Hei,
olen ollut elokuusta leskenä.Nyt olen tavannut mukavan naisen.Mitä mieltä olette? Saan hyvää seksiä ja olen muutenkin ihastunut häneen todella vai kiirehdinkö turhaan? Nainen on tuonut auringon elämääni.
En jaksa olla yksin.
olen ollut elokuusta leskenä.Nyt olen tavannut mukavan naisen.Mitä mieltä olette? Saan hyvää seksiä ja olen muutenkin ihastunut häneen todella vai kiirehdinkö turhaan? Nainen on tuonut auringon elämääni.
En jaksa olla yksin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Surunvalittelut menetyksestäsi ja onnentoivotukset uuteen suhteeseen.
Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat? Teininä piti olla aina jengin mukana, pukeutua ja ajatellakin samalla tavalla. Nyt ei enää tartte. ;)
Sinä elät omaa elämääsi niin kuin parhaaksi näet. Ei siihen saa vaikuttaa toisten mielipiteet, jos et teoillasi loukkaa tai aiheuta mitään pahaa kenellekään. Joten elä ja nauti, jos yksin ei ole hyvä, niin miksi olisit?
...enkä tänne kuulu mutta sanon vain että elä elämääsi kuten haluat, miksi edes kyselet muilta mielipiteitä koska ei ne ole minkään arvoisia jos olet itse onnellinen naisesi kanssa. Moralisoijia ja jeesustelijoita täällä riittää maailmantappiin.
Olen puhunut.
löysit kyvyn rakastaa, niin mikäs siinä. Omahan on elämäsi.
...kun....
...asiat yleensä päättää sydän jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa:)
kun elämää pitää olla rakkauttakin.Anna palaa ja tähdet tuikkikoon kanssanne.
Ole onnellinen ja nauti. Sinähän sen selität perillisillesi ja suvullesi että vaimon suvulle.
jättänyt kirjoittamatta tuon seksin,niin olisi ollut parempi...
pillunpuutteessa sitä pitäisit. Kyllä akat yleensä ovat ymmärtämättömiä ja itsekkäitä tuon seksihommelin suhteen. Joku haluaa koka päivä ja toinen jouluna ja juhannuksena, niin kärsimystä ja toisen kiusaamista se lähinnä on. Silloin on otettava sivusta. Mutta kun sitäkään ei sais tehdä. Älä yhtään sievistele, kyllä sullakin jonkunlaiset himot hyrrää jos terve olet.
jo impotentti !
nyt ei ollut kyse minun seksielämästäni! :/
Luulisi vain,että noin lyhyen leskeyden jälkeen se seksi nyt ei olis ekana listalla!
Niinkuin täällä kirjoitettiinkin,niin tuli tuntuma,ettei se rakkaus ollut tuossa liitossa kovin vahvaa...
Ymmärrän kyllä,että voi tukea hakea toiselta ihmiseltä,mutta että seksiriehastelut heti vauhdissa,niin outo kuva siitä tulee!Tää nyt on mun mielipiteeni,joten koittakaa vaan sulatella..
Tutullani oli valmiiksi...jo ennen kuin....
Niin,että rakkautta vaan !
No kovin on lyhyt aika. Itse olen myös leski, jo 10 vuotta. enkä vieläkään ole varma olenko valmis ottamaan toisen hänen tilalleen. Todennäköisesti et rakastanut puolisoasi.
mutta omahan on elämäsi.
Jos menettää henkilön, jota rakastaa, ei hänen tilalleen löydy helposti ketään...
Leskinainen
Olen myös leski ja saanut elää hyvän miehen rinnalla 30 vuotta, nyt leskenä 8v.
Ymmärän toisaalta miesleskeä, hän jää jotenkin niin totaalisesti yksin kun kodin "henki" on poissa, eli siellä kotonakaan ei ole hyvä olla.
Naisena saan aikani kulumaan laittamalla kotia , tehden käsitöitä jne.
Koin vähän kamalana myös tuon seksin tuomisen esiin, vaikka toki se kuuluu elämään silloin kun parisuhteessa eletään, mutta tuli hieman sellainen olo että siitäkö nyt olikin kyse, toivottavasti ennenkaikkea rakkaudesta kuitenkin. Onnea yhteiselle matkalle!
Emmehän ole hakemassa samanlaista kumppania, on vain vaikeaa hyväksyä erilaisuutta..olen ollut 17 v. leskenä ja parempaa en ole löytänyt enkä huonompaa ota..muistot ovat kantava voima, olen hakannut päätäni seinään monta kertaa, mutta tänä päivänä osaan jo olla yksin, miksi pitäisi väen vängällä saada kumppani, kun saan olla hyvä ystäväkin..ja siitä seksistä, se on hetken ilo, ja sinällään väärä lääke suruun..sitten on vielä huonompi olo, minulla oli ainakin, mutta mehän olemme niin erilaisia ihmisiä kaikki, toisille sattuu eri asiat eri tavalla, joten ei käydä ketään tuomitsemaan elintavoistaan, toivotaan vaan onnea, se mikä on mennyt hautaan ei sieltä takaisin tule, lähisukulaiseni sanoi että minun tulee olla 7 vuotta leskenä, no mä kysyin kälyltäni kuinka pitkä se leskenpeti onkaan, ja hän vastasi että hänen tietääkseen 2,10 m pitkä!se siitä..ei saa ketään tuomita, jos hän haluaa ELÄÄ..
sinusta oikealta tuntuu , kunhan olet sinut itsesi kanssa.
Itse olen ollut puolitoista vuotta leskenä , eipä ole tullut mieleen vielä ajatukset seksistä.
Miespuolisia avuntarjoajia kyllä riittää , ei jäykisty enään kuulema kuin niska.
Pitäiskös sitten jonkun muunkin jäykistyä ???
Viimeinen lauseesi kyllä mielestäni kertoo jotain , mutta se on vain minun ajatukseni.
...särähti jotenkin tuo viimeinen pieni lause.
En jaksa olla yksin.
Ajattelen, että siinä on miehellä kaksi kovaa hommaa samanaikaisesti sylissä.
Miksi koet olevasi yksin... onhan sinulla uusi...voisi kysyä
Uusi ihana parisuhde painaa päälle ja vaatii aikaa, rohkeutta, energiaa, vaikka mitä, ei sitä heilauttamalla hoideta jos haluaa oikeasti aloittaa ja onnellinen olla.
Mutta samanaikaisesti alla on ehkä vielä jotain hoitamatonta, kumma juttu, mutta, surut on surtava. Niitä ei kannata maton tai seksin alle siivota. Läheisen menettäminen ja suru vaatii aikaa ja rohkeutta, energiaa, monesti apuakin, eikä sitäkään heilauteta noin vain.
Olen itse kokenut surun ja elänyt sen kanssa vuosia ja nyt elän ihanaa uutta rakkautta lesken kanssa...
Toivotan sinulle kaikkea hyvää, voimia ja jaksamista, sillä voimia sinä tarvitset, että jaksaisit
rutistus sinulle , olen todella iloinen vilpittömästi puolestasi.
Kenties minäkin....sitten joskus.
Olen vasta taipaleeni alussa ,tämän uuden elämän kanssa , ja totta totisesti voimia jos mitä tämä taivallus vaatii.
Onnea ja halit teille molemmille.
..sinulle vaimosi kuoleman johdosta.
Surutyön pitää tehdä, että pystyisi jatkamaan elämää. Suruaika on yksilöllistä. Olen leski ja tehnyt omaa surutyötäni kauan ja nyt olen tosi iloinen, kun aikaa on kulunut jo 6 vuotta. Voin tosi hyvin.
Teet tietysti, kuten sinä itse tahdot. Tarvitseeko sellaista muilta kysyä, ellei ole esim. jotenkin huono omatunto?
Surutyötä voi tietysti tehdä, vaikka on uusi ihminen vierellä. Se voi joitakin auttaa. Jos olet rakastunut uuteen ihmiseen, niin eihän se ota pois muistoja ja suruahan ei voi syrjään pistää.
Eri asia on, jos ei uskalla kohdata surua ja olla yksin kaipauksensa kanssa. Jos uusi ihminen "otetaan" sellaisessa tilanteessa, niin mielestäni se ei ole hyvä. Sitä uutta kumppaniakaan kohtaan.
Toivottavasti tiedät mitä teet.
Poismennyttä vaimoasi suree myös moni muu. Sukulaiset. Voi olla vaikea selittää heille.
Surun kaikki vaiheet pitäisi mennä läpi. Olisi kypsempi ja vahvempi jatkamaan elämää.
Miehisyyden merkki EI ole jalkojen välissä, vaan korvien, mutta tässä yliseksuaalisessa maailmassa kaikki on mennyt sekaisin, ja siksi miehillä on ahdistuneisuutta ja ylikorostuneisuutta seksuaalisella alueella, sitä kait haetaan toisen osapuolen hyväksyntää, vaikka SILLÄ!
Tuttavani(mies) on jäänyt leskeksi kesällä, hänen puolisonsa sai viimein tehtyä sen mitä yritti niin monta kertaa, mutta sehän kielii mieleltään häiriintyneestä ihmisestä, ja voitte vain kuvitella miltä ystävästäni tuntuu tänä päivänä?syytös ja ahdistus ensimmäisenä..ja sitten viinaa, baareja, naisia, niinkuin todistaakseen että hän vielä on mies, hänellä on varsinainen kiirastuli . Ikävää että kenenkän elämää et voi elää, vaikka kuinkas pahalta tuntuisi.En tiedä, mitä tehdä, pitäisikö sanoa suoraan vai väärään!? apuja please!
...kenenkään elämää ei voi elää.Ja aina ei voi auttaa, vaikka niin kovasti haluaisi.Kertomasi tapaus on ikävä, mutta voiko tässäkään tapauksessa sanoa toiselle, että teet väärin tai tee niin ja niin? Sinä tekisit toisella tavalla, minä tekisin ja moni moni muu tekisi. Ystäväsi tekee, niin kuin hänen on "pakko" tehdä. Hän ei pysty jatkamaan omaa elämäänsä tasapainoisesti, ennen kuin on hyväksynyt tapahtuneen. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä. Ajattelen, että toinen ihminen voi auttaa häntä parhaiten, KUUNTELEMALLA yhä uudelleen ja uudelleen hänen tuntemuksiaan tapahtuneesta. Kuunnella ja antaa hänen puhua ääneen toiselle ihmiselle vaikka mistä, mikä tuo ahdistusta ja surua.
On vain pelkona, että hän takertuu...parempi sekin kuin juosta pää kolmantena jalkana..kun olis enkeli joka vain pyyhkisi kaikki pois!
En minäkään hyväksynyt mieheni kuolemaa, vaikka tiesin jo vuosia ettei hän kauaa kulje vierelläni, nuorena hän lähti, ja olin katkera kauan aikaa sen jälkeen, koska mielestäni meillä jäi niin paljon tekemättä, meillä oli ihana liitto, kaikki lähi-ihmiset sanoivat että nää on ku taivaassa tavanneet..ei siitä enempää nyt, mukavaa päivää ja haleja kaikille!
Onnea uudelle suhteelle!Minulla vain kaikki kauniit muistot mielessä 25.avioliittovuoden jälkeen.Niin helposti vertaa toista ihmistä siihen joka oli vierellä.......Ei helppoa kummallekkaan osapuolelle.........joten yksin jatkan!