Ensin kipeänä kuin vaan voi olla, ja sitten tuli oikea tarmonpuuska. Mieliala heittelee laidasta toiseen. Välillä väsyttää ja nukahtaa pystyyn ja välillä on pirteämpi kuin aikoihin.
Tiistaina alkoi tukka jäädä harjaan enempi ja keskiviikkona jäi alakerran karvat suihkuun. Torstaina kynin tukan ihan lyhyeksi ja olen pitänyt sellaista putkilohuivia, että siihen jäis pahimmat. Peruukki tuntuu kurjalta, se on minusta liian tumma ja tuuhea ja karhea. Oma tukka kun on sellainen kirkkaan vaalea ja pehmeä kuin pikkulapsilla. Tukan putoaminen on tosi rankkaa, Tulee ihan uniin. Testasin peruukkia, kun kävin hakemassa laspia, kun eivät ole minua nähneet aikoihin. Ei kukaan nyt ainakaan jäännyt tuijottamaan.
Käsi on alkanut turpoamaan. Minulta poistettiin 30 imusolmuketta, joka on kait aika monta. Käsi turpoaa ihan kävellessä. Pitäisi mennä fysiolle. Kotijumppauksesta ei ollut vielä apua. Olen ollut tosi varovainen sen käden kanssa. Ekan syton jälkeen molemmat ranteet olivat ihan turkasen kipeinä. Se on mennyt ohi.
Torstaina oli verikokeet ja leukkarit oli 500. Alaraja olis ollut 2000 ja jos alle 1500 piti lääkitä. Piikkejä tulee 3 päivää. Onneksi tulee kotisairaanhoitaja ettei tarvitse aina mennä sairaalaan. Se lääke aiheuttaa vielä kivat kivut, nyt päälaki ja alaselkä tulessa. Keskiviikkona on seuraava syto. Jännittää miten menee tällä kertaa. Sen jälkeen annetaan Neulasta-nimistä lääkettä, jotta leukkarit ei menis niin alas. Sekin aiheuttaa kuulemma luukipuja. Minä olen kyllä meillä kotona ainoa jolla ei ole nuhaa tai yskää.
Tiistaina ja keskiviikkona olisi tyttären joulunäytelmä. Sillä on ihan iso rooli. Minulle sanottiin sairaalassa, ettei minun pitäisi sinne mennä, mutta mieli tekisi kovasti. Ovat harjoitelleet pitkän ajan.
Minä olen jouluostokset tehnyt suurimmaksi osaksi ja nyt viikonloppuna koristellaan koti joulukuntoon. Joulukorttejakin vois kirjoitella. Ja jotain vaikka leipoa valmiiksi. Lapset ovat kirjoittaneet joulupukille.
Pidin oikean tavaroitten poisheiton. Olen melkoinen hamsteri, mutta nyt jos ei tullut heti käyttöön, niin sitten meni pihalle. Koulussa kerätään vaatteita, niin sinne on menossa säkki kaupalla ja tavaraa menee jos johonkin keräykseen. Minä olen aina halunnut tehdä kunnon raivauksen ja nyt sitten sain aikaiseksi. Tuntuu heti keveämmältä. Lasten leluja ois voinnut ehkä rankemminkin karsia, mutta onhan tässä aikaa.
Tiistaina alkoi tukka jäädä harjaan enempi ja keskiviikkona jäi alakerran karvat suihkuun. Torstaina kynin tukan ihan lyhyeksi ja olen pitänyt sellaista putkilohuivia, että siihen jäis pahimmat. Peruukki tuntuu kurjalta, se on minusta liian tumma ja tuuhea ja karhea. Oma tukka kun on sellainen kirkkaan vaalea ja pehmeä kuin pikkulapsilla. Tukan putoaminen on tosi rankkaa, Tulee ihan uniin. Testasin peruukkia, kun kävin hakemassa laspia, kun eivät ole minua nähneet aikoihin. Ei kukaan nyt ainakaan jäännyt tuijottamaan.
Käsi on alkanut turpoamaan. Minulta poistettiin 30 imusolmuketta, joka on kait aika monta. Käsi turpoaa ihan kävellessä. Pitäisi mennä fysiolle. Kotijumppauksesta ei ollut vielä apua. Olen ollut tosi varovainen sen käden kanssa. Ekan syton jälkeen molemmat ranteet olivat ihan turkasen kipeinä. Se on mennyt ohi.
Torstaina oli verikokeet ja leukkarit oli 500. Alaraja olis ollut 2000 ja jos alle 1500 piti lääkitä. Piikkejä tulee 3 päivää. Onneksi tulee kotisairaanhoitaja ettei tarvitse aina mennä sairaalaan. Se lääke aiheuttaa vielä kivat kivut, nyt päälaki ja alaselkä tulessa. Keskiviikkona on seuraava syto. Jännittää miten menee tällä kertaa. Sen jälkeen annetaan Neulasta-nimistä lääkettä, jotta leukkarit ei menis niin alas. Sekin aiheuttaa kuulemma luukipuja. Minä olen kyllä meillä kotona ainoa jolla ei ole nuhaa tai yskää.
Tiistaina ja keskiviikkona olisi tyttären joulunäytelmä. Sillä on ihan iso rooli. Minulle sanottiin sairaalassa, ettei minun pitäisi sinne mennä, mutta mieli tekisi kovasti. Ovat harjoitelleet pitkän ajan.
Minä olen jouluostokset tehnyt suurimmaksi osaksi ja nyt viikonloppuna koristellaan koti joulukuntoon. Joulukorttejakin vois kirjoitella. Ja jotain vaikka leipoa valmiiksi. Lapset ovat kirjoittaneet joulupukille.
Pidin oikean tavaroitten poisheiton. Olen melkoinen hamsteri, mutta nyt jos ei tullut heti käyttöön, niin sitten meni pihalle. Koulussa kerätään vaatteita, niin sinne on menossa säkki kaupalla ja tavaraa menee jos johonkin keräykseen. Minä olen aina halunnut tehdä kunnon raivauksen ja nyt sitten sain aikaiseksi. Tuntuu heti keveämmältä. Lasten leluja ois voinnut ehkä rankemminkin karsia, mutta onhan tässä aikaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On sulla kanssa melkoiset koettelemukset.
Tuo ettei siihen näytelmän oikein voi mennä harmittaa varmaan kovasti.
Olisin kuitenkin sitä mieltä ettei kannata riskeerata.
Paranemista ja parempaa vointia toivon kovasti sinulle.
hiusjututkin,en minäkään koskaan viihtynyt peruukissa.Nyt jos uudelleen joutuisin samaan ruljanssiin,ottaisin levon kannalta enemmän.
Voimia sinulle hoitoihin,aina yksi tiputus vähemmän.
Karvojen tippuminen on tosi rankka juttu,mutta kasvaavat takaisin. Ei muuta tsemppiä vaan sinulle ja etiäpäin!! :))
On tosi rankkaa kun on noin kipee tässä alkaa pelottaa kun itsellä kaikki tämä edessä vielä. Mutta auttaako särkylääkkeet noihin kipuihin ollenkaan vai suositellaanko olla syömättä niitä?
mitä itsellä on edessä.Oireet on yksilöllisiä.
Itse en kokenut mitään pahoja oireita.
Parempi olla lukematta toisten kokemuksia,oma kokemus voi olla positiivisempi.
Taitaa olla parasta etten luekaan. Siinä voi käydä niin että niitä tulee kun oikein sitten alkaa odottamaan.
Mutta jonkinlaisia tulee kaikille.Ainakin hoitoväsymys hoitojen jatkuessa.
Itse koin hoidot todella raskaina,mutta tunnen henkilön,joka pääsi helpommalla.
kysymään aina ja usein hoitavan osaston henkilökunnalta mitä mihinkin oireeseen tulee ottaa. Mulla eka syto oli kamala suutulehduksen takia, mutta kun sain hoito-ohjeet ei homma enää uusinut seuraavilla kerroilla. Kysy, kysy ja kysy.
olen psyykannut itseni seuraavaan sytokertaan, ja tällä kertaa ei satu eikä oksuta olleskaan. Pian ne kivut unohtuu kuitenkin.
Ja mun tukka on tosi rokki nyt, ei päänahka paista vieläkään
Minäkin tiedän,että positiivinen asenne auttaa hoidoissa.
En voinut yhtään huonosti,psyykasin itseni voimaan hyvin.Ja voin.
Täälläkin on luettu rutinoista,valituksista,etenkin viime talvena.
Helpommalla pääsee,kun ei ajattele,että kohta yök-yök-.
sivuoireet,toiset joutuvat jopa osastolle.
suunnilleen minullakin meni hoito ajat.Muistan myös,kun mieheni kanssa tyhjensimme kaikki turhat tavarat komeroista.Ajattelimme jopa,että jos emme vaikka kumpikaan selviydy syövästä,ei lapsille jää niin paljon selvitettävää.
Niin,vielä hiuksista.Se kajlu aikakin näin jälkeenpäin ajatellen meni nopeasti ohi.Siihenkin tottuu.Ja entistä paremmat hiukset sitten sinullekkin ensi jouluksi!Ilmapalloja sinulle monta!