Tiedän että näitä keskusteluja on miljoona joissa omaa tilannetta kysytään, mutta asia on aina omakohtainen ja haluan kuulla suoran mielipiteen sellaiselta joka masennuksen on sairastanut/sairastaa, ennen kuin lähden minnekään valittelemaan.
Havahduin olotilaani viikko sitten. Ja tätä olotilaahan on kestänyt kuukauden pari. Pientä masentuneisuutta ja ahdistusta on ollut ala-asteelta lähtien. Olen lukion kakkosella. Vihannut ja halveksinut olen itseäni koko elämäni. Muuta:
- olen jatkuvasti hermo kireällä, pieninkin vastoinkäyminen saa minut purskahtamaan itkuun
- en saa unta. Nukahtaminen kestää tunteja, heräilen jatkuvasti ja nousen todella aikaisin. Edes päiväunet eivät onnistu-
- en pysty keskittymään mihinkään, kokeisiin lukeminen ei ota onnistuakseen lainkaan.
- seksuaalivietti on kadonnut lähes kokonaan, poikaystävä on kyllä asian huomannut, ennen olin kovinkin aktiivinen
- ahdistun helposti, saan palan kurkkuun
- tekee mieli vahingoittaa itseä, joskus mietin oikeasti itseni tappamista, tosissani tai vähemmän tosissani
- en voi sietää omaa peilikuvaani, saati itseäni
- tunnen syyllisyyttä kaikesta, uskon äitini vihaavan minua, olevani huonoin mahdollinen tytär
Siinä nyt muutama. Itsetuntoni on nykyään aivan olematon, minua kiusattiin 10 vuotta, on varmasti osaksi sen syytä. Tuntuu ettei minulla ole tulevaisuutta. Unettomuuden ja jatkuvan ärtyneisyyden, sekä seksuaalivietin katoaminen hieman hämmästyttivät minua. Siksi kysyn.
Havahduin olotilaani viikko sitten. Ja tätä olotilaahan on kestänyt kuukauden pari. Pientä masentuneisuutta ja ahdistusta on ollut ala-asteelta lähtien. Olen lukion kakkosella. Vihannut ja halveksinut olen itseäni koko elämäni. Muuta:
- olen jatkuvasti hermo kireällä, pieninkin vastoinkäyminen saa minut purskahtamaan itkuun
- en saa unta. Nukahtaminen kestää tunteja, heräilen jatkuvasti ja nousen todella aikaisin. Edes päiväunet eivät onnistu-
- en pysty keskittymään mihinkään, kokeisiin lukeminen ei ota onnistuakseen lainkaan.
- seksuaalivietti on kadonnut lähes kokonaan, poikaystävä on kyllä asian huomannut, ennen olin kovinkin aktiivinen
- ahdistun helposti, saan palan kurkkuun
- tekee mieli vahingoittaa itseä, joskus mietin oikeasti itseni tappamista, tosissani tai vähemmän tosissani
- en voi sietää omaa peilikuvaani, saati itseäni
- tunnen syyllisyyttä kaikesta, uskon äitini vihaavan minua, olevani huonoin mahdollinen tytär
Siinä nyt muutama. Itsetuntoni on nykyään aivan olematon, minua kiusattiin 10 vuotta, on varmasti osaksi sen syytä. Tuntuu ettei minulla ole tulevaisuutta. Unettomuuden ja jatkuvan ärtyneisyyden, sekä seksuaalivietin katoaminen hieman hämmästyttivät minua. Siksi kysyn.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaikka yleensä masentunut ihminen nukkuu tosi
paljon, on aloitekyvytön, eristäytyy, ottaa murheita ihan mitättömistä asioista, vääristynyt
minäkuva, syö liikaa (tai juo), kokee alemmudentunnetta ja arvottomuutta.
Sairastuin masennukseen mieheni kuoleman jälkeen,
koitan pinnistellä eteenpäin. Psykoterapia auttoi
jonkin verran, lääkitystä ei ole ainakaan vielä.
Liikunta / sosiaaliset suhteet "hoitona"
Toisaalta ihmisen perusluonteeseen kuuluu välillä
huonommat ajat. Käy ihmeessä lääkärillä juttelemassa jos tuntuu ettet pärjää.
Taitaa tämä masis olla nykyisin melkeimpä kansantauti...
Iloa, valoa, voimia ja jaksamista sinulle.
Olet ihan hyvä semmoisena kun olet eikä sinua
voi kukaan korvata :o)
kertomasi perusteella. Käväisepä koulusi terkkarilla tai kerro huolesi terveyskeskuslääkärillle.