Parkcom käräjät FAKTA!

Olipa päätös mikä tahansa, niin todennäköistä on, ettei keskustelu lopu. Jos sakkofirma häviää niin seuraava etappi on varmasti hovioikeus.

Sakkofirmojen kannalta ongelmaksi voi kuitenkin tulla se, että ihmiset lopettavat sakkojensa maksamisen, jos käräjäoikeuden päätös on kielteinen. Siitä ei olisi pitkä matka konkursseihin.

Olen erittäin hyvin informoitu ko. oikeudenkäynnin kulusta ja sisällöstä.

> - Helsingin Sanomat on valvontayhtiöiden äänenkannattaja

Totta on, että Helsingin Sanomat julkaisi yhdessä vaiheessa melko yksipuolisesti kirjoitettuja juttuja, jotka olivat lähinnä sakkofirmojen edun mukaisia. Tämä asia on tosin mielestäni muuttunut. Huomionarvoista on myös se, että Helsingin Sanomien keskustelufoorumilla on voinut keskustella sakkofirmoista melko vapaasti, kun taas Suomi24:ssä sensuurin luuta on lakaissut erityisen tiuhaan.

- Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut eivät ole oikeudellisesti merkittäviä

Kuluttajariitalautakunta ei ole tuomioistuin, ja se ottaa kantaa vain siihen, mitä siltä on vaadittukin. Jos erimielisyyttä ei esimerkiksi ole ollut siitä, onko sopimus syntynyt, niin ei siihen turhan päiten oteta kantaa. Oikeudessa asiaa taas arvioidaan ehkä hieman laajemmin. On myös syytä muistaa Kuluttajaviraston toistuvat kannanotot siitä, että nykyinen toimintamalli on kuluttajansuojalain vastainen.

- Valtakunnansyyttäjä on ollut väärässä virkavallan anastamiskysymyksessä

Ei välttämättä. Tuolloin ei vain osattu ottaa huomioon kaikkia asiaan liittyviä pikkuseikkoja, kuten perustuslakia.

- Heikki Seppä on fiksu mies

Tästä olen kanssasi samaa mieltä.

- Ruotsalaisella oikeuskäytännöllä ei ole merkitystä Suomessa

Myöskään Pohjois-Korean tai Kuuban lainsäädännöllä ei ole Suomessa merkitystä. Sitäpaitsi, vaikka ruotsalaisella oikeuskäytännöllä olisikin tietty painoarvo, täytyy ruotsalaisen päätöksenteon taustoja peilata niitä lakeja vastaan, mitkä ovat olleet voimassa silloin kun kyseiset päätökset on tehty. Yksityisten sakkofirmojen asema Ruotsissa vakiintui oikeustapausten myötä melko kauan sitten aikana, jolloin esimerkiksi käsite "tietosuoja" oli melko tuntematon. Tämän päivän Suomessa on voimassa myös sellainen laki kuin henkilötietolaki, joka asettaa melko suuria rajoituksia henkilötietojen käyttämiselle. Epäilen, että sakkofirmojen nykyiset toimintakäytännöt rikkovat myös henkilötietolakia.

- Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ei ole tarvetta

Tästäkin asiasta olen kanssasi aivan samaa mieltä. :-)

Vakavasti ottaen, kunnallinen valvonta toimii riittävän hyvin. Ongelmatapauksia kunnallisen valvonnan kohdalla ovat lähinnä eräät sinisillä rekisterikilvillä varustetut autot, ulkomaalaisilla kilvillä varustetut autot sekä sellaiset autot, joiden omistajan luottotiedot ovat tarpeeksi punaisella. Yksityinen sakkofirma tuskin pystyisi perimään maksuja näiltä tahoilta yhtään sen paremmin kuin kunnallinenkaan, vaikka toiminta olisi muutoin miten laillista tahansa.

Esimerkkinä kunnallisen valvonnan toiminnasta voin kertoa tositarinan muutaman hetken takaa. Töihin ajellessani törmäsin tilanteeseen, jossa kadulla oli niin runsaasti väärinpysäköityjä autoja, että ajaminen hankaloitui. Soitin kunnallisen pysäköinninvalvonnan päivystykseen, ja muutaman tunnin kuluttua lounaalle ajaessani kaikkiin vielä paikallaolleisiin autoihin oli ilmestynyt tuttu muovikääreinen muistutus tuulilasinpyyhkijän alle.

Lakimies-Lauri kirjoitti:

> - Helsingin Sanomat on valvontayhtiöiden äänenkannattaja

Totta on, että Helsingin Sanomat julkaisi yhdessä vaiheessa melko yksipuolisesti kirjoitettuja juttuja, jotka olivat lähinnä sakkofirmojen edun mukaisia. Tämä asia on tosin mielestäni muuttunut. Huomionarvoista on myös se, että Helsingin Sanomien keskustelufoorumilla on voinut keskustella sakkofirmoista melko vapaasti, kun taas Suomi24:ssä sensuurin luuta on lakaissut erityisen tiuhaan.

- Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut eivät ole oikeudellisesti merkittäviä

Kuluttajariitalautakunta ei ole tuomioistuin, ja se ottaa kantaa vain siihen, mitä siltä on vaadittukin. Jos erimielisyyttä ei esimerkiksi ole ollut siitä, onko sopimus syntynyt, niin ei siihen turhan päiten oteta kantaa. Oikeudessa asiaa taas arvioidaan ehkä hieman laajemmin. On myös syytä muistaa Kuluttajaviraston toistuvat kannanotot siitä, että nykyinen toimintamalli on kuluttajansuojalain vastainen.

- Valtakunnansyyttäjä on ollut väärässä virkavallan anastamiskysymyksessä

Ei välttämättä. Tuolloin ei vain osattu ottaa huomioon kaikkia asiaan liittyviä pikkuseikkoja, kuten perustuslakia.

- Heikki Seppä on fiksu mies

Tästä olen kanssasi samaa mieltä.

- Ruotsalaisella oikeuskäytännöllä ei ole merkitystä Suomessa

Myöskään Pohjois-Korean tai Kuuban lainsäädännöllä ei ole Suomessa merkitystä. Sitäpaitsi, vaikka ruotsalaisella oikeuskäytännöllä olisikin tietty painoarvo, täytyy ruotsalaisen päätöksenteon taustoja peilata niitä lakeja vastaan, mitkä ovat olleet voimassa silloin kun kyseiset päätökset on tehty. Yksityisten sakkofirmojen asema Ruotsissa vakiintui oikeustapausten myötä melko kauan sitten aikana, jolloin esimerkiksi käsite "tietosuoja" oli melko tuntematon. Tämän päivän Suomessa on voimassa myös sellainen laki kuin henkilötietolaki, joka asettaa melko suuria rajoituksia henkilötietojen käyttämiselle. Epäilen, että sakkofirmojen nykyiset toimintakäytännöt rikkovat myös henkilötietolakia.

- Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ei ole tarvetta

Tästäkin asiasta olen kanssasi aivan samaa mieltä. :-)

Vakavasti ottaen, kunnallinen valvonta toimii riittävän hyvin. Ongelmatapauksia kunnallisen valvonnan kohdalla ovat lähinnä eräät sinisillä rekisterikilvillä varustetut autot, ulkomaalaisilla kilvillä varustetut autot sekä sellaiset autot, joiden omistajan luottotiedot ovat tarpeeksi punaisella. Yksityinen sakkofirma tuskin pystyisi perimään maksuja näiltä tahoilta yhtään sen paremmin kuin kunnallinenkaan, vaikka toiminta olisi muutoin miten laillista tahansa.

Esimerkkinä kunnallisen valvonnan toiminnasta voin kertoa tositarinan muutaman hetken takaa. Töihin ajellessani törmäsin tilanteeseen, jossa kadulla oli niin runsaasti väärinpysäköityjä autoja, että ajaminen hankaloitui. Soitin kunnallisen pysäköinninvalvonnan päivystykseen, ja muutaman tunnin kuluttua lounaalle ajaessani kaikkiin vielä paikallaolleisiin autoihin oli ilmestynyt tuttu muovikääreinen muistutus tuulilasinpyyhkijän alle.

>> - Valtakunnansyyttäjä on ollut väärässä virkavallan anastamiskysymyksessä

> Ei välttämättä. Tuolloin ei vain osattu ottaa huomioon kaikkia asiaan liittyviä pikkuseikkoja, kuten perustuslakia.

Toisaalta valtakunnansyyttäjä toteaa päätöksessään näin: "Pysäköintivirhemaksua koskeva lainsäädäntö ei käsitykseni mukaan kuitenkaan rajoita yksityisen alueen omistajan tai haltijan oikeutta _tehdä_ sopimuksia alueelleen pysäköimisestä taikka sovittujen pysäköintiehtojen rikkomisesta seuraavista sopimussakon tyyppisistä maksuseuraamuksista. Joka tapauksessa on selvää, ettei tällaisten sopimusten _tekemisen_ ole syytä epäillä täyttävän Sundbergin päätöksessä mainittujen tai muidenkaan rikosten tunnusmerkistöjä."

Lienee oikein todettu, ettei tuollaisen sopimuksen (taikka muunkaan rangaistussopimuksen) _tekeminen_ sinänsä ole mikään rikos. Tuollaiseen sopimukseen vetoaminen ja rangaistuksen määrääminen sopimuksen perusteella onkin sitten toinen asia, ja lieneekö valtakunnansyyttäjä tarkoituksella jättänyt ottamatta kantaa tähän asiaan.

PDP

PDP kirjoitti:

>> - Valtakunnansyyttäjä on ollut väärässä virkavallan anastamiskysymyksessä

> Ei välttämättä. Tuolloin ei vain osattu ottaa huomioon kaikkia asiaan liittyviä pikkuseikkoja, kuten perustuslakia.

Toisaalta valtakunnansyyttäjä toteaa päätöksessään näin: "Pysäköintivirhemaksua koskeva lainsäädäntö ei käsitykseni mukaan kuitenkaan rajoita yksityisen alueen omistajan tai haltijan oikeutta _tehdä_ sopimuksia alueelleen pysäköimisestä taikka sovittujen pysäköintiehtojen rikkomisesta seuraavista sopimussakon tyyppisistä maksuseuraamuksista. Joka tapauksessa on selvää, ettei tällaisten sopimusten _tekemisen_ ole syytä epäillä täyttävän Sundbergin päätöksessä mainittujen tai muidenkaan rikosten tunnusmerkistöjä."

Lienee oikein todettu, ettei tuollaisen sopimuksen (taikka muunkaan rangaistussopimuksen) _tekeminen_ sinänsä ole mikään rikos. Tuollaiseen sopimukseen vetoaminen ja rangaistuksen määrääminen sopimuksen perusteella onkin sitten toinen asia, ja lieneekö valtakunnansyyttäjä tarkoituksella jättänyt ottamatta kantaa tähän asiaan.

PDP

Kuten totesit, niin ei tuollaisen sopimuksen tekeminen ole lainvastaista. Nythän haetaankin ratkaisua siihen ketkä ovat sopimuksen osapuolet.

Ei tästäkään olisi tullut riitaa, jos sopimuksen toinen osapuoli ei olisi alkanut vaatimaan toiseksi osapuoleksi henkilöä, jonka nimiin auto on rekisteröity, ja joka kiistää sopimuksen.

Kokonaan toinen asia on, mitä kaikkea muuta businesta voi tehdä, jos pelkkä omistaminen aiheuttaa sopimuksen syntymisen. Voiko esimerkiksi yksityisteiden käyttäjiä laskuttaa sopimuksen mukaan tien käytöstä pelkän rekisterinumeron mukaan. Laskuttaa vaikka kerran kuussa ajomäärän mukaan. Jos pelkkä kyltti yksityisalueen rajalla tien penkalla mahdollistaa tämän, niin liiketoimen mahdollisuudet ovat rajattomat.

oikein raastuvassa kirjoitti:

Kuten totesit, niin ei tuollaisen sopimuksen tekeminen ole lainvastaista. Nythän haetaankin ratkaisua siihen ketkä ovat sopimuksen osapuolet.

Ei tästäkään olisi tullut riitaa, jos sopimuksen toinen osapuoli ei olisi alkanut vaatimaan toiseksi osapuoleksi henkilöä, jonka nimiin auto on rekisteröity, ja joka kiistää sopimuksen.

Kokonaan toinen asia on, mitä kaikkea muuta businesta voi tehdä, jos pelkkä omistaminen aiheuttaa sopimuksen syntymisen. Voiko esimerkiksi yksityisteiden käyttäjiä laskuttaa sopimuksen mukaan tien käytöstä pelkän rekisterinumeron mukaan. Laskuttaa vaikka kerran kuussa ajomäärän mukaan. Jos pelkkä kyltti yksityisalueen rajalla tien penkalla mahdollistaa tämän, niin liiketoimen mahdollisuudet ovat rajattomat.

Tuollaisen sopimuksen tekeminen on perustuslain vastaista. Toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvaa julkisen pakkovallan käyttöä ei perustuslain mukaan voida siirtää yksityiselle muuten kuin lailla tai lain nojalla.

Ratkaisua siihen, ketkä ovat sopimuksen osapuolet, haetaan käräjillä sen vuoksi, että kyseessä on ns. dispositiivinen riita-asia: suomeksi siis asia, jossa sovinto on sallittu. Oikeutta käydään vain niistä seikoista, jotka osapuolet ovat riitauttaneet. Koska vastaaja ei ole kiistänyt sopimuksen syntymistä, katsotaan asia riidattomaksi. Oikeudenkäynti on rajattu vain siihen kysymykseen, joka on riidan kohteena.

Jos kuitenkin tarkkoja ollaan, niin tuon sopimuksen syntymisen osalta sovinto ei ole tässä tapauksessa sallittu. Käräjäoikeuden tulisi siis omasta aloitteestaan ottaa kantaa siihen, vaikka vastaaja ei ole älynnytkään seikkaan vedota.

Tuollaisen sopimuksen tekeminen ei ole mahdollista yksinkertaisesti siitä syystä, että muunlainen tulkinta mahdollistaisi perustuslain vastaisen julkisen pakkovallan yksityistämisen ja yksityisen rangaistusliiketoiminnan. Silloinhan ei olisi mitään estettä sille, että kiinnitän taloyhtiön seinään kyltin, jossa ilmoitan alkavani valvomaan järjestyslain noudattamista taloyhtiössä. Järjestysrikkomuksista perisin sitten itse määrittelemäni järjestysrikkomusmaksun.

Ei se näin mene, ei.