Ajattelinpa nyt kysyä arvon homokollegoilta, mitä mieltä olette avoimista suhteista. Tarkoitan avoimella suhteella kahden miehen välistä LUOTTAMUKSELLISTA suhdetta, joka ei kuitenkaan ole mikään avioliitto tai intohimoista seurustelua vaan elämänsä jakamista toisen ihmisen kanssa. Kyse ei ole edes seksisuhteesta, tosin seksi saattaisi siihen suhteeseen kuuluakin siinä tapauksessa ettei kumpikaan juokse vieraissa. Eri osoitteissakin varmaan asuttaisiin.
Tuo pohjusti hieman omaa tilannettani, eli olen tutustunut aivan hurmaavaan ja luotettavaan nuoreenmieheen ja viihdymme toistemme seurassa todella hyvin. Kuitenkaan kumpikaan ei ole tulisen ihastunut toiseen ainakaan vielä, ja molemmilla tavallaan "oma elämä" ja omat kiireensä. Nyt pitäisi pikkuhiljaa päättää mitä tekee, onko "suhteessa" vai päästääkö toisen menemään ja antaa olla. Toimiva, tiivis parisuhde olisi aika hankala järjestää näissä puitteissa, mutta kuitenkin kiinnostaisi tämä tuttavuus erittäin paljon ja tekisi mieli olla tämän kanssa, edes jotain tärkeää toiselle...
Jos haluaa, voipi kommentoida mutta ei mitään pikkupoikien älyttömiä herjoja, kiitos. Muutenkin kiinnostaa, mitä mieltä homot yleensä ovat ns. avoimista suhteista jos kumpikin on luotettava eikä etsi yhden illan juttuja.
Tuo pohjusti hieman omaa tilannettani, eli olen tutustunut aivan hurmaavaan ja luotettavaan nuoreenmieheen ja viihdymme toistemme seurassa todella hyvin. Kuitenkaan kumpikaan ei ole tulisen ihastunut toiseen ainakaan vielä, ja molemmilla tavallaan "oma elämä" ja omat kiireensä. Nyt pitäisi pikkuhiljaa päättää mitä tekee, onko "suhteessa" vai päästääkö toisen menemään ja antaa olla. Toimiva, tiivis parisuhde olisi aika hankala järjestää näissä puitteissa, mutta kuitenkin kiinnostaisi tämä tuttavuus erittäin paljon ja tekisi mieli olla tämän kanssa, edes jotain tärkeää toiselle...
Jos haluaa, voipi kommentoida mutta ei mitään pikkupoikien älyttömiä herjoja, kiitos. Muutenkin kiinnostaa, mitä mieltä homot yleensä ovat ns. avoimista suhteista jos kumpikin on luotettava eikä etsi yhden illan juttuja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tää "suhde" kuulostaa aika paljon sellaselta "ystävyydeltä" meinaan jos ei ole kauhesti mitään seksuaalista kipinää ja sitten ei sais muualta sitä kipinää hakea niin eikös se sitten ole sellainen platoninen rakkaus suhde plus selibaatti tai jotain? Itselleni kuulostaa oudolta, varsinkin jos kummatkin ovat niin kiireisiä ja asuvat vielä erilläänkin.
Jos kaikki kolme on tyytyväisiä ratkaisuun, itse en kyllä mihinkään polyamoriaan pystyisi, mutta minulla on ihan pari kaveriakin, jotka sellaisessa on elänyt. Aluksi se tuntui vähän oudolta, mutta totuin ajatukseen nopeasti :D
Ihan ensimmäiseksi miettisin syitä siihen miksi haluat tälläistä suhdetta. Jos kumpikaan ei tunne toista kohtaan vahvasti miksi lähteä rakentamaan elämää yhdessä? Kuulostaa siltä, että olet tottunut tälläiseen tapaan "seurustella", mikä sinänsä lienee ihan normaalia.
Ehkä olet tottunut ajatukseen, että "sitä suurta rakkautta" ei ole ja haluat siksi tyytyä vähempään.
Onnellisin olisit sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnet rakkautta; johon olet RAKASTUNUT ja hän tuntee samoin sinua kohtaan. Sen ei tarvitse olla saippuaooppera-rakkautta myöskään, mutta vahvoja tunteita pitäisi löytyä. Sellaisen löytäminen on aina vaikeaa, myönnettäköön, mutta kyllä se aurinko risukasaankin lopulta paistaa - usko pois!
Vaarana pohtimassasi suhteessa on, että vaikka aluksi vaikuttaa asioiden kulun menevän hyvin lopulta katkeroidutte, ettekä siedä toisianne, muttette kuitenkaan osaa elää ilman toisianne. Jos toinen osapuoli ei vain "iske", niin en lähtisi rakentamaan ystävyyttä kummempaa suhdetta tämän kanssa jo mainitsemieni syiden takia.