parhaillaan kuluva jousimiehen vuodenaika on saanut minut taas pohtimaan vaihteeksi tätä potaskaa, jota myös astrologiaksi kutsutaan. selvitin, että merkkini menevät näin:
aurinko jousimies
nouseva leijona
kuu kauris
heittäkääs joku luonneanalyysi nyt niistä. en kyllä ymmärrä, mitä nuo aurinko ja kuu sinänsä merkitsevät? eikös kaikista noista merkeistä sanota, että ne ovat jollainlailla ylpeitä? niin. ylpeä olenkin kuullut olevani. yhtenä hetkenä olen ylimielinen ja toisena taas tunnen alemmuuden tunnetta ja itseinhoa. mistä lie johtuu, että mielialani eivät ole koskaan ennen ailahdelleet näin paljon, kuin mitä tällä hetkellä elämässäni. käyttäytymiseni vaihtelee myös täysin eri tilanteissa ja eri seurassa. murrosiän olen kuitenkin jo ohittanut. :D
ihastun harvoin. jos ihastun, onnistun pilaamaan koko homman - yleensä ottamalla enemmän etäisyyttä ja olemalla viileämpi. vaikka en todellakaan tahtoisi. minusta saattaa alkaa tuntumaan siltä, ettei tämä ihana ihminen minua ansaitse. tai sitten haluan kai alitajuisesti jäädä ikuisesti kaipaamaan ja haaveilemaan tästä ihmisestä. varmaan se on tyypillistä jousimiehelle.
eipä liene vaikeaa tästä päätellä, etteivät suhteet ole kauaa kestäneet. vihaan yli kaiken sitä, että minäkin taidan jousimiehenä potea tuota paljon paasattua "vapauden kaipuu -syndroomaa". ja vaihtelua, sitä pitää olla jatkuvasti tai muuten alkaa ahdistaa.
aika usein on sellainen olo, etten kuulu joukkoon. ihmiset puhuvat vain jotain arkista, esimerkiksi ihmissuhteistaan. kyllähän niistä on mukava höpötellä, mutta kaipaan jotain muutakin. usein on vain vaikeaa sanoa, mitä ajattelee. ei löydä sanoja. jos vaikka sanon retorisesti jotain filosofistyyppistä ääneen, on tyypillistä, että saan vain tuskastuneita "en tiiä"-vastauksia tai sitten saan kuulla olevani outo. ihmiset eivät jaksa pohdiskella paskaa tällaisen kummajaisen kanssa. :D
tykkään oikeasti pohdiskella filosofisia juttuja, ainakin omassa tyhmässä päässäni. :) en tarkoita ihan sellaista koulun filosofiaa. koulussa en oppiaineeseen paljoa perehtynyt. alkaa mennä jo ihan matrixmaiseksi, mutta olen kyllästynyt siihen, että ihmiset tuntuvat ehdollistuvan kaikki elämään ihan samanlaisen elämän perheineen, omakotitaloineen, autoineen ja kesämökkeineen välttämättä edes kyseenalaistamatta elämän tarkoitusta. ne halutaan vain siksi, koska niin yhteiskunnassa kaikki olettavat kaikkien haluavan. en itsekään osaa elämän tarkoitusta sanoa, mutta tunnen tarvetta miettiä sitä. yksi jos pitäisi sanoa, niin eiköhän se ole rakkaus.. mikä tietysti käsittää nuo konkreettisetkin asiat. kyllä kai minäkin nuo elämän turvapilarit haluaisin ja tarvitsisin.
mietin joskus aika paljon yleisesti maailman menoa. saatan murehtia ihmiskunnan tilannetta! sitten taas toisaalta en aina osaa olla empaattinen yksittäistä ihmistä kohtaan.
pahoittelen tekstin poukkoilevuutta. jousimiehisyyden syyksi vaan ;)
ps. ei muuten ole kivaa olla jousimies.
aurinko jousimies
nouseva leijona
kuu kauris
heittäkääs joku luonneanalyysi nyt niistä. en kyllä ymmärrä, mitä nuo aurinko ja kuu sinänsä merkitsevät? eikös kaikista noista merkeistä sanota, että ne ovat jollainlailla ylpeitä? niin. ylpeä olenkin kuullut olevani. yhtenä hetkenä olen ylimielinen ja toisena taas tunnen alemmuuden tunnetta ja itseinhoa. mistä lie johtuu, että mielialani eivät ole koskaan ennen ailahdelleet näin paljon, kuin mitä tällä hetkellä elämässäni. käyttäytymiseni vaihtelee myös täysin eri tilanteissa ja eri seurassa. murrosiän olen kuitenkin jo ohittanut. :D
ihastun harvoin. jos ihastun, onnistun pilaamaan koko homman - yleensä ottamalla enemmän etäisyyttä ja olemalla viileämpi. vaikka en todellakaan tahtoisi. minusta saattaa alkaa tuntumaan siltä, ettei tämä ihana ihminen minua ansaitse. tai sitten haluan kai alitajuisesti jäädä ikuisesti kaipaamaan ja haaveilemaan tästä ihmisestä. varmaan se on tyypillistä jousimiehelle.
eipä liene vaikeaa tästä päätellä, etteivät suhteet ole kauaa kestäneet. vihaan yli kaiken sitä, että minäkin taidan jousimiehenä potea tuota paljon paasattua "vapauden kaipuu -syndroomaa". ja vaihtelua, sitä pitää olla jatkuvasti tai muuten alkaa ahdistaa.
aika usein on sellainen olo, etten kuulu joukkoon. ihmiset puhuvat vain jotain arkista, esimerkiksi ihmissuhteistaan. kyllähän niistä on mukava höpötellä, mutta kaipaan jotain muutakin. usein on vain vaikeaa sanoa, mitä ajattelee. ei löydä sanoja. jos vaikka sanon retorisesti jotain filosofistyyppistä ääneen, on tyypillistä, että saan vain tuskastuneita "en tiiä"-vastauksia tai sitten saan kuulla olevani outo. ihmiset eivät jaksa pohdiskella paskaa tällaisen kummajaisen kanssa. :D
tykkään oikeasti pohdiskella filosofisia juttuja, ainakin omassa tyhmässä päässäni. :) en tarkoita ihan sellaista koulun filosofiaa. koulussa en oppiaineeseen paljoa perehtynyt. alkaa mennä jo ihan matrixmaiseksi, mutta olen kyllästynyt siihen, että ihmiset tuntuvat ehdollistuvan kaikki elämään ihan samanlaisen elämän perheineen, omakotitaloineen, autoineen ja kesämökkeineen välttämättä edes kyseenalaistamatta elämän tarkoitusta. ne halutaan vain siksi, koska niin yhteiskunnassa kaikki olettavat kaikkien haluavan. en itsekään osaa elämän tarkoitusta sanoa, mutta tunnen tarvetta miettiä sitä. yksi jos pitäisi sanoa, niin eiköhän se ole rakkaus.. mikä tietysti käsittää nuo konkreettisetkin asiat. kyllä kai minäkin nuo elämän turvapilarit haluaisin ja tarvitsisin.
mietin joskus aika paljon yleisesti maailman menoa. saatan murehtia ihmiskunnan tilannetta! sitten taas toisaalta en aina osaa olla empaattinen yksittäistä ihmistä kohtaan.
pahoittelen tekstin poukkoilevuutta. jousimiehisyyden syyksi vaan ;)
ps. ei muuten ole kivaa olla jousimies.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä nyt vähättele itseäsi.Monikaan ei ole kiinnostunut muista kuin itsestään tulet sen huomaamaan ja olet jo huomannutkin.Aitoa rakkautta
ja kiintymystä saa odottaa usein kauan ,olet niin nuori että parhaat asiat ovat vielä edessäsi,usko
pois ja rakkaus on niistä tärkein.Ystävien rakkaus,
läheisten rakkaus, seurustelun tuoma rakkaus ja
kiintymys...Kun joku hölöttää vaan omiansa eikä ole toisista lainkaan kiinnostunut on
väärässä seurassa,niin samahan se sitten
on jos puhuu itseksensä tai sitten vaihtaa
seurapiiriä jossa on samoista arvoista kiinnostuneita ihmisiä.
Yksi pankkivirkailija kertoi kerran MENSAN lehdessä että hän on aina muiden kanssa eri mieltä
muttä kun hän liittyi mensaan niin vihdoin hänen
kanssaan ollaan samaa mieltäkin.
Jousimies on paras ja positiivisin merkki.
Kaikille ei ole annettu niin paljon resulsseja ja
että olisi voimia ajatella laajemmin.Ota huomioon
myös tämä.Älä vaadi liikaa itseltäsikään.
Minä olen vesimies täti s.27.1.