Hei. Tässä liuta kysymyksiä.. :)
-Muistatko vielä kuinka anoreksiasi alkoi?
-Muistatko alkoiko se rajusti vai hiipikö sairaus
hiljaa elämääsi?
-Kuinka olosi on muuttunut fyysisesti ja henkisesti sairauden edetessä?
-Missä olet nyt sairautesi kanssa?
Ja lopuksi, uskotko vielä jonain päivänä paranevasi? Oletko ehkä jo hakenut apua?
-Muistatko vielä kuinka anoreksiasi alkoi?
-Muistatko alkoiko se rajusti vai hiipikö sairaus
hiljaa elämääsi?
-Kuinka olosi on muuttunut fyysisesti ja henkisesti sairauden edetessä?
-Missä olet nyt sairautesi kanssa?
Ja lopuksi, uskotko vielä jonain päivänä paranevasi? Oletko ehkä jo hakenut apua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
se alkoi niin hiljaa... olen aika vasta tajunnut että oon pipi korvien välistä.
mutta en tarkkaan edes tiedä milloin tämä on alkanut. muistan kyllä joitain hetkiä kun olin hajoomassa ku olin niin "läski"... ja muistan sen ku tää meni rajuksi... enkä sillonkaan tajunnu mikä mul oli... näin jälkeen päin sen tajuaa :/
aika pikkuhiljaa alko joskus ala-asteen loppuvaiheilla jo, vaikken sitä ite sillon oikeen ymmärtänykään. nyt oon sairastanu n. 6 vuotta "lievemmin" ja pahin vaihe parhaillaan päällä ja osastolla ja pakkohoidolla uhkaillaan. terapeutilla oon nyt käyny muutaman vuoden, kun sinne koulusta ohjattiin. en tiedä johtuuks se siitä etten oo oikeen hyvässä kunnossa tällä hetkellä ja voimat on aika finaalissa, mut tuntuu et usko siihen paranemiseen hiipuu päivä päivältä. mut muut kyllä jaksaa jollain ihmeen kaupalla toivoo mun puolesta, mistä tuun olee ikuisesti kiitollinen.
niin tosiaan en oo ite pitäny itteeni sairaana koskaan aikasemmin, vasta noin kk sitten tajusin kun muuttu rajusti pahemmaks... ja siitä miten on olo muuttunu niin kaikki mahd ravintoaineiden puutokset on varmaanki ja rytmihäiriöitä ollu muutaman kerran, olo väsynyt ja vetämätön noin niinku yleisesti. henkisesti aika stressaantunu, välillä masentaa ja välillä taas helpottunu olo ku paino on ees pikkusen vähemmän ku viimeks. mut koskaan ei tyytyväinen.
-Vihasin kuukautisia niin paljon että "laihdutin ne pois."
-Olen aina pitänyt alipainosta. Oli tyhmää kun paino nousi kasvuiässä. Viimeisimpien kuukautisten aikaan kilahdin että "ei enää vittu koskaan."
-Olo on useimmiten mainio, oon ihanan laiha.
-Lääkäri on "pakkodiagnosoinut" sen ja nyt pistetään tarkkailuun. :(
-En halua.
- Laihdutin ensimmästä kertaa kahdeksanvuotiaana. Olin menossa leirille, jossa oli paljon uimista, ja halusin kaventaa pullottavia sisäreisiä. Muutamaan vuoteen en laihduttanut, mutta inho reisiä ja lihavuutta kohtaan pysyi mielessä.
- Nyt tänä vuonna se alkoi oireilemaan uudestaan. Ensin hiljakseen (-5 kg/2kk), ja nyt muuttui rajummaksi(-5 kg/2 vk).
- Väsyttää. Masennus, joka minulla oli aikasemmin, on pahentunut. Itsemurha on ollut mielessä usein.
- Lähete keskussairaalaan on saatu. Mahdollisesti osastohoitoa edessä.
- Kyllä, hain itse apua. Kadun sitä kuitenkin nyt,ja yritän päästä hoidosta eroon. Typerää, tiedän, mutta ei tämä ole koskaan ollutkaan järkevää.
-Muistatko vielä kuinka anoreksiasi alkoi?
-Muistatko alkoiko se rajusti vai hiipikö sairaus
hiljaa elämääsi?
V: Sairastuin ensin ortoreksiaan ja sitten pikku hiljaa anoreksiaan. Ortoreksia alkoi pikku hiljaa, mutta anoreksia rajusti.
-Kuinka olosi on muuttunut fyysisesti ja henkisesti sairauden edetessä?
V: Henkisesti olo muuttuu jatkuvasti huonommaksi (masennus).
-Missä olet nyt sairautesi kanssa?
V: Tässähän se, vahvana päällä.
-Ja lopuksi, uskotko vielä jonain päivänä paranevasi? Oletko ehkä jo hakenut apua?
V: En ole hakenut apua. En halua parantua. Haluan kuolla tähän.
Moi.Oikeesti mun anoreksia alkoi kun mua koulukiusataan ja haukuttiin LÄSKIKSI! Nyt en ole enää mikään muu ku surkee läski. Oon surkee läski luuseri joka haluu laihtuu ja laihtuu.Enkä mä halua enää syödä! Laihdutan itseni niin luurangoksi kuin vaan voi. Haluan sitä enemmä kuin mitään muuta koska se on mun koko elämä. Ehkä seki vaikutti kun oon poika enkä haluu muuttuu mieheksi. En haluu kasvaa aikuiseksi ikinä.Mä en kestä ku mun kroppa muuttuu aikuseksi. Häpeen itteeni koulun liikuntatunneilla.Haluun olla pieni ja ihan huomaamaton.Vaikka oonki sitte kuinka ruma tahansa ei haitta. Tyttöjen ei edes tartte nähdä mua.Ei ne muutenkaa musta tykkää.Nauraa vaan ku oon ruma läski. Olen tosi masentunu ja mua tönitään ja syrjitään aina. Enkä tiiä kuinka kauan jaksan tämmöstä jos en laihdu ja äkkiä. Mä en haluu olla näin iso. :( Onkoha kellään yhtä huonosti ?
meitä samanlaisia on... koita kestää :(
Kun on poikka ja anoreksio ja minä tiedän tosiaan milttä sinusta tunttuu. Ja sen kun kukaan ei ymmärrä! Mutta meittä on paljonki enemmä kun kukaan arvaisikaan. Meidän koulussa on jottai 3 poikaa ja nekin on anorektikoja-ja yhdellä on myös bulimiakin.
Haluisin parentua muttakun sitä on vaiketta alkaa. Mula oli välissä helpponpi aika ja en olut sairAS mutta nyt se on alkonu uudesti ja nyt mulla on parempi tunne kun olen laihtunnut.