Kun ihminen tuli Suomeen puusta-puuhun-menetelmällä, laskeutui alas puusta, nousi pystyasentoon ja rupesi kävelemään, hänestä tuli maalainen, kaupunkilainen paljon myöhemmin.
Ihmisen aidoin elinympäristö on maaseutu. Sinne vetää ihmisen mieli varsinkin kesäisin. Kiivetään ehkä puihinkin noin väliaikaisesti ja joskus pudotaankin, säikähdetäänkin.
Puusta pudonneesta tulee vanhan sanonnan mukaan opettaja, jollainen itse en ole, siis puusta pudonnut.
Juurilla en tässä tarkoita varpaita, joita joskus harhaanjohtavasti kutsutaan "Jorinin juuriksi".
Ihmisen aidoin elinympäristö on maaseutu. Sinne vetää ihmisen mieli varsinkin kesäisin. Kiivetään ehkä puihinkin noin väliaikaisesti ja joskus pudotaankin, säikähdetäänkin.
Puusta pudonneesta tulee vanhan sanonnan mukaan opettaja, jollainen itse en ole, siis puusta pudonnut.
Juurilla en tässä tarkoita varpaita, joita joskus harhaanjohtavasti kutsutaan "Jorinin juuriksi".
Vastaukset 15
Vanhimmat
Maailman kuuluisin hominidilöytö on 3,18 miljoonaa vuotta sitten eläneen Australopithecuksen luuranko. Se löytyi Etiopiasta vuonna 1947. (nimellä ei ole mitään tekemistä Australian kanssa). Löytö sai nimekseen Lucy ja sitä pidetään puuttuvana renkaana apinan ja ihmisen välillä.
Lucy oli vain noin reilun metrin mittainen. Se osasi miten kuten liikkua kahdella jalalla. Ilmeisesti se oli taitava kiipeilijä eikä siitä juuri muuta tiedetäkään. Eihän tässä tiedä omista juuristakaan paljon mitään, saati sitten jonkun Lucyn.
Monet etsivät juuriaan tätänykyä. Meikäläisen on turha niitä haeskella kun isästä ei harmaata haisuakaan ja ei muutenkaan niin väliä. Täytyny vain itse juurensa kasvatella. Ja yrittää juurtua johonkin. Huonolla menestyksellä. Jokapaikassa vieras mies.
"Ei oikeata kotoa voi ollakaan maan päällä..."
Joku virsi sisältää tuon lauseen. Kuka tietää mikä?
mahdollista saada aika hyvin sukujuurensa selville DNA menetelän kaurra .
Minä en ole itse mitenkään juuristani kiinnostunut Sanotaan että isä oli se äidin mies ,kuka senkään siihenaikaan aina varmasti tiesi .
Nykyaikana varsinkaan ei isistä ole niinkään varmaa mennä takuuseen ,nuorisolla kun on noi moraalikäsitykset päässeet heltymään noissa lisääntymispuuhissa ,jos en parammin sano.
Ei 1900-luvulla syntyneitä enää pystytä tutkimaan samalla varmuudella kuin aikaisempina vuosisatoina, koska avoliitot ovat yleistyneet ällistyttävällä tavalla.
Lasten vanhemmat kuuluvat eri seurakuntiin, tai ovat siviilirekisterissä. Pitää ottaa selvää monimutkaisesti, kuka ja missä on tämän Juhani Virtasen isä. Juhani Virtasia on kymmeniä joka vuosi, joten otappa siinä selvää sitten sukutauluista.
Ja sama ruljanssi edellisessä sukupolvessa! Mihin kuuluu avioliiton ulkopuolella syntyneen Juhani Virtasen isä, avioliiton ulkopuolella syntynyt Paavo Virtanen?
Aikaisempina aikoina oli kirkolla velvollisuus kirjata jokainen syntynyt lapsi, jopa kuolleenakin syntyneet, että Ruotsin kuningas tiesi, paljonko voi rokottaa veroina seurakuntia.
Nyt verotuskäytäntö on muuttunut, eikä kirkonkirjoja enää ylläpidetä seurakunnissa samalla tavoin kuin ennen. Kirkkoon kuulumattomiakin alkaa olla jo useampi kymmenen prosenttia kansasta. Sukututkimus maistraateista on hinnakasta, eikä niihin pääse itse tutkimaan, kuten seurakuntiin useinkin pääsee.
On pieni murhe miettiä, onko kirjoihin merkitty isä todellinen isä. Kyllä se on! Harvassa varmasti suomalaisissa kylissä salavuoteutta harrastettiin, koska kaikki tiesivät kaikkien asiat, ja kuudennusmiehet nuuskivat Stasin tavalla kaikkien käytöstä, ja raportoivat kirkkoherralle. Häpeäpenkki ja julkinen ripittäminen oli varmasti sellainen pelote, että moni rakastunutkin naisihminen varjeli siveyttään tarkasti.
Häpeärangaistushan koski vain langennutta naista!
Siitä on merkintä kirkonkirjassa myös naisen elämän loppuun asti. Ja sielläpä tuo säilyy vuosisadasta toiseen.
Sääli tulevaisuuden tutkijoita! Vaikeaa tulee olemaan.
Jossai hamassa menneisyydessä.
Tosin esiisäni varmaanki tulivat tänne suomeen aikoinaan kävellen tai jonkinlaisella laivalla.
Lähtöisin jostain välimeren perukoilta, vaan Gataloniasta laittoi olikohan se Elisabet. Jatkamaan matkaa.
Takaisin päin menijöistä tuli päätälyhyempiä oliko se jossain Marokon suunalla. Pohjoiseen tulijat säilyttivät koko pituutensa.
Ka täällä elelty ja kuninkaita ja tsaareja palveltu jostain 1600 luvulta saakka.
Vuodesta 1917 alkaen oltu kansalaisia ei alamaisia.
sormet on ku joriinin juuret. Pääskö muisti pätkimään?
Kyllä meilläpäin sanotaan, että jalat on kuin joriinin juuret.
Taitaa sanonnat aina vähän muuntautua kun aikansa kiertävät.
että "sillä on varppaatki ku jortikan juuret".
Tuommoset sanonnat ellää ommaa elämmääsä ja murtteekki vaikuttavat tulukinttoihin.
Onko kirjoittajilla selvillä, mikä on joriini, ja millaiset se juuret ovat?
Puutarha.net kertoo näin:
Tarhadaalia (Dahlia x hortensis,asterikasvien suku: Asteraceae) eli ”joriini” kuuluu niihin perinteisiin monivuotisiin kasveihin, jotka eivät kestä hengissä suomalaisessa talvessa. Se on kotoisin Meksikon ylängöiltä, joten juurimukulat paleltuvat herkästi jo syksyn ensimmäisissä pakkasissa. Koko kasvi on hyvin hallanarka eli se vaatii suojauksen myös keväisinä hallaöinä
Daaliahan se. Nimi on tuullut ruotsalaisen Anders Dahlin mukaan . Joriini taas tulee pitarilaisesta kasvititeilijä Georgista, ja kukalla on siihen viittaavia nimiä muissa kielissä.
Joriinin juurimukulat ovat mahtavat, ja ne pitäisi nostaa kellariin talven ajaksi.
Kukkakaalikorvat olen joskus nähnyt, ne ovat hellyttävät. Margareettakin on kukkanen.
Nyt meikkaamaan ja tälläytymään pikkkujoulubileisiin.
Valoiaa adventtimieltä ja leikkisää pikkujoulumieltä!
on pantu visusti muovisankkoon ja viileään paikkaan odottamaan ensi kevättä. Toivottavasti kestävät hyvin talven yli ja ilahduttavat taas komeilla kukillaan meitä ensi kesänä.
muutaman kerran helämässä! Se on kai joku sairraus semmonen joka punasen jättiläismansikan kasvattaa naammaan.
Ei pahemmin naurata eikä passaa kommeijjen kukkien ketjuun.
Yks yksinäinen potaattinokka oli kerran kuollu talavella mökkiisä. Ku se sitte löyvvettiin niin jäässä oli ja hiiret olivat syönneet nokan.
Kun aviosiippa sanoo että olit ihan toisenlainen kymmenen vuotta sitten, niin hän on oikeassa. On nimittäin väitetty ettei meissä kenessäkään ole mitään - ei edes yhtä ainoaa molekyyliä - Joka olisi ollut olemassa yhdeksän vuotta sitten. Solutasolla olemme siis kaikki nuoria tunsimmepa itsemme minkä ikäisiksi hyvänsä.