Menierin - taudin hoito

Menierin taudin ensisijaisena hoitona ei anneta pistosta. Itselläni tauti rauhoittui siedettävälle tasolle, kun vähensin suolan käytön minimiin. Ruuan valmistuksessa en käytä ollenkaan suolaa, valitsen vähäsuolaista leipää, leikkeleitä ym. Piilosuolaa on joka paikassa! mm. suklaa, salmiakki. Mitä suolattomampi ruokavalio sitä parempi olo! Kofeiini on myös pahasta.Siis kahvi ja kolalimut pois! Säännöllinen elämä. Ajoissa nukkumaan ja liikunnan harrastus kohtuudella auttaa. Alkoholi ja tupakointi pahentaa oloa ja aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia. En itsekään uskonut,että oloni voi parantua, mutta toisin kävi. Korvan tasapainoelin voi paremmin, kun elimistöön ei kerry ylimääräisiä nesteitä. Suolaa niin vähän kuin ikinä. Kyllä maku tottuu! Liikunta auttaa lihashallintaan ja helpottaa tasapainon säilymistä. Pistos sitten, kun on pakko. Siihen kuuluu tasapainohäiriöt ym. Joutuu opettelemaan uudelleen tasapainon käytön.

Ihmiset ovat yksilöitä joten taudin oireetkin ovat voimakkuudeltaan erilaisia. Pahimmillaan on voimakasta kiertohuimausta, pahoinvointia ja korvassa kuuluvaa ääntä.Itselläni ei taudin lähes 15 vuotisen historian aikana kovin pahoja oireita ollut ja tulin niiden kanssa jotenkin toimeen mutta pistoksen - joka annetaan vain erittäin pahojen oireiden hoitoon - jälkeen oli niin voimakkaita liikehäiriöitä, että en pystynyt viikkoon kävelemään ilman toisen tukea.Tiettyjen liikesarjojen avulla voimistelu on auttanut niin, että nyt pystyn kävelemään. Vielä harmillisemman vaivan sain korvaani pistoksen jälkeisestä ylikuulemisesta. Kuulen kaikki äänet moninkertaisena. En voi mennä juuri minnekään, missä kuuluu normaalin elämän ääniä. Kaupan pakastealtaiden kompressorien äänet, ihmisjoukon puheensorina, matkustaminen autossa jne. ovat lähes mahdottomia kestää. Korvasta kuuluvien äänien kirjokin on runsastunut ja olen herännyt usein öisin menierikohtaukseen eli kaikenkaikkiaan elämä meni pois raiteiltaan.
Huhtikuun jälkeen en ole pystynyt olemaan töissä enkä tänään tiedä milloin pystyn.
Saamani tiedon perusteella geneettisessä perimässäni olisi ominaisuus, joka on johtanut tällaiseen tulokseen. Voi ehkä näin ollakin, koska olen muillekin lääkeaineille voimakkaasti reagoiva.
Olet H.W eri ihminen, joten Sinulla ei välttämättä ole samaa kohtaloa.

Monesti vie jopa vuosia, että diagnoosi varmistuu. Minullekin lääkärit sanoivat, että ei tämä mitään muuta voi olla, mutta virallisesti oli ainakin 2 vuotta pelkkää "suspectaa". Siihen ei kuitenkaan kannata takertua. Tauti toimii miltei kaikilla eri lailla. Minulla esim. kaikista pahin "triggeri" on stressi. Suolaakin siedän jonkin verran, kofeiini ei tunnu paljon vaikuttava, hieman ehkä. Mutta stressi on siis pahin laukaisin. Suunnattomasta väsymyksestä myös huomaan, että huononpaan ollaan menossa.

Netistä löytyy aktiivisia keskustelupalstoja jos englanti luonnistuu. Google käyttöön ja hakemaan jos kiinnostaa.