tehdä AngelinaJoliet ja ryhtyä auttamaan niitä, joilla menee vielä huonommin. Se tuo todellista sisältöä elämään.
Pitäisi
varmaan
4154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsetuntemukseen. Minä ainakin täällä kirjoitellessani ja lueskellessani olen alkanut oppia itsestänikin taas lisää ja vanhoja asioita on tullut taas tietoisuuteen.
Teen jo sitä vapaaehtoistyötä, tukihenkilönä ja ryhmäohjaajana...........ANTOISAA...saa samalla miettiä omia asioitaan, kun kuulee kaikenlaisia tarinoita........Tuntee tekevänsä todella tärkeää työtä.
Tuntee itsensä tärkeäksi uranuurtajaksi.....Sitähän me kaikki pohjimmiltamme haluamme olla.
Työsarkaa piisaa.. niin paljon kuin haluaa ja se palkitsee omalla tavallaan. Paljon enemmän mitä osaa odottaa.
Vertaistuki ja ryhmäohjaaja kurssille pikimiten. Siitä se lähtee....
Itse olen jo usean vuoden ajan haikallut vapaaehtoistyön perään, mutta huonolla menestyksellä siksi, että en yksinkertaisesti normaalin työn päälle jaksa tehdä yhtikäs mitään. Masennus on sen verran usein kyläilevä vieras, että kaikki energia menee ihan työhön ja arjen pyörittämiseen minimitasolla. Toki aina välillä on parempiakin jaksoja, mutta silloin energiat menevät kaikkiin rästihommiin.
Millaisella taustalla sinä olet päätynyt vapaaehtoistyöhön? Kuinka paljon sinulla menee siihen aikaa viikossa / kuukaudessa? Elätän vielä toiveita päästä mukaan, mutta en juuri nyt, kun olen sairauslomalla.
Minkalaisella taustalla> Tuohon ei mielestäni nyt tarvitse selvitystä, sillä eihän oikeastaan taustoista ole kyse? ?
..........................................
Mutta perusteista, miksi olen vapaaehtoistyössä>
Sairastin masennusta >lääkityksessä 17 vuotta.
Kaikki kokemukset siltä ajalta antoivat tahdon auttaa näissä asioissa, kun on itse kuntoutunut, eikä ole tarvetta> eikä pääse enää iän perusteella, hyvin palkattuun ansiotyöhön.Halu tehdä jotain merkittävää vielä elämässään. Parempaa kuin jouten olo.
Lähdin viime syksynä -06, tukihenkilö kurssille, erään tahon koulutukseen. Sitä myötä tämä on lähtenyt niin, että on nyt kaksi tuettavaa henkilöä. Tämän samaisen talon leivissä > vapaaehtoisena ohjaan ryhmää. Keksin niille virkidstävää toimintaa.
Tukihenkilönä toimiminen ei vie paljon aikaa.
2 tuntia/ viikko/ henkilö. Siihen asiaan ei tarvitse paljon edes panostaa: Siitä saa itselle enemmän mitä siihen antaa.
Periaatteessa tarvitsee olla vain hyvä kuuntelija, olla läsnä, tukena. Ja vastailla oman tiedon mukaan kysymyksiin, esim, mihin lääkärille menisi, saako avustusta, kuntoutus(josta yleensä toisella ei mitään tietoa).
Ryhmän vetäminen 2 tuntia viikko ja omien halujen, voimien mukaan,paljonko haluaa panostaa asiaan, mitä haluaa järjestää?
Tämän toiminnan kautta on löytänyt hyviä ihmis-suhteita. Todellisia ystäviä.
Ei muutakuin etsimään mahdollisuuksia tämän asian eteenpäin viemiseksi. Tekemisen sarkaa piisaa niin paljon kuin on halu tehdä. Vähäinenkin apu on hyvää(myös itselle).