Hei kaikille

sen. Maailma on tosi suvaitsematon. Kysehän on kait siitä, kuinka lapseni kestää sitä. Miten lapselle voi selittää oikeudenmukaisuutta, kun se mitä hän tekee on väärin ja siitä tulee seurauksia mutta se sanallinen ja muu kiusaaminen on myös väärin vaikka se tunnutaan yleisesti hyväksyttävän koulumaailmassa ja miksei aikuisten työelämässäkin.

Mutta yritän selvittää sanomaasi selkokielellä:

Psykoanalyytikot mainostavat mielellään, että kaikki terapia auttaa koulukunnasta riippumatta. Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä. Väärä terapia saattaa johtaa ongelmiin, joita pidetään tyypillisinä autismin piirteinä. Assin itsetunnon ongelma on usein sopimattoman kasvatuksen seurausta. Tällainen assin piirre on oman toiminnan reflektointiin liittyvä vaikeus.

Nämä ongelmat autistisilla ihmisillä ilmenevät, kun he kohdistavat huomionsa oman suorituksensa tarkkailuun. Autistiselle henkilölle suullisten ohjeitten ymmärtäminen vaatii usein täydellistä keskittymistä. Uusien ohjeitten prosessointi saattaa pysäyttää lupaavan suorituksen, kun kielen prosessoinnin ongelma hidastaa sanojen tulkintaa ja prosessointia teoiksi ja teoista sanoiksi.

Oman suorituksen tarkkailu ei asseilla ole automaattista, vaan opittua. Se on useimmin opittu jo hyvin varhain kun lapsi saa palautetta toiminnastaan joka poikkeaa ikäistensä lasten käyttäytymisestä. Lapset ovat tarkkoja huomaamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet. He eivät halua erottautua joukosta vaan haluavat samaistua ympäristöönsä.

Autismin kirjon lapsi joutuu jo varhain kiinnittämään huomion omaan suoritukseensa, yrittäen selvittää, missä hän poikkeaa muista ja koettaen toimia niin kuin muutkin. Koska hänen sosiaaliset vuorovaikutustaitonsa eivät ole automaattisia kuten muiden ikäistensä kanssakäyminen on kankeaa.

Niin kauan kuin henkilö ei keskity omaan tekemiseensä, suoritus on yleensä sujuvaa. Häiriötä ei esiinny, kun itsetarkkailu unohtuu ja huomio kiinnittyy omaan suoritukseen. Jos esimerkiksi toinen lapsi sanoo, että hän kävelee omituisesti, niin hänen toimintansa keskeytyy, aluksi liike jähmettyy ja suoritus loppuu. Käveleminen tämän jälkeen on todella vaikeaa, kun joutuu tarkkailemaan ja miettimään jokaista liikettään.

Näitä kutsutaan oman toiminnan huomiointiin liittyviksi ongelmiksi. Polkupyörällä ajaminenkin on vaikeaa, jos pitää koko ajan keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan. Ei tässä ole mitään tekemistä psykoanalyytikkojen psykoosin kanssa. Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen.

aiheuttaa "psykoosin... kirjoitti:

Mutta yritän selvittää sanomaasi selkokielellä:

Psykoanalyytikot mainostavat mielellään, että kaikki terapia auttaa koulukunnasta riippumatta. Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä. Väärä terapia saattaa johtaa ongelmiin, joita pidetään tyypillisinä autismin piirteinä. Assin itsetunnon ongelma on usein sopimattoman kasvatuksen seurausta. Tällainen assin piirre on oman toiminnan reflektointiin liittyvä vaikeus.

Nämä ongelmat autistisilla ihmisillä ilmenevät, kun he kohdistavat huomionsa oman suorituksensa tarkkailuun. Autistiselle henkilölle suullisten ohjeitten ymmärtäminen vaatii usein täydellistä keskittymistä. Uusien ohjeitten prosessointi saattaa pysäyttää lupaavan suorituksen, kun kielen prosessoinnin ongelma hidastaa sanojen tulkintaa ja prosessointia teoiksi ja teoista sanoiksi.

Oman suorituksen tarkkailu ei asseilla ole automaattista, vaan opittua. Se on useimmin opittu jo hyvin varhain kun lapsi saa palautetta toiminnastaan joka poikkeaa ikäistensä lasten käyttäytymisestä. Lapset ovat tarkkoja huomaamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet. He eivät halua erottautua joukosta vaan haluavat samaistua ympäristöönsä.

Autismin kirjon lapsi joutuu jo varhain kiinnittämään huomion omaan suoritukseensa, yrittäen selvittää, missä hän poikkeaa muista ja koettaen toimia niin kuin muutkin. Koska hänen sosiaaliset vuorovaikutustaitonsa eivät ole automaattisia kuten muiden ikäistensä kanssakäyminen on kankeaa.

Niin kauan kuin henkilö ei keskity omaan tekemiseensä, suoritus on yleensä sujuvaa. Häiriötä ei esiinny, kun itsetarkkailu unohtuu ja huomio kiinnittyy omaan suoritukseen. Jos esimerkiksi toinen lapsi sanoo, että hän kävelee omituisesti, niin hänen toimintansa keskeytyy, aluksi liike jähmettyy ja suoritus loppuu. Käveleminen tämän jälkeen on todella vaikeaa, kun joutuu tarkkailemaan ja miettimään jokaista liikettään.

Näitä kutsutaan oman toiminnan huomiointiin liittyviksi ongelmiksi. Polkupyörällä ajaminenkin on vaikeaa, jos pitää koko ajan keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan. Ei tässä ole mitään tekemistä psykoanalyytikkojen psykoosin kanssa. Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen.

Lue lisää

"Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen."

Et ole ehkä ymmärtänyt nyt psykoanalyysia, sillä sen tarkoitus on juuri saada assi keskittymään tekemisen kohteeseen.
Psykoanalyysi selittää tämän assin itseensä keskittymisen pakko-ajatuksina, mitkä ovat seurausta ympäristön sadismista.
Sadismia on se, kun ympäristö keskittyy assin tekemiseen ja siirtää tähän syyllisyyden tunteita, pahentaen autistisia oireita, keskittymällä epäolennaisiin asioihin.

Autismi on puolustusmekanismi sadismia vastaan. Normaali ihminen vastaavassa tilanteessa, mihin assi joutuu, samaistuu sadistisesti häntä kohdelleeseen henkilöön ja toimii eteenpäin muita kohtaan sadistisesti.
Mielestäni autisti on tässä mielessä paremminkin neurologisesti kehittyneempi, kuin tavallinen pulliainen, joka jättää asiat käsittelemättä ja siirtää ne muiden huoleksi, siirtäen sadismia eteenpäin, käyttäytymällä itse sadistisesti.

Autismi puolustusreaktiona pysäyttää sadismin etenemisen.

Psykoanalyysissa, kuten jo sanoin, autismin oireita voidaan lievittää, välttämällä autistin joutumista sadismin kohteeksi.


"Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä."

Eiköhän se syy ole siinä terapeutissa, eikä missään yliluonnollisessa.

sanoen olekaan. En ole ainakaan itse siihen koskaan törmännyt ja olen sentään jo yli nelikymppinen.

Kyllä assilapsen ongelmat on myös muualla kuin vanhemmissa. Nykylapset on kuten ennenkin, pikku paskiaisia. Koulu on täysi viidakko. Paras tapa opettaa assipoika pärjäämään on laittaa hänet nyrkkeily tms. tunneille. Ja ohjeistus, että turpiin vaan jos ei sanat riitä. Silloin ärsyttäminen kyllä väkisin lakkaa.

Itse olen varmaan ihan paska vanhempi, mutta kyllä lasta on vaikea auttaa koulussa. Kova kuri kouluun olisi hyvä keino niin että kiusaajia todella rangaistaisiin esim. erottmalla.

ritalin kirjoitti:

"Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen."

Et ole ehkä ymmärtänyt nyt psykoanalyysia, sillä sen tarkoitus on juuri saada assi keskittymään tekemisen kohteeseen.
Psykoanalyysi selittää tämän assin itseensä keskittymisen pakko-ajatuksina, mitkä ovat seurausta ympäristön sadismista.
Sadismia on se, kun ympäristö keskittyy assin tekemiseen ja siirtää tähän syyllisyyden tunteita, pahentaen autistisia oireita, keskittymällä epäolennaisiin asioihin.

Autismi on puolustusmekanismi sadismia vastaan. Normaali ihminen vastaavassa tilanteessa, mihin assi joutuu, samaistuu sadistisesti häntä kohdelleeseen henkilöön ja toimii eteenpäin muita kohtaan sadistisesti.
Mielestäni autisti on tässä mielessä paremminkin neurologisesti kehittyneempi, kuin tavallinen pulliainen, joka jättää asiat käsittelemättä ja siirtää ne muiden huoleksi, siirtäen sadismia eteenpäin, käyttäytymällä itse sadistisesti.

Autismi puolustusreaktiona pysäyttää sadismin etenemisen.

Psykoanalyysissa, kuten jo sanoin, autismin oireita voidaan lievittää, välttämällä autistin joutumista sadismin kohteeksi.


"Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä."

Eiköhän se syy ole siinä terapeutissa, eikä missään yliluonnollisessa.

Lue lisää

NIIN kävi eräälle mäkihyppääjälle, joka sai psykoanalyysia. Niin kauan, kun hän hyppäsi ilman terapiaa, kaikki meni hyvin. Sitten tuli terapeutti ja tuli mahalasku ja miljoonalasku...

Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?

ei siis toisin kirjoitti:

sanoen olekaan. En ole ainakaan itse siihen koskaan törmännyt ja olen sentään jo yli nelikymppinen.

Kyllä assilapsen ongelmat on myös muualla kuin vanhemmissa. Nykylapset on kuten ennenkin, pikku paskiaisia. Koulu on täysi viidakko. Paras tapa opettaa assipoika pärjäämään on laittaa hänet nyrkkeily tms. tunneille. Ja ohjeistus, että turpiin vaan jos ei sanat riitä. Silloin ärsyttäminen kyllä väkisin lakkaa.

Itse olen varmaan ihan paska vanhempi, mutta kyllä lasta on vaikea auttaa koulussa. Kova kuri kouluun olisi hyvä keino niin että kiusaajia todella rangaistaisiin esim. erottmalla.

Lue lisää

että hänen tulee vetää turpaan ihmisiä. Sellainen käytöstapa ei ole sopiva, ja siitä joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen heti kun 15 vuotta on täytetty.

Asperger-pojan äiti kirjoitti:

että hänen tulee vetää turpaan ihmisiä. Sellainen käytöstapa ei ole sopiva, ja siitä joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen heti kun 15 vuotta on täytetty.

kenellekään lapselle sanota suoraan, että vedä turpaan. Itse kyllä olen sanonut, että itseään täytyy puolustaa. Jos lapsi ei puolustaudu kiusaajia vastaan niin mistään ei tule mitään. Jotkut lapset on sellaisia, että ovat niin vähän aggressiivisia, etteivät luonnostaan puolustaudu esim. fyysisesti. Itsekin olin sellainen lapsena. Tuijotin vain kun kimppuuni käytiin.

ja kaatui kirjoitti:

NIIN kävi eräälle mäkihyppääjälle, joka sai psykoanalyysia. Niin kauan, kun hän hyppäsi ilman terapiaa, kaikki meni hyvin. Sitten tuli terapeutti ja tuli mahalasku ja miljoonalasku...

Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?

Lue lisää

Köhöm. Et näköjään nyt millään pysty lukemaan kirjoittamaani tekstiä. Minulla on siihen seuraavanlainen selitys: et ymmärrä sitä ja päätät sitten, mitä siinä lukee, näet omiasi, kun et näe oikeaa tekstiä.

Psykoanalyysi on juuri sellainen, mikä nyt ajaa niitä näkemyksiä, joita puolustit tuossa pitkässä viestissäsi, niin miksi vastustat sitä, mikä niitä tukee? Siitä ei ole nyt mitään hyötyä, että väität psykoanalyysin olevan jotain muuta, kuin se on, ellet sitten puhunut hieman valhetta viimeksi.


"Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?"

Psykoanalyysi on matemaattisesti pätevä malli, joten se lähinnä näyttää, kuinka asiat ovat oikeasti. Se auttaa olemaan oma itsensä ilman, että harmistuisi toisten pyrkimyksistä kieltää sitä.

ei tietenkään kirjoitti:

kenellekään lapselle sanota suoraan, että vedä turpaan. Itse kyllä olen sanonut, että itseään täytyy puolustaa. Jos lapsi ei puolustaudu kiusaajia vastaan niin mistään ei tule mitään. Jotkut lapset on sellaisia, että ovat niin vähän aggressiivisia, etteivät luonnostaan puolustaudu esim. fyysisesti. Itsekin olin sellainen lapsena. Tuijotin vain kun kimppuuni käytiin.

Lue lisää

oli pieni, päiväkodissa ja vähän paljon outo muiden lasten mielestä ja siksi oiva kiusan kohde, hermostui kettusen äiti kun aina oli vaatteet rikki tai nenä veressä, että no vedä niitä takaisin, älä aina ole tommoinen muusinuija.

Ja kettunen teki työtä käskettyä ja pieksi lauman puolet isompia poikia ja taas mentiin kipinkapin puhutteluun ja ties minne.

Sitä ennen oli sanottu ja teroitettu, että ketään ei saa lyödä.
Koittaisi sitten päättää!

Koska assit ottavat enemmän tai vähemmän - ja yleensä hyvin paljon enemmän - kaiken täysin kirjaimellisesti, ei se ole ehkä kuitenkaan hyvä neuvo opettaa muksimaan takaisin, vaan opettaa muita keinoja ja itse mennä ja pistää kiusaajat kuriin jos muut aikuiset eivät siihen kykene.

ei siis toisin kirjoitti:

sanoen olekaan. En ole ainakaan itse siihen koskaan törmännyt ja olen sentään jo yli nelikymppinen.

Kyllä assilapsen ongelmat on myös muualla kuin vanhemmissa. Nykylapset on kuten ennenkin, pikku paskiaisia. Koulu on täysi viidakko. Paras tapa opettaa assipoika pärjäämään on laittaa hänet nyrkkeily tms. tunneille. Ja ohjeistus, että turpiin vaan jos ei sanat riitä. Silloin ärsyttäminen kyllä väkisin lakkaa.

Itse olen varmaan ihan paska vanhempi, mutta kyllä lasta on vaikea auttaa koulussa. Kova kuri kouluun olisi hyvä keino niin että kiusaajia todella rangaistaisiin esim. erottmalla.

Lue lisää

Tuskin nyt ihan huono vanhempi olet. Ei kukaan ole täydellinen. Ihmettelenkin, että miten psykiatrit, jotka ottavat lapsen huostaan, luulevat olevansa niin paljon parempia ihmisiä, että heidän seurassaan lapsi kasvaa paremmin. Eikö jo huostaanotto osoita jonkinlaista narsismia?

Vanhempien osuus assin kehitykseen on keskeinen. Autismi alkaa yleensä näkyä pakkoneuroosin kehitysvaiheen jälkeen ja autismiin yleensä liittyy ks. häiriö.
Uskoisin, että tämän tilan akuutti muoto, eli selvästi näkyvä poikkeavuus on seurausta saman kehitysvaiheen epäonnistumisista, kuin pakkoneuroosissa. Yleensä autismiin taipuvaisilla tämä kehitysvaihe epäonnistuu, mutta väitän, että teoriassa autismi voisi jäädä "puhkeamatta" ikäänkuin piileväksi, taustalle.

Myöhemmin assin sen hetkisestä tasosta näkee, kuinka hyvä ympäristö on assin kannalta.


Tervettä vuorovaikutusta kyllä on, mutta harvemmin vuorovaikutus on aivan täydellistä. Tässä, kun puhuin sadismista vuorovaikutuksesta, niin voidaan puhua lähinnä 10% ihmisistä, joilla sadismi on hallitseva piirre vuorovaikutuksessa.

Kouluissa voisi tietenkin olla parempi kuri, sillä epäsuotuisat koulu-olosuhteet pahentavat autistisia oireita.

Kun tähän viestiin nyt uli enemmänkin vastauksia itsepuolustusta koskien, niin voisin todeta, että kun jos riitelin ala-asteella kiusaajani kanssa, meille tuli tappelu, jonka voitin yllättävän helposti... en kuitenkaan halunnut vahingoittaa kiusaajaani, vaikka olikin minulle useasti niin tehnyt. Kostoksi minut kuitenkin pahoinpideltiin sairaalakuntoon, todellisuudessa yritettiin tappaa, eikä mitään rangaistuksia jaeltu.
Hulluinta oli, että opettaja vielä tuli mukaan nimittelemään, kun makasin maassa.
Siinä vaiheessa tajusin, että pahuus ja häikäilemättömyys on se, millä maailmassa pärjää, mutta koskaan en sitä millään tavalla ihaile.

kettu.nen kirjoitti:

oli pieni, päiväkodissa ja vähän paljon outo muiden lasten mielestä ja siksi oiva kiusan kohde, hermostui kettusen äiti kun aina oli vaatteet rikki tai nenä veressä, että no vedä niitä takaisin, älä aina ole tommoinen muusinuija.

Ja kettunen teki työtä käskettyä ja pieksi lauman puolet isompia poikia ja taas mentiin kipinkapin puhutteluun ja ties minne.

Sitä ennen oli sanottu ja teroitettu, että ketään ei saa lyödä.
Koittaisi sitten päättää!

Koska assit ottavat enemmän tai vähemmän - ja yleensä hyvin paljon enemmän - kaiken täysin kirjaimellisesti, ei se ole ehkä kuitenkaan hyvä neuvo opettaa muksimaan takaisin, vaan opettaa muita keinoja ja itse mennä ja pistää kiusaajat kuriin jos muut aikuiset eivät siihen kykene.

Lue lisää

että äitisi teki ihan oikein. Paljon pahempaa on ottaa koko ajan turpiin. Se vahingoittaa lasta paljon enemmän kuin parit puhuttelut.

Ja kyllä se koulussa on niin, että tytötkin on melkein yhtä väkivaltaisia kuin pojat niin poika tai tyttö jonka kimppuun aina käydään niin hänen on pakko näyttää kaapin paikka ja antaa takaisin, ellei halua olla koko ajan potkittavana.

ritalin kirjoitti:

Köhöm. Et näköjään nyt millään pysty lukemaan kirjoittamaani tekstiä. Minulla on siihen seuraavanlainen selitys: et ymmärrä sitä ja päätät sitten, mitä siinä lukee, näet omiasi, kun et näe oikeaa tekstiä.

Psykoanalyysi on juuri sellainen, mikä nyt ajaa niitä näkemyksiä, joita puolustit tuossa pitkässä viestissäsi, niin miksi vastustat sitä, mikä niitä tukee? Siitä ei ole nyt mitään hyötyä, että väität psykoanalyysin olevan jotain muuta, kuin se on, ellet sitten puhunut hieman valhetta viimeksi.


"Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?"

Psykoanalyysi on matemaattisesti pätevä malli, joten se lähinnä näyttää, kuinka asiat ovat oikeasti. Se auttaa olemaan oma itsensä ilman, että harmistuisi toisten pyrkimyksistä kieltää sitä.

Lue lisää

lisää?

ritalin kirjoitti:

Tuskin nyt ihan huono vanhempi olet. Ei kukaan ole täydellinen. Ihmettelenkin, että miten psykiatrit, jotka ottavat lapsen huostaan, luulevat olevansa niin paljon parempia ihmisiä, että heidän seurassaan lapsi kasvaa paremmin. Eikö jo huostaanotto osoita jonkinlaista narsismia?

Vanhempien osuus assin kehitykseen on keskeinen. Autismi alkaa yleensä näkyä pakkoneuroosin kehitysvaiheen jälkeen ja autismiin yleensä liittyy ks. häiriö.
Uskoisin, että tämän tilan akuutti muoto, eli selvästi näkyvä poikkeavuus on seurausta saman kehitysvaiheen epäonnistumisista, kuin pakkoneuroosissa. Yleensä autismiin taipuvaisilla tämä kehitysvaihe epäonnistuu, mutta väitän, että teoriassa autismi voisi jäädä "puhkeamatta" ikäänkuin piileväksi, taustalle.

Myöhemmin assin sen hetkisestä tasosta näkee, kuinka hyvä ympäristö on assin kannalta.


Tervettä vuorovaikutusta kyllä on, mutta harvemmin vuorovaikutus on aivan täydellistä. Tässä, kun puhuin sadismista vuorovaikutuksesta, niin voidaan puhua lähinnä 10% ihmisistä, joilla sadismi on hallitseva piirre vuorovaikutuksessa.

Kouluissa voisi tietenkin olla parempi kuri, sillä epäsuotuisat koulu-olosuhteet pahentavat autistisia oireita.

Kun tähän viestiin nyt uli enemmänkin vastauksia itsepuolustusta koskien, niin voisin todeta, että kun jos riitelin ala-asteella kiusaajani kanssa, meille tuli tappelu, jonka voitin yllättävän helposti... en kuitenkaan halunnut vahingoittaa kiusaajaani, vaikka olikin minulle useasti niin tehnyt. Kostoksi minut kuitenkin pahoinpideltiin sairaalakuntoon, todellisuudessa yritettiin tappaa, eikä mitään rangaistuksia jaeltu.
Hulluinta oli, että opettaja vielä tuli mukaan nimittelemään, kun makasin maassa.
Siinä vaiheessa tajusin, että pahuus ja häikäilemättömyys on se, millä maailmassa pärjää, mutta koskaan en sitä millään tavalla ihaile.

Lue lisää

"Ihmettelenkin, että miten psykiatrit, jotka ottavat lapsen huostaan, luulevat olevansa niin paljon parempia ihmisiä, että heidän seurassaan lapsi kasvaa paremmin".

ei tietenkään kirjoitti:

kenellekään lapselle sanota suoraan, että vedä turpaan. Itse kyllä olen sanonut, että itseään täytyy puolustaa. Jos lapsi ei puolustaudu kiusaajia vastaan niin mistään ei tule mitään. Jotkut lapset on sellaisia, että ovat niin vähän aggressiivisia, etteivät luonnostaan puolustaudu esim. fyysisesti. Itsekin olin sellainen lapsena. Tuijotin vain kun kimppuuni käytiin.

Lue lisää

Omana aikanani koulussa ei ollut edes välituntivalvontaa. Muutama kiusaajatyyppi terrorisoi koko porukkaa, milloin enemmän, milloin vähemmän.

Kerran kun ainekirjoituksen aiheena (tokaluokalla) oli jokin ystävyyteen liittyvä, kirjoitin nimeltä mainiten kaksi tyyppiä, jotka eivät ole mukavia, koska kiusaavat. Opettaja luki aineeni ääneen kertomatta kirjoittajaa, mutta nuo pojat arvasivat sen minun kirjoittamakseni. Eivät he kuitenkaan muutoin kostaneet, muuta kuin sanoivat kirjoittavansa seuraavaan aineeseensa, että minä keljuilen aina heille. Kirjoittivatko vai eivät, sitä en tiedä. Ainakaan opettaja ei asiasta maininnut.

Ehkä tuon jälkeen heidän kiusaamisensa minua kohtaan väheni. Minä olin epäkiitollinen kiusattava siksikin, että en itkenyt koskaan. Kiusaaminen ei siis tuottanut toivottua tulosta. Jollain tavalla asetuin kiusaajien yläpuolelle.

Kerran kolmannella tai neljännellä luokalla toinen noista pojista töni kaikkia nurin. Kun sitten sanoin kohtalotoverilleni, että J on ihan hullu, tuo tönitty kohtalotoverini yrittikin nostaa omia osakkeitaan kantelemalla J:lle.

J tuli kysymään minulta, että sanoinko häntä hulluksi. Vastasin: "Sanoin. Mutta en sano enää, jos et töni minua." Hän jatkoi muiden töniskelyä (myös tuon kohtalotoverini), mutta jätti minut rauhaan.

Kun aikuisena joskus tapaa noita kiusaajia, he ovat jatkuvasti jotenkin nolon oloisia.

Asseri kirjoitti:

Omana aikanani koulussa ei ollut edes välituntivalvontaa. Muutama kiusaajatyyppi terrorisoi koko porukkaa, milloin enemmän, milloin vähemmän.

Kerran kun ainekirjoituksen aiheena (tokaluokalla) oli jokin ystävyyteen liittyvä, kirjoitin nimeltä mainiten kaksi tyyppiä, jotka eivät ole mukavia, koska kiusaavat. Opettaja luki aineeni ääneen kertomatta kirjoittajaa, mutta nuo pojat arvasivat sen minun kirjoittamakseni. Eivät he kuitenkaan muutoin kostaneet, muuta kuin sanoivat kirjoittavansa seuraavaan aineeseensa, että minä keljuilen aina heille. Kirjoittivatko vai eivät, sitä en tiedä. Ainakaan opettaja ei asiasta maininnut.

Ehkä tuon jälkeen heidän kiusaamisensa minua kohtaan väheni. Minä olin epäkiitollinen kiusattava siksikin, että en itkenyt koskaan. Kiusaaminen ei siis tuottanut toivottua tulosta. Jollain tavalla asetuin kiusaajien yläpuolelle.

Kerran kolmannella tai neljännellä luokalla toinen noista pojista töni kaikkia nurin. Kun sitten sanoin kohtalotoverilleni, että J on ihan hullu, tuo tönitty kohtalotoverini yrittikin nostaa omia osakkeitaan kantelemalla J:lle.

J tuli kysymään minulta, että sanoinko häntä hulluksi. Vastasin: "Sanoin. Mutta en sano enää, jos et töni minua." Hän jatkoi muiden töniskelyä (myös tuon kohtalotoverini), mutta jätti minut rauhaan.

Kun aikuisena joskus tapaa noita kiusaajia, he ovat jatkuvasti jotenkin nolon oloisia.

Lue lisää

Sikäli olin onnellinen, että kiusaajia oli vähän ja "ihan normaaleja" enemmistö, enkä ollut eritysikiusaamisen kohteena.

Useinhan assi voi olla kaikkien silmätikkuna ja se on toki vakavampi asia.

Asseri kirjoitti:

Omana aikanani koulussa ei ollut edes välituntivalvontaa. Muutama kiusaajatyyppi terrorisoi koko porukkaa, milloin enemmän, milloin vähemmän.

Kerran kun ainekirjoituksen aiheena (tokaluokalla) oli jokin ystävyyteen liittyvä, kirjoitin nimeltä mainiten kaksi tyyppiä, jotka eivät ole mukavia, koska kiusaavat. Opettaja luki aineeni ääneen kertomatta kirjoittajaa, mutta nuo pojat arvasivat sen minun kirjoittamakseni. Eivät he kuitenkaan muutoin kostaneet, muuta kuin sanoivat kirjoittavansa seuraavaan aineeseensa, että minä keljuilen aina heille. Kirjoittivatko vai eivät, sitä en tiedä. Ainakaan opettaja ei asiasta maininnut.

Ehkä tuon jälkeen heidän kiusaamisensa minua kohtaan väheni. Minä olin epäkiitollinen kiusattava siksikin, että en itkenyt koskaan. Kiusaaminen ei siis tuottanut toivottua tulosta. Jollain tavalla asetuin kiusaajien yläpuolelle.

Kerran kolmannella tai neljännellä luokalla toinen noista pojista töni kaikkia nurin. Kun sitten sanoin kohtalotoverilleni, että J on ihan hullu, tuo tönitty kohtalotoverini yrittikin nostaa omia osakkeitaan kantelemalla J:lle.

J tuli kysymään minulta, että sanoinko häntä hulluksi. Vastasin: "Sanoin. Mutta en sano enää, jos et töni minua." Hän jatkoi muiden töniskelyä (myös tuon kohtalotoverini), mutta jätti minut rauhaan.

Kun aikuisena joskus tapaa noita kiusaajia, he ovat jatkuvasti jotenkin nolon oloisia.

Lue lisää

Maaseutu ei anna armoa. Tuo pahin kiusaaja (J) meni naimisiin eniten kiusaamansa pojan siskon kanssa. Pariskunta rakensi talon aivan kiusatun pojan lähinaapuriksi. Voi olla ikuinen pikku nolotus päällä.

Asseri kirjoitti:

Sikäli olin onnellinen, että kiusaajia oli vähän ja "ihan normaaleja" enemmistö, enkä ollut eritysikiusaamisen kohteena.

Useinhan assi voi olla kaikkien silmätikkuna ja se on toki vakavampi asia.

Lue lisää

"Useinhan assi voi olla kaikkien silmätikkuna ja se on toki vakavampi asia."

Kun minua kiusattiin, olin vain yhden lapsen silmätikkuna, mutta valitettavasti hän osasi asiansa poikkeuksellisen hyvin. Oli niin taitava manipuloimaan, että sai opettajien täyden tuen touhuilleen.
Ja kuten kunnon psykopaatin pitääkin, hän oikeutti tekonsa käyttäen muita apunaan, jolloin pian tuli asetelma; minä vastaan hän ja hänen tukijoukkonsa, mikä tarkoitti "kaikki muut".
Kyse oli siis siitä, että hän kiusasi minua ja kykenemättömänä ottamaan vastuuta, hänen täytyi tehdä kiusaamisesta sosiaalisesti hyväksyttyä ja oikeutettua.

Tämän seurauksena hän esiintyi aina oikeuden puolesta, eikä häntä voinut mitenkään estää, tai vastustaa.
Mutta opettajien antama tuki hänelle saa välttämättä mieleeni ajatuksen, että olisivatko häntä erityisesti tukeneet opettajat voineet itse olla samanlaisia. Sitten tunnistivat kaltaisensa lapsen ja toimivat tämän tukena(?).
Häiriintynyt lapsi, kun ajoi heidän tarkoituksiaan.

Mikään psykoterapiasuuntaus ei sovellu autisminkirjon hoitoon vaan nimenomaan edesauttaa sotkemaan jo muutenkin aivojen herkkää välittäjäainejärjestelmää entisestään. Pilvin pimein löytyy esimerkkejä psykoterapian vahingollisesta vaikutuksesta autisteille. Koska autismi ilman liitännäisdiaganooseja ei ole luettavissa sairauksiin ei sitä myöskään sairautena tulisi yrittää hoitaa!

antipsykiatristi kirjoitti:

Mikään psykoterapiasuuntaus ei sovellu autisminkirjon hoitoon vaan nimenomaan edesauttaa sotkemaan jo muutenkin aivojen herkkää välittäjäainejärjestelmää entisestään. Pilvin pimein löytyy esimerkkejä psykoterapian vahingollisesta vaikutuksesta autisteille. Koska autismi ilman liitännäisdiaganooseja ei ole luettavissa sairauksiin ei sitä myöskään sairautena tulisi yrittää hoitaa!

Lue lisää

Ehkä sua ei sitten ihan turhaan uloskirjattu psykiatrian polilta? Ne on varmaan alkanu pikkuhiljaa ymmärtää mistä autistisissa "häiriötiloissa" pohjimmiltaan on kyse.

muistutukset osa VI kirjoitti:

Ehkä sua ei sitten ihan turhaan uloskirjattu psykiatrian polilta? Ne on varmaan alkanu pikkuhiljaa ymmärtää mistä autistisissa "häiriötiloissa" pohjimmiltaan on kyse.

Ohoh, kuinkahan noin on sattunut käymään.......