uskotkos sielunvaellukseen?olisi kiva juttu vaihtaa mielipiteitä lyhyesti kirjoittena ja omana ajatuksena ei kirjoista lainattua tietoa,sydämmen tietoutta.
mankkaan mirkku
papitar
12668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
en usko siihen, että ihmisen sielu voi syntyä muurahaisena tai matona. Mutta siihen uskon, että jos olemme eläneet tavalla tai toisella epätäydellistä elämää täällä maan päällä, meidät palautetaan takaisin oppimaan. Ja kun olemme "oppineet läksymme" ts. kun olemme oppineet kohtaamaan lähimmäisemme ja tehneet tiliä itsemme kanssa, pääsemme rauhaan. En koskaan ole uskonut sinänsä "helvettiin" - paitsi natsirikollisten kohdalla. Uskon, että meidät, jotka olemme päästetyt tänne maan päälle, meidän tehtävämme on täydellistyä, ts. tulla Jumalan ikonin kaltaisiksi. Eli karsia itsestämme itsekkyys, omanvoitonpyynti, kateus..ne inhimilliset heikkoudet, jotka vaivaavat jokaista lähimmäistä. Itsestäni - sen voin sanoa- olen onnistunut karsimaan itsestäni kateuden ja omahyväisyyden - toiset voivat olla tästä eri mieltä. Mutta pyrin olemaan "Jumalan ikoni" eli se, miksi Jumala meidät kaikki on tarkoittanut. Oma vikani on hurtti huumorintaju ja pilkallisuus. Se on ehkä asia, jonka seuraavassa elämässäni joudun karsimaan. Mutta uskon, että kun kamppailemme,antaa Jumala meille voimaa ja uskoa tavoittaa päämäärämme.
Jos haluat jatkaa juttua, olen käytettävissäsi.
Muuten: Jumalan siunausta ja hyvää viikonloppua.
t. Mirkk8u
asioita joita en ymmärrä ja luulen ett sinulla on tietoo.jo lapsena näin vainajista unia ja myöhemmin elämäni aikana vieraillessani muitten kotona,näin vanhoista valokuvista samat ihmiset jotka olin kohdannut aikaisemmin unieni kautta.vainajat vierailevat unissani tänäkin päivänä kahvia en ole tarjoillut.ikääkin alkaa mittarissa näkyä itsellänikin.kun kohtaan ventovieraan ja näen silmät voin nähdä sitä mikä ei kuulu mulle. viihdyn itsekseni enimäkseen.vältän ihmisiä jotka imee energia kenttääni.taivaan isän kanssa asiat on kunnossa.olenko epänormaali?
Hei MM ja muut!
Itse olen miettinyt paljonkin tuota sielunvaellusta. Jotenkin meikäläisillä on taipumusta noihin henkisiin asioihin ja kaiketi haikuja Intian ajoilta on myös ajatukset sielunvaelluksesta.
Oma vakaa mielipiteeni kuitenkin on, että ihminen syntyy kerran ja sen jälkeen joskus kuolee. Elämä ei jatku enää maan päällä (tai toisella planeetalla "koulutuksessa"), vaan paratiisissa tai tuonelassa, riippuen missä meidän iankaikkinen sielumme sitten loppuaikansa viettää.
Tämä näkemys perustuu kristilliseen uskoon ja sitä opettaa myös ortodoksinen kirkko, jonka juuret ovat vahvasti alkukristillisessä seurakunnassa.
Meissä on iankaikkinen sielu.. ja sielu kaikkiaan tekee joskus monenlaisia tepposia. Luomisessa meille annettiin monenlaisia kykyjä, joita Jumala näki syntiinlankeemuksen jälkeen rajoittaa, luultavasti omaksi parhaaksemme. Tämä iankaikkisuus sieluissamme voi saada meidät ajattelemaan sielua iankaikkisesti maailmassa kiertävänä.. kunnes saavutamme oikein eläen lopullisen päämäärän.. "nirvanan" tms.. ja sulaudumme kosmiseen maailmankaikkeuteen..
Tuo edellä esittämäni on hindulaisen uskonnon perusteesejä ja sen peruskaavaa lainataan kristillisin termein esitettynä New Age -perheen ajatusrakennelmissa.
Raamattu on uskon suhteen ehdoton. Ihmisen vajavaisuutta ja elämän rosoisuutta Jumala ymmärtää, mutta pelastuksen suhteen ei anneta meille kuin se yksi tie; Jeesuksen ristillä hankkima sielujen pelastus.
Mirkun kanssa olen samaa mieltä, että vaikka meidät Jeesuksen hankkimassa pelastuksessa kerralla tehdään Jumalan lapsiksi, niin kilvoitus/pyhitys on tie, johon Jumala haluaa meitä kuljettaa. Tehdä pala palalta meistä itsensä kaltaisia, pyhiä. Täällä meistä kukaan ei sitä saavuta, mutta kerran sitten taivaassa.
Tuli vähän pitkästi stooria, mutta tärkeästä asiasta : )
oli pitkä mutta asiaa kokonaan kyllä se niin on että on vain kaksi paikkaa toinen on taivas ja toinen tuonela mutta myöhemmin helvetti ja itse voi elämänsän aikana päättä kumpaan menee tie on valmis astu siihen ja tuon papittaren juttuja kun luin niin se on demoninen puoli josta raamattukin selvästi puhuu
No kaikelvisii. Kyllä se raamattu paljon sanoo, niin kun sanovat muutkin uskontojen opit, kuten koraanit torat ja muut.
Mutta jos ihminen ei millään anna periksi lopulliselle kuolemalleen ja epätoivoisesti pyrkii jatkamaan tyhjää olemistaan ikuisesti, missä milloinkin kuvitteellisissa tiloissa ja olomuodoissa.
Jokaiselle on annettu noita kirjoja lukiessa vapaus lukea miten asian parhaiten ymmärtää, ja on parempi - silloin kun elää ikuisen elämisen(liikkumisen, sillä ei elämä muuta ole kuin liikettä) toivossa – jättää sellaiset raamatunkohdat lukematta missä suoraan ka kiertelemättä sanotaan, että kuollut on kuollut eikä se siitä koskaan nouse ja, että elävä koirakin on parempi kuin kuollut leijona.
Lisäksi tuo sama raamattu sanoo, että ensin oli sana ja sitten vasta liha, ja sana tuli lihaksi. No niin, ikävää, että tuo liha monen kohdalta on edelleen tiedottomassa tilassa, vailla tietoisuutta, sellaista joka on ominaista vain ihmiselle, ja valkenee vain sanan kautta, kirjoitettujen symbolimerkkien ja intonaatioilla viritettyjen äänteiden kautta.
Ei olisi mitään keskustelua, tai pohdiskelua tulevista maailmoista ilman sanaa, joka on se ainoa mikä erottaa ihmisen kasvi ja eläinkunnasta, ja joka voi vain tuon erityisen lahjansa ansiosta kehitellä ja kuvitella yhtä jos toistakin joutavaa.
henki pullossa on aivan oikeassa, että kuolemanjälkeisestä elämästä kerrotaan myös juutalaisten toorassa (pätkä meidän nk. vanhaa testamenttia) ja muslimien koraanissa. Myös monissa muissa uskontojen kirjoissa samaa aihetta sivutaan.
Kristinuskon ydintä henki pullossa:n kirjoituksessa kosketeltiin sikäli, että nostettiin esille tuo Johanneksen evankeliumin kohta, jossa kerrotaan, että Sana tuli lihaksi ja asui meidän ihmisten keskellä. Siinä konkreettisesti kerrotaan Jumalan ihmisille valmistamasta pelastustiestä: Jumalan poika Jeesus (Sana) tuli ihmiseksi ihmisten keskelle (lihaksi) kertomaan Jumalan pelastussuunnitelmasta ihmisenä ihmisten kielellä ihmisille. Se oli ainoa keino saada kerrottua viesti. Ihmiset eivät ottaneet häntä silloin vastaan, mutta Raamatun ja opetuslasten välittyksellä tieto pelastusmahdollisuudesta on saavuttanut miltei koko maailman.
Miksi uskon juuri Raamatun versioon kuolemanjälkeisestä elämästä? Perustelu on uskottava vain minulle, ja perusteluna se täyttää kehäpäätelmän tunnusmerkit. Silti se on minulle totta: minulla on henkilökohtainen suhde tähän ylösnousseeseen Jumalan poikaan, jonka Henki sydämessäni todistaa, että Jumala on olemassa ja olen saanut vastaanottaa lahjana hänen minulle valmistaman pelastustyön. Tätä samaa todistusta voivat kertoa ne, jotka elävät armosta tätä samaa todellisuutta.
Tämän elämän jälkeen meillä ei ole enää mahdollisuutta ratkaista näitä asioita. Toista kierrosta maan päällä ei tule, uskon tähän vakaasti. Siksi usko sielunvaellukseen on niin vaarallista. Se nukuttaa sielun valheelliseen uskoon, että vielä ei tarvite päättää mitä tekee sille kutsulle, jota sydämessään kokee.
Tätä kannattaa oikeasti miettiä ja pohdiskella. Me romanit voimme usein kokea Jumalan tavoilla, johon länsimaissa ei ole totuttu. Itämaisempi tapa kokea Jumala ei tarkoita sitä, että pitäisi uskoa itämaisten oppien mukaan.
Siunattua alkavaa viikonloppua kaikille.
on sama kuin kristillisella seurakunnalla tai ortodoksisella kirkolla, johon kuulun. Toisin sanoen, että meille on annettu tämä ainutkertainen elämä, johon kuuluu henkinen kilvoittelu heikkouksistamme vapautumiseksi: ahneudesta, vihasta, kateudesta, itsekkyydestä, omahyväisyydestä, eli juuri se, että omassa itsessämme toteuttaisimme Jumalan kuvan, miksi meidät on luotu. Jumalan kuva on paatuneimmassakin rikollisessa, pohjimmaisena, mutta sen esille tuominen vaatii vilpitöntä katumusta omista pahoista töistään.
Olen kuitenkin lukenut sen verran hyvinkin täysjärkisten henkilöiden kokemuksia, etten osaa suoralta kädeltä tyrmätä teoriaa, jonka mukaan ihminen saattaa uudessa maallisessa olomuodossa jatkaa elämäänsä. Totuuden tästä tietää vain Jumala. Kirkon dogmit ovat ihmisten laatimia, ja jokainen seurakunta koostuu ihmisistä. Dogmit ovat paljonkin muuttuneet vuosituhansien ja -satojen saatossa. Koska ihminen on vain ihminen, en ole koskaan hyväksynyt roomalaiskatolisen kirkon oppia paavin "erehtymättömyydestä", vaikka se päteekin vain silloin, kun hän julistaa uuden dogmin ex cathedra.
Nämä ovat äärimmäisen mielenkiintoisia asioita. Mutta tärkeintähän on, että ihminen vilpittömästi, ilman takaportin lohduttavaa ajatusta tässä ja nyt pyrkii "oppimaan läksynsä".
Siunattua joulunodotusta myös Sinulle ja teille kaikille.
t. Mirkku
Uskon, että vainajat ovat lähellä meitä ja auttavat. Ortodokseilla on varsinkin Venäjällä tapana kattaa pöytään lautanen poisnukkuneelle ja asettaa sille votkalasi ja sen päälle palanen leipää. Näin saatetaan viedä samat asiat myös haudalle. Ei ole mitenkään epätavallista nähdä unessa vainajia, ja silloin heillä on jokin asia ilmoitettavanaan.
Se taas, että vältät ihmisiä, jotka tuovat negatiivista energiaa tai imevät Sinusta positiivista, on pelkkää itsesuojeluvaistoa. Samoin menettelen itsekin. Kun maailmassa on niin paljon positiivisia ihmisiä, miksi asettaa itseään alttiiksi negatiivisille ihmisille, ellei ole pakko?
t. Mirkku
ole sekä demoninen että Jumalan läheisyyteen pyrkivä puoli? Itsekin sanoit, että ihminen valitsee itse tiensä. Ja kun olemme epätäydellisiä, niin kuka voi omasta puolestaan sanoa, ettei se demoninen puoli joskus ottaisi vallan? En minä ainakaan, olen joskus tuntenut erittäin epäkristillistä ja syvää vihaa jotain kanssaihmistäni kohtaan, jopa ajatuksissani harkinnut murhaa. Se todistaa vain, miten lähellä sielunvihollinen vaanii jokaista.
Eikä vilpitön kyseleminen ja tien etsintä ole demonista, se on luonteenomaista ajattelevalle ihmiselle. Jopa vihkiytyneillä papeilla on ajoittaiset epäilyksensä.
Sitäpaitsi: niin ihailtavia kuin pyhimykset ovatkin, niin elävä ihminen tarvitsee hitusen pirullisuutta ollakseen virkistävä. Vai mitä?
Kaikkea hyvää Sinulle,
t. ajoittain hyvinkin pirullinen
Mirkku
" niin ihailtavia kuin pyhimykset ovatkin, niin elävä ihminen tarvitsee hitusen pirullisuutta ollakseen virkistävä. Vai mitä? " juuri noin !
Tosi nynnyn kanssa ei tule mistään, mitään, täy tyy olla myös rohkeutta ja joskus jopa (suurta) hulluutta, niin elämästäkin tulee silloin mielen kiintoista ja ihan "oikiaa" elämää.
Onko tuo vain suuri utopia, vaiko lohdutus tai kärsimystä, että saisimme jatkaa tuonpuoleises sa, miksi meidän pitäisi ? Eikö ikuisuus voi ol la esim. meidän lapsissamme,heidän lapsissa np... sukupolvelta toiselle.
Tämänpäivän usko on minulle sellaista lapsenus koa;lohdutusta tuskassa, kuolemanpelossa ja joka päiväisissä elämäntapahtumissa. Vähän samanlais ta kuin vahemmaan puhaltaminen kipeään sormeen. Ihmeen kummas ti se on auttoi, ja joskus kova sa nakin jos vasaralla on sormeensa lyönyt, ai että kun tekee "makiaa"! Onneksi, phyit, harvoin on työkaluja käsissä. Säästyy muuta kironsana.
Melkein "jumalallisia" ihmisiä olen joskus luul lut tavanneeni(yleensä tapaamisen alkuaikana)mut ta sitten sitä on tavallaan kuin näkö ajanmyö tä "parantunut" ja näkee alullaan olevat sarvet, mutta ai että ne yleensä sopivat kantajilleen hy vin. Heille ja meille.
Lapsenuskolla eteenpäin, onneksi sitä on vielä jäljellä. Jouluakin odotan ihan sillä mielellä.
Luultavasti saan taas Jalokahvipullon, jos en nyt jo kirjoita kotitotulle, että vaihtaa merk kiä. Joulupukki lienee jo sen verran hajamieli nen ja "höppänä"(mies kun on)ettei muista viimei siä toivomuksiani, koska eivät ole toteutuneet !
takarivin taavi
HYVÄÄ JOLUNODOTUSTA KAIKILLE JA PILKETTÄ ;-)
Lapsenusko on juuri oikeaa uskoa, se, ettei pyrikään teoretisoimaan ja ymmärtämään kaikkea, ainoastaan uskoo. Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Mielestäni "lapset" tarkoittaa kaikkia Häneen uskovia, eikä pelkästään iältään lapsia.
Itse haluaisin, että olisi tuonpuoleinen ja saisimme jatkaa siellä, mutta ilman suruja ja tähän elämään liittyviä paineita. Itse aion heti tuonpuoleiseen siirryttyäni toteuttaa sen troikka-ajelun, josta kerran kirjoitin. Seuraavaksi meinaan siirtyä Lappiin ja vaellella siellä huoletonna tunturituulissa, siemaista naukun parasta konjamiinia ja sitten jutella kaikkien mielenkiintoisten ihmisten kanssa, jotka ovat siellä odottamassa. Heissä kaikissa on ollut runsaasti pirullisuutta elämänsä aikana, ja siksi odotan innolla heidän tapaamistaan.
Olette oikeassa: pyhimyksen kanssa olisi tosi kuivaa, vaikka ihailenkin heidän uhrautuvaisuuttaan ja hyvyyttään. Mirkusta ei tulisi koskaan Äiti Teresaa, olen liian mukavuudenhaluinen.
Mutta toivon, että kotitonttu tuo Teille haluamanne lahjan. Ehkä on parempi kirjoittaa se paperille varmuuden vuoksi ja laittaa nurkkaan jonkun makupalan kanssa. Entisaikaan ihmiset lepyttelivät sillä tavoin kotitonttuja ja saivat ne suopeiksi talolle. ei siitä ainakaan haittaa ole.
Joulunodotusterveisin
Mirkku
http://www.armo.info/kuolema.html