Te Särkyneet sielut
itkekää kanssani
murehtikaa ja vaikertakaa,
ja kootkaa toivonne rippeet.
En jaksa nousta,
kerätä revittyä terälehtiäni,
koota runneltua runkoani,
vaatimusten sateessa.
Uusi kasvu ei ala
syksyn synkkyydessä
pimeydessä ja kylmyydessä
yksin.
Pieni vihreä toivon verso
vavisten tunkee poljetun rungon uumenista,
onko tilaa,
lämpöä,huolenpitoa
minulle?
Etsitäänkö yhdessä
aamunkoitto parempaan huomiseen
Nousuun pohjamudasta
kasvu, kipeä ja vähävoimainen.
itkekää kanssani
murehtikaa ja vaikertakaa,
ja kootkaa toivonne rippeet.
En jaksa nousta,
kerätä revittyä terälehtiäni,
koota runneltua runkoani,
vaatimusten sateessa.
Uusi kasvu ei ala
syksyn synkkyydessä
pimeydessä ja kylmyydessä
yksin.
Pieni vihreä toivon verso
vavisten tunkee poljetun rungon uumenista,
onko tilaa,
lämpöä,huolenpitoa
minulle?
Etsitäänkö yhdessä
aamunkoitto parempaan huomiseen
Nousuun pohjamudasta
kasvu, kipeä ja vähävoimainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koko kirjava masennusporukka :) Ei ole ikärajaa tähän hakuun, ei sukupuolirajoja, ei masennusasterajoja, ainoa vaade on osallistuminen
mistä saan voiman uuteen aamuun
uuteen yöhön ja työhön?
Kuka kohottaa katseeni
kun itse en jaksa
kuka ojentaa käteni,
vastaamaan?
Vaatimusten vuori
peittää valon
ja estää lämmön
Minä
vain tutisen viluissani.
Kuten uimisen, ratsastamisen, kirjoittamisen
tai golfaamisen, iloisuudenkin voi oppia.
-Sokoloff
Joko olet läpäissyt loppukokeen?