Hei kaikille

äippä

Meillä on 9v. poika, jolla on ass-piirteitä. Erityisopetuspäätös oli jo ekalle mentäessä. Ensimmäinen vuosi oli helvettiä, toisella luokalla poika vaihtoi koulua ja samalla esy-luokalle. Opettaja on todella hyvä ja ymmärtää poikaa. Opiskelut sujuvat hyvin, mutta sosiaaliset suhteet ja tilanteet esim. välitunneilla eivät.

Jotkut oppilaat ovat keksineet,että pojasta saa syntipukin ja samalla ohjelmanumeron tarpeeksi ärsyttämällä ja yllyttämällä. Joten rehtorin kansliassa on tullut käytyä.
Poika on aika levoton ja ahdistunut. Kysyisin teiltä, minkälaista terapiaa lapsenne ovat mahdollisesti saaneet sosiaalisten taitojen opiskeluun ja ovatko lapsenne saaneet jonkinlaista lääkitystä. Poikamme on sosiaalinen ja kiinnostunut muista mutta ei kykene ymmärtämään miten toimitaan. Samalla jonkinlainen oma minä on kateissa, joka ohjaa häntä. Kiitos vastauksista.

24

972

    Vastaukset

    • miksi ihmeessä poikanne tarvitsee terapiaa - vikahan on ympäristössä

      • sen. Maailma on tosi suvaitsematon. Kysehän on kait siitä, kuinka lapseni kestää sitä. Miten lapselle voi selittää oikeudenmukaisuutta, kun se mitä hän tekee on väärin ja siitä tulee seurauksia mutta se sanallinen ja muu kiusaaminen on myös väärin vaikka se tunnutaan yleisesti hyväksyttävän koulumaailmassa ja miksei aikuisten työelämässäkin.


    • "Samalla jonkinlainen oma minä on kateissa, joka ohjaa häntä."

      Assin ja assin vanhempien suhde on seuraavanlainen: vanhemmilta puuttuu minuus ja kyky ottaa moraalista vastuuta teoistaan, minkä seurauksena hän siirtää syyllisyyden tunteet jne. pakan lapsen niskaan, minkä seurauksena lapsen oma persoona kielletään, jotta hän kantaisi vanhemman persoonan tiedostamatonta osaa, mikä aiheuttaa lapsen oirehdinnan.
      Eli tärkeätä on nyt, että alat hyväksymään äitinä, että lapsessa näkemäsi onglmat ovat seurausta kyvyttömyydestäsi ottaa moraalista vastuuta. Kun lakkaat etsimästä omia vikojasi lapsestasi ja koitat ymmärtää tätä, niin hänkin saa mahdollisuuden elää oman minuuden kautta.

      "Kysyisin teiltä, minkälaista terapiaa lapsenne ovat mahdollisesti saaneet sosiaalisten taitojen opiskeluun ja ovatko lapsenne saaneet jonkinlaista lääkitystä."

      Assin "sosiaaliset ongelmat" ovat täysin riippuvaisia ympäristön narsistisuuden asteesta. Mitä heikommin ihmiset hyväksyvät itsensä, sitä voimakkaammin assin ongelmat näkyvät.
      Mitään lääkitystä ei tällaisessa tapauksessa tietenkään pidä käyttää ja ainoa lääke onkin niiden itseään hyväksymättömien, itsetuntovammaisten terapioiminen.

      Assin ja huonon itsetunnon omaan ihmisen suhteessa näkyy assin sosiaalisten ongelmien todellinen luonne hyvin selvästi: assin käytös tuo henkilölle esiin tämän persoonan tiedostamattomiin torjutut persoonan osat ja sitten, kun henkilö joutuu nämä kohtaamaan, hän näkee ne assissa, koskei pysty niitä itseensä ottamaan ja tämän seurauksena kohdistaa vihansa assiin, koska assista on tullut yhteneväinen oman psykoottisen persoonan osan kanssa.
      Tämän seurauksena assi ottaa kannettavakseen syyllisyyden, minkä henkilö on itsestään torjunut ja oman persoonan kautta eläminen estyy. Autistisen oireet ovat täysin sidosissa ympäristön ja assin vuorovaikutussuhteeseen.

      Kaikkein tervein vuorovaikutus assille olisi luultavasti täysin yksinäinen elämä, ilman huonoitsetuntoisia mulkkuja, jotka tarvitsevat elämään kyetäkseen jonkun, jonka niskaan voi sysätä sadistista paskaa.
      Ja mielestäni onkin oikeastaan suorastaan huvittavaa, että joku voi tosissaan sanoa assilla olevan sosiaalisia ongelmia, sillä tämän sanoja saa sadistista seksuaalista tyydytystä niin sanoessaan, sillä niin sanoessaan hän vetäytyy fantasiaansa ja syyllistää todellista minäänsä, minkä näkee assissa.

      Tässä siis psykoanalyyttinen toteamus assin sosiaalisista ongelmista.
      En suinkaan väitä, etteikö autismi ole neurologinen ominaisuus. Autismia on eritasoista... Mutta se, kuinka autismi näkyy, riippuu täysin vuorovaikutussuhteista. Autismi on eräänlainen hermostopohjainen tapa reagoida epäterveeseen vuorovaikutukseen. Täysin terveessä vuorovaikutuksessa mitään ongelmia ei yksinkertaisesti ole.

      Yleisin tapa ihmisillä reagoida epäterveeseen vuorovaikutukseen on sadismi, mikä toisaalta on kaiken epäterveen vuorovaikutukseen äiti ja isä.
      Assin ongelmat siis näkyvät sitä voimakkaammin, mitä pahemmin tämä joutuu sadismin kohteeksi.

      • Mutta yritän selvittää sanomaasi selkokielellä:

        Psykoanalyytikot mainostavat mielellään, että kaikki terapia auttaa koulukunnasta riippumatta. Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä. Väärä terapia saattaa johtaa ongelmiin, joita pidetään tyypillisinä autismin piirteinä. Assin itsetunnon ongelma on usein sopimattoman kasvatuksen seurausta. Tällainen assin piirre on oman toiminnan reflektointiin liittyvä vaikeus.

        Nämä ongelmat autistisilla ihmisillä ilmenevät, kun he kohdistavat huomionsa oman suorituksensa tarkkailuun. Autistiselle henkilölle suullisten ohjeitten ymmärtäminen vaatii usein täydellistä keskittymistä. Uusien ohjeitten prosessointi saattaa pysäyttää lupaavan suorituksen, kun kielen prosessoinnin ongelma hidastaa sanojen tulkintaa ja prosessointia teoiksi ja teoista sanoiksi.

        Oman suorituksen tarkkailu ei asseilla ole automaattista, vaan opittua. Se on useimmin opittu jo hyvin varhain kun lapsi saa palautetta toiminnastaan joka poikkeaa ikäistensä lasten käyttäytymisestä. Lapset ovat tarkkoja huomaamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet. He eivät halua erottautua joukosta vaan haluavat samaistua ympäristöönsä.

        Autismin kirjon lapsi joutuu jo varhain kiinnittämään huomion omaan suoritukseensa, yrittäen selvittää, missä hän poikkeaa muista ja koettaen toimia niin kuin muutkin. Koska hänen sosiaaliset vuorovaikutustaitonsa eivät ole automaattisia kuten muiden ikäistensä kanssakäyminen on kankeaa.

        Niin kauan kuin henkilö ei keskity omaan tekemiseensä, suoritus on yleensä sujuvaa. Häiriötä ei esiinny, kun itsetarkkailu unohtuu ja huomio kiinnittyy omaan suoritukseen. Jos esimerkiksi toinen lapsi sanoo, että hän kävelee omituisesti, niin hänen toimintansa keskeytyy, aluksi liike jähmettyy ja suoritus loppuu. Käveleminen tämän jälkeen on todella vaikeaa, kun joutuu tarkkailemaan ja miettimään jokaista liikettään.

        Näitä kutsutaan oman toiminnan huomiointiin liittyviksi ongelmiksi. Polkupyörällä ajaminenkin on vaikeaa, jos pitää koko ajan keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan. Ei tässä ole mitään tekemistä psykoanalyytikkojen psykoosin kanssa. Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen.


      • aiheuttaa "psykoosin... kirjoitti:

        Mutta yritän selvittää sanomaasi selkokielellä:

        Psykoanalyytikot mainostavat mielellään, että kaikki terapia auttaa koulukunnasta riippumatta. Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä. Väärä terapia saattaa johtaa ongelmiin, joita pidetään tyypillisinä autismin piirteinä. Assin itsetunnon ongelma on usein sopimattoman kasvatuksen seurausta. Tällainen assin piirre on oman toiminnan reflektointiin liittyvä vaikeus.

        Nämä ongelmat autistisilla ihmisillä ilmenevät, kun he kohdistavat huomionsa oman suorituksensa tarkkailuun. Autistiselle henkilölle suullisten ohjeitten ymmärtäminen vaatii usein täydellistä keskittymistä. Uusien ohjeitten prosessointi saattaa pysäyttää lupaavan suorituksen, kun kielen prosessoinnin ongelma hidastaa sanojen tulkintaa ja prosessointia teoiksi ja teoista sanoiksi.

        Oman suorituksen tarkkailu ei asseilla ole automaattista, vaan opittua. Se on useimmin opittu jo hyvin varhain kun lapsi saa palautetta toiminnastaan joka poikkeaa ikäistensä lasten käyttäytymisestä. Lapset ovat tarkkoja huomaamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet. He eivät halua erottautua joukosta vaan haluavat samaistua ympäristöönsä.

        Autismin kirjon lapsi joutuu jo varhain kiinnittämään huomion omaan suoritukseensa, yrittäen selvittää, missä hän poikkeaa muista ja koettaen toimia niin kuin muutkin. Koska hänen sosiaaliset vuorovaikutustaitonsa eivät ole automaattisia kuten muiden ikäistensä kanssakäyminen on kankeaa.

        Niin kauan kuin henkilö ei keskity omaan tekemiseensä, suoritus on yleensä sujuvaa. Häiriötä ei esiinny, kun itsetarkkailu unohtuu ja huomio kiinnittyy omaan suoritukseen. Jos esimerkiksi toinen lapsi sanoo, että hän kävelee omituisesti, niin hänen toimintansa keskeytyy, aluksi liike jähmettyy ja suoritus loppuu. Käveleminen tämän jälkeen on todella vaikeaa, kun joutuu tarkkailemaan ja miettimään jokaista liikettään.

        Näitä kutsutaan oman toiminnan huomiointiin liittyviksi ongelmiksi. Polkupyörällä ajaminenkin on vaikeaa, jos pitää koko ajan keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan. Ei tässä ole mitään tekemistä psykoanalyytikkojen psykoosin kanssa. Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen.

        "Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen."

        Et ole ehkä ymmärtänyt nyt psykoanalyysia, sillä sen tarkoitus on juuri saada assi keskittymään tekemisen kohteeseen.
        Psykoanalyysi selittää tämän assin itseensä keskittymisen pakko-ajatuksina, mitkä ovat seurausta ympäristön sadismista.
        Sadismia on se, kun ympäristö keskittyy assin tekemiseen ja siirtää tähän syyllisyyden tunteita, pahentaen autistisia oireita, keskittymällä epäolennaisiin asioihin.

        Autismi on puolustusmekanismi sadismia vastaan. Normaali ihminen vastaavassa tilanteessa, mihin assi joutuu, samaistuu sadistisesti häntä kohdelleeseen henkilöön ja toimii eteenpäin muita kohtaan sadistisesti.
        Mielestäni autisti on tässä mielessä paremminkin neurologisesti kehittyneempi, kuin tavallinen pulliainen, joka jättää asiat käsittelemättä ja siirtää ne muiden huoleksi, siirtäen sadismia eteenpäin, käyttäytymällä itse sadistisesti.

        Autismi puolustusreaktiona pysäyttää sadismin etenemisen.

        Psykoanalyysissa, kuten jo sanoin, autismin oireita voidaan lievittää, välttämällä autistin joutumista sadismin kohteeksi.

        "Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä."

        Eiköhän se syy ole siinä terapeutissa, eikä missään yliluonnollisessa.


      • sanoen olekaan. En ole ainakaan itse siihen koskaan törmännyt ja olen sentään jo yli nelikymppinen.

        Kyllä assilapsen ongelmat on myös muualla kuin vanhemmissa. Nykylapset on kuten ennenkin, pikku paskiaisia. Koulu on täysi viidakko. Paras tapa opettaa assipoika pärjäämään on laittaa hänet nyrkkeily tms. tunneille. Ja ohjeistus, että turpiin vaan jos ei sanat riitä. Silloin ärsyttäminen kyllä väkisin lakkaa.

        Itse olen varmaan ihan paska vanhempi, mutta kyllä lasta on vaikea auttaa koulussa. Kova kuri kouluun olisi hyvä keino niin että kiusaajia todella rangaistaisiin esim. erottmalla.


      • ritalin kirjoitti:

        "Mutta psykoanalyysi voi pahentaa tai aiheuttaa näitä ongelmia kiinnittämällä kaiken huomion assiin itseensä sen sijaan pitäisi huomio pitäisi kohdistaa tekemisen kohteeseen."

        Et ole ehkä ymmärtänyt nyt psykoanalyysia, sillä sen tarkoitus on juuri saada assi keskittymään tekemisen kohteeseen.
        Psykoanalyysi selittää tämän assin itseensä keskittymisen pakko-ajatuksina, mitkä ovat seurausta ympäristön sadismista.
        Sadismia on se, kun ympäristö keskittyy assin tekemiseen ja siirtää tähän syyllisyyden tunteita, pahentaen autistisia oireita, keskittymällä epäolennaisiin asioihin.

        Autismi on puolustusmekanismi sadismia vastaan. Normaali ihminen vastaavassa tilanteessa, mihin assi joutuu, samaistuu sadistisesti häntä kohdelleeseen henkilöön ja toimii eteenpäin muita kohtaan sadistisesti.
        Mielestäni autisti on tässä mielessä paremminkin neurologisesti kehittyneempi, kuin tavallinen pulliainen, joka jättää asiat käsittelemättä ja siirtää ne muiden huoleksi, siirtäen sadismia eteenpäin, käyttäytymällä itse sadistisesti.

        Autismi puolustusreaktiona pysäyttää sadismin etenemisen.

        Psykoanalyysissa, kuten jo sanoin, autismin oireita voidaan lievittää, välttämällä autistin joutumista sadismin kohteeksi.

        "Jos terpia ei auta, syynä on liian vaikea autismi. Mutta ongelma voi olla myös psykodynaamisissa terapiamenetelmissä."

        Eiköhän se syy ole siinä terapeutissa, eikä missään yliluonnollisessa.

        NIIN kävi eräälle mäkihyppääjälle, joka sai psykoanalyysia. Niin kauan, kun hän hyppäsi ilman terapiaa, kaikki meni hyvin. Sitten tuli terapeutti ja tuli mahalasku ja miljoonalasku...

        Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?


      • ei siis toisin kirjoitti:

        sanoen olekaan. En ole ainakaan itse siihen koskaan törmännyt ja olen sentään jo yli nelikymppinen.

        Kyllä assilapsen ongelmat on myös muualla kuin vanhemmissa. Nykylapset on kuten ennenkin, pikku paskiaisia. Koulu on täysi viidakko. Paras tapa opettaa assipoika pärjäämään on laittaa hänet nyrkkeily tms. tunneille. Ja ohjeistus, että turpiin vaan jos ei sanat riitä. Silloin ärsyttäminen kyllä väkisin lakkaa.

        Itse olen varmaan ihan paska vanhempi, mutta kyllä lasta on vaikea auttaa koulussa. Kova kuri kouluun olisi hyvä keino niin että kiusaajia todella rangaistaisiin esim. erottmalla.

        että hänen tulee vetää turpaan ihmisiä. Sellainen käytöstapa ei ole sopiva, ja siitä joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen heti kun 15 vuotta on täytetty.


      • Asperger-pojan äiti kirjoitti:

        että hänen tulee vetää turpaan ihmisiä. Sellainen käytöstapa ei ole sopiva, ja siitä joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen heti kun 15 vuotta on täytetty.

        kenellekään lapselle sanota suoraan, että vedä turpaan. Itse kyllä olen sanonut, että itseään täytyy puolustaa. Jos lapsi ei puolustaudu kiusaajia vastaan niin mistään ei tule mitään. Jotkut lapset on sellaisia, että ovat niin vähän aggressiivisia, etteivät luonnostaan puolustaudu esim. fyysisesti. Itsekin olin sellainen lapsena. Tuijotin vain kun kimppuuni käytiin.


      • ja kaatui kirjoitti:

        NIIN kävi eräälle mäkihyppääjälle, joka sai psykoanalyysia. Niin kauan, kun hän hyppäsi ilman terapiaa, kaikki meni hyvin. Sitten tuli terapeutti ja tuli mahalasku ja miljoonalasku...

        Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?

        Köhöm. Et näköjään nyt millään pysty lukemaan kirjoittamaani tekstiä. Minulla on siihen seuraavanlainen selitys: et ymmärrä sitä ja päätät sitten, mitä siinä lukee, näet omiasi, kun et näe oikeaa tekstiä.

        Psykoanalyysi on juuri sellainen, mikä nyt ajaa niitä näkemyksiä, joita puolustit tuossa pitkässä viestissäsi, niin miksi vastustat sitä, mikä niitä tukee? Siitä ei ole nyt mitään hyötyä, että väität psykoanalyysin olevan jotain muuta, kuin se on, ellet sitten puhunut hieman valhetta viimeksi.

        "Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?"

        Psykoanalyysi on matemaattisesti pätevä malli, joten se lähinnä näyttää, kuinka asiat ovat oikeasti. Se auttaa olemaan oma itsensä ilman, että harmistuisi toisten pyrkimyksistä kieltää sitä.


      • ei tietenkään kirjoitti:

        kenellekään lapselle sanota suoraan, että vedä turpaan. Itse kyllä olen sanonut, että itseään täytyy puolustaa. Jos lapsi ei puolustaudu kiusaajia vastaan niin mistään ei tule mitään. Jotkut lapset on sellaisia, että ovat niin vähän aggressiivisia, etteivät luonnostaan puolustaudu esim. fyysisesti. Itsekin olin sellainen lapsena. Tuijotin vain kun kimppuuni käytiin.

        oli pieni, päiväkodissa ja vähän paljon outo muiden lasten mielestä ja siksi oiva kiusan kohde, hermostui kettusen äiti kun aina oli vaatteet rikki tai nenä veressä, että no vedä niitä takaisin, älä aina ole tommoinen muusinuija.

        Ja kettunen teki työtä käskettyä ja pieksi lauman puolet isompia poikia ja taas mentiin kipinkapin puhutteluun ja ties minne.

        Sitä ennen oli sanottu ja teroitettu, että ketään ei saa lyödä.
        Koittaisi sitten päättää!

        Koska assit ottavat enemmän tai vähemmän - ja yleensä hyvin paljon enemmän - kaiken täysin kirjaimellisesti, ei se ole ehkä kuitenkaan hyvä neuvo opettaa muksimaan takaisin, vaan opettaa muita keinoja ja itse mennä ja pistää kiusaajat kuriin jos muut aikuiset eivät siihen kykene.


      • ei siis toisin kirjoitti:

        sanoen olekaan. En ole ainakaan itse siihen koskaan törmännyt ja olen sentään jo yli nelikymppinen.

        Kyllä assilapsen ongelmat on myös muualla kuin vanhemmissa. Nykylapset on kuten ennenkin, pikku paskiaisia. Koulu on täysi viidakko. Paras tapa opettaa assipoika pärjäämään on laittaa hänet nyrkkeily tms. tunneille. Ja ohjeistus, että turpiin vaan jos ei sanat riitä. Silloin ärsyttäminen kyllä väkisin lakkaa.

        Itse olen varmaan ihan paska vanhempi, mutta kyllä lasta on vaikea auttaa koulussa. Kova kuri kouluun olisi hyvä keino niin että kiusaajia todella rangaistaisiin esim. erottmalla.

        Tuskin nyt ihan huono vanhempi olet. Ei kukaan ole täydellinen. Ihmettelenkin, että miten psykiatrit, jotka ottavat lapsen huostaan, luulevat olevansa niin paljon parempia ihmisiä, että heidän seurassaan lapsi kasvaa paremmin. Eikö jo huostaanotto osoita jonkinlaista narsismia?

        Vanhempien osuus assin kehitykseen on keskeinen. Autismi alkaa yleensä näkyä pakkoneuroosin kehitysvaiheen jälkeen ja autismiin yleensä liittyy ks. häiriö.
        Uskoisin, että tämän tilan akuutti muoto, eli selvästi näkyvä poikkeavuus on seurausta saman kehitysvaiheen epäonnistumisista, kuin pakkoneuroosissa. Yleensä autismiin taipuvaisilla tämä kehitysvaihe epäonnistuu, mutta väitän, että teoriassa autismi voisi jäädä "puhkeamatta" ikäänkuin piileväksi, taustalle.

        Myöhemmin assin sen hetkisestä tasosta näkee, kuinka hyvä ympäristö on assin kannalta.

        Tervettä vuorovaikutusta kyllä on, mutta harvemmin vuorovaikutus on aivan täydellistä. Tässä, kun puhuin sadismista vuorovaikutuksesta, niin voidaan puhua lähinnä 10% ihmisistä, joilla sadismi on hallitseva piirre vuorovaikutuksessa.

        Kouluissa voisi tietenkin olla parempi kuri, sillä epäsuotuisat koulu-olosuhteet pahentavat autistisia oireita.

        Kun tähän viestiin nyt uli enemmänkin vastauksia itsepuolustusta koskien, niin voisin todeta, että kun jos riitelin ala-asteella kiusaajani kanssa, meille tuli tappelu, jonka voitin yllättävän helposti... en kuitenkaan halunnut vahingoittaa kiusaajaani, vaikka olikin minulle useasti niin tehnyt. Kostoksi minut kuitenkin pahoinpideltiin sairaalakuntoon, todellisuudessa yritettiin tappaa, eikä mitään rangaistuksia jaeltu.
        Hulluinta oli, että opettaja vielä tuli mukaan nimittelemään, kun makasin maassa.
        Siinä vaiheessa tajusin, että pahuus ja häikäilemättömyys on se, millä maailmassa pärjää, mutta koskaan en sitä millään tavalla ihaile.


      • kettu.nen kirjoitti:

        oli pieni, päiväkodissa ja vähän paljon outo muiden lasten mielestä ja siksi oiva kiusan kohde, hermostui kettusen äiti kun aina oli vaatteet rikki tai nenä veressä, että no vedä niitä takaisin, älä aina ole tommoinen muusinuija.

        Ja kettunen teki työtä käskettyä ja pieksi lauman puolet isompia poikia ja taas mentiin kipinkapin puhutteluun ja ties minne.

        Sitä ennen oli sanottu ja teroitettu, että ketään ei saa lyödä.
        Koittaisi sitten päättää!

        Koska assit ottavat enemmän tai vähemmän - ja yleensä hyvin paljon enemmän - kaiken täysin kirjaimellisesti, ei se ole ehkä kuitenkaan hyvä neuvo opettaa muksimaan takaisin, vaan opettaa muita keinoja ja itse mennä ja pistää kiusaajat kuriin jos muut aikuiset eivät siihen kykene.

        että äitisi teki ihan oikein. Paljon pahempaa on ottaa koko ajan turpiin. Se vahingoittaa lasta paljon enemmän kuin parit puhuttelut.

        Ja kyllä se koulussa on niin, että tytötkin on melkein yhtä väkivaltaisia kuin pojat niin poika tai tyttö jonka kimppuun aina käydään niin hänen on pakko näyttää kaapin paikka ja antaa takaisin, ellei halua olla koko ajan potkittavana.


      • ritalin kirjoitti:

        Köhöm. Et näköjään nyt millään pysty lukemaan kirjoittamaani tekstiä. Minulla on siihen seuraavanlainen selitys: et ymmärrä sitä ja päätät sitten, mitä siinä lukee, näet omiasi, kun et näe oikeaa tekstiä.

        Psykoanalyysi on juuri sellainen, mikä nyt ajaa niitä näkemyksiä, joita puolustit tuossa pitkässä viestissäsi, niin miksi vastustat sitä, mikä niitä tukee? Siitä ei ole nyt mitään hyötyä, että väität psykoanalyysin olevan jotain muuta, kuin se on, ellet sitten puhunut hieman valhetta viimeksi.

        "Mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitenkä psykoanalyysi auttaa sinua?"

        Psykoanalyysi on matemaattisesti pätevä malli, joten se lähinnä näyttää, kuinka asiat ovat oikeasti. Se auttaa olemaan oma itsensä ilman, että harmistuisi toisten pyrkimyksistä kieltää sitä.

        lisää?


      • ritalin kirjoitti:

        Tuskin nyt ihan huono vanhempi olet. Ei kukaan ole täydellinen. Ihmettelenkin, että miten psykiatrit, jotka ottavat lapsen huostaan, luulevat olevansa niin paljon parempia ihmisiä, että heidän seurassaan lapsi kasvaa paremmin. Eikö jo huostaanotto osoita jonkinlaista narsismia?

        Vanhempien osuus assin kehitykseen on keskeinen. Autismi alkaa yleensä näkyä pakkoneuroosin kehitysvaiheen jälkeen ja autismiin yleensä liittyy ks. häiriö.
        Uskoisin, että tämän tilan akuutti muoto, eli selvästi näkyvä poikkeavuus on seurausta saman kehitysvaiheen epäonnistumisista, kuin pakkoneuroosissa. Yleensä autismiin taipuvaisilla tämä kehitysvaihe epäonnistuu, mutta väitän, että teoriassa autismi voisi jäädä "puhkeamatta" ikäänkuin piileväksi, taustalle.

        Myöhemmin assin sen hetkisestä tasosta näkee, kuinka hyvä ympäristö on assin kannalta.

        Tervettä vuorovaikutusta kyllä on, mutta harvemmin vuorovaikutus on aivan täydellistä. Tässä, kun puhuin sadismista vuorovaikutuksesta, niin voidaan puhua lähinnä 10% ihmisistä, joilla sadismi on hallitseva piirre vuorovaikutuksessa.

        Kouluissa voisi tietenkin olla parempi kuri, sillä epäsuotuisat koulu-olosuhteet pahentavat autistisia oireita.

        Kun tähän viestiin nyt uli enemmänkin vastauksia itsepuolustusta koskien, niin voisin todeta, että kun jos riitelin ala-asteella kiusaajani kanssa, meille tuli tappelu, jonka voitin yllättävän helposti... en kuitenkaan halunnut vahingoittaa kiusaajaani, vaikka olikin minulle useasti niin tehnyt. Kostoksi minut kuitenkin pahoinpideltiin sairaalakuntoon, todellisuudessa yritettiin tappaa, eikä mitään rangaistuksia jaeltu.
        Hulluinta oli, että opettaja vielä tuli mukaan nimittelemään, kun makasin maassa.
        Siinä vaiheessa tajusin, että pahuus ja häikäilemättömyys on se, millä maailmassa pärjää, mutta koskaan en sitä millään tavalla ihaile.

        "Ihmettelenkin, että miten psykiatrit, jotka ottavat lapsen huostaan, luulevat olevansa niin paljon parempia ihmisiä, että heidän seurassaan lapsi kasvaa paremmin".


      • ei tietenkään kirjoitti:

        kenellekään lapselle sanota suoraan, että vedä turpaan. Itse kyllä olen sanonut, että itseään täytyy puolustaa. Jos lapsi ei puolustaudu kiusaajia vastaan niin mistään ei tule mitään. Jotkut lapset on sellaisia, että ovat niin vähän aggressiivisia, etteivät luonnostaan puolustaudu esim. fyysisesti. Itsekin olin sellainen lapsena. Tuijotin vain kun kimppuuni käytiin.

        Omana aikanani koulussa ei ollut edes välituntivalvontaa. Muutama kiusaajatyyppi terrorisoi koko porukkaa, milloin enemmän, milloin vähemmän.

        Kerran kun ainekirjoituksen aiheena (tokaluokalla) oli jokin ystävyyteen liittyvä, kirjoitin nimeltä mainiten kaksi tyyppiä, jotka eivät ole mukavia, koska kiusaavat. Opettaja luki aineeni ääneen kertomatta kirjoittajaa, mutta nuo pojat arvasivat sen minun kirjoittamakseni. Eivät he kuitenkaan muutoin kostaneet, muuta kuin sanoivat kirjoittavansa seuraavaan aineeseensa, että minä keljuilen aina heille. Kirjoittivatko vai eivät, sitä en tiedä. Ainakaan opettaja ei asiasta maininnut.

        Ehkä tuon jälkeen heidän kiusaamisensa minua kohtaan väheni. Minä olin epäkiitollinen kiusattava siksikin, että en itkenyt koskaan. Kiusaaminen ei siis tuottanut toivottua tulosta. Jollain tavalla asetuin kiusaajien yläpuolelle.

        Kerran kolmannella tai neljännellä luokalla toinen noista pojista töni kaikkia nurin. Kun sitten sanoin kohtalotoverilleni, että J on ihan hullu, tuo tönitty kohtalotoverini yrittikin nostaa omia osakkeitaan kantelemalla J:lle.

        J tuli kysymään minulta, että sanoinko häntä hulluksi. Vastasin: "Sanoin. Mutta en sano enää, jos et töni minua." Hän jatkoi muiden töniskelyä (myös tuon kohtalotoverini), mutta jätti minut rauhaan.

        Kun aikuisena joskus tapaa noita kiusaajia, he ovat jatkuvasti jotenkin nolon oloisia.


      • Asseri kirjoitti:

        Omana aikanani koulussa ei ollut edes välituntivalvontaa. Muutama kiusaajatyyppi terrorisoi koko porukkaa, milloin enemmän, milloin vähemmän.

        Kerran kun ainekirjoituksen aiheena (tokaluokalla) oli jokin ystävyyteen liittyvä, kirjoitin nimeltä mainiten kaksi tyyppiä, jotka eivät ole mukavia, koska kiusaavat. Opettaja luki aineeni ääneen kertomatta kirjoittajaa, mutta nuo pojat arvasivat sen minun kirjoittamakseni. Eivät he kuitenkaan muutoin kostaneet, muuta kuin sanoivat kirjoittavansa seuraavaan aineeseensa, että minä keljuilen aina heille. Kirjoittivatko vai eivät, sitä en tiedä. Ainakaan opettaja ei asiasta maininnut.

        Ehkä tuon jälkeen heidän kiusaamisensa minua kohtaan väheni. Minä olin epäkiitollinen kiusattava siksikin, että en itkenyt koskaan. Kiusaaminen ei siis tuottanut toivottua tulosta. Jollain tavalla asetuin kiusaajien yläpuolelle.

        Kerran kolmannella tai neljännellä luokalla toinen noista pojista töni kaikkia nurin. Kun sitten sanoin kohtalotoverilleni, että J on ihan hullu, tuo tönitty kohtalotoverini yrittikin nostaa omia osakkeitaan kantelemalla J:lle.

        J tuli kysymään minulta, että sanoinko häntä hulluksi. Vastasin: "Sanoin. Mutta en sano enää, jos et töni minua." Hän jatkoi muiden töniskelyä (myös tuon kohtalotoverini), mutta jätti minut rauhaan.

        Kun aikuisena joskus tapaa noita kiusaajia, he ovat jatkuvasti jotenkin nolon oloisia.

        Sikäli olin onnellinen, että kiusaajia oli vähän ja "ihan normaaleja" enemmistö, enkä ollut eritysikiusaamisen kohteena.

        Useinhan assi voi olla kaikkien silmätikkuna ja se on toki vakavampi asia.


      • Asseri kirjoitti:

        Omana aikanani koulussa ei ollut edes välituntivalvontaa. Muutama kiusaajatyyppi terrorisoi koko porukkaa, milloin enemmän, milloin vähemmän.

        Kerran kun ainekirjoituksen aiheena (tokaluokalla) oli jokin ystävyyteen liittyvä, kirjoitin nimeltä mainiten kaksi tyyppiä, jotka eivät ole mukavia, koska kiusaavat. Opettaja luki aineeni ääneen kertomatta kirjoittajaa, mutta nuo pojat arvasivat sen minun kirjoittamakseni. Eivät he kuitenkaan muutoin kostaneet, muuta kuin sanoivat kirjoittavansa seuraavaan aineeseensa, että minä keljuilen aina heille. Kirjoittivatko vai eivät, sitä en tiedä. Ainakaan opettaja ei asiasta maininnut.

        Ehkä tuon jälkeen heidän kiusaamisensa minua kohtaan väheni. Minä olin epäkiitollinen kiusattava siksikin, että en itkenyt koskaan. Kiusaaminen ei siis tuottanut toivottua tulosta. Jollain tavalla asetuin kiusaajien yläpuolelle.

        Kerran kolmannella tai neljännellä luokalla toinen noista pojista töni kaikkia nurin. Kun sitten sanoin kohtalotoverilleni, että J on ihan hullu, tuo tönitty kohtalotoverini yrittikin nostaa omia osakkeitaan kantelemalla J:lle.

        J tuli kysymään minulta, että sanoinko häntä hulluksi. Vastasin: "Sanoin. Mutta en sano enää, jos et töni minua." Hän jatkoi muiden töniskelyä (myös tuon kohtalotoverini), mutta jätti minut rauhaan.

        Kun aikuisena joskus tapaa noita kiusaajia, he ovat jatkuvasti jotenkin nolon oloisia.

        Maaseutu ei anna armoa. Tuo pahin kiusaaja (J) meni naimisiin eniten kiusaamansa pojan siskon kanssa. Pariskunta rakensi talon aivan kiusatun pojan lähinaapuriksi. Voi olla ikuinen pikku nolotus päällä.


      • Asseri kirjoitti:

        Sikäli olin onnellinen, että kiusaajia oli vähän ja "ihan normaaleja" enemmistö, enkä ollut eritysikiusaamisen kohteena.

        Useinhan assi voi olla kaikkien silmätikkuna ja se on toki vakavampi asia.

        "Useinhan assi voi olla kaikkien silmätikkuna ja se on toki vakavampi asia."

        Kun minua kiusattiin, olin vain yhden lapsen silmätikkuna, mutta valitettavasti hän osasi asiansa poikkeuksellisen hyvin. Oli niin taitava manipuloimaan, että sai opettajien täyden tuen touhuilleen.
        Ja kuten kunnon psykopaatin pitääkin, hän oikeutti tekonsa käyttäen muita apunaan, jolloin pian tuli asetelma; minä vastaan hän ja hänen tukijoukkonsa, mikä tarkoitti "kaikki muut".
        Kyse oli siis siitä, että hän kiusasi minua ja kykenemättömänä ottamaan vastuuta, hänen täytyi tehdä kiusaamisesta sosiaalisesti hyväksyttyä ja oikeutettua.

        Tämän seurauksena hän esiintyi aina oikeuden puolesta, eikä häntä voinut mitenkään estää, tai vastustaa.
        Mutta opettajien antama tuki hänelle saa välttämättä mieleeni ajatuksen, että olisivatko häntä erityisesti tukeneet opettajat voineet itse olla samanlaisia. Sitten tunnistivat kaltaisensa lapsen ja toimivat tämän tukena(?).
        Häiriintynyt lapsi, kun ajoi heidän tarkoituksiaan.


    • Minun tietääkseni sosiaalisten tilanteiden oppimiseen ei ole olemassa mitään terapiaa.

      Oma as-poikani sai eskari-iässä toimintaterapiaa karkea- ja hienomotoriseen viivästymään, mutta sosiaalisista suhteista selviämiseen ei tietääkseni ole olemassa mitään terapiaa. Keskustelu kuitenkin auttaa. Assien pitää oppia järjellään ymmärtämään sellaiset asiat, mitkä muut oppivat vaistonvaraisesti.

      Mikä on esy-luokka? Onko siellä ehkä psyykkisesti häiriintyneitä ja huonoista sosiaalisista oloista kärsiviä lapsia? Sellainen luokka ei sovi as-lapselle alkuunkaan, vaan parempi on as-luokka, missä sellainen on, tai evy-edy-luokka. Eivät assit kykene ymmärtämään psyykkisesti häiriintyneitä ihmisiä, vaan heidän täytyy saada olla mahdollisimman rauhallisissa ja normaaleissa oloissa.

      Minun nyt 11-vuotias as-poikani on evy-edy-luokalla. Luokalla on kolme as-poikaa ja loput seitsemän kärsivät esim hahmotusvaikeuksista tai lievästä dysfasiasta. Kaikki luokan oppilaat ovat hyväkäytöksisiä eikä ketään kiusata.

    • Todella traaginen tapaus tuo nimimerkki "ritalin". Osoittaa täydellisesti sen, minkälaista puoliuskonnollista hölynpölyä psykoanalyysi oikeasti on. Psykoanalyysi ei missään nimessä sovellu mielenterveydellisten ongelmien hoitoon, eikä varsinkaan autismin kaltaisten neurologisten poikkeavuuksien.

      Mihin psykoanalyysiä tarvitaan? Ilmeisesti jotkut ihmiset kokevat tarvitsevansa sitä valheellisten tarinoiden sepittämiseen omasta elämästään, lapsuudestaan ja vanhemmistaan. Onneksi koulukunta alkaa olla jo rankasti paitsiossa psykiatristen hoitojen kentällä.

      Luettavaa: Osmo Tammisalo, Tavataan ensi viikolla. Psykoanalyysin ja sen hoitovaikutusten kriittinen tarkastelu. "Tietokirjailija Osmo Tammisalo paljastaa teoksessa psykoanalyysin olevan epätieteellinen ja usein tiedevihamielinen kultti ja uskomusjärjestelmä, jonka hoitovaikutukset – jos niitä on – eivät ole muita terapioita parempia.

      • Mikään psykoterapiasuuntaus ei sovellu autisminkirjon hoitoon vaan nimenomaan edesauttaa sotkemaan jo muutenkin aivojen herkkää välittäjäainejärjestelmää entisestään. Pilvin pimein löytyy esimerkkejä psykoterapian vahingollisesta vaikutuksesta autisteille. Koska autismi ilman liitännäisdiaganooseja ei ole luettavissa sairauksiin ei sitä myöskään sairautena tulisi yrittää hoitaa!


      • antipsykiatristi kirjoitti:

        Mikään psykoterapiasuuntaus ei sovellu autisminkirjon hoitoon vaan nimenomaan edesauttaa sotkemaan jo muutenkin aivojen herkkää välittäjäainejärjestelmää entisestään. Pilvin pimein löytyy esimerkkejä psykoterapian vahingollisesta vaikutuksesta autisteille. Koska autismi ilman liitännäisdiaganooseja ei ole luettavissa sairauksiin ei sitä myöskään sairautena tulisi yrittää hoitaa!

        Ehkä sua ei sitten ihan turhaan uloskirjattu psykiatrian polilta? Ne on varmaan alkanu pikkuhiljaa ymmärtää mistä autistisissa "häiriötiloissa" pohjimmiltaan on kyse.


      • muistutukset osa VI kirjoitti:

        Ehkä sua ei sitten ihan turhaan uloskirjattu psykiatrian polilta? Ne on varmaan alkanu pikkuhiljaa ymmärtää mistä autistisissa "häiriötiloissa" pohjimmiltaan on kyse.

        Ohoh, kuinkahan noin on sattunut käymään.......


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poker Run kolari

      Ei mennyt aivan putkeen! Joku loukkaantui vakavasti ja taphtuma keskeytetty. Videolta näkyy ensin yksi vene ajaa melko hiljaa kovalla melulla ja vesis
      Yleistä veneilystä
      167
      3187