Oon 23 vuotias nainen. Olen lestaadiolainen. Nyt lähiaikoina, on se ollut jo vuosia, on alkanut tuntuu sietämättömältä kun joutuu olemaan yksin -ilman miestä-. Haluaisi jo löytää puolison. Lähimmät ystävät on jo muutamia vuosia sitten menneet naimisiin. Yksinäisyys tuntuu päivä päivältä pahemmalta. Töissä on ihana käydä kun kylkiäisenä siinä tulee myös et pääse pakenemaan ajatuksiaan, koska töissä on aina niin kiire ja täytyy olla skarppina. En vaan jaksa ajatella aina että "kaikki ajallaan". Ja kun eihän sitä koskaan tiedä että löytyykö sitä oikeaa koskaan. Haluisin kuitenkin uskovaisen miehen. Seuroissa tuntuu myös vaikealta kun näkee suunnattomasti nuoria pareja ja vauvoja, lapsia. On alkanut tulla aina vaan pahempi olo. Ja olo tuntuu kauheen ilottomalta, ei jaksa enää uskoa mihinkään että joskus joku juttu onnistuisi. On alkanut tulla sellainen haave että kuolisi jo nuorena. En vaan pysty elämään tässä maailmassa jos ei ole miestä kun ei myöskään saa koskaan edes olla lähellä toista jne.jne.mitä kaikkea siihen nyt kuuluukin! Se tuntuu vaan mahottomalta. Oon huomannut että oon alkanut katkeroitua vaikken tahtoiskaan. Joskus on iloisiakin hetkiä mutta usein sisällä on kipu joka nostattaa illan yksinäisinä hetkinä vedet silmiin ja palan kurkkuun. On alkanut tuntua että on ulkopuolinen seuroissa, kaikki on niin perhekeskeistä. Usein puhutaan avioliiton-ongelmista mutta harvoin yksinäisyydestä.
Se kuulostaa omavanhurskaalta että toivoo kuolevansa että ei joutuisi niin pahoihin synteihin. Mutta oikeasti, minä haluan säilyttää uskoni. Ikävä kyllä se on alkanut tuntua mahdottomalta. On mahdotonta yrittää elää tässä kaipauksessa. Ja varsinkin ku jo seksin ajatteleminenkin on synti. Meinaa tulla joskus hulluksi. En kuitenkaan taho pitää halpana tai vähä-arvoisena Jumalan sanaa. Mutta en vaan jaksa enää. Haluaisin kuitenkin pysyä aina úsko kirkkaana.
Se kuulostaa omavanhurskaalta että toivoo kuolevansa että ei joutuisi niin pahoihin synteihin. Mutta oikeasti, minä haluan säilyttää uskoni. Ikävä kyllä se on alkanut tuntua mahdottomalta. On mahdotonta yrittää elää tässä kaipauksessa. Ja varsinkin ku jo seksin ajatteleminenkin on synti. Meinaa tulla joskus hulluksi. En kuitenkaan taho pitää halpana tai vähä-arvoisena Jumalan sanaa. Mutta en vaan jaksa enää. Haluaisin kuitenkin pysyä aina úsko kirkkaana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jeesus sanoo:
Matt. 21:22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."
Anotte rukouksessa, uskoen!
Näen silmissäni ihanan naisen joka kaipaa rinnalleen elämänkumppania. Se nostaa rukouksen pintaan:
Rakas Jumala, sinä näet tämän tytön tarpeen. Anna hänelle voimaa uskoa sinun sanaasi, jonka mukaan hän saa sen, mitä hän sinulta Poikasi Jeesuksen nimessä anoo.
Anna hyvä Jumala hänelle rohkeutta lähestyä poikia (heikkoja ujoja ihmisiä hekin), ja keskustella heidän kanssaan, tutstua. Jo ihanan tytön avoin lempeä katse kertoo pojalle paljon.
Kuinka moni ujo ja arka poika tuntee rinnassaan samanlaista yksinäisyyttä ja rukoilee että saisi ihanan tytön puolisokseen, jota voisi rakastaa elämänsä loppuun asti, vuosikymmeniä. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki, kuule rukouksemme, Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Jumala antaa, sen tiedän omasta kokemuksestani. Nyt jo isoisänä ihailen joka päivä rinnallani elävää ihanaa naista. En olisi osannut näin hyvää ihmistä ikinä pyytääkään, vaikka puolisoa rukoilin. Jumala on Hyvä.
Iloitsen siitä kovasti että olet uskossa. Olet aivan kuin etuoikeutettu pyytämään Isältäsi Jumalalta sinun tarpeitasi. Jumalan sana oikein kehoittaa anomaan, ja sanassa on jo mukana lupaus.
Siksi kehoitan sinua ole rohkealla mielellä, Jumala varmasti antaa sinulle todella hyvän puolison.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhaan, nimeen Isän Pojan ja Pyhän Hengen.
Siunausta sinulle {:-)
Oli rohkaisevat viestit ja lohduttavat kummallakin. Onko abimelek saarnaaja? Utelias kysymys mutta vaikuttaa vähän että olisi.
Siksi sinusta varmaan tuntuu vaikealta ymmärtää, mikä viisaus voi sisältyä odottamiseen...
Eräs ystäväni, joka oli yksinään yli kolmikymmenvuotiaaksi, sanoi aina:"Hyvää kannattaa odottaa!"
Kyllä kannatti odottaa!
Sitä paitsi - vaikka olisi ystävä vierellä, voi elämään tulla asioita, jotka saavat samanlaisiin ajatuksiin kuin mitä sinulla nyt on. Tarkoitan, että tuntuisi paremmalta koko elämän loppuminen! Lasten kanssa eläminen ei ole välttämättä helppoa varsinkaan sitten, kun he ovat jo nuoria ja aikuisia - monet ovat laulujen lunnaat - elämä voi tuntua joskus aivan virheratkaisuilta vain.
Kunpa ihmiset osaisivat elää juuri sitä päivää mitä elävät kuvittelematta, että jokin muu olisi ehdottomasti parempaa!
sinulle. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, kun hän kertoi ettei avioliitto ole ratkaisu kaikkiin elämän ongelmiin. Vaikka se tuokin osaltaan sisältöä ja lämpöä, toisaalta se tuo myös uusia ongelmia ja vaikeitakin haasteita. Jos saa lapsia, elämä muuttuu tyystin. Silloin joutuu kantamaan vastuuta muistakin kuin itsestään. (vaikka eihän avioliitto automaattisesti tarkoita lapsikatrasta :))
Mutta en halua tällä mitenkään vähätellä yksinäisyyden tunteitasi ja ahdistustasi sen johdosta. Uskon todella, että se on vaikeaa ja ahdistavaa. Voimia sinulle. toivon vain, ettet odota avioliiton ratkaisevan kaikki ongelmasi ja hävittävän kaikki ahdistavat tunteet.
Tuosta seksin ajattelemisesta vielä. Itse ajattelen, että Jumala on luonut ihmiseen seksuaalisuuden. Älä ajattele, että se on likaista ja pahaa. Seksi lahja, mutta kuuluu vain avioliittoon. On silti luonnollista, varsinkin nuoruudessa, että seksi pyörii mielessä. Joten älä stressaa :)
Tapahtui minulle, notta oliin kans nuor ihimine ja aiva samanlaaset ajattelot ja aharistukset ku sulla. Sillo tuli surutoi nuorukaine ja vei lopulta monien taisteluiden ja vaiheiden jäläkehe vihille. Uskon asiat himmeni siitä mitä ne oliva ollu, ja lopulta seuroissa käynti loppu melekeen tyysti. Kannattaa pitää siitä asiasta kiinne, koska sulla oikiasti o aikaa! Tuli palajo rakkautta ja läheisyyttä, mutta mikä on tärkeintä??????? (surumieline hymy) Rutistukset sulle! Mene Jellivaaraan...
Miksi sinne asti?
että kaikki olisi hukassa!
Sitä paitsi vaikka avioituisi lestadiolaisen kanssa, ei ole tulevaisuus ole ehdottoman varmasti sitä mitä sen luulisi olevan.
Uskovat kodit voivat olla hyvin erilaisia ja sopeutumista siinä riittää - tietenkään tämä ei ole mikään sääntö.
Ajattelen vain, että kasvun paikka on siinä, että toinen on sitten läheisyydestä huolimatta erilainen ja että hänellä voi olla aivan erilaiset arvot...Voisihan asiaa ajatella niinkin, että tullaksesi siksi mikä olet sinä tarvitsit juuri tätä! Joudut ajattelemaan kaikkea aivan eri tavalla ja sinun on pakko tehdä selväksi itsellesi mikä olet ja mitä haluat. Mikään ei ole itsestään selvää ja sinun on tehtävä valintasi aivan yksin, ehkä vastoin puolisosi ajatuksia ja sittenkin sopeuduttava elämääsi.
Se on kova paikka, mutta se on myös todellisen kasvun paikka!
Samat lainalaisuudet pätevät myöskin heidän avioliitoissaan. Mutta täytyy näin lapsuuden lestadiolaisena sanoa, että monelta vaikealta kriisiltä on välttynyt, kun kuuntelee muiden kohtaloita.