Lahonneet!
Poikkesin metsä polulle,
jalkani väsähtivät.
Istahdin kannolle,
lahonneelle, lepäämään.
Viereisellä kannolla,
lahonneella,
tuijotti minua kuin ilkkuen,
koukeroinen juurakko hylättynä,
myös lahonneena.
Näinkö kaikki lahoaa, mietin!!!
Tietenkin lahoaa
ilkkui juurakko.
Tyydy osaasi, väsynyt,
kaikki lahoaa,
sinäkin, polullesi väsähtänyt.
====
.
Poikkesin metsä polulle,
jalkani väsähtivät.
Istahdin kannolle,
lahonneelle, lepäämään.
Viereisellä kannolla,
lahonneella,
tuijotti minua kuin ilkkuen,
koukeroinen juurakko hylättynä,
myös lahonneena.
Näinkö kaikki lahoaa, mietin!!!
Tietenkin lahoaa
ilkkui juurakko.
Tyydy osaasi, väsynyt,
kaikki lahoaa,
sinäkin, polullesi väsähtänyt.
====
.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuten itsekin tiedät, olet niinsanotun modernin runouden ystävä. Kirjoitat kuitenkin nyt runoja sellaisille henkilöille, jotka itseni tapaan ymmärtävät vain vanhanaikaisia, loppusointuisia runoja. Runoissasi on ikäänkuin hyvää rakennusainetta, kauniita sanoja, joista minä poloinen esim. olen vääntänyt vanhanaikaisen runon ja saanut Sinulle kuuluvia kiitoksiakin ehkä. Sinun "rakennusaineistasi" tein esim. "Arjen harmauden", jonka lienet lukenut.
Tämä viimeinen runosi oli, nyt kun sitä sivusilmällä seuraan, suorastaan erinomainen. Sen sisällön ymmärtää jokainen varmaan. Tässä runossasi on looginen rakenne, tarina, ei vain sanojen kasa, josta en ainakaan minä saa selvää.
Sinulla on näkemystä asioista. Jatka runollisia kertomuksiasi omalla tavallasi.
Jos vielä jatkan tuota talovertailua niin:
Minun taloni, vino ja huonosti rakennettu, "pirttipielet kallellaan". Sinun aikaisemmissa runoissasi oli "vain" hyvää runonrakennusainetta.
En ole mikään kriitikko. Olen liiankin suorapuheinen. Et Sinä runojasi kehitä mielistelyillä ja kiitoksilla. Sinun pitäisi antaa runojasi nähtäväksi asiantuntijoille!
kyllä sinun runosi hyviä ovat,tämänkin aivan sieluni silmillä osasin katsella sitä lahonnutta kantoa,nämä ovat hyviä ilmaisu ja esitys runoja voisi vaikka näyttämöllä esittää ehkä laulunäytelmänä,ja kyllä lausuenkin kun otetaan jostain kanto jolle istahtaa.kun minä vietin jokunen aika sitten 60;v,niin siellä esitettiin vähän tämän kaltainen runo näytellen ja se tuli minulle täytenä yllätyksenä,siinä oli ne ilmeetkin niillä esittäjillä sen runon kaltaiset,olin silloin kuntoutuksessa 4 viikkoa ja kyllä se piristi.kerroin tämän siksi että sinäkin voisit järjestää näille runoillesi yhtä milenkiintoista ohjelmaa vaikka jossain kerhossa missä käyt.jatka vain kirjoittamista.
Aivan oikein. Minulla on ollut jo monta kesää mielipaikka metsässä erään luontopolun varrella. Olin kerran "rakastunut" ja siellä polun laitamalla istuessani syntyi monta ajatusta, sammaloituneista kivista, metsätähdistä, ja talvellakin jopa jalan jäljettömastä polusta. Tällä kertaa huomasin todellakin tuon lahonneen juurakon ja koska olin jo väsynyt ja istahdin "omalle" paikalleni, niin eikös vain siitä syntynyt tuo lahoamisen ajatus.
Osaat tosiaan ymmärtää.
kyllä ne parhaimmat runot tahtovat tulla kokemuksen kautta,aivan niinkuin kaikki muukin elämässä,ja minä kun luen runoja niin asetan itseni siihen tilaan missä kuvittelen runon syntyneen.kirjoittelen joskus pöytälaatikkoon runojani kun tulee sellainen hetki missä ajatukset siivet saa.ja jossain illan istujaisissa voidaan tehdä joku vaikka laulunäytelmä,ja se on hauskaa.jatka vain samaan tyyliin.