avuton olen pääni edessä. sitä kun ei voi hoitaa kuten vaikkapa flunssaa. jokainen kohtaus saa olon tuntumaan epätoivoiselta, rupee miettimää et eikö nää koskaan lopu. itsetuhoisia ajatuksia on myös käynyt mielessä. syy kohtauksiin se vasta perseestä onkin. keskityn liikaa kävelemiseen, puhumiseen, liikkumiseen ja elämiseen yleensä. pelkään että mielen ja kehon välille tulee joku vitun katkos/häiriö enkä yhtäkkiä osaakkaa enää elää. ja ne ajatukset. helvetti ku ne tulee ni ne tulee vaikka kuinka yrittää ajatella kaikkea muuta mukavaa. tämänhän kaikki asianomaiset kyllä tietävät mutta kirjoitinpahan kuitenkin.
lääkityksen olen saanut. tiedä sitten onko auttanut, ainakin olen päässyt kohtauksista nopeammin yli. puhumista jonku ammattilaisen kanssa on myös suositeltu, menee kyl varmaa ens vuoden puolel.
aikas syvältä nää mielenterveydelliset sairaudet. ennen ku ite olen joutunut näitä kokemaan en olisi pystynyt kuvittelemaan kuinka vitun perseestä se on elää päänsä kanssa jos se ei toimi niinku pitäs. en siis yhtään ihmettele että kaverit ei oikee ymmärrä minkätasosesta jutusta on kyse. eli toivotan voimia ja jaksamista kaikille samojen ongelmien kanssa painiville. kyllä tämä tästä.
sit haluisin tietää millasista syistä muille tulee näit kohtauksii. onko kohtalotovereit jotka pelkäävät menettävänsä kehonsa hallinnan? onko henkilöitä jotka ovat päihittäneet itsensä ja ajatuksensa? miten vitus tän asian kanssa menetellään..
lääkityksen olen saanut. tiedä sitten onko auttanut, ainakin olen päässyt kohtauksista nopeammin yli. puhumista jonku ammattilaisen kanssa on myös suositeltu, menee kyl varmaa ens vuoden puolel.
aikas syvältä nää mielenterveydelliset sairaudet. ennen ku ite olen joutunut näitä kokemaan en olisi pystynyt kuvittelemaan kuinka vitun perseestä se on elää päänsä kanssa jos se ei toimi niinku pitäs. en siis yhtään ihmettele että kaverit ei oikee ymmärrä minkätasosesta jutusta on kyse. eli toivotan voimia ja jaksamista kaikille samojen ongelmien kanssa painiville. kyllä tämä tästä.
sit haluisin tietää millasista syistä muille tulee näit kohtauksii. onko kohtalotovereit jotka pelkäävät menettävänsä kehonsa hallinnan? onko henkilöitä jotka ovat päihittäneet itsensä ja ajatuksensa? miten vitus tän asian kanssa menetellään..
Vastaukset 1
Vanhimmat
kohtaukset liittyvät kaikenlaiseen pieniinkin esilläolo tilanteisiin. Vaikka ei edes tarvitse olla mitenkään pitämässä puhetta tai vastaavaa vaan ihan vaikka töissä kehityskeskustelu, jossa ollaan vaan työnantajan kanssa, niin panikoin tollasiakin ihan kauheesti. Ja tulee todella epätodellinen ja kauhee olo, että tuntuu ettei pysty edes seisomaan saatikka olemaan "normaalisti", kun en haluais, että kukaan huomais kohtaustani. Nyt oon syöny vähän aikaa suuremmalla annoksella lääkettä ja tuntuu, että se auttaa ja pystyy olemaan oma itsensä, toivottavasti ainakin. On nimittäin työnhakua sun muuta jännittävää edessä..Mut koitetaan elää tän asian kanssa. Jännittäjillä on sit jotain muita tärkeitä ominaisuuksia itsessään, mitä toisilla ei ole ja siksi me olemme ainutlaatuisia! Tsemppiä kaikille!