Tämän palstan keskusteluja silmäillessä huomaa kyllä mitkä tiedekunnat ovat suosittuja. Suurin osa keskusteluista liittyy lääketieteelliseen, kauppakorkeaan tai oikeustieteelliseen. Minua ihmetyttää että miksi asia on näin? Miksi haluta oikikseen, tylsiä paksuja kirjoja lukemaan. Turha väittää että kyseessä on kutsumus. Arvostan itse lääketieteellistä eniten mutta minusta on väärin että sinnekin pääsee ilman mitään haastatteluja sisään. Näillä ammateilla kyllä rahaa tienaa, mutta onko se se elämän tärkein asia? Ajattelevatko nuoret vain rahaa ja arvostusta? Itse kun pähkäilen ammatinvalinnan kanssa pitää aina välillä muistuttaa itseä että valitsen ammattia itselleni en sukulaisille. Ei raha periaatteessa ole tärkeää mutta ilman sitä ei voi nauttia elämästä. Itselläni on haaveissä opettajan ammatti. Välillä valtaa epätoivo, onko siinä mitään järkeä? Tiedän silti että se on kutsumukseni.
Miksi kaikki haluaa oikikseen, kauppikseen tai lääkikseen?
miettijä
94015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Useimmat oikikseen ja kauppikseen (ja lääkikseenkin)hakijoista hakevat siksi, etteivät oikein edes tiedä mitä haluavat tehdä. Hakevat sillä sitten varmaa työpaikkaa ja ok elintasoa. Jos sinulla on kutsumus, niin mikäpä sen mukavampaa. Onnea opinnoillesi!
t. eräs heistä
Kannattaa muistaa että kaikki eivät mene rahan perässä em. paikkoihin. Itse päädyin lääkikseen suuren kiinnostuksen ja ehkä vähän kutsumuksenkin vuoksi. Raha on täysin toissijaista.
Lääketiede oli omalla kohdallakin kaikista motivoivin aihe ja, siksi sinne lääkikseen meninkin opiskelemaan. Ilmeisesti minulla on jokin omituinen perversio kaikenlaisia sairauksia kohtaan... Ja, jos mielenkiintoa riittää, niin sille alallehan sitä ajautuu.
Raha ei ole ainut motivaatio, mutta kyllä sekin vaikuttaa, sillä siksihän sitä työpaikkaa loppujen lopuksi ollaan hankkimassa. Itse kuitenkin väittäisin, että esim. lääkärin ammattia helpomminkin voi rahaa tienata.
Päästyäni koulusta olin töissä ja kiinnostuin silloin oikeustieteestä. Ensisijassa siksi, että huomasin oikeudellisen sääntelyn vaikuttavan aivan arkielämään - sekä omaan yksityiselämääni että yritystoimintaan ja yhteiskuntaan. Lisäksi katsoin, että oikeustieteen lukemisella saan tarpeellista tietoa omien asioitteni hoitamiseen ja tietenkin se, että työmarkkinoilla tutkinnolla oli saatavissa työtä.
Ja nyt jälkeen päin voin sanoa, että opiskelu kannatti sekä yksityisasioiden hoidon kannalta että erilaisten monipuolisten työtehtävien saamiseksi eri työnantajien palveluksessa. (Ja opettajan töistä haaveilevalla: opetan nykyisin itse juridiikkaa, vaikka se vaati ensin oikiksen jatko-opintoja ja sitten vielä kasvatustieteen opintoja.)
Oikis ei ole vielä saanut minua pitkästymään. Oikeustieteen kirjojen tiedot ovat sovellettavissa käytännön tilanteisiin, koska ei niitä lakeja muuten olisi säädetty. (Oikeusteoria ym. aineet ovat tietenkin poikkeuksia, mutta kyllä nekin sujuvat, kun on kerran oppinut lukemaan monenlaisia kirjoja ja paljon. Ja tuo taito on hyvä muutenkin elämässä.)
Olisko myös niin, että koska paikkoihin on todella vaikea päästä, pyrkijät hakevat enemmän tukea täältä keskustelupalstoista? Tai sitten kyse on vain trendialoista, joille pyritään enemmän.
Tuskimpa motivaatio riittää pänttäämiseen, jos ei ole hitustakaan omaa kiinnostusta mukana.
Ja ainahan sitä voi vaihtaa korkeakoulusta toiseen, jos huomaakin olevansa väärällä alalla. Moni ampuu harhaan parikymppisenä.
Valitsin ammatin nimenomaan itselleni, en sukulaisille, enkä edes rahan takia. Oikikseen ajoi halu tietää, miten "yhteiskunta pyörii":työmarkkinat,kauppasopimukset, rikosoikeus ym. ym. Lisäksi ehkä halu päästä vaikuttamaan asioihin,(tulevaisuudessa ehkä tuomariksi), myös monet muut virat avautuvat OTK tutkinnon myötä. Suosittelen! Osa kirjoista on ehkä kuivia, mut 90 % oikein kiinnostavia.
... sinne muualle haluavat hakevat omaan tdk:nsa.
En minä halua em. mihinkään ja opiskelen toisessa tdk:ssa.
Yliopisto-opiskelu on työlästä ja myös kallista. Siksi on motivoivaa opiskella alaa jossa palkkaus on samassa suhteessa.Olen itse teologian maisteri jonka alkupalkka on 11000 markkaa. En koe työhon menoa mielekkääksi koska peruskoulumerkonomit, esim seurakunnan talouspäälliköt, saavat suurempaa alkupalkkaa. Olin pakotettu nostamaan opintotukea kesäisin koska seurakunnat kieltäytyivät maksamasta kesäteologeille palkkaa. "Ei meillä ole varaa maksaa". Ilmaiseksi olisi pitänyt tehdä. Näin näillä ihanilla "humaaneilla" aloilla.
Hakekaa toki hyvinpalkatuille aloille kuten juridiikka ja lääketiede. Voihan silläkin alalla olla humanitäärinen ja vaikkapa tehdä mukavien sukulaisten perunkirjoitukset ilmaiseksi tai leikata heidän syöpäkasvaimensa ilmaiseksi!
No tietysti on oikeasti niitä ihmisiä joita esim. oikeustiede tosiaan kiinnostaa. Itse lukeudun näihin, mutta tosiaan minua kiinnostaa se "kuinka yhteiskunta toimii"-osio eikä se "kuinka se ja se laki meni" hakeuduin ihan hallintotieteelliseen opiskelemaan julkisoikeutta. Julkisoikeuskin on oikeustieteellinen ala, mutta toisin kuin oikiksessa julkisoikeuden alaan syvennytään paljon tarkemmin ja yksityisoikeus jää pois. Kaikki kunnia vaan oik. yo:lle, mutta monet oikikseen pyrkijät oikeasti eivät tiedä mitä tahtovat. Ja ohan se hienoa sanoa sukulaisille että opiskelee oikiksessa. Itse pääsin oikikseen, mutta hetken harkittuani en ottanut opiskelupaikkaa vastaan vaan lähdin mieluummin julkisoikeuden pariin. Virkamieheksi on monta tietää ja yliopistossa paksuja kirjoja ei voi välttää.