Nimeni on Oona Laakso. Olen 16-vuotias. Ja täysin RAKASTUNUT. Haluatteko tietää enemmän..? No jos vastaus on kyllä niin..
Tästä kaikki alkoi:
Eräänä kauniina kesä lauantaina mä päätin lähtee kävelylle. Olin aika masentunut sillä mulle niin rakas koira Vili oli kuollu edellisenä päivänä. Mä kävelin rantaa kohti ja tuuli heitteli mun pitkiä vaaleita hiuksia ympäriinsä. Mietin Viliä ja sen ruskeita ihania silmiä. Se oli ollut mulla 5-vuotiaasta asti ja kaipasin sitä kovasti. Kun mä tulin rannalle aurinko alko jo laskee. Näin tyhjän penkin ja päätin jäädä katselemaan auringon laskua. Mä istuin penkin selkänojalle ja mun kengät jätti istuin osalle kuraset jäljet. Mä en edes huomannu sitä. Mä havahduin mietteistäni vasta kun kuulin jonkun äänen huutavan "Hei, Varo!" Mä käänsin pääni huudon suuntaan ja en ehtiny nähdä mitään muuta kuin vilauksen lähestyvästä jalkapallosta kun se jo pamahti suoraan keskelle mun kasvoja. Rämähdin maahan penkinselkänojalta ja voihkaisin kivusta. Tunsin kuinka mun nenästä valui verta. Samassa joku kumartui mun päälle ja sama ääni joka oli huutanut varoituksen sanoi: "Sori kauheesti! Ootsä kunnossa?" Mä avasin silmäni kiukkuissani ja näin todella upean pojan. Mun kiukku laantu heti. Sillä oli ruskeet silmät, ihanat ripset ja ruskee tukka. Se katseli mua huolestuneen näköisenä. Mä en saanu sanotuksi yhtään mitään, se poika oli liian hyvän näkönen. Ja sen silmät, ne muistutti mua jostain tutusta...Vilistä? "öÖö..Mä.." Se hymyili mulle ja ojensi nenäliinan. Sen hymy oli kerrassaan jumalainen. "Tässä. Sori oikeesti. Yritin huutaa, mut se tais vaan saada sut kääntymään sitä palloo kohti ja nyt sun nenästä sitten tulee verta...ei ollu tarkotus." "Ei se..." Mä en saanu lausettani lopetettua kun joku toinen poika huusi: "Tomi?! Mihin sä jäit! Tuu jo!" "Venaa hetki!" Tomi vastasi ja heitti sille toiselle pojalle sen pallon. "Mä oon Tomi. Ja sä?" Mä katoin sen ihaniin silmiin ja sanoin:" Mun nimi on Oona." Sain vielä hymyiltyyki vähän.
Taas Tomi hymyili ja huomasin että sen toiselle poskelle ilmesty pieni hymykuoppa. "Mitäs sä teet yksin täällä?" "Istun vaan...tai no istuin." Tomi naurahti ja veti mut ylös. Me istuttiin siihen penkille. "Ei kai satu kauheesti?" Se kysy. "Ei enää. Toi tippuminen selälleen oli paljo kivuliaampaa." "Niinno noi kepit tossa maassa ei varmaan kauheesti pehmentäny laskua." "Ei." Vastasin ja me kummatkin alettiin nauraa. Ku meijän nauru loppu niin Tomi katto mua silmiin ja laitto mun ohimolle pudonneet hiukset mun korvan taakse. Sen käsi hipaisi mun poskea ja mä värähdin. Tomi nousi ylös ja sano hymyillen:"No, Oona, ehkä me vielä nähään joskus." ja sitten se lähti kävelemään pois päin kavereidensa luo. Mä en voinut muuta ku tuijottaa sen perään. Sillä ei ollu paitaa päällä ja sen siniset housut oli kääritty polviin asti. Se oli täydellinen!
Mä painoin sen antamalla nenäliinalla vuotavaa nenääni ja lähin kävelemään kotia kohti. Mä leijuin pilvissä ja Tomi oli pyyhkässy kaikki surulliset ajatukset Vilistä pois mun päästä. Joku pieni ääni mun sisällä yritti sanoo etten tiennyt siitä jätkästä mitään ja se saatto olla täys kusipää. Mut mä päätin olla kuuntelematta sitä ääntä. Mun 17-vuotias isosisko tuli ulos omasta huoneestaan ja tuli ravistelemaan mua olkapäistä. "Et ikinä arvaa mitä on tapahtunu!" "Lopeta Katri, sä satutat mua." Se lopetti ravistelemisen ja sen sijaan se veti mut perässään sohvalle. "No, arvaa nyt!" Pyöräytin silmiäni. "No anna tulla, mä en just nyt jaksa arvailla." "Muistat sä sen kundin josta mä oon kertonu sulle?" "Joo" Sanoin välinpitämättömästi. Hah! Miten mä voisin unohtaa. Siitä lähtien ku Katri oli eronnu sen poikaystävästä se ei ollu muusta puhunukkaan kun tästä aivan ihanasta pojasta. Olin kuullu siitä ihan liikaa. "Niinno, mä tekstasin sille äsken, et lähtiskö se mun kaa kahville ja SE SUOSTU!!!!" "Älä huudä mun korvaan! Millon te meette kahville?" "Huomenna. Se tulee hakee mut täältä. Sit säki voit nähä sen. Se on niin ihana. Tiet sä mitä se teki viimeks yhissä bailuissa..." Siinä vaiheessa mä lopetin kuuntelemisen; Mä olin kuullu tän bailu tarinan jo 3 kertaa! Mut Katri oli niin ihastunu etten viittiny sanoo sille mitään. "Kuuntelin" vielä vähä aikaa ja sitten hipsin omaan huoneeseeni. Mutsi ja Faija istu siellä tietokoneella, kattomassa netistä jotain Espanjan matkakohdetta, jonne ne oli lähössä ensviikolla. Niillä oli 15 vuotis hääpäivä. Viikko kahestaan Katrin kanssa himassa tulis olemaan niin ihanaa! "No moi kulta!" Äiti sano ilosesti. "Moi...voitteks te mennä pois. Mä haluun olla yksin." "Noinko sä tervehdit nykyään?" Faija sano vähä vihasesti, mut mutsi tönäs sitä. Olihan mulla vielä suruaika. "Me mennään. Hyvää yötä." "Öitä" Menin suoraan nukkumaan ja näin unta-yllätys yllätys...Tomista.
Aamulla heräsin siihen ku Katri ravisteli mua. "Mitä..anna mun nukkuu!" "Herää nyt! Kello on jo 11! Mä nään sen tunnin päästä, sun täytyy auttaa mua valitsee vaatteet!" Katri käytännölisesti raahas mut ylös ja sen huoneeseen. Tunti kulu nopeesti miettiessä sen asustetta ja meikkejä ja siinä sivussa sain itteki vedettyy päälleni punasen topin ja farkkuhameen. "No niin sä näytät tosi hyvältä." Mä sanoin hymyillen Katrin ulkonäölle. Just sillon ovikello soi. Me juostiin alakertaan ja Katri veti syvään henkeä ja avas oven. Mä en saanu henkeä. Tuijotin vaan ilmeettömin kasvoin eteenpäin ovella seisojaa. Se oli Tomi. MUN Tomi. "Moi Tomi." Katri sano ja hymyili. Mä olisin voinu lyödä sitä. Tomi hymyili sille takas ja moikkas. Sitten se käänty kattoo muhun ja rypisti kulmiaan. "Sähän oot...Oona vai mitä?" Nyt oli Katrin vuoro rypistää kulmiaan. "Mistä te toisenne tunnette?" "Jalkapallon yhteydessä ollaan nähty." Mä sain sanottua. Tomi hymyili mulle. "Jep. Niinhän se tais olla." Se sano ja naurahti. Katri katto muhun edelleen kummastuneena mut otti sit Tomia kädestä kiinni ja veti sen oven ulkopuolelle. Se huus "Moikka!" ja läimäytti oven kiinni ennen ku Tomi ehti sanoo mitään. Mä en pystyny liikkumaan. Mä en edes tiiä kuinka kauan mä siinä seisoin, mutta kun viimeinki sain jalkani liikkeelle mä purskahdin itkuun...
Jatkanko?
Kommentteja arvostetaan..!
Tästä kaikki alkoi:
Eräänä kauniina kesä lauantaina mä päätin lähtee kävelylle. Olin aika masentunut sillä mulle niin rakas koira Vili oli kuollu edellisenä päivänä. Mä kävelin rantaa kohti ja tuuli heitteli mun pitkiä vaaleita hiuksia ympäriinsä. Mietin Viliä ja sen ruskeita ihania silmiä. Se oli ollut mulla 5-vuotiaasta asti ja kaipasin sitä kovasti. Kun mä tulin rannalle aurinko alko jo laskee. Näin tyhjän penkin ja päätin jäädä katselemaan auringon laskua. Mä istuin penkin selkänojalle ja mun kengät jätti istuin osalle kuraset jäljet. Mä en edes huomannu sitä. Mä havahduin mietteistäni vasta kun kuulin jonkun äänen huutavan "Hei, Varo!" Mä käänsin pääni huudon suuntaan ja en ehtiny nähdä mitään muuta kuin vilauksen lähestyvästä jalkapallosta kun se jo pamahti suoraan keskelle mun kasvoja. Rämähdin maahan penkinselkänojalta ja voihkaisin kivusta. Tunsin kuinka mun nenästä valui verta. Samassa joku kumartui mun päälle ja sama ääni joka oli huutanut varoituksen sanoi: "Sori kauheesti! Ootsä kunnossa?" Mä avasin silmäni kiukkuissani ja näin todella upean pojan. Mun kiukku laantu heti. Sillä oli ruskeet silmät, ihanat ripset ja ruskee tukka. Se katseli mua huolestuneen näköisenä. Mä en saanu sanotuksi yhtään mitään, se poika oli liian hyvän näkönen. Ja sen silmät, ne muistutti mua jostain tutusta...Vilistä? "öÖö..Mä.." Se hymyili mulle ja ojensi nenäliinan. Sen hymy oli kerrassaan jumalainen. "Tässä. Sori oikeesti. Yritin huutaa, mut se tais vaan saada sut kääntymään sitä palloo kohti ja nyt sun nenästä sitten tulee verta...ei ollu tarkotus." "Ei se..." Mä en saanu lausettani lopetettua kun joku toinen poika huusi: "Tomi?! Mihin sä jäit! Tuu jo!" "Venaa hetki!" Tomi vastasi ja heitti sille toiselle pojalle sen pallon. "Mä oon Tomi. Ja sä?" Mä katoin sen ihaniin silmiin ja sanoin:" Mun nimi on Oona." Sain vielä hymyiltyyki vähän.
Taas Tomi hymyili ja huomasin että sen toiselle poskelle ilmesty pieni hymykuoppa. "Mitäs sä teet yksin täällä?" "Istun vaan...tai no istuin." Tomi naurahti ja veti mut ylös. Me istuttiin siihen penkille. "Ei kai satu kauheesti?" Se kysy. "Ei enää. Toi tippuminen selälleen oli paljo kivuliaampaa." "Niinno noi kepit tossa maassa ei varmaan kauheesti pehmentäny laskua." "Ei." Vastasin ja me kummatkin alettiin nauraa. Ku meijän nauru loppu niin Tomi katto mua silmiin ja laitto mun ohimolle pudonneet hiukset mun korvan taakse. Sen käsi hipaisi mun poskea ja mä värähdin. Tomi nousi ylös ja sano hymyillen:"No, Oona, ehkä me vielä nähään joskus." ja sitten se lähti kävelemään pois päin kavereidensa luo. Mä en voinut muuta ku tuijottaa sen perään. Sillä ei ollu paitaa päällä ja sen siniset housut oli kääritty polviin asti. Se oli täydellinen!
Mä painoin sen antamalla nenäliinalla vuotavaa nenääni ja lähin kävelemään kotia kohti. Mä leijuin pilvissä ja Tomi oli pyyhkässy kaikki surulliset ajatukset Vilistä pois mun päästä. Joku pieni ääni mun sisällä yritti sanoo etten tiennyt siitä jätkästä mitään ja se saatto olla täys kusipää. Mut mä päätin olla kuuntelematta sitä ääntä. Mun 17-vuotias isosisko tuli ulos omasta huoneestaan ja tuli ravistelemaan mua olkapäistä. "Et ikinä arvaa mitä on tapahtunu!" "Lopeta Katri, sä satutat mua." Se lopetti ravistelemisen ja sen sijaan se veti mut perässään sohvalle. "No, arvaa nyt!" Pyöräytin silmiäni. "No anna tulla, mä en just nyt jaksa arvailla." "Muistat sä sen kundin josta mä oon kertonu sulle?" "Joo" Sanoin välinpitämättömästi. Hah! Miten mä voisin unohtaa. Siitä lähtien ku Katri oli eronnu sen poikaystävästä se ei ollu muusta puhunukkaan kun tästä aivan ihanasta pojasta. Olin kuullu siitä ihan liikaa. "Niinno, mä tekstasin sille äsken, et lähtiskö se mun kaa kahville ja SE SUOSTU!!!!" "Älä huudä mun korvaan! Millon te meette kahville?" "Huomenna. Se tulee hakee mut täältä. Sit säki voit nähä sen. Se on niin ihana. Tiet sä mitä se teki viimeks yhissä bailuissa..." Siinä vaiheessa mä lopetin kuuntelemisen; Mä olin kuullu tän bailu tarinan jo 3 kertaa! Mut Katri oli niin ihastunu etten viittiny sanoo sille mitään. "Kuuntelin" vielä vähä aikaa ja sitten hipsin omaan huoneeseeni. Mutsi ja Faija istu siellä tietokoneella, kattomassa netistä jotain Espanjan matkakohdetta, jonne ne oli lähössä ensviikolla. Niillä oli 15 vuotis hääpäivä. Viikko kahestaan Katrin kanssa himassa tulis olemaan niin ihanaa! "No moi kulta!" Äiti sano ilosesti. "Moi...voitteks te mennä pois. Mä haluun olla yksin." "Noinko sä tervehdit nykyään?" Faija sano vähä vihasesti, mut mutsi tönäs sitä. Olihan mulla vielä suruaika. "Me mennään. Hyvää yötä." "Öitä" Menin suoraan nukkumaan ja näin unta-yllätys yllätys...Tomista.
Aamulla heräsin siihen ku Katri ravisteli mua. "Mitä..anna mun nukkuu!" "Herää nyt! Kello on jo 11! Mä nään sen tunnin päästä, sun täytyy auttaa mua valitsee vaatteet!" Katri käytännölisesti raahas mut ylös ja sen huoneeseen. Tunti kulu nopeesti miettiessä sen asustetta ja meikkejä ja siinä sivussa sain itteki vedettyy päälleni punasen topin ja farkkuhameen. "No niin sä näytät tosi hyvältä." Mä sanoin hymyillen Katrin ulkonäölle. Just sillon ovikello soi. Me juostiin alakertaan ja Katri veti syvään henkeä ja avas oven. Mä en saanu henkeä. Tuijotin vaan ilmeettömin kasvoin eteenpäin ovella seisojaa. Se oli Tomi. MUN Tomi. "Moi Tomi." Katri sano ja hymyili. Mä olisin voinu lyödä sitä. Tomi hymyili sille takas ja moikkas. Sitten se käänty kattoo muhun ja rypisti kulmiaan. "Sähän oot...Oona vai mitä?" Nyt oli Katrin vuoro rypistää kulmiaan. "Mistä te toisenne tunnette?" "Jalkapallon yhteydessä ollaan nähty." Mä sain sanottua. Tomi hymyili mulle. "Jep. Niinhän se tais olla." Se sano ja naurahti. Katri katto muhun edelleen kummastuneena mut otti sit Tomia kädestä kiinni ja veti sen oven ulkopuolelle. Se huus "Moikka!" ja läimäytti oven kiinni ennen ku Tomi ehti sanoo mitään. Mä en pystyny liikkumaan. Mä en edes tiiä kuinka kauan mä siinä seisoin, mutta kun viimeinki sain jalkani liikkeelle mä purskahdin itkuun...
Jatkanko?
Kommentteja arvostetaan..!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ootko ihan ite omasta päästä keksiny ton??!! se on tosi hyvä!!!!sä oot tosi hyvä kirjottamaan novelleja!!
Oon joo keksiny ihan ite. Ja kiitos, oon vähä epävarma...eka kerta kun kirjotan mitään kaikkien nähtäville =)
jatka nopeasti...
oot muuten hyvä kirjoittamaan...
Oihh.. vähän söpöä!! Mä tykkäsin.. kai jatkoa tulee.. ?? Ois kiva lukee enemmän.. :D