Kun erotaan, niin eikö olisi ihan järkevää tehdä selväksi haluuko etä vanhempi nähdä lapsia vai ei. Sanoisi suoraan kyllä tai ei! On kurjaa kun aikuiset ihmiset alkaa taistelee tapaamisista ja elareista.
Selvä kysymys, selvä vastaus.
Jos haluaa tavata, niin sitten tapaa, eikä tee asiasta hankalampaa tahallaan, venksalaamalla ja vääntämällä ja kääntämällä.
Tuollainen toiminta ajautuu väistämättä kaaokseen. Kuka lupaa mitä lupaa, ja miksei pidä sopimusta ja sen sellasta.
Järkeistäkää asiat, on helpompi elää jokaisen.
Selvä kysymys, selvä vastaus.
Jos haluaa tavata, niin sitten tapaa, eikä tee asiasta hankalampaa tahallaan, venksalaamalla ja vääntämällä ja kääntämällä.
Tuollainen toiminta ajautuu väistämättä kaaokseen. Kuka lupaa mitä lupaa, ja miksei pidä sopimusta ja sen sellasta.
Järkeistäkää asiat, on helpompi elää jokaisen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vanhemmuus ei lopu koskaan!
että pakolla ei olla isä tai äiti. Jos ei kiinnosta, sanoo suoraan.
Teoriassa ei lapsista voi erota, mutta käytännössä kyllä.
Jos toinen ei halua lapsiaan nähdä, on se eroamista. Pakolla ei mitään saa aikaan.
Kun lapseni äiti ilmoitti muuttavansa uuden ukon kanssa, sanoin heti etten sitten suostu mihinkään joka-toinen-vkl -hommeliin.
Se oli sillä selvä. Alussa vauva oli minulla aina kun en ollut töissä, myöhemmin pelkästään viikonloput. Runsaan puolen vuoden kuluttua erosta vaihdoin työpaikkaa sellaiseksi että vuoroviikoista tuli mahdollista.
Tapaamisten suhteen ei ole ollut mitään ongelmia. Säännölliset vuorot ovat hyviä, kun tietää vaikka vuoden etukäteen kummalla lapsi on. Jos tulee tarvetta muutokseen, soitto vaan hyvissäajoin toiselle sopiiko se hänelle. Jollei sovi niin sitten pitää tai perua menot tai järjestää jostain muualta hoito.
tuollainen järjestely olisi minullekin mieleen. mutta tässä on hyvä sauma kertoa ap:lle, että joskus on niitä yliomistavia vanhempia, jotka eron jälkeen ei juuri ymmärrä tuota että, vanhemmat eroaa, ei vanhemmat eroa lapsista tai päinvastoin. Eli, pitävät kynsin hampain kiinni, eikä edes mahdollista saati sitten edistä toisen vanhemmuutta. jouduitko pariton isä taistelemaan oikeuksistasi?
Ihan suullisella sopimuksella ollaan tähän käytäntöön päädytty.
eihän kukaan edes erois. Jos kaikki pystyttais sovussa sopimaan.
kaikki päin ptä. Erosta jo melkein 10v, ja lapset murrosiässä. nyt vasta olen hakenut huoltajuutta, koska isä antaa lapsille etuoikeuksia. kova taistelu tulossa, mutta lastenvalvoja äidin puolella!!!
Jotkut erot ovat raastavia ja eron hetkellä tunnelataukset ovat valtavan suuria. Moni ei kykene silloin ajattelemaan asioita järkevästi, vaan sanoo ja tekeekin kaikenlaista, mitä myöhemmin katuu. Tässä mielentilassa ei pitäisi mennä sopimaan mitään lapsen huoltajuuteen liittyviä asioita, vaan ne pitäisi käsitellä sitten, kun ajatukset ovat tasaantuneet.
Useimmat vanhemmat haluavat eronkin jälkeen tavata lapsiaan, mutta kaikki eivät siihen valitettavasti kykene. Voi olla, että alkuun ei halua tavata lastaan, kun ero on niin kipeä asia. Myöhemmin voi tulla erilaisiin ajatuksiin. Aina se riitely on kurjaa.
Olisihan se ihanne, että kaikki menisi hyvin ja asiat saataisiin sovittua hyvässä hengessä - riitelemättä, mutta kun se ei vaan aina mene niin.
ja monesti ne tärkeät sopimukset tehdään heti eron jälkeen. Laitat nimesi paperiin ja kun myöhemmin ajatukset selkenee, on myöhäistä niitä muuttaa tai ainakin se on vaikeaa. Miksi näin on! kyse on isoista asioista.