En tiedä kuuluuko tämä nyt ihan tälle palstalle, mutta ei ainakaan millekkään muullekkaan..
Voiko aborttia saada edes enää rv 35? Mä en kyllä haluais abortoida, vaan käynnistää synnytksen, eli siis että vauva syntyis elossa..
Mulla on todella vaikee elämäntilanne, asun juoppohullun miehen kanssa jolta joudun kestää vaikka mitä, se saattaa joskus jopa käydä päälle. Joudun siis stressaamaan melkein joka ikinen päivä, aivan kamalasti. En pääse irti tästä, koska mulla ei ole minkäänlaisia tuloja ittelläni, tuskin pärjäisin yksin, ja sit se, että pelkään että mun vauva viedään pois.. koska oon (täytin pari päivää sitten) 18, ja mulle on aika värikäs historia, pelkään että sossut veis mun pikkusen pois.. vanhemmilta on myöskin turha odottaa mitään apua, ne on juoppoja eikä niitä ole minä kiinnostanut aikaan 10 vuoteen. Ystäviäkään mulla ei ole, ainakaan aitoja.
Pääsyy miksi haluasin tämän on se että mulla on oikeasti todella huono itsetunto. Esimerkiks polttamisesta. Joskus, saatan polttaa jopa askin päivässä, kun joudun taas taistelee ton hullun kanssa. Yritän lohduttaa itteeni sillä että oonhan mä ollu polttamatta muuten raskauden ajan, poltan vaan 'hermosavuja'.. ja sit tää stressaaminen. Ei tee pikkuiselle todellakaan hyvää, mietin, minkäköhänlaisia vaurioita tää kaikki on jo kerenny aiheuttaa.. siittä olen ylpeä etten viinaan ole koskenut, koska join ennen tätä todella paljon..
Nyt varmasti joku sanoo että miten mä olen saattanut itteni tähän tilanteeseen.. En tiedä itsekkään...!! Tapasin tän miehen, hän oli niin mukava ja ihana ja sai mut luulee että hän rauhottaa mun elämän ja kerrankin joku oikeasti rakastais mua. Kaikki oli niin ihanasti. Sitten kävipä niin että ehkäisy petti.. mulla oli nuvaringit käytössä, ehkä sitten käytin niitä väärin tai jotain. No, jokatapauksessa oon aina ajatellut että abortti on väärin, ja oon aina pitänyt lapsista.. sit mulla kai oli joku unelmakuva meistä että voi, kuinka kaikki tulee olee ihanasti. Eli me päätettiin pitää lapsi, ja hän oli myös niin innoissaan asiasta ja kuulemma niin valmis tulemaan isäksi!
Parin kuukauden päästä siittä, yhtäkkiä kaikki radikaalisti muuttui. Hän näytti oikean minänsä. En olis ikinä odottanut niitä asioita mitä se teki.. .
Toivon saavani asiallisia vastauksia. Pääpointti on kuitenkin se etten halua pikkuisen kärsivän enempää. Ja anteeks sekavasta teksistä.
Voiko aborttia saada edes enää rv 35? Mä en kyllä haluais abortoida, vaan käynnistää synnytksen, eli siis että vauva syntyis elossa..
Mulla on todella vaikee elämäntilanne, asun juoppohullun miehen kanssa jolta joudun kestää vaikka mitä, se saattaa joskus jopa käydä päälle. Joudun siis stressaamaan melkein joka ikinen päivä, aivan kamalasti. En pääse irti tästä, koska mulla ei ole minkäänlaisia tuloja ittelläni, tuskin pärjäisin yksin, ja sit se, että pelkään että mun vauva viedään pois.. koska oon (täytin pari päivää sitten) 18, ja mulle on aika värikäs historia, pelkään että sossut veis mun pikkusen pois.. vanhemmilta on myöskin turha odottaa mitään apua, ne on juoppoja eikä niitä ole minä kiinnostanut aikaan 10 vuoteen. Ystäviäkään mulla ei ole, ainakaan aitoja.
Pääsyy miksi haluasin tämän on se että mulla on oikeasti todella huono itsetunto. Esimerkiks polttamisesta. Joskus, saatan polttaa jopa askin päivässä, kun joudun taas taistelee ton hullun kanssa. Yritän lohduttaa itteeni sillä että oonhan mä ollu polttamatta muuten raskauden ajan, poltan vaan 'hermosavuja'.. ja sit tää stressaaminen. Ei tee pikkuiselle todellakaan hyvää, mietin, minkäköhänlaisia vaurioita tää kaikki on jo kerenny aiheuttaa.. siittä olen ylpeä etten viinaan ole koskenut, koska join ennen tätä todella paljon..
Nyt varmasti joku sanoo että miten mä olen saattanut itteni tähän tilanteeseen.. En tiedä itsekkään...!! Tapasin tän miehen, hän oli niin mukava ja ihana ja sai mut luulee että hän rauhottaa mun elämän ja kerrankin joku oikeasti rakastais mua. Kaikki oli niin ihanasti. Sitten kävipä niin että ehkäisy petti.. mulla oli nuvaringit käytössä, ehkä sitten käytin niitä väärin tai jotain. No, jokatapauksessa oon aina ajatellut että abortti on väärin, ja oon aina pitänyt lapsista.. sit mulla kai oli joku unelmakuva meistä että voi, kuinka kaikki tulee olee ihanasti. Eli me päätettiin pitää lapsi, ja hän oli myös niin innoissaan asiasta ja kuulemma niin valmis tulemaan isäksi!
Parin kuukauden päästä siittä, yhtäkkiä kaikki radikaalisti muuttui. Hän näytti oikean minänsä. En olis ikinä odottanut niitä asioita mitä se teki.. .
Toivon saavani asiallisia vastauksia. Pääpointti on kuitenkin se etten halua pikkuisen kärsivän enempää. Ja anteeks sekavasta teksistä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
yhteys lasten suojeluun, selitä tilanteesi ja anna heidän auttaa jos muuta apua et saa, he järjestävät asunnon, toimeentulotuen ja myöskin sen että sinulla ja lapsella on turvallista kasvaa ja elää rauhassa.. ihan harhaluuloa että sossut veis lapsen pois, ei ne sellaista tee vaan pohtii tapaa sun kanssasi miten saat elämän mallilleen, sossut luultavasti tarjoais edellä mainittujen asioiden lisäksi sellaista "koti apulaista" joka tulee vaikka kerran viikossa vauvaa hetkeksi hoitamaan että nuori äiti saa hengähtää, käydä kahvilla yms,
ja jos otat lastensuojeluun ITSE yhteyttä, se todistaa heille että sinä osaat ajatella tulevan lapsesi parasta.. mikä on hillitön plussa
tuohon käynnistely asiaan mulla ei ole ehdotuksia mutta sellainen idea on että pakkaa salaa tavarasi ja kirmaa lähimpään turvakotiin tai kerro heti synnytys sairaalassa tilanteesi niin sossut järkkää sut ja lapsen ensikotiin turvaa.. siellä on hyvä olla nuoren, apua on tarjolla 24/7 ja välittömästi sieltä käsin aletaan järjestää jatko elämääsi niinkun just nää raha asiat jne. ja sitä ennen kun saat asunnon lähetä maistraatille kirjallinen pyyntö että osoite tietosi salataan selitä koko tilanne, kukaan ei löydä sua olet onnellinen ja turvassa lapses kanssa ja voit alkaa rakentamaan omaa hyvää elämää.
onnea koitokseen, toivottaasti otat vinkistä vaarin! toivottelee: paljon elämää kokenut hemulivaan
Halusin kirjottaa ja vastata sulle että et voi kyllä saada ennnenaikaista synnytystä ellei sitten ole joku hengen hätä tai joku muu akuutti tilanne, kannattaa aina kuitenkin jutella vaikka neuvolassa tai jossain, vaikka soittaa lääkäriin tai jotain...
Kyllä senkin ymmärrän että on hirveää asua sellasen ihmisen kanssa jonka "muka"tuntee ja joka on olevinaan niin vitun mukava jne jne, mutta usko pois niitä on tää maapallo puolillaan.Ne lepertelee ja uskottelee kaiken maailman valeet että niihin oikein lankeis,,Oot kuitenkin hirmu nuori vielä ja kerroit vielä ettei vanhempia oikein kiinnosta sun asiat jne,oot kuitenkin raskaana ja sulla itellä on elämä vielä edessä. pystyisitkö kuvittelemaan sitä elämää vauvan kanssa tai sen isän kanssa??? Eikä se asia ole niin etteikö kukaan välittäisi koska kyllä varmasti kun menet kunnalliseen sosiaalihuoltoon niin saat tukea niin rahallisesti kuin henkisestikkin,,ei sua ole tosiaan jätetty yksin sen asian kanssa, tiedät kai sen?
Eikä kukaan sitä tulevaisuuttaan minkään juoppohullun kanssa pysty rakentamaan, en sitä sano etteikö ihmiset pysty muuttumaan jos oikeesti haluaa mutta sun kannattais (jos siis oot sen kannalla että pidät sen lapsen) niin sanoa sille ukolles että se on nyt niin että minä lähden ja sun lapses lähtee josset sä halua muuttua ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä. Kyllä ne yleensä huomaa sitten kun ne on menettämässä sen jonkun että asioiden pitää muuttua,,ainoo vaan on että jos sun miehes on yhtään väkivaltainen ja sit vielä alkoon menevä niin tommonenhan voi sitten vaan yllyttää toimimaan,sillon kannattaa oottaa sitä selvää hetkee ja kertoo sitten tai sit lähtee sanomatta,,mutta kantsii sopii sossun kanssa joku aika ja sanoo että sulla on kuitenkin akuutti tilanne.Kyllä kaikki sulla viel selviää,,
Hei, Kyllapas kuulostaa tutulta. Minulla oli vaikea lapsuus, jarkyttavia tapahtumia vanhempieni selantakana. Pakenin siita kaupungista, perhettani, kaikkea. Paadyin monen vaaran miehen mukaan ja sitten tapasin elamani miehen, 9v vanhempi, eronnut kahden lapsen isa. IHANA, romanttinen... kunnes tulin raskaaksi. kaikki muuttui, minuakin pelotti, paatimme abortoida mutta en VOINUT. Paatin pitaa lapsen, siita alkoi vakivalta, huumeet, alkoholi (olivat jo taustalla mutta kieltaydyin uskomasta). halusin vain lapseni turvallisesti syliini ja pois siita kaikesta. jatin hanet ja piilottelin kunnes lapsi syntyi. Yritin olla diplomaattinen, annoin hanen uskoa etta han on ok ja nain on paras, yritin vain pitaa valit sivistyneina. Lapsi syntyi ja silloin vasta tajusin mika aarre minulla oli. En tarvinnut ketaan muuta, mina ja lapseni olimme perhe. Nain elin, ei ollut aina helppoa kun omat lapsuuden haamut olivat elamassa mukana, mutta mottoni oli: mika on hyvaksi vauvalleni on hyvaksi minulle. En kaynyt ulkona, menoissa, bailaamassa, en halunnut, halusin kasvattaa taman pienen lapsen niin kuin itse olisin halunnut kasvaa... en aina onnistunut, mutta palasin aina talle polulle. Olin valilla aika stressaantunut kun koin itseni huonoksi aidiksi. En ollut sita, tein parhaani, olin lapseni kanssa, opetin hanelle maailmaa, katsottiin lintuja, tuulen huminaa puissa, kukkia KAIKKEA! Elamani oli ihanaa! SINA voit tehda samoin!! Olet nyt jo asettanut lapsesi etusijalle ja haluaisin antaa sinulle ison halin siita syysta, olen ylpea sinusta!!! Ja kuka tahansa muukin olisi! Vanhempamme eivat ole taydellisia, jotkut eivat ole lahellakaan tata, emme voi sille mitaan. Mutta voit kaantaa kelkan ja antaa talle lapselle sita mita et itse saanut, ei siis kaikkea materiaalista vaan rakkautta, rajoja, hoivaa, lue kirjoja, pida sylissa, tutustu tahan uuteen ihmiseen. Se voi vieda joskus aikaa, mutta jossain vaiheessa olette laheiset, aiti ja lapsi, ohjaaja ja oppilas. Lapsesi syntyy maailmaan omalla persoonallisuudella, tempperamentilla ja geeneilla varustettuna ja yhteenottoja ei voi valttaa. Lapsesi syntyy myos sisaisella halulla tuottaa sinulle iloa, han haluaa olla rakastettu, han haluaa tietaa etta hyvaksyt hanet! Tama on hyva juttu muistaa. Vauvat ovat vaativia, nuku kun vauva nukkuu, hoida hanta rakkaudella, hoida hanta kuten iseasi halusi hoidettavan. Olet tehnyt hienon valinnan, mutta sinun taytyy laheta pois taman miehen luota. Ei kukaan vie lastasi pois! Sinulle on annettu mahdollisuus parantaa elamaasi, jos asetat lapsesi tarpeet omiesi edelle, et voi menna vikaan eika kukaan ota pikkuistasi sinulta! Suomen sosiaalihuolo kylla hoitaa sinut ja lapsesi, saat asunnon, hyvat aitiystuet yms, ala tasta huolehdi! Sano vaikka neuvolassa etta haluat pois miehesi luota mutta et tieda kuinka. Kylla he neuvovat, ole noyra ja ota neuvo vastaan, kuuntele niita jotka haluavat vilpittomasti auttaa. Et ole yksin vaikka se silta saattaa tuntua. Lapseni on nyt 7v, han on ihana enkelini... kuinka saatoin hetkenkaan ajatella etta olisin "otattanut hanet pois"... rakastan hanta kaikella olemuksellani, joululahjaksi han saa uutta ja kaytettya on molemista yhta kiitollinen, en anna hanelle kaikkea materaalista, eika han pyyda mitaan! Kaupassa joskus karkkia mutta yleensa auttaa jossain kotona ensin. Han on kaunis ja hanella on ihanan antava ja kiltti sydan! Han sai paljon hyvia puolia isaltaan, jota ei ole nahnyt sitten 2v synttariensa. Olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa ja meilla on uusi pieni vauva, elama on onnellista, mutta ei taydellista, meilla on omat taistelumme mutta muistamme aina palata polulle jonka valitsimme. Ihmisten elama ei ole milta se nayttaa ulospain... kaikilla on omat taistelunsa. PYSY POLULLASI! Olen tukenasi taalla:D
loppuraskauden ajaksi. Siellä saat olla rauhassa ja saat tukea. Esikodissa voit olla myös vauvan syntymän jälkeen ja opetella hoitamaan häntä. Siellä saat apua. Ensikoteja on monissa Suomen kaupungeissa.
Ei synnytystä käynnistetä ennenaikaisesti muuta kuin esim raskausmyrkytystapauksissa eli siis, jos raskaus vaarantaa äidin hengen.
ota kimpsut ja kampsut ja jätä tuollainen ukko!!ja suuntaa suoraan ensikotiin tai turvakotiin..ihan tarkalleen en itse tiedä miten homma toimii .
sinusta huolehditaan varmasti !
voimia sinulle tulevaan koitokseen !
mulla ollu vastaava tilanne ku olin 19v,nyt oon 24v ja tilenteesta selvinny!voisin auttaa sua jotenkin neuvomalla kun kerran itekki samaa kokenu mut narkkarinkanssa.
ja turvakotia itekkin ehotan sulle,saat valtavaa apua ja se on TÄYSIN VÄÄRÄ LUULO ettet pärjää jos oot työtön tai tuloton!!!!!!!!!!
sossut auttaa AINA JA VARSINKI JOS OOT RASKAANA\LAPSEN SAANU!!
mä puhun kyl kokemuksella!ja äidin ammatin puolesta!
olis tosi kiva jutella jonkun kanssa joka on kokenut samantapaisen tilanteen.. pistäisitkö sä meilis vaikka?
tähä osotteeseen....
[email protected]
ainakin saa kirjoittaa, olen myöskin kivisen polun kulkenut aika pitkälti samanlaisen kun sinä, ja siitä jo selvinnyt. autan mielelläni jos vaan tunnet tarvetta siihen .... [email protected]
Nuoruus ON niin vaikeaa.
Jos todella haluat olla itsellesi ja pikkuisellesi parempi, lähdet turvakotiin NYT ja pysyt siellä synnytykseen saakka, et ala kinuamaan aikaisin käynnistettyä synnytystä. Miten ihmeessä vauvan liian aikaisin ulos saaminen auttaisi häntä tai sinua yhtään mitenkään???
Anteeksi, nyt vain pistää hieman vihaksi. Suomessa on sosiaaliturvajärjestelmä juuri siksi että sinunkaltaisesi ahdingossa olevat ihmiset eivät joutuisi olemaan riippuvaisia ahdinkonsa aiheuttajasta, vaan heillä olisi mahdollisuus itsenäiseen elämään itsensä ja lapsensa parhaaksi. Miksi sinä et halua hyödyntää tätä mahdollisuutta??
***
Ei se mee niin. Mulla on niin huonoja kokemuksia sossusta. Enkä heiltä ole mitään apua saanut, rahallista, vaikkei itellämitään tuloja. Pitäis kuulemma miehen tuloilla pärjätä. Näin mulle sanottiin!
Ja sitten narkkareita ja kaikenmaailman juoppoja hyysätään.
kuin olet sen miehen kanssa, hänen tuloillaan pitää pärjätä. MUTTA KUKAAN EI PAKOTA SINUA PYSYMÄÄN SEN MIEHEN KANSSA!!!!
Jos parempi on ilman sitä miestä, miksi hemmetissä sinä oikein arvot? Yksin sinä saat sen tuen jota et saa kun olet miehesi elättinä.
Yritätkö sinä oiekin keksiä syitä miksi sinun ei tarvitsisi tehdä päätöksiä vaan jonkun muun pitäisis e tehdä puolestasi? Sinä, SINÄ olet vastuussa omasta ja lapsesi turvallisuudesta, ja teet huonoa työtä nyt.
Jos kaknnustusta haluat, annan sitä. Muutokseen, En aknnusta sinua tekemään elämästäsi helvettiä niinkuin näyt haluavan.
***
ei muuten. Muuta pois hänen luotaan ja pyydä sosiaaliviranomaisia järjestämään ensi- tai turvakotipaikka sinulle. Sossut voi maksaa sinulle toimeentulotukea ja periä elatusavun mieheltä, jos hän on elatusvelvollinen.
http://www.turvakoti.net/mista apua/turvakodit/
Etsi listasta sinua lähinnä oleva turvakoti ja mene sinne HETI. Printtaa tänne kirjoittamasi viesti mukaan, jos tuntuu siltä, että et osaa tai halua puhua tilanteestasi. Turvakoti on tarkoitettu juuri sinunlaisillesi naisille, joten sinne meneminen ei ole mikään häpeä.
Turvakodista saat myös apua ja neuvoja siihen, miten pärjäät tästä eteenpäin. Ihan oikeasti; kirjoituksestasi näkee, miten solmussa elämäsi on. Tee se pieni askel, hae apua, niin asiat lähtevät sujumaan paremmin. Tee se itsesi ja lapsesi vuoksi.
Parempaa tulevaisuutta!
Vaan hommataan asunto.On asuntotuki ja toimeentulokorvaus.-Eroa heti siitä ukosta ja
hakeudu omillesi.