuoltajuuteen äidin mielestä,että jos hän kuolee tyttö ei halua tulla isälleen ,vaan menee äidin perässä oli kuulema keskustellut tytön kanssa.Itse kertoi oikeudessa et silleen täällä päin .Tiedoksi teille älkää antako periksi missään vaiheessa,kukaan ei usko isän kertomaa.