Aluksi haluaisin pyytää sinulta anteeksi. Tämä tulee sattumaan meihin kumpaankin ja paljon, pahoittelen etukäteen. Haluaisin sinulta vain kysyä että mitä tämä oikein oli? Kesäromanssi? Olinko vain hetken joku, johon nojata kun oman miehesi kanssa ette olleet väleissä? Kesä meni ja tilanne jatkui, helvetillinen status quomme (minun mielestäni). Ei parisuhteessa voi olla kolmea osapuolta, tiedäthän sinä itsekin sen. Minä en halua jakaa, en kertakaikkiaan pysty. Se olisi sitäpaitsi sairasta, tähänkinastinenkin oli jo sairasta. Lisäksi, en pysty luottamaan sinuun. Olet ihana, lämmin ja rakastettava ihminen, kaltaisiasi en usko olevan tällä pallolla kuin yhden käden sormin laskettavissa. En vain mitenkään pysty kuvittelemaan yhteistä tulevaisuuttamme.. uisitko toisen liiveihin heti kun meillä tulisi vaikeuksia? Sitäpaitsi, olet kertonut rakastavasi miestäsi, joten.. miksi edes kirjoitan tätä? Tästä ei jäänyt käteen kuin paha olo. (Ei, en halua pysyä ystävänä kanssasi enkä todellakaan hymyile jos tulet kadulla vastaan..)
Järki voitti, tunteet kuoli
realisminriemuvoitto
131371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ettei onnistu sormilaskennalla päästä oikeaan tulokseen. ;(
mistä tiedät miten hän toimisi kanssasi?
jos hän sinua rakastaisi aidosti.
et vooi todellisuudessa tietää miksi hän on miehensä kanssa, kenties yhteisiä velkoja tai lapsia jotka sitoo yhteen?
ei ole aina niin helppo vaan lähteä parisuhteesta pois, vaikka tietäisi että se olisi oikea tie.
miksi olet niin tuomitseva häntä kohtaan jota rakastit?
miksi et anna hänelle aikaa ja katso miten käy?
ja pysy sen väli ajan ystävinä?
elämässä on liian vähän hienoja ihmisiä, ei oikeesti ole varaa hukata heitä pois noin vain.
Mistä päättelet että hän jättäisi sinutkin?
Tai eläisi kolmiodraamassa kanssasi?
Eikö hän ole keskustelevaa laatua??
vielä puolustaa kolmikanttia??!!! Kyllä on kokemuksesta nähty monta kertaa (no onneksi kerran vain omalla kohdalla) mitä ne varatun tunteet ovat. Leikkiä omaksi piristykseksi eikä mitään muuta. Pelkkää egoismia, toisten tunteita ei ajatella laisinkaan. Niin kauan osataan kieltä vääntää niin herkäksi ja hunajaiseksi kun leikki huvittaa, sitten viskataan nurkaan kuin käytetty pa***nen rätti kun ei enää huvita. Ja liidellään seuraavaan. Hyi hitto! Yököttää nuo netissä päivittäin roikkuvat varatut.
saanut testin suoraan perseestä paperille.... täyttä soopaa. Joskus varattukin ihminen voi rakastua oikeasti toiseen. Kerran. Se ei silloin tarkoita itsensä piristämistä tai muuta pa*kaa mitä suollat tänne. Se tarkoittaa silloin, että oma suhde oli kuollut, eihän voi rakastaa kahta yhtä aikaa. Itse olen vielä olosuhteiden vuoksi entisessä suhteessa, jota ei ole oikeasti olemassa, ja rakastan toista. Tosin yksipuolisesti, eli hän ei ole kiinnostunut suhteistani. Sinun tekstisi ei pitänyt yhtään paikkaansa kohdallani. On naurettavaa yleistää noin... sinun viestisi yököttää minua.
voi rakastaa sanaan aikaan. Ei sitä usko ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Kaksi niin erilaista, mutta silti niin samanlaista ja molemmat niin sopivia. Tunteet ei osaa valita, joten järkeä täytyy yrittää käyttää.. se on vain niin vaikeaa kun on tottunut olemaan avoin ja välitön, yhtäkkiä pitäisikin kieltää ja syrjäyttää osa ajatuksistaan. Kuinka voi hallita ajatuksiaan? Minä en ainakaan ole siihen vielä pystynyt.
niin munkin taitaa käydä et järki voittaa tunteet. en voi luottaa, hänen tekonsa sen todisti.ja järki tappaa tunteet,luottamus on iso asia suhteessa.
ei silloin sydän ole ollutkaan mukana,
puhumattakaan rakkaudesta.
ymmärrän nykyajan ilmiötä jättää toinen vain koska se on helppoa ja järkevää.
Mutta sydämmellä eläjille järki harvoin on se ykkönen.
Kyllä rakkauden voima on se jonka PITÄISI voittaa, vaikeuksista huolimatta.
Ja kolmiodraamoissa se jolla on kaksi, niin ei hän luottamustasi petä jos kolmanneksi olet jo mennyt. Loppujen lopuksi hän pettää itseään.
KOlmoissa olisi hyvä pidättyä etäällä ei erota, vaan odottaa että se toinen osapuoli ratkaisee tilanteen jollain lailla.
Erotessa hänelle kannattaa antaa aikaa tunteiden läpikäymiseen, ja käytännön asioiden hoitoon.
Sitten tienne on avoinna mitä ikinä sinne onkin kirjoitettuna.
Neuvo kolmiosuhteisiin olkaa kärsivällisiä, rakastavia ja älkää tuomitko koska ette oikeasti tiedä mitä siellä kotona tapahtuu.
Järki voi olla joskus väärässä,tunteet ei koskaan.
Minä olen se kolmas.Olen nyt antanut aikaa rakkaalle rouvalleni kolme kuukautta eikä tilanne tunnu selviävän.Minulla on vahvat tunteet enkä häpeä yhtään niitä.Kenties pidän liiaksi yhteyttä häneen.On vaan niin vaikeaa olla ilman hänen seuraansa.
Kun rouva yritti ensimmäisen kerran erota miehestään ja ehdotti kokeiluna erilleen muuttamista niin hänen miehensä uhkailemalla ja erittäin inhoittavasti kiristämällä sai naisensa pidettyä samassa osoitteessa.Se ,eetä rakastettuni edes ehdotti miehelleen tällaista vaihtoehtoa sai minut luottamaan häneen täysillä.Vaikka rouva avoimesti on kertonut minulle kaikenlaista heidän liitostaan niin ikinä en saa tietää kaikkia ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä.
...jos on pitkä parisuhde takana, ei siitä noin vain lähdetä. Jonkinlaisia lämpimiä tunteita kuitenkin on varmasti vielä jäljellä, vaikka naisystäväsi olisikin sinusta löytänyt elämänsä rakkauden (?). Jos hän ei sua vielä tunne kunnolla, uskaltaako hän lähteä tuosta noin vaan matkaasi? "Pelkkä" rakkaus ei nimittäin pitkälle kanna. Luottaako hän sinuun tarpeeksi, tietääkö hän millainen oikeasti olet ihmisenä?
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kakkua ei voi samaan aikaan sekä syödä että säästää. Naisesi tulisi tehdä päätös jompaan kumpaan suuntaan; hän on tehnyt väärin molempia miehiä kohtaan, varsinkin nykyistä miestään (joka varmasti aavistelee jotain olevan tekeillä, mutta ei uskoisi sitä rakkaastaan!).
Toivottavasti sinussa on sen verran miestä, että kerrot tänne kirjoittamasi asian hänelle myös kahden kesken. (Olettaen tietysti, että tämä suhde on tapahtunut reaalielämässä, eikä täällä virtuaalihelvetissä?)
Erittäin vastuuton neuvo mielestäni. Et varmaankaan tiedä siitä miehestä mitään eikä aloittajakaan välttämättä ja silti neuvot aloittajaa menemään kertomaan se kahden kesken. Moni lööppijuttu on saanut kuvailemasi kaltaisesta tilanteesta alkunsa.
Tarkoitin tietysti että aloittaja kertoisi naiselle tunteistaan...!?
Kähmiminen on ohi. Haluan vielä kerran pyytää sinulta anteeksi, tämä jättää helvetin syvät arvet meihin kumpaankin, sinuun luultavasti pahemmat. Tuntuu katkeralta ja on paha olo, melkein fyysinen kuvotus. Tämän nyt vain piti mennä näin, vaihtoehtoja ei ollut. En jaksanut sitä kähmintää enää, kai sen itsekin huomasit. Kysynpähän vain, että kumpi olisi ollut suurempi ahdistus, tilanteemme jatkuminen vai tämän eron aiheuttamat viillot? Ne paranevat, ajan kanssa. Tämä on typerää ja klisheistä sanoa, mutta uskon että aika parantaa haavat, on ne aiemminkin parantuneet. Tämä sydän kantaa nyt kahta haavaa, toinen kerkesi arpeutua ennen sinua. Nyt vie aikansa päästä sinusta yli, luultavasti en pääse siitä ikinä.
Minua pelottaa. Olisimmeko sittenkin voineet olla toistemme Suuri Rakkaus? Sinä olit sitä minulle, mutta sinun puoleltasi en kokenut saavani mitään, välitit mutta se yksi ainoa sana johon kaikki olemassaoleva perustuu jäi puuttumaan. Se oli minulle liikaa ja siksi näin kävi. Nyt haluaisin vain itkeä, sallitko sen minulle?
sinä olit se suuri rakkauteni.
ja haluaisin sinut luokseni, tuletko?
jätän mieheni..jos tuut.
soita mulle pliis..?
saat itkeä rakkaani.