Tämä ei ehkä kuuluisi yksinäisyyden piiriin kokonaisuudessaan, mutta avaudunpa kuitenkin koska olen koko viikon kiikuttanut raskasta epätoivoa sisälläni. Se tuntuu samalta kuin perhoset vatsassa, samassa kohtaa mutta sävy on musta ja raskas.
Lyhyestä virsi kaunis: mitä muuta voi edes tehdä kohdatessaan kaikilla rintamilla pelkkä epäonnistumisia ja pettymyksiä kuin vetäytyä itseensä? Jotkut kusipäät tulevat vielä perässä ja iskevät lyttyyn. Syitä ja tarkoitusperiä en jaksa enää edes miettiä, onko jokin henkilökohtaista vai ei, mutta sanat uppoavat jonnekin ja kaikuvat päässä kun teot ja kokemukset heijastuvat mielessä. Lyödään lyötyä, porkkanasta ei ole tietoakaan, on vain enemmän tai vähemmän keppiä, ja jostain syystä saan itse aina keppiä muita enemmän.
Pitäisi kai olla taistelija ja kaikkea, mutta en enää jaksa. Oli asenne mikä hyvänsä niin tulen aina lyötynä takaisin. Soitellen sotaan lähtiessä pudotus on kuitenkin aina korkeampi, joten olen jo herätessäni siinä mielentilassa että tänään tulee tappio. Niitä voi tulla montakin mutta ainakin yksi.
En jaksa tätä enää, linnoittaudun asuntooni kohta kai kokonaan, en vaan enää keksi miksi pitäisi edes yrittää jos tulos on aina sama. Tähän kai pitäisi sanoa että happopitoisuus tuli yllätyksenä. Tai jotain. Kiitos jos luit valitukseni. Se piti vaan purkaa johonkin.
Lyhyestä virsi kaunis: mitä muuta voi edes tehdä kohdatessaan kaikilla rintamilla pelkkä epäonnistumisia ja pettymyksiä kuin vetäytyä itseensä? Jotkut kusipäät tulevat vielä perässä ja iskevät lyttyyn. Syitä ja tarkoitusperiä en jaksa enää edes miettiä, onko jokin henkilökohtaista vai ei, mutta sanat uppoavat jonnekin ja kaikuvat päässä kun teot ja kokemukset heijastuvat mielessä. Lyödään lyötyä, porkkanasta ei ole tietoakaan, on vain enemmän tai vähemmän keppiä, ja jostain syystä saan itse aina keppiä muita enemmän.
Pitäisi kai olla taistelija ja kaikkea, mutta en enää jaksa. Oli asenne mikä hyvänsä niin tulen aina lyötynä takaisin. Soitellen sotaan lähtiessä pudotus on kuitenkin aina korkeampi, joten olen jo herätessäni siinä mielentilassa että tänään tulee tappio. Niitä voi tulla montakin mutta ainakin yksi.
En jaksa tätä enää, linnoittaudun asuntooni kohta kai kokonaan, en vaan enää keksi miksi pitäisi edes yrittää jos tulos on aina sama. Tähän kai pitäisi sanoa että happopitoisuus tuli yllätyksenä. Tai jotain. Kiitos jos luit valitukseni. Se piti vaan purkaa johonkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisessa päivässä on jotain hyvää.
Believe me.
Toisaalta, jos on pessimisti, ei pety.
Eiköhän meidän jokaisen päivät ole jonkinasteista
rämpimistä !
Rämpimistäpä hyvinkin. Jos ajanjaksojen kokemusten tulos jää aina vain miinuksen puolelle, eikö olisi parempi kuolla? Se tapahtuu muutenkin ja sitä aikaistamalla välttyisi vain enemmiltä pettymyksiltä.
puhut kyllä asiaa!!!