Mitä teen..

Hienoa, että kaverisi uskoutui sinulle. Sehän jo osittain kertoo siitä, että hän luottaa sinuun! Ole luottamuksen arvoinen myös jatkossa. Todennäköisesti (niin kuin yleensä) kaapista ulos asteleminen ei ole kaverillesi helppoa ja on pohtinut asioita omassa päässään jo pitkän tovin. Tämä asia vaatii sinulta nyt ilmeiseti sulattelemista, kun kerroit että olet ahdistunut. Kuitenkin ajattelen asian näin, että sinulla on nyt tilaisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä, olla rohkea ja ennakkoluuloton. Asian sulatteleminen ei välttämättä tapahdu yhdessä yössä, mutta ei ole ylitsepääsemätön juttu jos näin itse päätät. Muista että erilaisuus on rikkaus. Ja kaverillasi kaikki oikeus olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on ja oikeus olla tai tulla onnelliseksi olemalla oma itsensä. Usein heteronaiset kuultuaan kaverin lesboudesta alkavat kuvitella kaikenlaista. esimerkiksi, että onkohan se nyt ollut minuunkin ihastunut ja voi kauheaa, ollaan nukuttu joskus samassa sängyssä tms. Nuo asiat saa unohtaa! Myös sellaista joskus olen ihmetellyt, että hetskut ei enää kerro omista suhdeasioistaan, kun luulee että toinen ei ymmärrä ollenkaan, kun onkin lesbo/homo. Ei ne suhdeasiat muutu niin paljon siinä vaikka seksuaalinen suuntautuminen onkin toisenlainen.

Katso elämää uusin silmin, riisu ennakkoluulosi, unohda ahdistuksesi ja käännä energiasi positiiviseksi kaverisi tueksi. Sitä hän tarvitsee (!), eikä hänen pitäisi mielestäni huolehtia kaverinsa ahdistusta, kun kertoo todellisen minänsä. Ole ylpeä, että sinulla on kaveri joka uskaltaa olla oma itsensä lesbona. Se vaatii oikeasti rohkeutta.

No näin pikaiseltaan tuntuu aika nurinkuriselta, että kaverisi uskoutuu sinulle ennen kaikkea häntä koskettavasta ja hänelle arassa asiassa ja nyt sitten joutuu kyselemään sinun vointisi perään... Mitä syytä sinulla on "shokkiintua" tai olla ahdistunut??? Pistä hetkeksi omat tunteesi syrjään ja keskity olemaan toiselle hyvä ystävä. Tai sitten kohtaa pelkosi(?) rehellisesti ja päädy omakohtaiseen havaintoon ahdistuksesi aiheettomuudesta ja sen jälkeen keskity olemaan hyvä ystävä???

ihan ensiksi, että miksi se asia juuri sinua ahdistaa...??? Eikö sinun pitäisi olla onnellinen ystäväsi puolesta, että hän on löytänyt jonkun ihanan ihmisen vierelleen, löytänyt itsensä (jos ei sitä ennen nyt sitten ole ollut löytänyt..) ja ennenkaikkea onnellinen siitä, että ystäväsi uskalsi sinulle tämän asian kertoa.

Luulisi, jos kerran olette vain ystäviä, niin sillä, etä onko ystäväsi miehen vai naisen kanssa ei pitäisi ystävyyssuhteessa olla mitään merkitystä. Oletko kenties ahdistunut pohjimmiltasi omista tunteista, huolissasi itsestäsi? Sillä jos sinä olet sinut itsesi kanssa seksuaalisesti, niin sinulla ei pitäisi olla mitään huolta, onko ystäväsi naisen vai miehen kanssa.

Jos todella olet hänen ystävä, pysyt hänen rinnallaan, kuuntelet häntä ja hyväksynyt hänet sellaisena kuin olet. Ystävyys ei pyri muuttamaan toista ihmistä joksikin muuksi (eikä rakkauskaan) mitä toinen ei ole. Ystäväsi tarvitsee myös tukea, juuri sinulta. Ehkä hän ei ole aikaisemmin kertonut kenellekään, ei edes sinulle, koska pelkää ihmisten ennakkoluuloja.

Kiitoksia kaikille hyvistä neuvoista:D

Anna itsellesi aikaa. Kyllähän ystäväsikin on varmasti miettinyt tuota asiaa pitkään ennen kuin on sen hyväksynyt itsessään. Ja vaikka se nyt tuntuu suurelta asialta, niin ajan kuluessa huomaat kyllä, kuten itsekin sanoit, että ystäväsi todellakin on se sama ihminen kuin ennenkin. Ehkä olisi hyväksi myös tutustua tähän ystäväsi kumppaniin. On helpompi karistaa ennakkoluuloja kun tuntee enemmän "meikäläisiä". Varmasti kaikki palautuu ennalleen ajan myötä.

juosta mutkia ja paeta vuorille.