Neuvokaas

ajattelematta noita ja mieti joitain täysin turhia asioita.

Toiminut minulla viimeisen kuukauden, mutta pitempiaikaisempaa ratkaisua vielä odottelen.

Vai et ole ollut täydellinen ennen? Ei me muutkaan sen voin sinulle sanoa ja tiedät sen itsekin. Onko joku ympärilläsi muistuttamassa jostain menneistä mokistasi? Mitä ihmettä mahdat tavoitella tuolla rangaistusmenetelmällä? Kärsikö joku mokistasi, vammautui tai sairastui? Sitäkö suret?Kaipaat rangaistusta jotta voisit siten maksaa virheesi niinkö? Pään moukarointi ei näköjään ole sinulle oikea rangaistus koska se ei tehoa. Miten siis rankaisisit itseäsi? Pitäsikö sinun paljastaa kaikki nuo mokasi ja nolot tilanteet jos kaipaat muiden sinua niistä rankaisevan vai viitsisivätkö he rangaista edes? Usein sivullisia ei niin kiinnosta menneet juttusi vaan enemmänkin heidän omat juttunsa. Entä jos ripittäydyt kirkossa? Olisikohan se mielestäsi sopiva rangaistus tunnustaa ne kaikki ääneen? Elätkö nyt täydellisesti eli käytännössä niin ettet uskalla elää , sillä muutenhan sinä taas mokaisit jossain vaiheessa ja joutuisit noloon tilanteeseenkin ? Hyväksytkö meidät muut ihmisinä eli aikuisina lapsina omine oikkuineen ja välillä outoine mielipiteineen. Vai tahtoisitko rangaista meitäkin ?

Joo, kuulostaa niin tutulta, itselläni vastaavat tunteet tuli aina illalla nukkumaan mennessä, kun oli sopivasti rauhoittunut, niin alkoi tuntua todella häpeälliseltä kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat joita oli päivänaikaan tapahtunut ihmisten kanssa keskustellessa. Yleensä ei tarvinnut olla edes mitään syytä, mutta tuntui vain siltä, että mä olen ihan tyhmä, ja kaikki varmaan ajattelee minusta että onpas toi tyhmä. Näitä tunteita kun kokee vuorovaikutus tilanteessa, niin voi vain arvata kuinka epäaitoa kanssakäyminen on . Näistä ikävistä tunteista olen oppinut paljon pääsemään eroon. Tapanani on kun tunnen huonommuutta, häpeää, ja sitä että muut varmaan ajattelee minusta kaikkea alentavaa, niin alan miettiä, että millä perusteella minä näin voin uskoa muiden ajattelevan? Laitan tunteet sivuun, ja alan ajattelemaan järjelläni, että onko nämä tunteet todellisia, tiedän että tämä on vaikeaa, mutta kun oppii omia tunteita kontroloimaan järjellä, niin monesti huomaa, etä tunteille ei ole mitään järkevää syytä. Täytyy muistaa, että nämä tälläiset kuvaamasi tunteet ovat aivan tosia, mutta onko tunteilla mitään todellista pohjaa, johon se voisi perustua. Omalla kohdallani vastaavanlaiset tunteet tulevat lapsuudesta, kun minua on haukuttu ja kiusattu monellatavalla, ja se on vaikuttanut sen, että olen alkanut uskomaan, itseni semmoiseksi kuin muut ovat minua haukkuneet. Vaikka todelisuudessa olenkin ihan fiksu ihminen, mutta ne haukkujat ovat saaneet minut uskomaan niihin valheisiin, joilla he ovat minua kiusanneet.
Pointtini on tällä sekavalla jutullani, saada sinut tekemään tuttavuutta omien tunteittesi kanssa. Salli ne tunteet, mutta pyydä tunteitasi perustelemaan järkevästi , että onko tunteesi oikeassa :) Ihminen kun ajattelee tunteilla ja järjellä. Mutta monesti tämmöiset negatiiviset tunteet ovat niin voimakkaita, että ne helposti hallitsee elämää, vaikka ei niillä ole mitään perusteita.
Jos asiaa selventää, niin voi sanoa, että silloin kun tunnet että sinua inhotaan tai jotain vastaavaa, niin ajattele, että sinä koet asian näin tunnnetasolla, jonka sinä olet oppinut ehkä joiltakin henkilöiltä, jotka ovat sinua väärin kohdelleet, ja saaneet sinut ajattelemaan itsestäsi, siten kuin ajattelet toisten sinusta ajattelevan. Tää loppu oli ihan arvausta sinun kohdalta. Mutta itseäni koskien tää pitää paikkansa.

Toivottavasti pääset ikävistä tunteista eroon, tiedän kokemuksesta, että se ei ole kivaa.